- Itse edustan naisena samaa kategoriaa, itse töissä miesvaltaisella alalla ja duunikaverit pitää hauskana tyyppinä. Mut eipä oo käyny flaksi! Ehkei etsimällä löydy ;)
- Niin aika hyvin kiteytit nuo faktat :) Sitä kun ei baareissa käy ja vuorotyö rankaisee vapaa-ajasta suuren osan niin melkoista aikatauluttamista on, että saa arjen pyörimään.
Ja ilman parisuhdetta ei tietenkään homma toimi niin mallikkaasti kuin parisuhteessa, jossa hommia voi jakaa jonkun toisen kanssa... Onhan lapsilla toki tuo toinenkin vanhempi käytössään, mutta sekään ei kaikkea pelasta.
En ole silti vaipunut epätoivoon, vaan elän päivän kerrallaan hyvällä huumorilla ja positiivisella mielellä. Jos joskus se onni sattuukin vahingossa kävelemään vastaan niin mikäs sen hienompaa ;)
Värikästä syksyä kaikille! - Kyseisellä miehellä oli kyllä lapsia, mutta tutkimattomia ovat tiet... Minkäs sille voi jos etsii jotakin ja kriteereistä ei kai vaan tingitä. Ehkäpä tämäkin mies löytää sitten etsimänsä, koska minä se en ollut :) Hetken harmitti, mutta minkäs tekee jos se on ei niin se on sitten vaan ei.
- Samaan tulokseen tullut, juhannuksen tienoilla tapailin vielä yhtä miestä, joka näillä sinun mainitsemillasi sanoilla suunnilleen ilmaisi, että koska mulla ei ole hälle tarpeeksi aikaa niin se on sitten goodbye!
Niin ihmisen kun on töissä käytävä ja lapset elätettävänä niin vapaa-aikaa jää niukasti. Se että mies on onnekas ja hänellä päivätyö ei tosiaan tarkoita, että niin hyvin asiat on joka jannulla.
Ihan suolesta on deittailut ja treffaamiset ynnä muut, en mä koskaan ketään löydä kun olen niin hankala lapsineni ja töineni ja himoliikkumisineni!
Joo olen huono kirjoittamaan tiedetään ei tarvi kommentoida, huono olen ihmisenä huonon huono ihminen - Jep kyllä niin nykyaikaa on että tekstari vaan ja uutta muijaa vaan hankkimaan mitä siitä jos nyt yhden sydämen taas särkee ei paljon paina. Ja sit haukutaan et yh:t seukkaa tuhansien kanssa paljonko on vaihtoehtoja jos kaikki äijät dumppaa tekstarilla kun on ensin saatu muija koukutettua! Munattomia ukkoja mekot päällä känny kainalossa!
- Mulla ihan vastaava tapaus miehestä eli tismalleen saman kaavan mukaan muuten mutta hän päätti vain parin päivän mykkäkoulun jälkeen suhteen tekstarilla... Sieltä tuli sitten sele seli jotain diipa daapaa mutta kasvotusten ei pystynyt asiaa kertomaan. Tosi raukkamaisia ihmisiä varsinkin kun ite on täydellä sydämellä mukana mut nykymaailmassa kaikki on niin kertakäyttöistä!
- Tuli se oikeakin syy sieltä sitten kun vähän ravisteltiin... Eipä kai tuo ollut kovinkaan kallisarvoinen löytö mieheksi kun ihan tekstarilla pystyi tämän suhteen lopettamaan vau kylläpä taas vaatii eroaminenkin nykyään niin suuren panostuksen. Siis ihan kertakäyttöisinä täällä ihmisiä pidetään ei sen puoleen että olisin mitenkään edes ehtinyt kiintymään kyseiseen mieheen mutta harmittaa tuo asiaton tapa vaan hävitä kuvioista ja sit viikkoa myöhemmin tulee viesti et joo oot sittenkin vähän huono ja emmä nyt sun kaa olis pystyny enempään ku oot tollanen. Miten oli ennen muinoin kun nuoret riiusti pitkiäkin aikoja ja siinä sitten tutustuttiin. Mä haloo seurustelin 1,5vko ja mies teki siinä ajassa loppuelämän johtopäätökset kun ei oltu edes päästy alkua pidemmälle. SANOKAA MULLE VIISAAMMAT ETTÄ KUNNOLLISIAKIN MIEHIÄ ON ENNEN KU LOPETAN YRITTÄMISEN KOKONAAN!
- Mulle tuli kylmää vettä päälle ko. mieheltä ihan spontaanisti, että täytyy nyt miettiä kun ei hän saa läheisyyttä ja kontaktia tarpeeksi... Fakta on että olen yh-äiti mulla 2 lasta jotka sinkoilee edes takas siihen harrasteet ja mun työ. Jos on tunnettu muutama viikko niin aika vaativa ukko on kun ollaan edes hädin tuskin tutustuttu! En aio häneen olla yhteydessä jos hän koskaan edes oli kiinnostunut hän kyllä ymmärtää miten naurettavaa on tässä vaiheessa kitistä joka asiasta. Jos ei asu toisen kanssa saman katon alla ei väkisinkään sovi tapaamiset ja näkemiset niin kuin toinen haluaa. Mulla sen verran rento duuni että täälläkin vois tavata ja jutella mut ei halunnu tännekään tulla. Olen varmaan tullut tällaiseksi tunnevammaiseksi että ei kiinnosta kun aina mun elämä on muille liian hankalaa. Kyllä minäkin kaipaisin rakkautta ja hellyyttä ja kosketuksia jne. mutta kun mun elämä on tätä ja sitä on yksin vaikea saada helpommaksi jos vastapuolella on tollasia...
- Vietimme tässä yhteistä aikaa kyllä vielä viime viikolla ja kaikki oli silloin ok, yhdessä kyllä sovimme että kun lapset eivät ole vielä tutustuneet meihin kunnolla niin emme sitten heidän läsnäollessaan ala kauheasti nuoleskelemaan ja kiehnaamaan. Jälkeenpäin ilmeisesti mies on tilanteen muuttanut yksipuolisesti ja siis mun olis kai sitten pitänytkin tehdä niin? Siis kun parin päivän hiljaiselon jälkeen ainoa kommentti oli et kun ei saa läheisyyttä tarpeeks... Teen tosiaan ilta ja aamuvuoroja sikin sokin kuten moni muukin palvelualalla työskentelevä nykypäivänä, miehellä säännöllinen päivätyö ja siitäkin hän sanoi että on hankalaa kun teen iltavuoroja. Olen itse onnellinen että mulla on työ monilla kun sitä ei ole tällä hetkellä, mies ei vaan ymmärrä. Ja tässä sitten kun yrittää sovittaa aikatauluja 5 ihmisen mieliksi niin välillä sitten itse palaa loppuun kun kaikki vaatii jotain. Kai tämä on sitten sitä nykyaikaa kun kaikki pitäis heti saada eikä mitään jakseta odottaa saati suhdetta rakentaa pikkuhiljaa. Ollaan sitten yksin vaikka loppuelämä jos tämä kaikki on liian hankalaa on tässä useampi vuosi mennyt jo sinkkuna niin sama se ei ainakaan tipu korkealta kun ei odota mitään.