Miten suhde lopetetaan fiksusti?

Kun kerran suhteen aikana tulisi olla rehellinen toiselle kaikesta, niin sama pätee myös suhteen lopettamiseen. Kyllä erostakin pystyy puhumaan aikuismaisesti jos suhde ei ole enää pelastettavissa.

vaan kirjoitti:

Kun kerran suhteen aikana tulisi olla rehellinen toiselle kaikesta, niin sama pätee myös suhteen lopettamiseen. Kyllä erostakin pystyy puhumaan aikuismaisesti jos suhde ei ole enää pelastettavissa.

Lue lisää

Kai se vaan eniten hirvittää se reaktio, että kuinka suuren pettymyksen aiheuttaa ja pääseekö se toinen siitä yli. Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä?

Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä...

ap. kirjoitti:

Kai se vaan eniten hirvittää se reaktio, että kuinka suuren pettymyksen aiheuttaa ja pääseekö se toinen siitä yli. Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä?

Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä...

Lue lisää

mieltä että kun otat vastuun itsestäsi ja tekemisistäsi niin toisilla ei voi olla eikä saa olla siihen mahdollisuutta puuttua.
Keskustella voit vaikka maailman tappiin asti asioista, mutta jos olet päätöksesi tehnyt niin pysy siinä.

olen sitä kirjoitti:

mieltä että kun otat vastuun itsestäsi ja tekemisistäsi niin toisilla ei voi olla eikä saa olla siihen mahdollisuutta puuttua.
Keskustella voit vaikka maailman tappiin asti asioista, mutta jos olet päätöksesi tehnyt niin pysy siinä.

Lue lisää

kyllä, mutta kai sitä on pakko vähän keskustellakin. Mutta sitten tuntuu, että helposti se pitkittynyt keskusteleminen vaan herättää turhia toiveita...

ap. kirjoitti:

Kai se vaan eniten hirvittää se reaktio, että kuinka suuren pettymyksen aiheuttaa ja pääseekö se toinen siitä yli. Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä?

Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä...

Lue lisää

se noin mene.

"Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä"

Eli sinua rasittaa erota ja kohdata sen toisen reaktio etkä jaksa käydä asiaa läpi hänen kanssaan?

Tuota...ihan perus parisuhdetaitoihin kuuluu kertoa toiselle vaikeitakin asioita ja keskustella toisen ihmisen kanssa jotta hänelle tulisi parempi olo eikä vain niin että sinulle tulisi hyvä olo.

"Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä... "

Niin. On se hirveää jos toinen tunnustaa tunteensa ja yrittää että toinen jäisi. Aivan kamalaa tuo rakastaminen ja välittäminen.

Mikä ihme teitä vaivaa?

Sinä olet tämän henkilön kanssa PARISUHTEESSA. Jossa molemmat tuntevat jotain. Ja vaikka sinua ei huvitakkaan enää olla siinä ja ei enää tunne mitään niin totta kai sinun täytyy tukea häntä.

Se mihin keskusteluilla yleensä pyritään on se että toinen ymmärtäisi mistä ero johtuu ja sen takia olisikin hyvä miettiä jo vähän valmiiksi mitä sanoo.

Se on aika helvetin vaikeaa jos toinen vain tokaisee "Nyt tuli ero enkä halua jutella".

Jos itse et tunne enää niin syvästi niin kyllä kai sinä myötuntoa ja tukea voit toiselle ihmiselle jonka kanssa olet ollut yhdessä edes vähän osoittaa?

Toki pysyt varmana ja vankkana että ero on tulossa. Anna hänen tietää se äläkä pidä häntä jännityksessä tai tarjoa oljenkortta että "jospa sittenkin...".

Suosittelen että alat keskustelemaan suhteestanne ylipäätään ja sitten jossakin vaiheessa kerrot tuntemuksistasi ja halusta erota.

Mutta pointsit kotiin ettet tahdo pettää vaan hoitaa homman kotiin. Tee niin, tulee itsellesikin parempi olo.

Ei se ero kenellekään helppo ole mutta kyllä siitä voi tehdä niin itselle kuin toisellekin vähän helpomman josta sitten voi molemmat sulkea oven takanaan ja liikkua eteenpäin.

Harm kirjoitti:

se noin mene.

"Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä"

Eli sinua rasittaa erota ja kohdata sen toisen reaktio etkä jaksa käydä asiaa läpi hänen kanssaan?

Tuota...ihan perus parisuhdetaitoihin kuuluu kertoa toiselle vaikeitakin asioita ja keskustella toisen ihmisen kanssa jotta hänelle tulisi parempi olo eikä vain niin että sinulle tulisi hyvä olo.

"Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä... "

Niin. On se hirveää jos toinen tunnustaa tunteensa ja yrittää että toinen jäisi. Aivan kamalaa tuo rakastaminen ja välittäminen.

Mikä ihme teitä vaivaa?

Sinä olet tämän henkilön kanssa PARISUHTEESSA. Jossa molemmat tuntevat jotain. Ja vaikka sinua ei huvitakkaan enää olla siinä ja ei enää tunne mitään niin totta kai sinun täytyy tukea häntä.

Se mihin keskusteluilla yleensä pyritään on se että toinen ymmärtäisi mistä ero johtuu ja sen takia olisikin hyvä miettiä jo vähän valmiiksi mitä sanoo.

Se on aika helvetin vaikeaa jos toinen vain tokaisee "Nyt tuli ero enkä halua jutella".

Jos itse et tunne enää niin syvästi niin kyllä kai sinä myötuntoa ja tukea voit toiselle ihmiselle jonka kanssa olet ollut yhdessä edes vähän osoittaa?

Toki pysyt varmana ja vankkana että ero on tulossa. Anna hänen tietää se äläkä pidä häntä jännityksessä tai tarjoa oljenkortta että "jospa sittenkin...".

Suosittelen että alat keskustelemaan suhteestanne ylipäätään ja sitten jossakin vaiheessa kerrot tuntemuksistasi ja halusta erota.

Mutta pointsit kotiin ettet tahdo pettää vaan hoitaa homman kotiin. Tee niin, tulee itsellesikin parempi olo.

Ei se ero kenellekään helppo ole mutta kyllä siitä voi tehdä niin itselle kuin toisellekin vähän helpomman josta sitten voi molemmat sulkea oven takanaan ja liikkua eteenpäin.

Lue lisää

*Häivyt
*Jos hän haluaa yhteyttä, kerrot vain että ajatuskin "ahdistaa"
*Et enää vastaa puhelimeen, tekstariin etkä mihinkään muuhunkaan
*Kierrät kaukaa tai pyyhällät ohi korvat luimussa, jos tulee vastaan.

Valitettavan yleistä mutta totta

Harm kirjoitti:

se noin mene.

"Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä"

Eli sinua rasittaa erota ja kohdata sen toisen reaktio etkä jaksa käydä asiaa läpi hänen kanssaan?

Tuota...ihan perus parisuhdetaitoihin kuuluu kertoa toiselle vaikeitakin asioita ja keskustella toisen ihmisen kanssa jotta hänelle tulisi parempi olo eikä vain niin että sinulle tulisi hyvä olo.

"Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä... "

Niin. On se hirveää jos toinen tunnustaa tunteensa ja yrittää että toinen jäisi. Aivan kamalaa tuo rakastaminen ja välittäminen.

Mikä ihme teitä vaivaa?

Sinä olet tämän henkilön kanssa PARISUHTEESSA. Jossa molemmat tuntevat jotain. Ja vaikka sinua ei huvitakkaan enää olla siinä ja ei enää tunne mitään niin totta kai sinun täytyy tukea häntä.

Se mihin keskusteluilla yleensä pyritään on se että toinen ymmärtäisi mistä ero johtuu ja sen takia olisikin hyvä miettiä jo vähän valmiiksi mitä sanoo.

Se on aika helvetin vaikeaa jos toinen vain tokaisee "Nyt tuli ero enkä halua jutella".

Jos itse et tunne enää niin syvästi niin kyllä kai sinä myötuntoa ja tukea voit toiselle ihmiselle jonka kanssa olet ollut yhdessä edes vähän osoittaa?

Toki pysyt varmana ja vankkana että ero on tulossa. Anna hänen tietää se äläkä pidä häntä jännityksessä tai tarjoa oljenkortta että "jospa sittenkin...".

Suosittelen että alat keskustelemaan suhteestanne ylipäätään ja sitten jossakin vaiheessa kerrot tuntemuksistasi ja halusta erota.

Mutta pointsit kotiin ettet tahdo pettää vaan hoitaa homman kotiin. Tee niin, tulee itsellesikin parempi olo.

Ei se ero kenellekään helppo ole mutta kyllä siitä voi tehdä niin itselle kuin toisellekin vähän helpomman josta sitten voi molemmat sulkea oven takanaan ja liikkua eteenpäin.

Lue lisää

Ei, vaan olen seurannut monia eroja sivusta, joissa on aivan selvä eron pitkittämis- ja estämistarkoitus tällä jatkoa vielä haluavalla osapuolella, kun aina ja aina vaan pitäisi näitä keskusteluja ja keskusteluja käydä. Ja toinen yrittää olla mieliksi ja aina vaan suostuu ja suostuu, vaikka loppua ei näy ja koko touhu on vain totuuden kieltämistä. Eli kyllä olen valmis keskustelemaan, mutta mielestäni siinäkin pitää voida joku raja vetää, että minkä määrän pitäisi riittää, kun juttu on jatkuvasti yhtä ja samaa.

ap. kirjoitti:

Ei, vaan olen seurannut monia eroja sivusta, joissa on aivan selvä eron pitkittämis- ja estämistarkoitus tällä jatkoa vielä haluavalla osapuolella, kun aina ja aina vaan pitäisi näitä keskusteluja ja keskusteluja käydä. Ja toinen yrittää olla mieliksi ja aina vaan suostuu ja suostuu, vaikka loppua ei näy ja koko touhu on vain totuuden kieltämistä. Eli kyllä olen valmis keskustelemaan, mutta mielestäni siinäkin pitää voida joku raja vetää, että minkä määrän pitäisi riittää, kun juttu on jatkuvasti yhtä ja samaa.

Lue lisää

niin, että laitan jonkun aikarajan, esim. kuukauden ja sen ajan keskustelen vaikka yöt ympäriinsä.

tehdä kirjoitti:

niin, että laitan jonkun aikarajan, esim. kuukauden ja sen ajan keskustelen vaikka yöt ympäriinsä.

Siis tahdotko olla suhteessa vai et?

Olet viivyttänyt tuota päätöstä varmaankin samalla kun olet varmistunut ettet jaksa enää jatkaa. Ja nyt se keskustelun aloittaminen on myöhäistä koska tahdot erota.

Voithan mainita siitä muutaman kerran ja keskustella mutta hyvin pian sinun tulee mennä pisteeseen että sanot että tahdot erota ja pidät sitten siitä kiinni.

Siinä on kysymys sitten todellakin erosta eikä siitä että voisitte jatkaa yhdessä, tee se selväksi.

Harm kirjoitti:

Siis tahdotko olla suhteessa vai et?

Olet viivyttänyt tuota päätöstä varmaankin samalla kun olet varmistunut ettet jaksa enää jatkaa. Ja nyt se keskustelun aloittaminen on myöhäistä koska tahdot erota.

Voithan mainita siitä muutaman kerran ja keskustella mutta hyvin pian sinun tulee mennä pisteeseen että sanot että tahdot erota ja pidät sitten siitä kiinni.

Siinä on kysymys sitten todellakin erosta eikä siitä että voisitte jatkaa yhdessä, tee se selväksi.

Lue lisää

että kuukausi alkaa tällä ikävällä ilmoituksella ja sen kuukauden ajan olen tukena sen pettymysten käsittelyssä, jos on tarvetta. Se kuukausi ei ole siis mikään harkinta-aika minulle, se on ollut jo. Se on tälle toiselle osapuolelle tukiaika ja sitten katson voivani lopettaa sen, siis tukemisen.

siis... kirjoitti:

että kuukausi alkaa tällä ikävällä ilmoituksella ja sen kuukauden ajan olen tukena sen pettymysten käsittelyssä, jos on tarvetta. Se kuukausi ei ole siis mikään harkinta-aika minulle, se on ollut jo. Se on tälle toiselle osapuolelle tukiaika ja sitten katson voivani lopettaa sen, siis tukemisen.

Lue lisää

asian sitten väärin.

Tekisin niin että aloitat keskustelulla ja kerrot ja ehkä voitte keskustella jossakin välissä lisää ja alat ottamaan etäisyyttä.

Voisit myös ohjata kumppaniasi jotenkin muutenkin tavallaan "eteenpäin", tiedäthän, ettei hän jää roikkumaan vanhaan muutenkaan.

Tietysti riippuu myös siitä tahdotko olla hänen kaverinsa myös jatkossa...

Harm kirjoitti:

asian sitten väärin.

Tekisin niin että aloitat keskustelulla ja kerrot ja ehkä voitte keskustella jossakin välissä lisää ja alat ottamaan etäisyyttä.

Voisit myös ohjata kumppaniasi jotenkin muutenkin tavallaan "eteenpäin", tiedäthän, ettei hän jää roikkumaan vanhaan muutenkaan.

Tietysti riippuu myös siitä tahdotko olla hänen kaverinsa myös jatkossa...

Lue lisää

kaveruuksiin entisten puolisoiden kohdalla, jos toinen ottaa raskaasti eron. Sitten ehkä, jos kumpikin haluaa mielellään erota ja se on vaan kummallekin helpotus. Kaveruus on muuten vaan taas yksi tapa ylläpitää suhdetta ja kieltää ero. Mutta tokihan se hieno juttu olisi, jos voisimme kavereita olla, mutta se vaan taitaa olla aika utopiaa.

usko.. kirjoitti:

kaveruuksiin entisten puolisoiden kohdalla, jos toinen ottaa raskaasti eron. Sitten ehkä, jos kumpikin haluaa mielellään erota ja se on vaan kummallekin helpotus. Kaveruus on muuten vaan taas yksi tapa ylläpitää suhdetta ja kieltää ero. Mutta tokihan se hieno juttu olisi, jos voisimme kavereita olla, mutta se vaan taitaa olla aika utopiaa.

Lue lisää

riippuu henkilöistä.

Tulee mieleen vain yksi vähän yli parikymppisten ero jossa nainen ja mies pysyivät aika lähellä toisiaan ja tapailivat vaikka mies oli ottanut eron todella raskaasti.

Eikä se välttämättä roikkumista ole vaan eräänlaista hiljaista vierotushoitoa toisen läsnäolosta.

pysyn kirjoitti:

kyllä, mutta kai sitä on pakko vähän keskustellakin. Mutta sitten tuntuu, että helposti se pitkittynyt keskusteleminen vaan herättää turhia toiveita...

myös sille toiselle, että aiot pysyä päätöksessäsi. Sano, että voit kyllä jutella, jos hän niin haluaa, mutta PÄÄTÖKSESI PITÄÄ SILTI, JA PISTE.:)

Harm kirjoitti:

se noin mene.

"Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä"

Eli sinua rasittaa erota ja kohdata sen toisen reaktio etkä jaksa käydä asiaa läpi hänen kanssaan?

Tuota...ihan perus parisuhdetaitoihin kuuluu kertoa toiselle vaikeitakin asioita ja keskustella toisen ihmisen kanssa jotta hänelle tulisi parempi olo eikä vain niin että sinulle tulisi hyvä olo.

"Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä... "

Niin. On se hirveää jos toinen tunnustaa tunteensa ja yrittää että toinen jäisi. Aivan kamalaa tuo rakastaminen ja välittäminen.

Mikä ihme teitä vaivaa?

Sinä olet tämän henkilön kanssa PARISUHTEESSA. Jossa molemmat tuntevat jotain. Ja vaikka sinua ei huvitakkaan enää olla siinä ja ei enää tunne mitään niin totta kai sinun täytyy tukea häntä.

Se mihin keskusteluilla yleensä pyritään on se että toinen ymmärtäisi mistä ero johtuu ja sen takia olisikin hyvä miettiä jo vähän valmiiksi mitä sanoo.

Se on aika helvetin vaikeaa jos toinen vain tokaisee "Nyt tuli ero enkä halua jutella".

Jos itse et tunne enää niin syvästi niin kyllä kai sinä myötuntoa ja tukea voit toiselle ihmiselle jonka kanssa olet ollut yhdessä edes vähän osoittaa?

Toki pysyt varmana ja vankkana että ero on tulossa. Anna hänen tietää se äläkä pidä häntä jännityksessä tai tarjoa oljenkortta että "jospa sittenkin...".

Suosittelen että alat keskustelemaan suhteestanne ylipäätään ja sitten jossakin vaiheessa kerrot tuntemuksistasi ja halusta erota.

Mutta pointsit kotiin ettet tahdo pettää vaan hoitaa homman kotiin. Tee niin, tulee itsellesikin parempi olo.

Ei se ero kenellekään helppo ole mutta kyllä siitä voi tehdä niin itselle kuin toisellekin vähän helpomman josta sitten voi molemmat sulkea oven takanaan ja liikkua eteenpäin.

Lue lisää

tämä on tapauskohtaista aina, mutta ei se ole välttämättä paras ratkaisu, että se exä tukee ja kuuntelee toista kun ero tulee.


Toki jos tämä jätetty haluaa, että jutellaan, niin voi varata vaikka päivän, pari ja sitten jutellaan asiat halki. Ja saa olla myötätuntoinen, ja pitääkin.
Mutta tuo pitkittynyt yhteydenpito ei tosiaan ole välttämättä hyväksi.

Joku täällä jo haukkui kylmäksi, kun ei löydy myötätuntoa, mutta kyllä se voi olla myös välittämisen osoitus, kun älyää häipyä. Siis ei noin vain tietysti, mutta kun juttelut on juteltu, niin sitten ottaa etäisyyttä.

Tämä jätettykin ehkä pääsee elämässään eteenpäin, kun tajuaa, että ero on tosiaan tullut.
Hän ei sitä halua välttämättä uskoa, jos toinen on yhteydessä ja saatavilla kokoajan. Vaikka kuinka olisi tehty selväksi, että päätös on lopullinen.

ap. kirjoitti:

Kai se vaan eniten hirvittää se reaktio, että kuinka suuren pettymyksen aiheuttaa ja pääseekö se toinen siitä yli. Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä?

Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä...

Lue lisää

nyt taidat vähän imarrella itseäsi? Tottakai sitä pettyy kun saa kenkää mut ei sen jättäjän siinä mitenkään tukena pidä olla, siinä vaan tekee itsestään entistä "ihanamman" ihmisen joka vieläkin välittää... Sellaista viestiähän ei ole tässä tarkoitus antaa vaan päättää suhde ja kertoa "ettei johdu susta vaan musta ku mua kiinnostaa kaikki muut "silleen" enemmän ku sinä!" Se on just sitä turhien toiveiden ylläpitämistä jos jää siihen jaarittelemaan, mielummin sanoo selvästi että se oli nyt tässä ja hyvää jatkoa ja sä oot ihan kiva että löydät varmaan pian jonku jos haluut löytää, itsestäs kiinni tämäkin. että tällästä :)

ap. kirjoitti:

Ei, vaan olen seurannut monia eroja sivusta, joissa on aivan selvä eron pitkittämis- ja estämistarkoitus tällä jatkoa vielä haluavalla osapuolella, kun aina ja aina vaan pitäisi näitä keskusteluja ja keskusteluja käydä. Ja toinen yrittää olla mieliksi ja aina vaan suostuu ja suostuu, vaikka loppua ei näy ja koko touhu on vain totuuden kieltämistä. Eli kyllä olen valmis keskustelemaan, mutta mielestäni siinäkin pitää voida joku raja vetää, että minkä määrän pitäisi riittää, kun juttu on jatkuvasti yhtä ja samaa.

Lue lisää

Mä olen kans nähnyt sivusta eroja ja sitten on sellaisista itselläkin kokemusta ja toi on todella rasittavaa kun ne keskustelut ei oikeesti lopu KOSKAAN jos sille tielle lähtee. Jos on pidempi suhde ollut ja oikeesti haluaa erota on tietenkin kerrottava ettei voi jatkaa ja miksi. sitten vaan sanottava ettei halua olla tekemisissä toisen kanssa jos hän vaan haluaa jauhaa samaa ja kysymykset ei lopu. asioista pitää yrittää päästä yli ja hyvät ystävät siinä tukevat, jos ei jollain ole ystäviä niin silloin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä miksi niitä ystäviä ei ole. Silloin voi hakea keskusteluapua mielenterveystoimistosta esim. Ei ketään voi omistaa ja eroon pitää toisesta päästä jos sitä haluaa. mitä vaikeempi ero sitä paremmin oppii katsomaan ettei lyö hynttyitä yhteen tulevaisuudessa heppoisin perustein. Kyllä terve itsekkyys ja oman elämän arvostaminen kuuluu tähänkin asiaan, pitää voida olla oman elämänsä herra :)

nimetön100 kirjoitti:

Mä olen kans nähnyt sivusta eroja ja sitten on sellaisista itselläkin kokemusta ja toi on todella rasittavaa kun ne keskustelut ei oikeesti lopu KOSKAAN jos sille tielle lähtee. Jos on pidempi suhde ollut ja oikeesti haluaa erota on tietenkin kerrottava ettei voi jatkaa ja miksi. sitten vaan sanottava ettei halua olla tekemisissä toisen kanssa jos hän vaan haluaa jauhaa samaa ja kysymykset ei lopu. asioista pitää yrittää päästä yli ja hyvät ystävät siinä tukevat, jos ei jollain ole ystäviä niin silloin kannattaa katsoa peiliin ja miettiä miksi niitä ystäviä ei ole. Silloin voi hakea keskusteluapua mielenterveystoimistosta esim. Ei ketään voi omistaa ja eroon pitää toisesta päästä jos sitä haluaa. mitä vaikeempi ero sitä paremmin oppii katsomaan ettei lyö hynttyitä yhteen tulevaisuudessa heppoisin perustein. Kyllä terve itsekkyys ja oman elämän arvostaminen kuuluu tähänkin asiaan, pitää voida olla oman elämänsä herra :)

Lue lisää

täällä tätä jotkut muutkin on huomannut ja tajunnut saman, kuin minä:). Eli pitää kyllä keskustella, mutta rajansa kaikella.

Olin kerran vaan tämäntapaisessa tilanteessa olevan kanssa tapailuasteella: olivat eronneet ja muuttaneetkin erilleen jo puoli vuotta aikaisemmin, mutta aina vaan tämä eksä halusi keskustella ja keskustella asiasta. Sitten sanoinkin tälle henkilölle, että tuo on jo vähän vedätystäkin eli annat toivoa paluusta yhteen, kun aina vaan suostut keskustelemaan ja keskustelemaan.

että... kirjoitti:

täällä tätä jotkut muutkin on huomannut ja tajunnut saman, kuin minä:). Eli pitää kyllä keskustella, mutta rajansa kaikella.

Olin kerran vaan tämäntapaisessa tilanteessa olevan kanssa tapailuasteella: olivat eronneet ja muuttaneetkin erilleen jo puoli vuotta aikaisemmin, mutta aina vaan tämä eksä halusi keskustella ja keskustella asiasta. Sitten sanoinkin tälle henkilölle, että tuo on jo vähän vedätystäkin eli annat toivoa paluusta yhteen, kun aina vaan suostut keskustelemaan ja keskustelemaan.

Lue lisää

mä olin itse nuorempana sellanen että jotenki pidin toista sellasessa "otteessa" vaikka halusin erota ja sit toinen soitteli koko ajan ja halusi keskustella... sit ku puhelut väheni tuli jotenki paniikki että mikäs nyt on kun ei soita ja taas "rohkaisin" jatkamaan sitä. se oli jotain ihme itsetunnon kohotusta mun puolelta... Nyt kun on ikää tullut ja olen tullut myös jätetyksi niin olen huomannut että asiallisesti vaan totuus päin näköä, se on tapa jolla olen itse päässyt eteenpäin. rakentava keskustelu siitä mikä on tilanne ja sanoo selvästi "että kun kiinnostaa kaikki muut enemmän kuin sinä, en voi asialle mitään, jos voisin niin tekisin". minkä sille voi, ei minkään. Isellä kun on kokemusta jättämisestä ja jätetyksi tulemisesta niin nykyään arvostn sitä rehellisyyttä ja tietysti hienotunteisuutta. Nykyään elän suhteessa jossa ollaan avoimia ja rehellisiä, kyllähän se rehellisyys satuttaa välillä mut kuitenkin parempaa kuin arvailu ja epätietoisuus. Tämä suhde on kestänyt jo monta vuotta ja toivottavasti jatkuu :)

vaan kirjoitti:

Kun kerran suhteen aikana tulisi olla rehellinen toiselle kaikesta, niin sama pätee myös suhteen lopettamiseen. Kyllä erostakin pystyy puhumaan aikuismaisesti jos suhde ei ole enää pelastettavissa.

Lue lisää

Muuta voi..Kun selät vastakkain..ja jatkamme matkaa edeen päin...

Harm kirjoitti:

se noin mene.

"Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä"

Eli sinua rasittaa erota ja kohdata sen toisen reaktio etkä jaksa käydä asiaa läpi hänen kanssaan?

Tuota...ihan perus parisuhdetaitoihin kuuluu kertoa toiselle vaikeitakin asioita ja keskustella toisen ihmisen kanssa jotta hänelle tulisi parempi olo eikä vain niin että sinulle tulisi hyvä olo.

"Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä... "

Niin. On se hirveää jos toinen tunnustaa tunteensa ja yrittää että toinen jäisi. Aivan kamalaa tuo rakastaminen ja välittäminen.

Mikä ihme teitä vaivaa?

Sinä olet tämän henkilön kanssa PARISUHTEESSA. Jossa molemmat tuntevat jotain. Ja vaikka sinua ei huvitakkaan enää olla siinä ja ei enää tunne mitään niin totta kai sinun täytyy tukea häntä.

Se mihin keskusteluilla yleensä pyritään on se että toinen ymmärtäisi mistä ero johtuu ja sen takia olisikin hyvä miettiä jo vähän valmiiksi mitä sanoo.

Se on aika helvetin vaikeaa jos toinen vain tokaisee "Nyt tuli ero enkä halua jutella".

Jos itse et tunne enää niin syvästi niin kyllä kai sinä myötuntoa ja tukea voit toiselle ihmiselle jonka kanssa olet ollut yhdessä edes vähän osoittaa?

Toki pysyt varmana ja vankkana että ero on tulossa. Anna hänen tietää se äläkä pidä häntä jännityksessä tai tarjoa oljenkortta että "jospa sittenkin...".

Suosittelen että alat keskustelemaan suhteestanne ylipäätään ja sitten jossakin vaiheessa kerrot tuntemuksistasi ja halusta erota.

Mutta pointsit kotiin ettet tahdo pettää vaan hoitaa homman kotiin. Tee niin, tulee itsellesikin parempi olo.

Ei se ero kenellekään helppo ole mutta kyllä siitä voi tehdä niin itselle kuin toisellekin vähän helpomman josta sitten voi molemmat sulkea oven takanaan ja liikkua eteenpäin.

Lue lisää

... lukenut vielä koskaan aiemmin! Näin sen juuri pitää mennä! Hippusen enemmän asettumista toisen asemaan, niin maailma on parempi paikka.

Media tuntuu tyrkyttävän meille vaikutelmaa, että erot ovat helppoja nakkeja kaikille, mutta totuus ja toimittajalle valehtelu ovat kaksi eri asiaa.

Harm kirjoitti:

se noin mene.

"Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä"

Eli sinua rasittaa erota ja kohdata sen toisen reaktio etkä jaksa käydä asiaa läpi hänen kanssaan?

Tuota...ihan perus parisuhdetaitoihin kuuluu kertoa toiselle vaikeitakin asioita ja keskustella toisen ihmisen kanssa jotta hänelle tulisi parempi olo eikä vain niin että sinulle tulisi hyvä olo.

"Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä... "

Niin. On se hirveää jos toinen tunnustaa tunteensa ja yrittää että toinen jäisi. Aivan kamalaa tuo rakastaminen ja välittäminen.

Mikä ihme teitä vaivaa?

Sinä olet tämän henkilön kanssa PARISUHTEESSA. Jossa molemmat tuntevat jotain. Ja vaikka sinua ei huvitakkaan enää olla siinä ja ei enää tunne mitään niin totta kai sinun täytyy tukea häntä.

Se mihin keskusteluilla yleensä pyritään on se että toinen ymmärtäisi mistä ero johtuu ja sen takia olisikin hyvä miettiä jo vähän valmiiksi mitä sanoo.

Se on aika helvetin vaikeaa jos toinen vain tokaisee "Nyt tuli ero enkä halua jutella".

Jos itse et tunne enää niin syvästi niin kyllä kai sinä myötuntoa ja tukea voit toiselle ihmiselle jonka kanssa olet ollut yhdessä edes vähän osoittaa?

Toki pysyt varmana ja vankkana että ero on tulossa. Anna hänen tietää se äläkä pidä häntä jännityksessä tai tarjoa oljenkortta että "jospa sittenkin...".

Suosittelen että alat keskustelemaan suhteestanne ylipäätään ja sitten jossakin vaiheessa kerrot tuntemuksistasi ja halusta erota.

Mutta pointsit kotiin ettet tahdo pettää vaan hoitaa homman kotiin. Tee niin, tulee itsellesikin parempi olo.

Ei se ero kenellekään helppo ole mutta kyllä siitä voi tehdä niin itselle kuin toisellekin vähän helpomman josta sitten voi molemmat sulkea oven takanaan ja liikkua eteenpäin.

Lue lisää

äin naisena olen sitä mieltä että asioista pitää pystyä keskustelemaan,kummallekkin tulee parempi olo,koska vaikeaa on molemmille.Yhdessä on päätetty et erotaan ja toinen muuttaa yhteisestä kodista pois on elännyt 9vuotta uusperheen arkea,ei tunnu helpolle luovuttaa.Tässä tapauksessa mies ei ole edes päässytedellisestä ex-stään eroon kun ei pysty asiaa puhumaan.Olin mieheni kanssa siis 9vuotta avoliitossa minulla kasksi poikalasta ja hänellä tyttö oli meillä paljon varsinaisesti asui äidin luona.Minä olin se joka pidin pesuetta kasassa,alkuvuodet meni vielä hyvin,minä rakastin tätä miestä,mutta hän ei minua rakastanut,koska hän ei pysty koska häneltä se elin on tapettu,näin hän aina kertoi minulle.Minä vaan olin ja seksielämääkin oli ihan kiitettävästi.Erosimme tänäkeväänä ja ollaan oltu keskenämme tekemisissä jopa seksiäkin harrastettu.Sovittiin et kerrotaan jos löydämme kumppanit niin toisillemme.Minä sain tiedon että sairastan rintasyöpää oli kova järkytys minulle,mut oli ex:lle myös.Päätettiin että hän haluaa minun kanssa käydä sairauden läpi ja olla tukena nyt kun todella sitä tarvitsen.Yhtenä päivänä hän sitten ilmoitti minulle et hän seurustelee,minulle shokki et nyt tässä vaiheessa miten minun nyt käy ajattelin minä en voi luoda nyt uusia suhteita tämän sairauteni takia.Minulta poistettiin toinen rinta juhannusviikolla ja nyt olen tosi masentunut ei ole olkapäätä mihin nojata ja purkaa itseään.Olen kyllä exsäni kanssa keskustellut asiasta ja yrittänyt kysyä miksi nyt just halusit uuden suhteen kun olet minun tukena?Kommentoikaa asiaaMielipiteitä?

Saat hänet surulliseksi näin kirjoitti:

*Häivyt
*Jos hän haluaa yhteyttä, kerrot vain että ajatuskin "ahdistaa"
*Et enää vastaa puhelimeen, tekstariin etkä mihinkään muuhunkaan
*Kierrät kaukaa tai pyyhällät ohi korvat luimussa, jos tulee vastaan.

Valitettavan yleistä mutta totta

Lue lisää

Sanot että sinua ahdistaa, sinun ei ole hyvä olla hänen kanssaan nyt. Sanot että syy ei ole toisessa vaan itsessäs ja nyt tarvitset aikaa itsellesi.. Sitten silität poskelle, sanot että jutellaanhan vielä ja lähdet itkien.. Ja parin viikon päästä hän näkee sinut sen toisen jätkän kanssa ja et muuta kun käännä päätäsi ja pidät hauskaa uuden miehes kanssa.

Saat olla varma että hän kenet jätit tuntee olonsa petetyksi, olet valehdellut hänelle..

Ei saa olla teennäisen ihana jos jättää.

mantaliina kirjoitti:

äin naisena olen sitä mieltä että asioista pitää pystyä keskustelemaan,kummallekkin tulee parempi olo,koska vaikeaa on molemmille.Yhdessä on päätetty et erotaan ja toinen muuttaa yhteisestä kodista pois on elännyt 9vuotta uusperheen arkea,ei tunnu helpolle luovuttaa.Tässä tapauksessa mies ei ole edes päässytedellisestä ex-stään eroon kun ei pysty asiaa puhumaan.Olin mieheni kanssa siis 9vuotta avoliitossa minulla kasksi poikalasta ja hänellä tyttö oli meillä paljon varsinaisesti asui äidin luona.Minä olin se joka pidin pesuetta kasassa,alkuvuodet meni vielä hyvin,minä rakastin tätä miestä,mutta hän ei minua rakastanut,koska hän ei pysty koska häneltä se elin on tapettu,näin hän aina kertoi minulle.Minä vaan olin ja seksielämääkin oli ihan kiitettävästi.Erosimme tänäkeväänä ja ollaan oltu keskenämme tekemisissä jopa seksiäkin harrastettu.Sovittiin et kerrotaan jos löydämme kumppanit niin toisillemme.Minä sain tiedon että sairastan rintasyöpää oli kova järkytys minulle,mut oli ex:lle myös.Päätettiin että hän haluaa minun kanssa käydä sairauden läpi ja olla tukena nyt kun todella sitä tarvitsen.Yhtenä päivänä hän sitten ilmoitti minulle et hän seurustelee,minulle shokki et nyt tässä vaiheessa miten minun nyt käy ajattelin minä en voi luoda nyt uusia suhteita tämän sairauteni takia.Minulta poistettiin toinen rinta juhannusviikolla ja nyt olen tosi masentunut ei ole olkapäätä mihin nojata ja purkaa itseään.Olen kyllä exsäni kanssa keskustellut asiasta ja yrittänyt kysyä miksi nyt just halusit uuden suhteen kun olet minun tukena?Kommentoikaa asiaaMielipiteitä?

Lue lisää

Mulla vähän sama juttu. Perheelläni vaikea kevät....sairastelua ja itse olin ihan puhki huolesta ja murheesta. Miesystävä erään sanaharkan jälkeen, joka koski juuri väsymistäni ja avuntarvettani, otti ja lähti. Ei ole sen jälkeen kuulunut mitään. Yksin jätti ihmisen, juuri kun olisin tarvinnut minäkin sitä olkapäätä, johon nojata. Semmosia miehet on..., aina pitäisi mennä hyvin ja jos menee huonosti, ei enää rakastetakaan. Sydämeni on aivan särkynyt!

Kissimirri kirjoitti:

Mulla vähän sama juttu. Perheelläni vaikea kevät....sairastelua ja itse olin ihan puhki huolesta ja murheesta. Miesystävä erään sanaharkan jälkeen, joka koski juuri väsymistäni ja avuntarvettani, otti ja lähti. Ei ole sen jälkeen kuulunut mitään. Yksin jätti ihmisen, juuri kun olisin tarvinnut minäkin sitä olkapäätä, johon nojata. Semmosia miehet on..., aina pitäisi mennä hyvin ja jos menee huonosti, ei enää rakastetakaan. Sydämeni on aivan särkynyt!

Lue lisää

meillä meni vaan niin että puoliso oli itse ahdistunut ja kun en omannut ammattiauttajan kykyjä niin uuden miehen halusi. Yritin että hakisi apua ja kävikin muutaman kerran lääkärissä mutta ei mennyt lääkärin suosittelemaan lisäterapiaan vaan lähti etukäteen ilmoittamatta ja heti uuteen suhteeseen.. no niitä hänellä on ollut elämässään useita, vaan sopivaa tuntuu olevan hänen vaikea löytää. Oma mielipiteeni on että hän on niin rikki ettei kukaan kumppani voi häntä auttaa ellei ole ammattiauttaja. Monet luulevatkin että kumppanin tehtävä on poistaa hänen pahaolonsa. Ikävä kyllä ensin pitää tuntea itsensä ja olla tasapainossa ennen uutta suhdetta eikä hakea suhdetta tullakseen kuntoon!

Kissimirri kirjoitti:

Mulla vähän sama juttu. Perheelläni vaikea kevät....sairastelua ja itse olin ihan puhki huolesta ja murheesta. Miesystävä erään sanaharkan jälkeen, joka koski juuri väsymistäni ja avuntarvettani, otti ja lähti. Ei ole sen jälkeen kuulunut mitään. Yksin jätti ihmisen, juuri kun olisin tarvinnut minäkin sitä olkapäätä, johon nojata. Semmosia miehet on..., aina pitäisi mennä hyvin ja jos menee huonosti, ei enää rakastetakaan. Sydämeni on aivan särkynyt!

Lue lisää

Mulla ihan sama homma, vaikeeta oli perheessä tapahtuneen kuolemantapauksen johdosta ja nainen ei jaksanut tukea. Mulla paha olla ja kerroin sen, se oli liikaa, nainen pelästyi ja läks, siistii

sinua psyykkaamaan suhdettasi uudelle tasolle.
ero ei ole ratkaisu ongelmiin,vaihtamalla et tule parempaa saamaan tilalle.
kehoitan sinua hakemaan ammattiapua välittömästi.

Kannattaisi koittaa molempien kanssa, ja sitten kun menee pieleen molempien kanssa, ei tarvitse selitellä.

Kokemusta on, ja vaimo otti eron, ystävättären heitin pihalle ja otin uuden vaimon, joka on aivan sairaan mustasukkainen. Edes jutella en voi muiden naisten kanssa, saatikaan harrastaa seksiä.....

Sinuna sanoisin suoraan nykyiselle parilleni, että en voi enää olla hänen kanssaan. Parasvaihtoehto on olla rehellinen. Itse olen ollut vuosia suhteessa. Miehelläni oli samana aikana suhde toisen naisen kanssa ja ei kertonut minulle ikä jättänyt minua. Itse sattumalta sain tietää koko asiasta. Se sattui kovasti. Jos hän olisi keronut minulle rehellisesti ja suoraan, en olisi koskaan syyttänyt häntä, koska ei voi omistaa ketään, jos toinen ei halua. Jos kerrot rehellisesti, se on helpotus sekä itsellesi että parillesi. Kerro mahdollisimman pian kun voit, ennen kuin on liian myöhäistä.

Harm kirjoitti:

se noin mene.

"Ja kuinka paljons itä sitten pitäisi olla sen pettymyksen käsittelyssä tukena, vai onko se vaan turhien toiveiden ylläpitämistä"

Eli sinua rasittaa erota ja kohdata sen toisen reaktio etkä jaksa käydä asiaa läpi hänen kanssaan?

Tuota...ihan perus parisuhdetaitoihin kuuluu kertoa toiselle vaikeitakin asioita ja keskustella toisen ihmisen kanssa jotta hänelle tulisi parempi olo eikä vain niin että sinulle tulisi hyvä olo.

"Siltä monesti näyttää, kun kuuntelee ja katselee ihmisten eroja. Toine haluaa "keskustella" keskustelemisesta päästyään ja todellinen motiivi tähän on se, että saisi lähtijän vielä pyörtämään päätöksensä... "

Niin. On se hirveää jos toinen tunnustaa tunteensa ja yrittää että toinen jäisi. Aivan kamalaa tuo rakastaminen ja välittäminen.

Mikä ihme teitä vaivaa?

Sinä olet tämän henkilön kanssa PARISUHTEESSA. Jossa molemmat tuntevat jotain. Ja vaikka sinua ei huvitakkaan enää olla siinä ja ei enää tunne mitään niin totta kai sinun täytyy tukea häntä.

Se mihin keskusteluilla yleensä pyritään on se että toinen ymmärtäisi mistä ero johtuu ja sen takia olisikin hyvä miettiä jo vähän valmiiksi mitä sanoo.

Se on aika helvetin vaikeaa jos toinen vain tokaisee "Nyt tuli ero enkä halua jutella".

Jos itse et tunne enää niin syvästi niin kyllä kai sinä myötuntoa ja tukea voit toiselle ihmiselle jonka kanssa olet ollut yhdessä edes vähän osoittaa?

Toki pysyt varmana ja vankkana että ero on tulossa. Anna hänen tietää se äläkä pidä häntä jännityksessä tai tarjoa oljenkortta että "jospa sittenkin...".

Suosittelen että alat keskustelemaan suhteestanne ylipäätään ja sitten jossakin vaiheessa kerrot tuntemuksistasi ja halusta erota.

Mutta pointsit kotiin ettet tahdo pettää vaan hoitaa homman kotiin. Tee niin, tulee itsellesikin parempi olo.

Ei se ero kenellekään helppo ole mutta kyllä siitä voi tehdä niin itselle kuin toisellekin vähän helpomman josta sitten voi molemmat sulkea oven takanaan ja liikkua eteenpäin.

Lue lisää

Pahin ero on sellainen, että kumppani ei kerro haluavansa jatkaa yksin tai jonkun muun kanssa, vaan lakkaa vastaamasta mihinkään yhteydenottoihin. tuli, Aikansa sitä odottaa kuitenkin toisen ottavan yhteyttä tai vastaavan jotain, varsinkin jos omasta mielestä suhde on ollut koko ajan ihan hyvä. Epätietoisuus on pahinta ja eron syy jää täysin arvailun varaan. Pelkurit tekee näin.

selväksi kirjoitti:

myös sille toiselle, että aiot pysyä päätöksessäsi. Sano, että voit kyllä jutella, jos hän niin haluaa, mutta PÄÄTÖKSESI PITÄÄ SILTI, JA PISTE.:)

hasta la vista baby!

Saat hänet surulliseksi näin kirjoitti:

*Häivyt
*Jos hän haluaa yhteyttä, kerrot vain että ajatuskin "ahdistaa"
*Et enää vastaa puhelimeen, tekstariin etkä mihinkään muuhunkaan
*Kierrät kaukaa tai pyyhällät ohi korvat luimussa, jos tulee vastaan.

Valitettavan yleistä mutta totta

Lue lisää

Neuvosi ovat kuin naisten salaisesta kultaisesta kirjasta. Lisään tuohon vain sen, että hyvällä säkällä mies tulee vain surulliseksi. Pahimmassa tapauksessa masentuu, ahdistuu ja tappaa itsensä.

Minua ihmetyttää se ristiriita mikä mielikuvan ja todellisuuden välillä on, kun kyseessa on naisen teot. Me kuvittelemma, että naiset ovat pyhiä, ettei heihin ole rakennettu pahuutta, ei kostontarvetta, ettei nainen koskaan uhraisi lapsiaan kostolle. Kaikki se on ihan harhaa.

Nainen on sellainen, että kun se kyllästyy, yleensä pinnallisiin syihin, se vaan jättää ja katsoo, ettei hänellä ole mitään selitettävää, ettei hän alennu niin alas, että alkaisi selittämään. Nainen voi kostaa menemällä sänkyyn miehen parhaan ystävän kanssa ja tekee sen hyvin tiettäväksi (ex-)miehelleen ja nainen käyttää häikäilemättä lapsiaan aseen exäänsä vastaan. Nainen voi pelkästä kiukusta syyttää miestä ja hankkia vain kiusaksi lähestymiskiellon. Tämä mon helppoa koska vain noin 10% lähestymiskieltohakemuksista hylätään. Tuomarit valitsevat sen varman päälle tavan. Ei pidä ihmetellä, ettei lähestymikieltoja pystytä valvomaan.

Nainen on sellainen, joka miestä pyydystäessään osaa olla kerrassaan suloinen. Mutta kun mies on saata verkkoon ja pallo jalkaan, alkaa hyväksikäyttö. Seksinautinto osoittautuu teeskentelyksi ja seksi itsessään kuihtuu pois ja miehelle se tarkoittaa sitä, että mies kuihtuu pois. Ja kun mies sitten hakee lohtua muualta, niin naisellehan syy on yksiselitteisesti miehessä.

Miehelle olisi paljon helpompaa alkaa polttaa rahoja suoraan palkanmaksusta kuin erehtyä maailman pahmpaan huumeeseen nimeltä nainen.

Naisella ei ole omaatuntoa, ei häpeää, ei kunniaa. Nainen on luonteeltaan opportunisti. Hän etsii hyvää itselleen.

Loppujen lopuksi naiset, jotka ottavat korvauksen palveluksistaan suorana rahana eli prostiotuoidut, ovat kaikkein rehellisimipiä naisia. Kaiken lisäksi he tulevat kaikken edullisimmaksi miehelle.

ap. kirjoitti:

Ei, vaan olen seurannut monia eroja sivusta, joissa on aivan selvä eron pitkittämis- ja estämistarkoitus tällä jatkoa vielä haluavalla osapuolella, kun aina ja aina vaan pitäisi näitä keskusteluja ja keskusteluja käydä. Ja toinen yrittää olla mieliksi ja aina vaan suostuu ja suostuu, vaikka loppua ei näy ja koko touhu on vain totuuden kieltämistä. Eli kyllä olen valmis keskustelemaan, mutta mielestäni siinäkin pitää voida joku raja vetää, että minkä määrän pitäisi riittää, kun juttu on jatkuvasti yhtä ja samaa.

Lue lisää

Ap., montako avioeroa olet kokenut itse? Se ei sinua auktoriteetiksi tee, jos olet vierestä seurannut!

Saat hänet surulliseksi näin kirjoitti:

*Häivyt
*Jos hän haluaa yhteyttä, kerrot vain että ajatuskin "ahdistaa"
*Et enää vastaa puhelimeen, tekstariin etkä mihinkään muuhunkaan
*Kierrät kaukaa tai pyyhällät ohi korvat luimussa, jos tulee vastaan.

Valitettavan yleistä mutta totta

Lue lisää

Varmasti teen juuri noin jos minua on kidutettu olemalla uskoton ja loukattu verisesti.
Sitten tulee kyllä kylmää suihkua kaikkiin kontaktiyrityksiin, varmasti.
Ja oikeutetusti.
Ei ole enää mitään sanottavaa, enkä enää katso vaivan arvoiseksi ajatella koko tyyppiä.

Ei Enää Koskaan kirjoitti:

Neuvosi ovat kuin naisten salaisesta kultaisesta kirjasta. Lisään tuohon vain sen, että hyvällä säkällä mies tulee vain surulliseksi. Pahimmassa tapauksessa masentuu, ahdistuu ja tappaa itsensä.

Minua ihmetyttää se ristiriita mikä mielikuvan ja todellisuuden välillä on, kun kyseessa on naisen teot. Me kuvittelemma, että naiset ovat pyhiä, ettei heihin ole rakennettu pahuutta, ei kostontarvetta, ettei nainen koskaan uhraisi lapsiaan kostolle. Kaikki se on ihan harhaa.

Nainen on sellainen, että kun se kyllästyy, yleensä pinnallisiin syihin, se vaan jättää ja katsoo, ettei hänellä ole mitään selitettävää, ettei hän alennu niin alas, että alkaisi selittämään. Nainen voi kostaa menemällä sänkyyn miehen parhaan ystävän kanssa ja tekee sen hyvin tiettäväksi (ex-)miehelleen ja nainen käyttää häikäilemättä lapsiaan aseen exäänsä vastaan. Nainen voi pelkästä kiukusta syyttää miestä ja hankkia vain kiusaksi lähestymiskiellon. Tämä mon helppoa koska vain noin 10% lähestymiskieltohakemuksista hylätään. Tuomarit valitsevat sen varman päälle tavan. Ei pidä ihmetellä, ettei lähestymikieltoja pystytä valvomaan.

Nainen on sellainen, joka miestä pyydystäessään osaa olla kerrassaan suloinen. Mutta kun mies on saata verkkoon ja pallo jalkaan, alkaa hyväksikäyttö. Seksinautinto osoittautuu teeskentelyksi ja seksi itsessään kuihtuu pois ja miehelle se tarkoittaa sitä, että mies kuihtuu pois. Ja kun mies sitten hakee lohtua muualta, niin naisellehan syy on yksiselitteisesti miehessä.

Miehelle olisi paljon helpompaa alkaa polttaa rahoja suoraan palkanmaksusta kuin erehtyä maailman pahmpaan huumeeseen nimeltä nainen.

Naisella ei ole omaatuntoa, ei häpeää, ei kunniaa. Nainen on luonteeltaan opportunisti. Hän etsii hyvää itselleen.

Loppujen lopuksi naiset, jotka ottavat korvauksen palveluksistaan suorana rahana eli prostiotuoidut, ovat kaikkein rehellisimipiä naisia. Kaiken lisäksi he tulevat kaikken edullisimmaksi miehelle.

Lue lisää

Keran ehdotin yhdelle miehelle kun se pyysi seksipalvelua että jos maksais niin ehkä, koska kummallakaan ei ollut rakkautta toiseen eikä minua haluttanut ede seksiä hänen kanssaan.
Mutta mies ei lupautunut maksmaan, niin että mitenkäs tuo oikein tuo sinun kehoitus pääsis toteutuun. Minä en ainakaan onnistunut luomaan tällaista kauppasuhdetta.
Mutta enhän olekaan ammattilainen.

Ei Enää Koskaan kirjoitti:

Neuvosi ovat kuin naisten salaisesta kultaisesta kirjasta. Lisään tuohon vain sen, että hyvällä säkällä mies tulee vain surulliseksi. Pahimmassa tapauksessa masentuu, ahdistuu ja tappaa itsensä.

Minua ihmetyttää se ristiriita mikä mielikuvan ja todellisuuden välillä on, kun kyseessa on naisen teot. Me kuvittelemma, että naiset ovat pyhiä, ettei heihin ole rakennettu pahuutta, ei kostontarvetta, ettei nainen koskaan uhraisi lapsiaan kostolle. Kaikki se on ihan harhaa.

Nainen on sellainen, että kun se kyllästyy, yleensä pinnallisiin syihin, se vaan jättää ja katsoo, ettei hänellä ole mitään selitettävää, ettei hän alennu niin alas, että alkaisi selittämään. Nainen voi kostaa menemällä sänkyyn miehen parhaan ystävän kanssa ja tekee sen hyvin tiettäväksi (ex-)miehelleen ja nainen käyttää häikäilemättä lapsiaan aseen exäänsä vastaan. Nainen voi pelkästä kiukusta syyttää miestä ja hankkia vain kiusaksi lähestymiskiellon. Tämä mon helppoa koska vain noin 10% lähestymiskieltohakemuksista hylätään. Tuomarit valitsevat sen varman päälle tavan. Ei pidä ihmetellä, ettei lähestymikieltoja pystytä valvomaan.

Nainen on sellainen, joka miestä pyydystäessään osaa olla kerrassaan suloinen. Mutta kun mies on saata verkkoon ja pallo jalkaan, alkaa hyväksikäyttö. Seksinautinto osoittautuu teeskentelyksi ja seksi itsessään kuihtuu pois ja miehelle se tarkoittaa sitä, että mies kuihtuu pois. Ja kun mies sitten hakee lohtua muualta, niin naisellehan syy on yksiselitteisesti miehessä.

Miehelle olisi paljon helpompaa alkaa polttaa rahoja suoraan palkanmaksusta kuin erehtyä maailman pahmpaan huumeeseen nimeltä nainen.

Naisella ei ole omaatuntoa, ei häpeää, ei kunniaa. Nainen on luonteeltaan opportunisti. Hän etsii hyvää itselleen.

Loppujen lopuksi naiset, jotka ottavat korvauksen palveluksistaan suorana rahana eli prostiotuoidut, ovat kaikkein rehellisimipiä naisia. Kaiken lisäksi he tulevat kaikken edullisimmaksi miehelle.

Lue lisää

Kun kirjoitit tämän ja minä sen luin..Aloin ihmetellä ajatusmaailmaani ja
sitä, että olen kuvitellut ex:äni omaavan kunniaa,häpeää tai omantunnon...
En ole osannut edes ajatella, että hänessä asuisi pahuus joka ei halua kuin hallita
voittaa ja lyödä lyötyä...

Kuvittelin aina, että kun on itse tarpeeksi "ritari", niin saa arvostusta
mutta luettuani textisi voin vain siteerata
Juha Vuorista "vian ei tarvitse olla suuri jos se on päässä...naisellakaan"

Nainen käyttää tosiaan häpeilemättä lapsiaan, lemmikkieläimiä ja kaikkea sitä mihin
olettaa sinulla olevan tunnesiteen... omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen... On ne moisia.

ap. kirjoitti:

Ei, vaan olen seurannut monia eroja sivusta, joissa on aivan selvä eron pitkittämis- ja estämistarkoitus tällä jatkoa vielä haluavalla osapuolella, kun aina ja aina vaan pitäisi näitä keskusteluja ja keskusteluja käydä. Ja toinen yrittää olla mieliksi ja aina vaan suostuu ja suostuu, vaikka loppua ei näy ja koko touhu on vain totuuden kieltämistä. Eli kyllä olen valmis keskustelemaan, mutta mielestäni siinäkin pitää voida joku raja vetää, että minkä määrän pitäisi riittää, kun juttu on jatkuvasti yhtä ja samaa.

Lue lisää

Vaan niin totta =)

mantaliina kirjoitti:

äin naisena olen sitä mieltä että asioista pitää pystyä keskustelemaan,kummallekkin tulee parempi olo,koska vaikeaa on molemmille.Yhdessä on päätetty et erotaan ja toinen muuttaa yhteisestä kodista pois on elännyt 9vuotta uusperheen arkea,ei tunnu helpolle luovuttaa.Tässä tapauksessa mies ei ole edes päässytedellisestä ex-stään eroon kun ei pysty asiaa puhumaan.Olin mieheni kanssa siis 9vuotta avoliitossa minulla kasksi poikalasta ja hänellä tyttö oli meillä paljon varsinaisesti asui äidin luona.Minä olin se joka pidin pesuetta kasassa,alkuvuodet meni vielä hyvin,minä rakastin tätä miestä,mutta hän ei minua rakastanut,koska hän ei pysty koska häneltä se elin on tapettu,näin hän aina kertoi minulle.Minä vaan olin ja seksielämääkin oli ihan kiitettävästi.Erosimme tänäkeväänä ja ollaan oltu keskenämme tekemisissä jopa seksiäkin harrastettu.Sovittiin et kerrotaan jos löydämme kumppanit niin toisillemme.Minä sain tiedon että sairastan rintasyöpää oli kova järkytys minulle,mut oli ex:lle myös.Päätettiin että hän haluaa minun kanssa käydä sairauden läpi ja olla tukena nyt kun todella sitä tarvitsen.Yhtenä päivänä hän sitten ilmoitti minulle et hän seurustelee,minulle shokki et nyt tässä vaiheessa miten minun nyt käy ajattelin minä en voi luoda nyt uusia suhteita tämän sairauteni takia.Minulta poistettiin toinen rinta juhannusviikolla ja nyt olen tosi masentunut ei ole olkapäätä mihin nojata ja purkaa itseään.Olen kyllä exsäni kanssa keskustellut asiasta ja yrittänyt kysyä miksi nyt just halusit uuden suhteen kun olet minun tukena?Kommentoikaa asiaaMielipiteitä?

Lue lisää

Elänyt... Tukenut äidin ja isän kuolemat läpi vaikka olin jo eronnut,
mutta elämän on mentävä eteenpäin!

Ja jos et selviä itse omista sairauksistasi, niin aina on yksi ratkaisu.
Perhe ei ole mikään syys menettää mielenterveyttää... On uusioperhe koettu
ja ero on ero... Mitä enemmän luen sen varmempi olen, että myös sinulle tekisi
nk.kikkeliä hommata uus mies...Edes "laastari suhde", pistät vahingon kiertämään
ja sillä sökö.

Itse olen vieläkin naisen koukussa ja haluaisin mennä eteenpäin,
mutta en pääse kun toinen roikkuu.
Kirjoituksesi kuitenkin antoi minulle voimaa lähteä markkinoille,
jos tuo loppuisi kun otan jonkun toisen ja hän tajuaa, että peli on loppu...
Ainakin toivon niin.

tehdä kirjoitti:

niin, että laitan jonkun aikarajan, esim. kuukauden ja sen ajan keskustelen vaikka yöt ympäriinsä.

Ja missä vaiheessa sitten jää aikaa rakentaa sitä uutta suhdetta? Eikö se ole aika raakaa sitä uutta kohtaan jos ex saa soittaa minin aikaan tahansa?

Käsitin että ap:lla on jo uusi ihastus kiikarissa joten haluaa siististi edellisestä eroon.

Joten keskustelu on ihan jees ja toisen tukeminen mutta kyllä se kohtuus pitäisi olla jotakin normaali aikaan ja max 1 h / päivä ja kyllä sitä viikossa pitää jo tajuta että homma on ohi.

mantaliina kirjoitti:

äin naisena olen sitä mieltä että asioista pitää pystyä keskustelemaan,kummallekkin tulee parempi olo,koska vaikeaa on molemmille.Yhdessä on päätetty et erotaan ja toinen muuttaa yhteisestä kodista pois on elännyt 9vuotta uusperheen arkea,ei tunnu helpolle luovuttaa.Tässä tapauksessa mies ei ole edes päässytedellisestä ex-stään eroon kun ei pysty asiaa puhumaan.Olin mieheni kanssa siis 9vuotta avoliitossa minulla kasksi poikalasta ja hänellä tyttö oli meillä paljon varsinaisesti asui äidin luona.Minä olin se joka pidin pesuetta kasassa,alkuvuodet meni vielä hyvin,minä rakastin tätä miestä,mutta hän ei minua rakastanut,koska hän ei pysty koska häneltä se elin on tapettu,näin hän aina kertoi minulle.Minä vaan olin ja seksielämääkin oli ihan kiitettävästi.Erosimme tänäkeväänä ja ollaan oltu keskenämme tekemisissä jopa seksiäkin harrastettu.Sovittiin et kerrotaan jos löydämme kumppanit niin toisillemme.Minä sain tiedon että sairastan rintasyöpää oli kova järkytys minulle,mut oli ex:lle myös.Päätettiin että hän haluaa minun kanssa käydä sairauden läpi ja olla tukena nyt kun todella sitä tarvitsen.Yhtenä päivänä hän sitten ilmoitti minulle et hän seurustelee,minulle shokki et nyt tässä vaiheessa miten minun nyt käy ajattelin minä en voi luoda nyt uusia suhteita tämän sairauteni takia.Minulta poistettiin toinen rinta juhannusviikolla ja nyt olen tosi masentunut ei ole olkapäätä mihin nojata ja purkaa itseään.Olen kyllä exsäni kanssa keskustellut asiasta ja yrittänyt kysyä miksi nyt just halusit uuden suhteen kun olet minun tukena?Kommentoikaa asiaaMielipiteitä?

Lue lisää

Syöpä vie ajatuksia moneen tasoon. Kokemusta on.

Ehkä alunperinkään et ottanut teidän eroa lopullisena. Toiselle se oli vain suhteen muuttuminen FB ja haku tais olla päällä koko ajan. Sinä taisit salaisesti toivoa että suhde korjaantuu jossain vaiheessa takaisin entiseen.

Jos sinulle riittää pelkkä tuki ilman sitä suhdetta ja seksiä niin kysy voiko hän olla sitä.

Tuskin se ex näki siinä mitään ristiriitaa voisihan hän olla sinun tukenasi rintasyövässä ja kuunnella ja antaa henkistä tukea mutta ei sitä parisuhteeseen kuluvaa lämpöä, läheisyyttä ja kun hänellä on uusi niin tuskin sitä seksiäkään. Tämähän meni teidän alkuperäisen sopimuksen mukaan.

Syöpää sairastaville on omia tukiverkostoja ja niitä kannattaa oikeasti hyödyntää. Tsemppiä vaan suurin osa paranee rintasyövästä joten elämä jatkuu vaikka muuttuen.

Saat hänet surulliseksi näin kirjoitti:

*Häivyt
*Jos hän haluaa yhteyttä, kerrot vain että ajatuskin "ahdistaa"
*Et enää vastaa puhelimeen, tekstariin etkä mihinkään muuhunkaan
*Kierrät kaukaa tai pyyhällät ohi korvat luimussa, jos tulee vastaan.

Valitettavan yleistä mutta totta

Lue lisää

Eräs sinkku nainen halusi sitkeästi sitoutua minuun, vaikka kerroin heti alussa olevani varattu. En tarpeeksi selvästi enkä vakuuttavasti ilmeisesti osoittanut tai tehnyt sitä hänelle selväksi.

Ilmoitin eräässä vaiheessa hänelle kuitenkin riittävän vakuttavasti, että tällaisen suhteen on loputtava.

Sitten alkoi tekstiviestientulo ja niissä valitettiin pahaa oloa ja masentuneisuutta.

Seuraavaksi uhkailtiin sillä, että hän ottaa yhteyttä vaimooni ja paljastaa kaiken.

Lopuksi vielä hän kertoi, ettei ole itsekään paljastanut omia salaisuuksiaan tai tarkoitusperiään. Niinpä niin, mitähän sitten ovat lieneetkään?

näin. kirjoitti:

Sanot että sinua ahdistaa, sinun ei ole hyvä olla hänen kanssaan nyt. Sanot että syy ei ole toisessa vaan itsessäs ja nyt tarvitset aikaa itsellesi.. Sitten silität poskelle, sanot että jutellaanhan vielä ja lähdet itkien.. Ja parin viikon päästä hän näkee sinut sen toisen jätkän kanssa ja et muuta kun käännä päätäsi ja pidät hauskaa uuden miehes kanssa.

Saat olla varma että hän kenet jätit tuntee olonsa petetyksi, olet valehdellut hänelle..

Ei saa olla teennäisen ihana jos jättää.

Lue lisää

mielestäni jättäjän pitää olla hieman jopa kova siinä jättämistilanteessa.
Ei mitään voi voi kulta pieni, poskien sivelyä, ei viimeistä pusua ja muuta hempeilyä.
Itse jopa sanoin miehelleni aika tylysti, että älä pyydä mua jäämään koska saattaisin säälistä jäädäkin.
Ajatellaan vaikkapa kun saat työpaikalta lomautuksen tai irtisanomisen, niin aina järkytytään siitä miten tylysti pomot sen asian hoitaa, tuodaan vaan lappu kouraan.. mutta niin se on KAIKKEIN HELPOINTA, ajatelkaa miten hirveetä se olis jos pomo tulis itkien ja halais sua ja huutais että "en voi päästää sua, oot niin ihana työntekijä!"
Siitähän jäis loppuiäks traumat;P
Sama pätee tähän suhteen lopettamiseen, pitää olla jämäkkä, ei tietenkään ilkeä, mutta määrätietoinen ja tiukka.

miehensä jättänyt kirjoitti:

mielestäni jättäjän pitää olla hieman jopa kova siinä jättämistilanteessa.
Ei mitään voi voi kulta pieni, poskien sivelyä, ei viimeistä pusua ja muuta hempeilyä.
Itse jopa sanoin miehelleni aika tylysti, että älä pyydä mua jäämään koska saattaisin säälistä jäädäkin.
Ajatellaan vaikkapa kun saat työpaikalta lomautuksen tai irtisanomisen, niin aina järkytytään siitä miten tylysti pomot sen asian hoitaa, tuodaan vaan lappu kouraan.. mutta niin se on KAIKKEIN HELPOINTA, ajatelkaa miten hirveetä se olis jos pomo tulis itkien ja halais sua ja huutais että "en voi päästää sua, oot niin ihana työntekijä!"
Siitähän jäis loppuiäks traumat;P
Sama pätee tähän suhteen lopettamiseen, pitää olla jämäkkä, ei tietenkään ilkeä, mutta määrätietoinen ja tiukka.

Lue lisää

oma exäni tuki minua liiaksikin, sitä jatkui jopa vuoden!
Hän jopa antoi minulle asuntonsa avaimen ja sanoi, että voin tulla koska tahansa kylään.
Meillä EI ollut mitään seksiä tms, hän vaan oli ystäväni ja tukenani kun itkin eroamme.
Lopulta pöllähdin asuntoon ja löysin hänet toisen naisen kanssa illalliselta..
En tajua, miksei voinut vaan rehellisesti häätää minut elämästään vaan etsi koko ajan uutta, samalla säälien minua.
Nyt tosiaan ymmärrän, että SÄÄLI ON SAIRAUTTA!
Se asia olis pitänyt tehdä mulle tosiaan tasan tarkkaan selväks, mutta antoi koko ajan ymmärtää että on toivoa.
Menin siitä niin sekaisin että yritin itsemurhaa.
Siitä selvisin, mutta olen ollut jo 7 vuotta yksin koska menetin uskoni miehiin ihan täysin.
Hänellä on sen muijan kanssa jo 2 ihanaa lasta, minun elämä pilalla.
Vain koska ei osannut jättää mua tarpeeksi tylysti.
Kun jätätte, niin TEHKÄÄ se todella, älkääkä vaan pitäkö toisella turhia toiveita yllä! Ni!

Hazel eye kirjoitti:

oma exäni tuki minua liiaksikin, sitä jatkui jopa vuoden!
Hän jopa antoi minulle asuntonsa avaimen ja sanoi, että voin tulla koska tahansa kylään.
Meillä EI ollut mitään seksiä tms, hän vaan oli ystäväni ja tukenani kun itkin eroamme.
Lopulta pöllähdin asuntoon ja löysin hänet toisen naisen kanssa illalliselta..
En tajua, miksei voinut vaan rehellisesti häätää minut elämästään vaan etsi koko ajan uutta, samalla säälien minua.
Nyt tosiaan ymmärrän, että SÄÄLI ON SAIRAUTTA!
Se asia olis pitänyt tehdä mulle tosiaan tasan tarkkaan selväks, mutta antoi koko ajan ymmärtää että on toivoa.
Menin siitä niin sekaisin että yritin itsemurhaa.
Siitä selvisin, mutta olen ollut jo 7 vuotta yksin koska menetin uskoni miehiin ihan täysin.
Hänellä on sen muijan kanssa jo 2 ihanaa lasta, minun elämä pilalla.
Vain koska ei osannut jättää mua tarpeeksi tylysti.
Kun jätätte, niin TEHKÄÄ se todella, älkääkä vaan pitäkö toisella turhia toiveita yllä! Ni!

Lue lisää

Hieman samanlainen kokemus mulla. Itse olen tosin mies.

Tässä olen vuoden verran pähkäillyt miksi toinen on valehdellut niin monesta asiasta. Suhteen alussa sovimme että molemmat puhuisimme suoraan. Sinulla mies sentään suostui tukemaan niin että näitte kun suhde meni poikki. Me sovimme että pysyisimme ystävinä jos suhde menisi poikki. Yhtäkkiä nainen pisti suhteen poikki ja sanoi ettei halua enää edes ystävyyttä minun kanssa. Olemme kyllä soitelleet sen jälkeen, mutta on tuo melko kylmää valehdella ja antaa vääränlaisia käsityksiä.

Jos sinut löytäisi vielä täältä niin kiinnostaisiko ystävänä nähdä? :)

Saat hänet surulliseksi näin kirjoitti:

*Häivyt
*Jos hän haluaa yhteyttä, kerrot vain että ajatuskin "ahdistaa"
*Et enää vastaa puhelimeen, tekstariin etkä mihinkään muuhunkaan
*Kierrät kaukaa tai pyyhällät ohi korvat luimussa, jos tulee vastaan.

Valitettavan yleistä mutta totta

Lue lisää

naisille,tuolla tyylillä menee ystävyyskin ja voi olla että se ei palaa koskaan takaisin.Kannattaa miettiä polttaako sillat takana ja katumus tulee jälkeenpäin kun se on myöhäistä.Hiljaisuus ajaa miehet pois.

mutta muut kyllä kiinnostaa. Mitään uutta suhdetta tai mitään sinnepäinkään ei ole, koska haluan hoitaa edellisen pois ennen, enkä pitää päällekkäin mitään suhteita. Toihan olis se helppo tapa, mutta myös aika julma tapa.

uutta kirjoitti:

mutta muut kyllä kiinnostaa. Mitään uutta suhdetta tai mitään sinnepäinkään ei ole, koska haluan hoitaa edellisen pois ennen, enkä pitää päällekkäin mitään suhteita. Toihan olis se helppo tapa, mutta myös aika julma tapa.

Lue lisää

siis mitään tarvetta kiusata yhtään enempää, eikä tehdä asioita mitenkään yhtään vielä vaikeammiksi.

Joo elikkä kaltaisesi tunneälyn puutteessa elävät ihmiset joutas upottaa suohon. Kyllä sitä nyt kuitenki voi ehkä kato yrittää olla kohtelias ja ystävällinen, jos yhtään välittää muista ku itestään esim.

uutta kirjoitti:

mutta muut kyllä kiinnostaa. Mitään uutta suhdetta tai mitään sinnepäinkään ei ole, koska haluan hoitaa edellisen pois ennen, enkä pitää päällekkäin mitään suhteita. Toihan olis se helppo tapa, mutta myös aika julma tapa.

Lue lisää

Tuo on kyllä julmin tapa, että on jo uusi kainalossa, kun vanhakaan suhde ei ole setvitty pois alta vielä.

Siitä pointsit ap:lle, että tahtoo selvittää ensin vanhat ja sitten hommata vasta uuden.

Eiköhän tuossa jättöhommassa ole rehellisyys ole se tärkein. Sanot suoraan, että olet jo päätöksesi tehnyt. Julmaa on myös antaa toiveita toiselle, kun mitään toivoa ei todellisuudessa ole.

Toinen varmaan tahtoo tietää syitä. Keskustelen määrä riippuu varman ihan ihmisestä. Sinulle (arvaanko oikein miehelle) riittää varmaan kaksi lausetta. Yleensä naiset haluavat keskustella ja pohtia syitä syvemmin. Ja sinulle sellainen on jo vatvomista kun naiselle taas keskustelua. Kaikki tahtovat yleensä tietää syyn. Mitä pidemmästä suhteesta on kyse, sitä reilumpaa on toista kohtaan, että keskustellaan. Kuvittelepa tilanne, että 10v. yhdessä ja pari lausetta jättämisestä. Aika kylmältä kuulostaa.

uutta kirjoitti:

mutta muut kyllä kiinnostaa. Mitään uutta suhdetta tai mitään sinnepäinkään ei ole, koska haluan hoitaa edellisen pois ennen, enkä pitää päällekkäin mitään suhteita. Toihan olis se helppo tapa, mutta myös aika julma tapa.

Lue lisää

...aika harvassa suhteessa toista kumppania ei kiinnosta kukaan muu..hehheee, mitä paskanlätkytystä, siis mene, etsi seksiseuraa, äläkä lupaile kenellekkään mitään vakavaa suhdetta, näin ei tarvitse miettiä miten jättäisin miehen/naisen kun alkoi kiinnostamaan muut kun oma kulta, thats all folks!!!!

Itse tajusin kun olin viikon ollut opiskelemassa erossa miehestäni etten enää jaksaisi olla yhdessä ja otin asian puheeksi(myös perheväkivalta astui kuvioon).Asiaa vatvottiin puoli vuotta pelkästään yhteisen asuntolainan varjolla ja koko ajan pidin selvänä että olen todella lähdössä.Kavereilleni hän kertoi että meillä on tauko.Menetin hermoni ja muutin vanhempien luokse.Odotin jotta asunto asiat saatiin selvitettyä ja ostin oman asunnon.Koko aikana en tapaillut yhtäkään miestä koska sellainen ei ollut eron syy.Nyt vielä yli vuoden tapahtuneen jälkeen hän kertoilee SATUJA minusta kaikille jotka ovat ystäviäni ja jotka edes minut tuntee.Äidilleni hän on laitellut tekstiviestejä että on sulla hyväksikäyttävä tytär yms.Tälläinen ihminen ei voi olla terve.Ja saa kyllä kovin pian tuntemaan pelkoa parisuhteisiin.Ei ne asiat puhumalla parane, ellei puhu suoraan.Ja siltikin saa turpiinsa!!

tapa tuo.. kirjoitti:

Tuo on kyllä julmin tapa, että on jo uusi kainalossa, kun vanhakaan suhde ei ole setvitty pois alta vielä.

Siitä pointsit ap:lle, että tahtoo selvittää ensin vanhat ja sitten hommata vasta uuden.

Eiköhän tuossa jättöhommassa ole rehellisyys ole se tärkein. Sanot suoraan, että olet jo päätöksesi tehnyt. Julmaa on myös antaa toiveita toiselle, kun mitään toivoa ei todellisuudessa ole.

Toinen varmaan tahtoo tietää syitä. Keskustelen määrä riippuu varman ihan ihmisestä. Sinulle (arvaanko oikein miehelle) riittää varmaan kaksi lausetta. Yleensä naiset haluavat keskustella ja pohtia syitä syvemmin. Ja sinulle sellainen on jo vatvomista kun naiselle taas keskustelua. Kaikki tahtovat yleensä tietää syyn. Mitä pidemmästä suhteesta on kyse, sitä reilumpaa on toista kohtaan, että keskustellaan. Kuvittelepa tilanne, että 10v. yhdessä ja pari lausetta jättämisestä. Aika kylmältä kuulostaa.

Lue lisää

nainen sitten oikeasti tietää todellisen syyn? Kokemuksen mukaan ei. Nainen pyrkii vain saamaan miestä luopumaan jo tekemästään päätöksestä, eikä naisella ole pienintäkään aikomusta hyväksyä mitään kohteliasta ( tekaisua) syytä ja jos kertoo totuuden on julma paska ja sika.

Joten kertoako paskaa vai olla rehellinen, molemmat tuntuu kismittävän naista.

jos on oltu 10 vuotta yhdessä niin useinmiten kyllä siinä pitemmän aikaan on ollut jotain häikkää jos lähtee etsimään uutta suhdetta. Jos mihellä on omasta mielestä hyvä suhde eikä mitään ole valittamista niin harva haluaa siitä pois. Usein vain suhteessa jätetty ei ole välittänyt niistä pienistä viesteistä koska ne eivät ole olleet hänelle merkittäviä, toiselle osapuolelle niillä on ollut kuitenkin vaikustusta jos kerran haluaa lopettaa suhteen. Yleensä se suhteen katkasia on miettinyt ja puntaroinnut eroa pitkänkin aikaa ennen kuin toimii, jossain vaiheessa vain kuppi kellahtaa yli ja tulee aika jolloin se lopullinen päätös vain tulee valmiiksi. Ainahan se jätetty kokee sen vääräksi, kylmäksi ja tunteetomaksi teoksi. Ihmeellistä on että yrittävät roikkua vielä sellaisen perässä joka on kylmä ja tunteeton sika. Luulis että juuri sellaisesta haluaa pysyä kaukana.

Todellakin? kirjoitti:

nainen sitten oikeasti tietää todellisen syyn? Kokemuksen mukaan ei. Nainen pyrkii vain saamaan miestä luopumaan jo tekemästään päätöksestä, eikä naisella ole pienintäkään aikomusta hyväksyä mitään kohteliasta ( tekaisua) syytä ja jos kertoo totuuden on julma paska ja sika.

Joten kertoako paskaa vai olla rehellinen, molemmat tuntuu kismittävän naista.

jos on oltu 10 vuotta yhdessä niin useinmiten kyllä siinä pitemmän aikaan on ollut jotain häikkää jos lähtee etsimään uutta suhdetta. Jos mihellä on omasta mielestä hyvä suhde eikä mitään ole valittamista niin harva haluaa siitä pois. Usein vain suhteessa jätetty ei ole välittänyt niistä pienistä viesteistä koska ne eivät ole olleet hänelle merkittäviä, toiselle osapuolelle niillä on ollut kuitenkin vaikustusta jos kerran haluaa lopettaa suhteen. Yleensä se suhteen katkasia on miettinyt ja puntaroinnut eroa pitkänkin aikaa ennen kuin toimii, jossain vaiheessa vain kuppi kellahtaa yli ja tulee aika jolloin se lopullinen päätös vain tulee valmiiksi. Ainahan se jätetty kokee sen vääräksi, kylmäksi ja tunteetomaksi teoksi. Ihmeellistä on että yrittävät roikkua vielä sellaisen perässä joka on kylmä ja tunteeton sika. Luulis että juuri sellaisesta haluaa pysyä kaukana.

Lue lisää

"nainen sitten oikeasti tietää todellisen syyn? Kokemuksen mukaan ei. Nainen pyrkii vain saamaan miestä luopumaan jo tekemästään päätöksestä, eikä naisella ole pienintäkään aikomusta hyväksyä mitään kohteliasta ( tekaisua) syytä ja jos kertoo totuuden on julma paska ja sika.

Joten kertoako paskaa vai olla rehellinen, molemmat tuntuu kismittävän naista."

Oletko sä todellakin sitä mieltä, että naisen pitäis oikein polvillaan kiittää siitä, että tulee jätetyksi? Kai siitä nyt herranjestas saa pahoillaan olla?!? Tai vaikka vihainenkin?

Niin se jätetyksi tuleminen kun ei ole kivaa. Vai mitä oikein luulit?? Tottakai se sattuu, olkoon se syy keksitty tai todellinen. Ja ihan samalta se tuntuu myös miehestä eikä vain naisesta. Tämäkin ihan "kokemuksen mukaan". Kyllä mä ainakin ymmärsin, että mun ex-mies oli pettynyt ja vihainenkin, jopa sen että hän halusi vielä yrittää jatkaa. Normaaleja inhimillisiä tunteitahan ne on.

Että mun pistää vihaksi tollaset ihmiset, jotka haluaa vaan itse päästä helpolla ja jätetynkin pitäs vaan niellä tunteensä ettei jättäjälle nyt vaan tulis paha mieli. Prkl!

Älä mieti liikaa toisen reaktioita ja tunteita. Kun niitä joka tapauksessa tulee..
Muistan kun itsekin mietin eroa entisestä avomiehestäni.. Kovasti pohdin et miten hän mahtaa suhtautua asiaan. Mietin jopa sitä et jos kuitenkin vielä yritettäisiin mut sit järki palasi. Kerroin eropäätöksestäni hänelle ja hän tietty hermostui aluksi mut rauhoittui sit. Siinä vaiheessa olin ehtinyt jo hakea uutta asuntoa ja pakkailla tavaroita. Et toiminta oli aika nopeaa minulla. Mut elämä on ollut paljon helpompaa sen jälkeen. Koko suhteen ajan vain mietin et rakastanko häntä vai en. Ja nyt sen tiedän, se oli vain pelkkää välittämistä, ei rakastamista.

Mitä isot edellä sitä pienet perässä.

Kannattaa vihjata ettei puutarhasi ollut kunnossa joten SE ON NYT SIINÄ.

pahemmin loukkaat häntä olemssa suhteessa jossa et ole täysillä mukana.

Et ota siis vastuuta pelkästään itsestäsi vaan myös toisesta jos kerrot tunteesi ja ajatuksesi.

miltä tuntuis jos tietäisit että sun puolisos ajattelee noin? musta tuntuis helvetin pahalta, että mun kans ollaan SÄÄLISTÄ! nyt kannattaa avata suu siellä kotona ja kysyä että onko toinen onnellinen teidän kahden suhteessa ja kertoa itse miltä tuntuu. esim että "elämä on yhtä raatamista, seksiä ei ole, ainainen raha pula jne... mikä ihme nyt sit syynä onkin... Miettiä yhdessä ollaanko valmiita tekemään työtä yhteisen elämän eteen ja haluaako sitä molemmat? mua ei kiinnostais jatkaa suhdetta jos tietäisin ettei miestäni kiinnostais meidän yhteiselo. Ihmettelen miksi joku jää suhteeseen joka ei kiinnosta???? Ei siinä kenenkään elämää pilata, asioilla on taipumus järjestyä, hyvin tai huonosti tai jotenkin... Et sinä ole vastuussa joka asiasta. Jos ei rohkeesti ota lusikkaa omaan pikku kätöseen ja tee asioita mistä unelmoi niin elämä jää elämättä ja ihmisestä tulee katkera vanhus ja marttyyri vielä kaupanpäälle. ja ei se ero pelkästään helpotus ole jättäjällekään vaan ainahan on suhteessa myös jotain hyvää

Harm kirjoitti:

pahemmin loukkaat häntä olemssa suhteessa jossa et ole täysillä mukana.

Et ota siis vastuuta pelkästään itsestäsi vaan myös toisesta jos kerrot tunteesi ja ajatuksesi.

Lue lisää

nimenomaan tästä on kyse!
Jos et ole itse mukana suhteessa, estät myös sitä toista osapuolta löytämästä sen joka hänelle oikeasti kuuluu.

On aina niin ihanaa löytää näiltä palstoilta edes joku, jolla on vielä sydän paikallaan, se on niin harvinaista nykyään

tulee ihan kenen kanssa tahansa ennemmin tai myöhmmin!!! Oma pää ne fiilikset vaan tuottaa, valitettavasti!! Kaikki muu on itsekusetusta.

Eli sinun logiikalla jos kerran on seurustelun aloitanut sitä ei sitten lopeteta mitenkään? Eli valinta on tehty jo siinä vaiheessa? Täh?

Joskus vain tulee sellaisia tilanteita, että seurustelusuhde on aika lopettaa. Ne shakkinappulat voisikin laittaa vähäksi aikaa laatikkoon ja pelata kun taas kiinnostaa, mutta toimimaton ihmissuhde pitää osata myös lopettaa, ja minusta alkuperäinen kirjoittaja kysyi fiksuja tapoja sen lopettamiseen. Lopeta sinä huhhuttelija tuollainen jeesustelu ja ala elämään elämää.

Mutta alkuperäiseen aiheeseen...: Minut on myös joskus "jätetty", tai silloinen tyttöystävä otti asian puheeksi. Olen monesti myöhemmin arvostanut tapaa, jolla silloin asia sovittiin - hän kertoi rauhallisesti miten asia hänestä oli, ja oli päättänyt näin. Ilman syyttelyjä. Tottakai se silloin tuntui pahalta, mutta oikeassa hän silloin oli, suhde oli hiipunut jo. Minusta paras tapa on siis vain kertoa asia suoraan, välttää syyttelyä mutta myös olla päättäväinen. Jos asia tulee yllätyksenä, niin toinen voi järkyttyä ja sanoa pahastikin, siihen on hyvä varautua - älä lähde mukaan syyttelyihin. Ja tietenkin, kasvotusten jos vain mitenkään mahdollista.

aikuinen mies kirjoitti:

Eli sinun logiikalla jos kerran on seurustelun aloitanut sitä ei sitten lopeteta mitenkään? Eli valinta on tehty jo siinä vaiheessa? Täh?

Joskus vain tulee sellaisia tilanteita, että seurustelusuhde on aika lopettaa. Ne shakkinappulat voisikin laittaa vähäksi aikaa laatikkoon ja pelata kun taas kiinnostaa, mutta toimimaton ihmissuhde pitää osata myös lopettaa, ja minusta alkuperäinen kirjoittaja kysyi fiksuja tapoja sen lopettamiseen. Lopeta sinä huhhuttelija tuollainen jeesustelu ja ala elämään elämää.

Mutta alkuperäiseen aiheeseen...: Minut on myös joskus "jätetty", tai silloinen tyttöystävä otti asian puheeksi. Olen monesti myöhemmin arvostanut tapaa, jolla silloin asia sovittiin - hän kertoi rauhallisesti miten asia hänestä oli, ja oli päättänyt näin. Ilman syyttelyjä. Tottakai se silloin tuntui pahalta, mutta oikeassa hän silloin oli, suhde oli hiipunut jo. Minusta paras tapa on siis vain kertoa asia suoraan, välttää syyttelyä mutta myös olla päättäväinen. Jos asia tulee yllätyksenä, niin toinen voi järkyttyä ja sanoa pahastikin, siihen on hyvä varautua - älä lähde mukaan syyttelyihin. Ja tietenkin, kasvotusten jos vain mitenkään mahdollista.

Lue lisää

samanlaisia kokemuksia itsellä että rehellisesti ja asiallisesti. tuntuu kylmältä ja tunteettomalta mut ehkä helpointa toiselle... jättää turha tunnelmointi pois. kyllähän niitä raivareita ja itkua ja syyttelyä on tietty luvassa mut jos ainakin yrittää olla lähtemättä itse sille linjalle... pettymys purkautuu jost noin ja sitten pikkuhiljaa vaan uutta matoa koukkuun ;)

"Mielestäni on jonkin sortin pettämistä jos eron syy on että uudet kiinnostaa"

voi elämä sentään. pitkissä suhteissa on hyvin yleistä, että jossain vaiheessa joskus joku toinenkin kiinnostaa. mutta jos asialle ei tee mitään, niin sekö pettämistä??? aika tiukka moraali sinulla.
, ei voi muuta sanoa.
Katsos kun ei ihminen voi tunteilleen mitään, mutta teoilleen voi. Ja jos ei lähde suhteeseen toisen kanssa ennen eroa, niin silti pettää???
täytyy sanoa, että olen eri mieltä.

Ite olin suhteessa kun kiinnostuin toisesta.. ei ollut mitään jännityksen hakua vaan niin vain kävi.. tunteilleen ei voi mitään, teoilleen voi. Mielestäni paras tapa kertoa asiasta on kasvotusten. VArsinkin jos on pitkästä suhteesta kysymys niin toista pitää kunnioittaa sen verran että kasvokkain asiasta kertoo eikä esim. txt viestillä tai sähköpostilla

ei ole tästä kysymys, vaan pitkään harkintaan perustuu enkä millään tavalla aio syöksyä mihinkään uuteen suhteeseen, ei ole sellaiseen mitään tarvetta, vaan aion senkin aivan rauhassa harkita sitten aikanaan.

''''''' kirjoitti:

"Mielestäni on jonkin sortin pettämistä jos eron syy on että uudet kiinnostaa"

voi elämä sentään. pitkissä suhteissa on hyvin yleistä, että jossain vaiheessa joskus joku toinenkin kiinnostaa. mutta jos asialle ei tee mitään, niin sekö pettämistä??? aika tiukka moraali sinulla.
, ei voi muuta sanoa.
Katsos kun ei ihminen voi tunteilleen mitään, mutta teoilleen voi. Ja jos ei lähde suhteeseen toisen kanssa ennen eroa, niin silti pettää???
täytyy sanoa, että olen eri mieltä.

Lue lisää

ei tule ilman suuria ikävyyksiä elämässään selviämään. Elämässä pitää olla tunnetta, mutta järkeäkin pitää osata käyttää. On vain ikävä tosiasia että aina arki tulee kaikkiin suhteisiin, sittenkö taas lähdetään fiiliksiä hakemaan? Tasapainoinen aikuinen rakastaa perhettään ja kiintymys läheisiinsä on voimakkaampi tunne kuin alkukantainen lisääntymisvaiston aiheuttama uuden kumppanin haku vietti. On monia hyväksyttäviäkin syitä erolle mutta muotina tuntuu olevan pelkän fiiliksen perässä juokseminen kuten tämä Tnja Saarelan julkinen kukasta kukkaan lentely. Lieventävänä asiana tässä oli kuitenkin se ettei heillä ollut yhteisiä lapsia.

hallitse tunteitaan kirjoitti:

ei tule ilman suuria ikävyyksiä elämässään selviämään. Elämässä pitää olla tunnetta, mutta järkeäkin pitää osata käyttää. On vain ikävä tosiasia että aina arki tulee kaikkiin suhteisiin, sittenkö taas lähdetään fiiliksiä hakemaan? Tasapainoinen aikuinen rakastaa perhettään ja kiintymys läheisiinsä on voimakkaampi tunne kuin alkukantainen lisääntymisvaiston aiheuttama uuden kumppanin haku vietti. On monia hyväksyttäviäkin syitä erolle mutta muotina tuntuu olevan pelkän fiiliksen perässä juokseminen kuten tämä Tnja Saarelan julkinen kukasta kukkaan lentely. Lieventävänä asiana tässä oli kuitenkin se ettei heillä ollut yhteisiä lapsia.

Lue lisää

nykyään mikä on rakkautta ja mikä on ihastumista. Ihastuminen on se huumaava suhteen alussa oleva tunne joka saa toisissa ihmisissä kaiken muun inhimillisen tunteen entistä perhettään kohtaan unohtumaan. Ajatellaan vain sitä huumaa, muulla ei ole silloin väliä. Paljon on tapauksia että sivulliset näkevät asiat paremmin kuin ihastunut, turha tällaisille mitään järkeä yleensä on puhua. Sittenpä pudotus voikin olla kova kun huomaakin millainen uusi ihastus oikeasti onkin, ihmistä ei mielestäni tunne ennekuin n 2v saman katon alla asumisen jälkeen. Ihastuttaessa kaikki on vaan niin ihanaa että entinen ei meinaa mitään. Ihminen joka rakastaa aidosti toista niin välittämisen ja yhteenkuuluvuuden tunne vain lisääntyy ajan myötä.

sellaisiin ihmisiin joilla on useita aikuisiällä olleita ihmissuhteita takanaan. Näitä ihmisiä ei ole tarkoitettu pitkiin ihmissuhteisiin koska he eivät kykene sellaiseen. Jos ihmisellä on jotain tunne-elämän häiriöitä niin niitä on todella vaikea huomata alkuvaiheessa, pienet oudot käyttäytymis merkit kannattaa ottaa todesta, ne voimistuvat suhteen edetessä. Ottakaa tutustumisen alku hetkillä selville henkilön taustaa näiltä osin. Yksi hyvä kansanviisaus sanoo: katso tyytären äitiä niin tiedät millaisen puolison saat(myös toisin päin).

hallitse tunteitaan kirjoitti:

ei tule ilman suuria ikävyyksiä elämässään selviämään. Elämässä pitää olla tunnetta, mutta järkeäkin pitää osata käyttää. On vain ikävä tosiasia että aina arki tulee kaikkiin suhteisiin, sittenkö taas lähdetään fiiliksiä hakemaan? Tasapainoinen aikuinen rakastaa perhettään ja kiintymys läheisiinsä on voimakkaampi tunne kuin alkukantainen lisääntymisvaiston aiheuttama uuden kumppanin haku vietti. On monia hyväksyttäviäkin syitä erolle mutta muotina tuntuu olevan pelkän fiiliksen perässä juokseminen kuten tämä Tnja Saarelan julkinen kukasta kukkaan lentely. Lieventävänä asiana tässä oli kuitenkin se ettei heillä ollut yhteisiä lapsia.

Lue lisää

sitä "fiilistä" kokenut. Esim. todella nuorena solmittu suhde, jolloin ei oikeastaan ollut vielä tietoinenkaan mistään intohimo-jutuista. Sitä on perustanut perheen sen teinirakkautensa kanssa... mutta sitten jos vastaan tuleekin aikuisella iällä ihan erilaiselta tuntuva ihminen, ja sitä intohimoakin löytyy. Niin minusta ihan ymmärrettävää, että ero tulee tuollaisesta syystä.

Jokaiselle soisi kerran elämässä sellaisen tunteen. Eri juttu tietysti jos tuota tunnetta pitää hakea joka vuosi eri ihmisen kanssa.

ole... kirjoitti:

sitä "fiilistä" kokenut. Esim. todella nuorena solmittu suhde, jolloin ei oikeastaan ollut vielä tietoinenkaan mistään intohimo-jutuista. Sitä on perustanut perheen sen teinirakkautensa kanssa... mutta sitten jos vastaan tuleekin aikuisella iällä ihan erilaiselta tuntuva ihminen, ja sitä intohimoakin löytyy. Niin minusta ihan ymmärrettävää, että ero tulee tuollaisesta syystä.

Jokaiselle soisi kerran elämässä sellaisen tunteen. Eri juttu tietysti jos tuota tunnetta pitää hakea joka vuosi eri ihmisen kanssa.

Lue lisää

että pitkä suhde lopetetaan intohimon kokemisen takia? Riippuu varmaan monesta asiasta, taloudellinen tilanne yleensä heikkenee eron yhteydessä, jos on lapsia niin nehän siitä eniten kärsivät. Ja on muistettava että ei se voimakas intohimon tunne kauaa ole niin voimakasta kuin alussa, onko se sen arvoista että kaikki elämä kannattaa intohimon varaan rakentaa?

se sen arvoista kirjoitti:

että pitkä suhde lopetetaan intohimon kokemisen takia? Riippuu varmaan monesta asiasta, taloudellinen tilanne yleensä heikkenee eron yhteydessä, jos on lapsia niin nehän siitä eniten kärsivät. Ja on muistettava että ei se voimakas intohimon tunne kauaa ole niin voimakasta kuin alussa, onko se sen arvoista että kaikki elämä kannattaa intohimon varaan rakentaa?

Lue lisää

sepä se. sano sinä, jos olet sen kokenut! Mutta voi siitä intohimosta kasvaa ihan oikea kestävä suhdekin, Läheltä olen sellaista seurannut. ei se aina lopahda kuin kanan lento.
Mutta itse en ole kokenut (ainakaan vielä).

onko.. kirjoitti:

sepä se. sano sinä, jos olet sen kokenut! Mutta voi siitä intohimosta kasvaa ihan oikea kestävä suhdekin, Läheltä olen sellaista seurannut. ei se aina lopahda kuin kanan lento.
Mutta itse en ole kokenut (ainakaan vielä).

Lue lisää

näyttää kun perheelliset ihmiset hajottavat perheensä ja vuosien työllä hankkimansa omaisuuden, lapsien kärsimyksistä myöskään välittämättä, eli pistävät kaiken pirstaleiksi sen takia että voisivat kokea voimakasta intohimoa ja josta voi seurata ehkä pitempikin suhde.. Ei silloin ole ajateltu oikeasti muulla kuin alapäällään. Ihan pahaa joskus tekee kun ihmisillä menee joskus pää sekaisin ihastumisen myötä, krapula tekosistaan monesti tulee sitten myöhemmin. Voi olla että rakastava ja luotettava kumppani onkin vaihtunut pitkässä juoksussa huonompaan, no toiset haluavat "elää hetkessä" seurauksista välittämättä.

sivusta katsoja kirjoitti:

näyttää kun perheelliset ihmiset hajottavat perheensä ja vuosien työllä hankkimansa omaisuuden, lapsien kärsimyksistä myöskään välittämättä, eli pistävät kaiken pirstaleiksi sen takia että voisivat kokea voimakasta intohimoa ja josta voi seurata ehkä pitempikin suhde.. Ei silloin ole ajateltu oikeasti muulla kuin alapäällään. Ihan pahaa joskus tekee kun ihmisillä menee joskus pää sekaisin ihastumisen myötä, krapula tekosistaan monesti tulee sitten myöhemmin. Voi olla että rakastava ja luotettava kumppani onkin vaihtunut pitkässä juoksussa huonompaan, no toiset haluavat "elää hetkessä" seurauksista välittämättä.

Lue lisää

noin, että pieleen menee.
mutta tätä yhtä paria läheltä seuranneena voin sanoa, että kyllä kannatti molempien tahoillaan erota, vaikka lapsiakin molemmilla oli.
Heillä on nyt onnellinen koti, jossa molempien lapset asuvat myös, ja yksi yhteinen. Ei lasten traumoista tietysti pysty kaikkea sanomaan, onko jotain jäänyt, mutta ainakin nyt vaikuttavat onnellisilta ja tasapainoisilta.

Ja silloin alussa, kun näiden alkuseurustelua seurasi, niin täytyy sanoa, että ihan kateeksi kävi. Niin olivat rakastuneita, ja sen naisen sanoin, ei ollut entisen kanssa koskaan sellaista kokenut. Onko tuo sitten väärin....siinäpä se.

onkin.. kirjoitti:

noin, että pieleen menee.
mutta tätä yhtä paria läheltä seuranneena voin sanoa, että kyllä kannatti molempien tahoillaan erota, vaikka lapsiakin molemmilla oli.
Heillä on nyt onnellinen koti, jossa molempien lapset asuvat myös, ja yksi yhteinen. Ei lasten traumoista tietysti pysty kaikkea sanomaan, onko jotain jäänyt, mutta ainakin nyt vaikuttavat onnellisilta ja tasapainoisilta.

Ja silloin alussa, kun näiden alkuseurustelua seurasi, niin täytyy sanoa, että ihan kateeksi kävi. Niin olivat rakastuneita, ja sen naisen sanoin, ei ollut entisen kanssa koskaan sellaista kokenut. Onko tuo sitten väärin....siinäpä se.

Lue lisää

jolla ihmiset on tarkoitettu hakeutumaan yhteen. Ei se ihastuminen vuosia kestä. Se rakkaus tulee sitten vuosien kuluessa jos on tullakseen, kaikki nimittäin eivät siihen oikeasti pysty vaikka alussa olisi ollut kuinka kiihkeää. Nämä ovat niitä jotka aina luulevat löytäneensä alussa onnen mutta aina täytyy kuitenkin uusi ihastus saada kun alkaa normaali elämä ja arki. Epävakaa persoonallisuus häiriö meinaa sitä että kun ihminen tuntee itsensä tyhjäksi niin se yrittää tehdä itseään onnelliksi hakemalla mm aina uusia ihmissuhteita eikä mikää oikein tunnu miltään. Eikä entinen kumppanikaan eikä mikään muukaan. Sitä tunnetta paikkaamaan niitä fiiliksiä haetaan.

onkin.. kirjoitti:

noin, että pieleen menee.
mutta tätä yhtä paria läheltä seuranneena voin sanoa, että kyllä kannatti molempien tahoillaan erota, vaikka lapsiakin molemmilla oli.
Heillä on nyt onnellinen koti, jossa molempien lapset asuvat myös, ja yksi yhteinen. Ei lasten traumoista tietysti pysty kaikkea sanomaan, onko jotain jäänyt, mutta ainakin nyt vaikuttavat onnellisilta ja tasapainoisilta.

Ja silloin alussa, kun näiden alkuseurustelua seurasi, niin täytyy sanoa, että ihan kateeksi kävi. Niin olivat rakastuneita, ja sen naisen sanoin, ei ollut entisen kanssa koskaan sellaista kokenut. Onko tuo sitten väärin....siinäpä se.

Lue lisää

kyllä jos suhde on ollut jo pitempi ja on lapsia ja mielestään kannattaa siitä lähteä vain siksi että ihastumisen huuma vie niin kaikki ei ole oikeasti kotona silloin. Se että lapsella ei ole molemmat sille tärkeät vanhemmat kotona yhtäkkiä on aina jäljet niihin jättävä asia. Ei varmasti ole hyväksi jos lapsella on aina ikävä toista vanhempaansa riippuen kumman luona lapsi milloinkin on. Se vaikuttaa lapsen perusturvallisuuden tunteeseen ym kykyyn muodostaa yhteenkuuluvuuden tunnetta lähimmäisiin rakkaisiinsa. Törkeää itsekkyyttä! On tietysti eri asia jos on muitakin ongelmia mutta silloin pitää älytä erota jo ennen kuin etsii uuden. Tekosyynä on helppo pitää suhteen ongelmia jos uusi on jo erotessa.

onko.. kirjoitti:

sepä se. sano sinä, jos olet sen kokenut! Mutta voi siitä intohimosta kasvaa ihan oikea kestävä suhdekin, Läheltä olen sellaista seurannut. ei se aina lopahda kuin kanan lento.
Mutta itse en ole kokenut (ainakaan vielä).

Lue lisää

Kumpa oisikin suoraan sanonut,ettei halua mun kaa mitään.
Odotin hänen saapuvan ,kunnes aika teki tehtäväsä toivon ja epätoivon aallokossa.
Aidot tunteet eivät katoa,niiden kanssa on vaan elettävä.

että on äärimmäisen vituttavaa kuulla tuollainen "minusta on jo pitkään tuntunut, että..." -tyylinen lause. Jotenkin todella loukkaavasti sanottu ja kuulijalle tulee todella petetty olo. Jos on pitkään tuntunut jo joltain, niin se olisi pitänyt sanoa jo ajat sitten.

Joistakin neuvosi voivat kuulostaa huonoilta!

mutta, kirjoitti:

Joistakin neuvosi voivat kuulostaa huonoilta!

Se on kato kukin tyylillään

jokainenhan hoitaa asiansa, kuten parhaaksi näkee,mutta AINA tulee ottaa huomioon toisen "tunteet", sillä niitä ihmisillä on kun on suhde. Ja kun on päättänyt itsensä kanssa, että haluaa eroa, niin ottaa asian ajoissa esiin asiallisesti. Ja hoitaa kaikki tarvittavat asiat loppuun yhdessä, silloin on parempi mieli molemmilla alkaa elää omaa elämää. Kuten vanha sananlasku sanoo: Jos asia pitkittyy niin se myös mutkistuu!

Aivan se on on totta, että jos ajattelee eron jo täysin valmiiksi, eikä ole asiasta keskustellut millään muotoa aikaisemmin, niin se ei ole mielestäni oikein niin toista kuin itseään kohtaan. Mutta, asia tarvitsee kuitenkin miettiä siihen pisteeseen, että tietää missä mennään ja miten. Itselläni menossa eroprosessi ja toinen ei ole sitä ainakaan helpommaksi tehnyt, vaan "pakenee" asioiden hoitamisia, sillä niitä on kertynytvuosien varrella jo melkoinen keko. Ja aina se sattuu enemmän tai vähemmän, mutta hoida asia ennenkuin alat uuden suhteen, sen verran jokaisen tulisi kunnioittaa toista.

"..ihmiset eivät nykyään enää puhu? Erot on valmiiksi mietitty ja suunniteltu omassa päässä. Valitettavasti monesti asiat paisuneet ja vääristyneet liiasta miettimisestä.

Olisikos siis täysin mahdoton ajatus jutella asioista ja tunteistaan silloin, kun alkaa tuntumaan ikävältä? Monet ärsyttävät piirteet toisessa saattavat johtua myös omasta käytöksestä. Kun näistä asioista keskusteltaisiin, niin voistaisiin jossain tapauksissa huomata, ettei elämä olekaan niin kauheaa :) "

Se ei vaan aina auta se puhuminen ja kertominen. Minäkin puhuin miehelle pari vuotta mutta hän ei kuullut.. Hän heräsi ensimmäisen kerran kuulemaan minua kun sanoin että haluan avioeron. Sen jälkeen hän kuuli ja ymmärsi ja olisi ollut valmis mihin vaan muutoksiin. Siinä vaiheessa vaan oli jo myöhäistä, minä en jaksanut enää yrittää..

Tee se miehekkäästi tekstarilla.
Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Niin ei jää mitään hampaankoloon...

Nokia Fan kirjoitti:

Tee se miehekkäästi tekstarilla.
Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Niin ei jää mitään hampaankoloon...

Vaikka olenkin vasta 15 -vuotias, enkä ole suhteita vielä kovinkaan paljoa itse kokenut, mutta sen tiedän että silloin varsinkin jätetylle tulee olo "oliko vika minussa?" jos lähettää pelkän tekstiviestin. Kuitenkin tulisi olla kunnioitusta toista kohtaan, että kertoisi sen kasvotusten -vaikka se onkin vaikeaa.

"Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Niin ei jää mitään hampaankoloon..."

Aivan varmasti jää hampaankoloon tavaraa ja rutkasti kun asioita ei saada päätökseen. Ehkä tekstiviesti on helppo/lyhyt/yksinkertainen tapa, mutta kyllä tulisi vähän edes miettiä toisenkin tunteita oli tilanne mikä tahansa.

... kirjoitti:

Vaikka olenkin vasta 15 -vuotias, enkä ole suhteita vielä kovinkaan paljoa itse kokenut, mutta sen tiedän että silloin varsinkin jätetylle tulee olo "oliko vika minussa?" jos lähettää pelkän tekstiviestin. Kuitenkin tulisi olla kunnioitusta toista kohtaan, että kertoisi sen kasvotusten -vaikka se onkin vaikeaa.

"Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Niin ei jää mitään hampaankoloon..."

Aivan varmasti jää hampaankoloon tavaraa ja rutkasti kun asioita ei saada päätökseen. Ehkä tekstiviesti on helppo/lyhyt/yksinkertainen tapa, mutta kyllä tulisi vähän edes miettiä toisenkin tunteita oli tilanne mikä tahansa.

Lue lisää

Kyllä tämän maan poliittinen johto on osoittanut, mikä on sopivaa ja mikä ei..

Tekstarilla kylmästi vaan, uutta putkeen kun vanha on jäänyt taakse. Päivän trendi, näin se menee.

Vaimo jätti minut 10 yhteisen vuoden jälkeen tekstiviestillä. Joten jos naiselle tekstarilla liiton lopettaminen on oikein, niin silloin sen täytyy olla hyväksyttävää!!

Tekstailkaa!

erota niin aikuisella pitäisi olla ainakin vuoden tauko selvittäessään itselleen mitä haluaa ja sattaa itsensä tasapainoon ennen uutta suhdetta. Jos ei ole itse tasapainossa niin ei silloin voi lohtua hakea uudesta kumppanista, ei homma silleen onnistu. Aloittaja on ilmeisesti 15v teini? Ainakin toiminta kuullostaa siltä!

Jos eroaminen on jo valmiiksi päätetty omassa päässä, niin on vain julmaa toista kohtaan pitää yllä toivetta. Ihmiset kestävät enemmän kuin luulevatkaan, ja monesti totuuden tietäminen helpottaa toisesta irti pääsemistä. Se mikä pitää kiinni toisessa on juuri se toivo, että hän oikeasti vielä rakastaa. Mutta kun sanoo sen ääneen, sen miten asiat ovat oikeasti niin toinenkin saa alkaa järjestämään omaa elämäänsä. Muuten menee vain aikaa hukkaan... Hetkellinen ja ohimenevä kipu on jotenkin järkevämpi vaihtoehto kuin esim. "kuukauden" kestävä.

Ja.. jättäjä ei tosiaankaan ole se paras keskustelija ja kuuntelija eron jälkeen. Jos toinen voi huonosti, hänet voi ohjata vaikka ammattiauttajalle.

Pitkä kirjekin voisi olla yksi tapa.. selittää omia tunteita ja miksi ollaan tässä.

Ei jättämisen pidäkään olla helppoa. Monet pullamössöt vaan elävät nykyisin *mulle nyt kaikki heti* periaatteella. Jos rikot toisen omaa, kuuluu rikkojan kantaa vastuunsa, sen pitäisi myös ulottaa sydämeenkin. Minusta on kohtuullista antaa toisen purkaa tuntojaan erosta, vaikka tuntuisikin pahalta jättäjästä kuunnella toisen vuodatusta. Jätetty ei kuitenkaan ole omaa osaansa valinnut, jättäjä sen sijaan on.

fiksusti sen sanoit!

mikäli yhtään toista kunnioittaa, niin kasvokkain. ja muutenkin. se on miehen ja naisen teko. rohkeutta.

eipä siihen lisättävää.

voittaa. No uusi suhteesi ei kyllä tule arvomaailmallasi kestämään, ellei se huipputyppi ole huippu-idiootti. No ehkä joskus aikuistut

Näin juuri. Suoraa puhetta, kerran se vaan kirpasee.

suoraa puhetta kirjoitti:

Näin juuri. Suoraa puhetta, kerran se vaan kirpasee.

Mitäpä sitten jos toinen on henkisesti vaan niin paljon voimakkaampi kun toinen?...monet kysymykset tulee mieleen vasta keskustelun jälkeen kun on rauhottunut

pieni penis on kyllä kamalan ärsyttävä seksin kannalta,mutte etkö sitä aikaisemmin huomannut?
Minäkin jätin yhden miehen siksi että penis oli niin pieni ettei se tuntunut missään.
Kyllä sentään hyvään seksielämään tarvitaan sitäkin.

Ja mitähän se sulle kuuluu jos jokuu pistää suhteen poikki ja aloittaa uuden suhteen vaikka seuraavanapäivänä???
Kummallista, että pitäsi pyristellä suhteessa joka ei toimi ja vain sen takia ettei nyt missään nimessä loukkaa toista ospuolta tai pahoita sen mieltä... eiköhän meistä kuitenkin jokaisen pitäsi elää sitä omaa elämää eikä sen kumppanin elämää..

yksi elämä kirjoitti:

Ja mitähän se sulle kuuluu jos jokuu pistää suhteen poikki ja aloittaa uuden suhteen vaikka seuraavanapäivänä???
Kummallista, että pitäsi pyristellä suhteessa joka ei toimi ja vain sen takia ettei nyt missään nimessä loukkaa toista ospuolta tai pahoita sen mieltä... eiköhän meistä kuitenkin jokaisen pitäsi elää sitä omaa elämää eikä sen kumppanin elämää..

Lue lisää

että jos pettämistä ei ole suhteessa niin hyvä mutta miksi hypätä toisen syliin seuraavana päivänä.

Eli siis milloin sitten elät sen kumppanin kanssa sitä yhtä elämää vai onko se vain sinun elämäsi?

ME tänään (tai oikeastaan vain MINÄ koska enhän minä enää välitä sinusta joku päivä ja saat olla yksin) ja MINÄ huomenna, sormia napsauttamalla?

On todella hieno lähtökohta mille tahansa parisuhteelle tuo...

Suosittelen että et hanki lapsia silloin tuo MINÄ joutuu elämään myös muiden ihmisten kanssa jopa loppuelämän ajan halusipa tai ei ja vaikka miten luonnottomalta tuntuisi joku päivä.

Jesus...

Ei sitten yhtään katkeruus paista kirjoituksessasi, sut on kenties jätetty juuri siitä syystä, että kumppani onkin löytänyt uuden (siis lue ihastunut toiseen), ja sun on vaikea niellä sitä.

jolla on tunteita.vain raukka käyttää tuota tapaa.tämäkö on sitä ihmisten kuluttamista,jota minä en ymmärrä ollenkaan.puhumalla asiat selvitetään

Haetko jotain saatanan sääliä täältä????
Eroa jos siltä tuntuu tai lopeta toi jauhaminen....

minäkintaas kirjoitti:

Haetko jotain saatanan sääliä täältä????
Eroa jos siltä tuntuu tai lopeta toi jauhaminen....

suhteen lopettaminen onnistuu miellyttävästi,sekä erityisen hienotunteisesti.

itse jätin pitkässä suhteessa kanssani myötä- ja vastoinkäymisissä eläneen kumppanini tekstarilla.
tekstarini sisältö oli hyvin inhimillinen,se sisälsi erittäin henkilökohtaisia sekä intiimejä asioita.näin sain annettua itsestäni ulos paljon enemmän, johon en keskustelua käymällä (face to face) olisi kyennyt.pitkässä juoksussa olen erityisen tyytyväinen päätökseeni.

nykyään elän onnellisena uudessa,hyvin intensiivisessä ja kiihkeässä suhteessa.
tulevaisuuden suunnitelmissa on oman talon rakentaminen tulevan perheen kodiksi:)
pieni yhteinen pesämunakin on sästetty yhteiselle tilille tonttia varten odottelemaan!:)
yhteisen lapsen siitämme välittömästi kun yhteinen taloprojektimme on saatettu onnistuneesti päätökseen.*hih*

kokemukseni siis on hyvin positiivinen tekstaritekniikasta ja olotilaani voin yksinkertaisesti kuvailla sanoilla:
ON PITKÄ KUUMA KESÄ JA AIJON ELÄÄ SEN!!!


-Onnellisen naisen tarina-

Todella nöyryyttävää ja todella ikävästi tehty jos toinen tosiaan kuvittelee olevansa hyvässä suhteessa ja toinen miettii vain suhteen lopettamista, eikä kerro mitään. Jos olet jo varma päätöksestäsi niin kerro heti. Se on oikein häntäkin kohtaan että pääsee jatkamaan elämää.

Fiksusti kirjoitat.

sitä aika paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua kuulla ja nähdä tosiasioita ja siksi heille tulee ero yllätyksenä, vaikka toinen olisi kuinka yrittänyt puhua jo aikaisemmin. Eivät ole ottaneet tätä puhetta vain silloin tosissaan. Ja usein ongelmista on on kyllä yritetty puhua ja niihin hakea ratkaisua eli se, että on ongelmia, ei myöskään PITÄISI tulla yllätyksenä. Jos miettii noita "yllätyseroja", niin usein niissä on kyllä ollut ongelmia jo pitkään, toinen vaan ei miellä niitä niin pahoiksi tai haluaa muuten pistää pään pensaaseen.

Ja juuri tämä torjuminen tekee sen, että ei jää oikein muuta vaihtoehtoa, kuin se ero. Toista ei voi kuitenkaan pakottaa avaamaan silmiään, sen täytyy lähteä hänestä itsestään, jos se jostain lähtee.

Näinhän sen pitäisi mennä kuin kuvailit. Tuohan olisi ihan ideaalitilanne. Eroja olisi tuskin nimeksikään jos ihmiset puhuisivat ja vieläpä ajoissa.

Aina voi puhua tunteistaan, mutta toinen ei välttämättä kuuntele. Tai kuuntelee näennäisesti, mutta vastailee jotain joo-joota ja asioiden parantamiseksi ei kuitenkaan tapahdu mitään. Tarvitaan myös toimintaa pelkän puhumisen sijaan. Ja myös sitä, että toinen otetaan tosissaan. Pitkissä suhteissa se usein menee siihen, että taas tuota samaa löpinää. Mutta toinen voikin olla sillä löpinällään ihan tosissaan. Been there, done that...

Jos pitkässä suhteessa tahtoo olla, niin se vaatii myös työtä = toisen oikeaa kuuntelemista ja mahdollisesti omien tekojen muuttamista. Pientä "uhrautumista" siis. Jos vainkin jollain omalla pikkuteollaan saa toisen olon paremmaksi, niin kyllähän se silloin kannattaa! Liekö ihmisillä vaan niin kiire ja "oma elämä", että kaikki vaan menee aina vaan sitä samaa rataa. Toiset sitten on taas itsekkäitä, etteivät välitä.

Toiset taas eivät tajua, millä pitkä suhde pysyy kasassa - näitä voisi nimittää parisuhdesosiaalittomiksi. Ei mitään oivallusta parisuhteesta.

ap. kirjoitti:

sitä aika paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua kuulla ja nähdä tosiasioita ja siksi heille tulee ero yllätyksenä, vaikka toinen olisi kuinka yrittänyt puhua jo aikaisemmin. Eivät ole ottaneet tätä puhetta vain silloin tosissaan. Ja usein ongelmista on on kyllä yritetty puhua ja niihin hakea ratkaisua eli se, että on ongelmia, ei myöskään PITÄISI tulla yllätyksenä. Jos miettii noita "yllätyseroja", niin usein niissä on kyllä ollut ongelmia jo pitkään, toinen vaan ei miellä niitä niin pahoiksi tai haluaa muuten pistää pään pensaaseen.

Ja juuri tämä torjuminen tekee sen, että ei jää oikein muuta vaihtoehtoa, kuin se ero. Toista ei voi kuitenkaan pakottaa avaamaan silmiään, sen täytyy lähteä hänestä itsestään, jos se jostain lähtee.

Lue lisää

Minä olen ollut tuollainen idiootti. Kun ero tuli täysin yllättäen, niin tuska oli suunnaton. Vasta vuosia myöhemmin silmäni ovat avautuneet näkemään eron syyt ja oman sokeuden kaikille niille merkeille jotka ennakoivat eroa. Ehkä en vaan halunnut nähdä näitä merkkejä enkä kuunnella mitä toinen oikeasti yritti kertoa. En kuullut vaikka minulle puhuttiin, en nähnyt vaikka minulle näytettiin.

Minulle kerrottiin vaan 2,5vee sitten(nainen)exäni, kertoi yhteisen 18vee yhteiselon jälkeen yllättäen,että ei rakasta,eikä ole 2vuoteen enää rakastanutkaan, ja halusi erota vaan... pahalta tuntui yllättäen kuulla tuommoista, pahemmalta vielä kun oli yhteinen pieni lapsi...samalla toinen kertoi,että ei halua ketään miestä ja samalla jo netistä uusia etsi salaa ja olikin uusi kaukosuhde,joka kaatui myöhemmin... itselläni on nyt uusi kulta kevään myötä ja kihloihin menimme juhannuksena rakkauden myötä... Mielestäni pitää entinen suhde surra pois ,ennenkuin uutta toimivaa suhdetta pystyy aloittamaan...Hyvää kesää kaikille!!!

rakkaudelta? Jos on vaikka 20v yhdessä niin mahdotontahan se on enää tuntea sitä voimakasta alkuhuumaa, sehän on aivan selvä asia! Jos se että sitä ei enää ole, on eron syy niin ihminen ei ole mikään realisti. Normaali ihminen kasvaa suhteen mukana eikä sille enää alkuhuuman tunne ole enää se ainut asia joka meinaa jotain vaan tilalla on aitoa välittämistä toisesta ja yhteisten päämäärien tavoittelemista ja toteuttamista, se on sitä rakkautta! On narsistista itsekkyyttä kun kumppanista haetaan vaan intohimon tunnetta, se ei ole oikeaa rakkautta toistakohtaan vaan itserakkautta. Tv:n saippuasarjat ja muut vääristävät ihmisten asennetta ja ihmiset eivät oikeasti tiedä mitä aito rakkaus on.

"minä otin eron pitkästä liitosta jossa olin 17 wee!!!
ero päätös ei ollut helppo mutta se oli ainut ratkaisu meillä...liitto oli jo niin kaveri pohjalta että halusin vielä kokea suuren rakkauden=)samaa toivoin toki kumppanille...
vaikka minä jätin oli se silti vaikeaa kun olimme olleet niin kauan yhdessä ja vaikutti siihen toki yhteiset lapsetkin..."

Ero ainut ratkaisu kun halusit kokea vielä suuren rakkauden.. voi jeesus mikä ajattelutapa! Luuletko löytäväsi joskus kumppanin jonka kanssa elämä on yhtä huumaa vuosikausia? Aivan kuin murrosikäisen tekstiä. Ei ihme että naiset aiheuttavat nykyään niin paljon tyhjiä eroja. Onkohan tullut luettua liikaa herttasarjaa? Kasvakaa hyvät ihmiset joskus aikuisiksi!

Onpa fiksuja kirjoituksia täällä. Meillä (tai siis minulla) asia ajankohtainen, koska äijä jätti toissapäivänä: uusi oli jo odottamassa, nyt vaan nautitaan siitä ja mennään miten mieli tekee...No eropäätös syntyi aika äkkiä, kun kuulin, että on toinen nainen. Annan mennä, ei ole sen arvoinen. Olen kokenut eropäätöksen helppudesta huolimatta suunnatonta raivoa: ei voi olla ikävämpää ja asiattomampaa tapaa jättää, miten ihmisestä tulee noin keinoton, ettei pysty aikuismaisesti ottamaan vastuuta käytöksestään. Mitä ihmettä ihmiselle tapahtuu?

Mulle tuli ero 1,5v sitten, kun kihlattuni itki eräs ilta sohvalla ja heräsin ja kysyin, et mikä on niin toinen kertoi kuinka pelkäs mun edelleen käyttävän päihteitä, vaikka olin luvannut lopettaa... Ja käytinhän minä, mut en vaan ollut rohjennut sitä toiselle kertoa :( Siinä vaiheessa herätyskellot soivat ja tajusin, että täytyy toinen päästää vapaaksi, jotta pystyy itsekin puntaroimaan missä mennään. Ja se kannatti, kun olen nykyään raitis, eikä tilanteesta ollut muuta ulospääsyä, mutta kadun etten ollut toiselle rehellinen... Jälkeenpäin kerroin totuuden, mutta se vain varmisti sen, ettei meillä ollut enää mitään mahdollisuutta koittaa uudestaan, kun luotto oli mennyt. Edelleenkin on ikävä toista ja tänään viimeksi itkenytkin, mutta vaikka kuinka asiaa pyörittelee niin ilman mennyttä ei oltaisi tässä... Kiitos Herralle :)

T.S. kirjoitti:

Mulle tuli ero 1,5v sitten, kun kihlattuni itki eräs ilta sohvalla ja heräsin ja kysyin, et mikä on niin toinen kertoi kuinka pelkäs mun edelleen käyttävän päihteitä, vaikka olin luvannut lopettaa... Ja käytinhän minä, mut en vaan ollut rohjennut sitä toiselle kertoa :( Siinä vaiheessa herätyskellot soivat ja tajusin, että täytyy toinen päästää vapaaksi, jotta pystyy itsekin puntaroimaan missä mennään. Ja se kannatti, kun olen nykyään raitis, eikä tilanteesta ollut muuta ulospääsyä, mutta kadun etten ollut toiselle rehellinen... Jälkeenpäin kerroin totuuden, mutta se vain varmisti sen, ettei meillä ollut enää mitään mahdollisuutta koittaa uudestaan, kun luotto oli mennyt. Edelleenkin on ikävä toista ja tänään viimeksi itkenytkin, mutta vaikka kuinka asiaa pyörittelee niin ilman mennyttä ei oltaisi tässä... Kiitos Herralle :)

Lue lisää

Minä olen sitä mieltä että suhteessa pitää puhua kaikesta.Meillä on sellainen sääntö että kaikesta jutellaan "ennen kuin se ärsyttää".(Tarkoittaa sitä että aina kun joku asia pikkuisen ärsyttää siitä heti jutellaan ennen kuin se asia paisuu.)Ja yleensäkin jutellaan kaikesta heti kun asia mieleen juolahtaa esim jos ero kävisi edes kerran mielessä puhuisimme siitä heti ja miettisimme olisiko se vaihtoehto ja mitä voisimme tehdä paremmin muuttaaksemme suhdetta.Ja jos joku pikkuinenkin kina tai erimielisyys/väärinymmärrys tms tulee niin selvitämme sen heti ja koskaan emme mene äkäisenä selvittämättä asiaa nukkumaan.Itse olen ollut aina sitä mieltä että jos pitää pettää niin ei ole järkeä olla yhdessä.Sitten jos on vapaa voi tehdä mitä haluaa mutta varattuna pitää kunnioittaa toista.Toki jos ollaan sovittu että kummallekkin on ok että on muitakin niin se on jokaisen oma asia.Mutta itse en siinä tapauksessa näkisi järkeä olla suhteessa.Myöskään sitä en ole koskaan ymmärtänyt että ollaan suhteessa vaan siksi että on joku ettei ole yksin.Käsittämättömintä on kuinka vähän nykyään keskustellaan ongelmista suhteissa(ainakin mitä tuttavapiiriä kattelee)ongelmista keskustellaan kaikkien muiden paitsi asianosaisen kanssa ja asia saattaa paisua järjettömäksi näin.Toki joskus pitää kavereiden kanssa jakaa tuntojaan ja mielipiteitä kysyä.Mutta kyllä suhteessa on kaksi ihmistä ja sen kasassa pysymiseen tarvitaan työtä kahdelta ihmiseltä.Myös sen hajottamiseen tarvitaan kaksi ihmistä.Kannattaa muistaa että mikään suhde ei pysy hyvänä ellei sen eteen tee töitä.Ja salainen ase siihen on keskustelu vaikka se niin klisee onkin.Ja jos johonkin toiseen ihastuu se pitää kertoa ja keskustella nykyisen kumppanin kanssa ja miettiä ja päättää haluaako jatkaa suhdetta ja unohtaa ihastuksen vaiko jättää nykyisen ja lähteä katsomaan ihastuksen kanssa miten sujuu.Pettäminen ei koskaan ole ratkaisu se on väärin toista ihmistä kohtaan aina oli tilanne mikä hyvänsä.Nykyään pitäisi ajatella muita ihmisiä myös eikä aina vain omaa napaa.Asettua joskus toisen osapuolen saappaisiin ja kuunnella miltä hänestä tuntuu.(tämä toimisi myös liikenteessä uskomattoman hyvin kuin pikkuisen ajateltas muita autoilijoita niin kaikki toimis paremmin eikä 2 autoa sais ruuhkaa aikaan.ajettas tasaseen tahtiin eikä nytkähtelevästi mistä tulee ketjureaktio ja mikä aiheuttaa ruuhkaa.Ja jos ajaa hiljempaa niin päästettäs muut ohi eikä kaasutettas sitte ku joku yrittää oohittaa)Ja useinkaan ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella vaikka niin joskus tuntuu kun tutustuu johonkin uuteen ihmiseen ja oma suhde menee juuri silloin huonommin.Suhteen jälkeen olisi myös hyvä olla yksin ainakin muutamia kuukausia ja käsitellä se suhde loppuun.Koska jos menee vaan suhteesta suhteeseen ei ehdi nollata edellisen suhteen juttuja ja helposti toistaa uudessa suhteessa samoja virheitä.Yleensä kun suhteesta kuluu aikaa saa etäisyyttä siihen asiaan ja näkee omatkin virheensä.Tsemppiä kaikille suhteisiin ja liikenteeseen :) terkkusin 25v naisimmeinen joka on onnellisessa suhteessa ollut nyt 6v aurinkoa kaikkien päiviin :)

ja erosta kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä että suhteessa pitää puhua kaikesta.Meillä on sellainen sääntö että kaikesta jutellaan "ennen kuin se ärsyttää".(Tarkoittaa sitä että aina kun joku asia pikkuisen ärsyttää siitä heti jutellaan ennen kuin se asia paisuu.)Ja yleensäkin jutellaan kaikesta heti kun asia mieleen juolahtaa esim jos ero kävisi edes kerran mielessä puhuisimme siitä heti ja miettisimme olisiko se vaihtoehto ja mitä voisimme tehdä paremmin muuttaaksemme suhdetta.Ja jos joku pikkuinenkin kina tai erimielisyys/väärinymmärrys tms tulee niin selvitämme sen heti ja koskaan emme mene äkäisenä selvittämättä asiaa nukkumaan.Itse olen ollut aina sitä mieltä että jos pitää pettää niin ei ole järkeä olla yhdessä.Sitten jos on vapaa voi tehdä mitä haluaa mutta varattuna pitää kunnioittaa toista.Toki jos ollaan sovittu että kummallekkin on ok että on muitakin niin se on jokaisen oma asia.Mutta itse en siinä tapauksessa näkisi järkeä olla suhteessa.Myöskään sitä en ole koskaan ymmärtänyt että ollaan suhteessa vaan siksi että on joku ettei ole yksin.Käsittämättömintä on kuinka vähän nykyään keskustellaan ongelmista suhteissa(ainakin mitä tuttavapiiriä kattelee)ongelmista keskustellaan kaikkien muiden paitsi asianosaisen kanssa ja asia saattaa paisua järjettömäksi näin.Toki joskus pitää kavereiden kanssa jakaa tuntojaan ja mielipiteitä kysyä.Mutta kyllä suhteessa on kaksi ihmistä ja sen kasassa pysymiseen tarvitaan työtä kahdelta ihmiseltä.Myös sen hajottamiseen tarvitaan kaksi ihmistä.Kannattaa muistaa että mikään suhde ei pysy hyvänä ellei sen eteen tee töitä.Ja salainen ase siihen on keskustelu vaikka se niin klisee onkin.Ja jos johonkin toiseen ihastuu se pitää kertoa ja keskustella nykyisen kumppanin kanssa ja miettiä ja päättää haluaako jatkaa suhdetta ja unohtaa ihastuksen vaiko jättää nykyisen ja lähteä katsomaan ihastuksen kanssa miten sujuu.Pettäminen ei koskaan ole ratkaisu se on väärin toista ihmistä kohtaan aina oli tilanne mikä hyvänsä.Nykyään pitäisi ajatella muita ihmisiä myös eikä aina vain omaa napaa.Asettua joskus toisen osapuolen saappaisiin ja kuunnella miltä hänestä tuntuu.(tämä toimisi myös liikenteessä uskomattoman hyvin kuin pikkuisen ajateltas muita autoilijoita niin kaikki toimis paremmin eikä 2 autoa sais ruuhkaa aikaan.ajettas tasaseen tahtiin eikä nytkähtelevästi mistä tulee ketjureaktio ja mikä aiheuttaa ruuhkaa.Ja jos ajaa hiljempaa niin päästettäs muut ohi eikä kaasutettas sitte ku joku yrittää oohittaa)Ja useinkaan ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella vaikka niin joskus tuntuu kun tutustuu johonkin uuteen ihmiseen ja oma suhde menee juuri silloin huonommin.Suhteen jälkeen olisi myös hyvä olla yksin ainakin muutamia kuukausia ja käsitellä se suhde loppuun.Koska jos menee vaan suhteesta suhteeseen ei ehdi nollata edellisen suhteen juttuja ja helposti toistaa uudessa suhteessa samoja virheitä.Yleensä kun suhteesta kuluu aikaa saa etäisyyttä siihen asiaan ja näkee omatkin virheensä.Tsemppiä kaikille suhteisiin ja liikenteeseen :) terkkusin 25v naisimmeinen joka on onnellisessa suhteessa ollut nyt 6v aurinkoa kaikkien päiviin :)

Lue lisää

eroon riittää että toinen jostain syystä haluaa erota. Jotta homma toimii, siihen tarvitaan kahden työtä. Tiedän joitain ihmisiä jotka ovat ulkoisesti kauniita ja erittäin vetäviä, ja jotka osaavat käyttäytyä erittäin fiksusti ja heidän näkemyksensä ovat oikean kuuloisia. Eli erittäin haluttavan oloisia vapaana ollessaan kenelle tahansa. Mutta koska ovat sisäisesti rikki ja takana on paljon rikkinäistä elämää niin nämä asiat tulevat suhdetta häiritsemään, eikä mikään pitkäaikainen suhde heidän kanssa onnistu. Vaikka kumppanina osoittautuvat hankaliksi niin kukaan ei heille itselleen ole silti se oikea. Sittenpä pitääkin aina uusi hakea.

kahta tarvita kirjoitti:

eroon riittää että toinen jostain syystä haluaa erota. Jotta homma toimii, siihen tarvitaan kahden työtä. Tiedän joitain ihmisiä jotka ovat ulkoisesti kauniita ja erittäin vetäviä, ja jotka osaavat käyttäytyä erittäin fiksusti ja heidän näkemyksensä ovat oikean kuuloisia. Eli erittäin haluttavan oloisia vapaana ollessaan kenelle tahansa. Mutta koska ovat sisäisesti rikki ja takana on paljon rikkinäistä elämää niin nämä asiat tulevat suhdetta häiritsemään, eikä mikään pitkäaikainen suhde heidän kanssa onnistu. Vaikka kumppanina osoittautuvat hankaliksi niin kukaan ei heille itselleen ole silti se oikea. Sittenpä pitääkin aina uusi hakea.

Lue lisää

olen samaa mieltä että jos on päätöksen tehnyt ja on varmaa ei ole mitään syytä lähteä setvimään kaikkia suhteen aikana olleita ongelmia jos tämä tilanne on niin lähellä eikä syitä vielä näy. SYyttelyksi se vain sitten menee ja sitten se vasta tuntuukin kauhealle.

Juttelua puolin ja toisin mitä haluaa, miettimisaikaa, eron heittäminen ilmoille. Kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa. Toisille erot ovat raskaampia jo ihan menneisyydenkin vuoksi. Miksi satuttaa toista vielä enemmän.

tuo on?

Ja nämä kaikki tekstari-jutut myös?

Minkä ikäisiä te kaikki olette?
14 ehkä?

Sori, 13 ja puoli.

Aika huonoja jopa provoiksi.

NIIN, UUTTA TEKNOLOGIAA PELIIN TÄHÄNKIN TOUHUUN. ITSE SAIN TYLYSTI VIESTIN SÄHKÖPOSTIINI PUOLEN VUODEN SEURUSTELUN JÄLKEEN. MIELESTÄNI TODELLA HUONO TAPA LOPETTAA AIKUINEN SUHDE. MIES OLI SENTÄÄN 4-KYMPPINEN JA IHAN AIKUISTEN OIKEESTI LUULIN HÄNTÄ HYVÄKSI TYYPIKSI. JOTAIN KERTOO IHMISEN KOVUUDESTA JA ITSEKKYYDESTÄ, JOS EI AIKUISET IHMISET PYSTY KERTOMAAN VAIKEISTAKIN ASIOISTA FACE TO FACE.

Jep kyllä niin nykyaikaa on että tekstari vaan ja uutta muijaa vaan hankkimaan mitä siitä jos nyt yhden sydämen taas särkee ei paljon paina. Ja sit haukutaan et yh:t seukkaa tuhansien kanssa paljonko on vaihtoehtoja jos kaikki äijät dumppaa tekstarilla kun on ensin saatu muija koukutettua! Munattomia ukkoja mekot päällä känny kainalossa!

nylpyttäjä kirjoitti:

Jep kyllä niin nykyaikaa on että tekstari vaan ja uutta muijaa vaan hankkimaan mitä siitä jos nyt yhden sydämen taas särkee ei paljon paina. Ja sit haukutaan et yh:t seukkaa tuhansien kanssa paljonko on vaihtoehtoja jos kaikki äijät dumppaa tekstarilla kun on ensin saatu muija koukutettua! Munattomia ukkoja mekot päällä känny kainalossa!

Lue lisää

En ole koskaan jättänyt ketään tekstarilla. Tapaus 1 oli ihan oikea pitkäaikainen suhde ja halusin pahan riidan jälkeen pientä etäisyyttä joksikin aikaa. Jättö ei ollut edes lopullinen, tarvitsin vain aikaa itselleni.
Kun tuo tapahtui, niin kännyt eivät olleet silloin vielä yleisiä, mullakaan ei ollut. Sen sijaan puhelinvastaajan nauha oli aina täynnä viestejä joihin en jaksanut vastailla. Sitten yhtä äkkiä tulikin hiljaisuus..... karmeaa.... itkettää vieläkin.

Tapaus 2 jäi kun huomasin että ko henkilöllä on ongelmia alkoholin kanssa. Häntä ehdin tapailla vain vähän aikaa eikä suhde ollut vielä "oikea" suhde.

Kyllä kumpikin tapaus painaa paljon. Jos noteeraat minut sen takia munattomaksi, niin ei se haittaa. Pahoja virheitä tein tuon ykkösen kohdalla.

Rankkaa. kirjoitti:

En ole koskaan jättänyt ketään tekstarilla. Tapaus 1 oli ihan oikea pitkäaikainen suhde ja halusin pahan riidan jälkeen pientä etäisyyttä joksikin aikaa. Jättö ei ollut edes lopullinen, tarvitsin vain aikaa itselleni.
Kun tuo tapahtui, niin kännyt eivät olleet silloin vielä yleisiä, mullakaan ei ollut. Sen sijaan puhelinvastaajan nauha oli aina täynnä viestejä joihin en jaksanut vastailla. Sitten yhtä äkkiä tulikin hiljaisuus..... karmeaa.... itkettää vieläkin.

Tapaus 2 jäi kun huomasin että ko henkilöllä on ongelmia alkoholin kanssa. Häntä ehdin tapailla vain vähän aikaa eikä suhde ollut vielä "oikea" suhde.

Kyllä kumpikin tapaus painaa paljon. Jos noteeraat minut sen takia munattomaksi, niin ei se haittaa. Pahoja virheitä tein tuon ykkösen kohdalla.

Lue lisää

Niin, kuinka kerrot toiselle että olet löytänyt tilalle jonkun toisen paremman, kiinnostavamman. Jonka kanssa aiot jakaa kaiken sen mitä aikaisemmin jaoit jätetyn kanssa.

Eikö kyseessä ole kuitenkin aika paska teko ? Vaikka inhimillinen. Jokainen voi tykönään miettiä kuinka haluaisi itselleen kerrottavan ettei kumppani halua enää olla kanssasi koska ...

Siebennacht kirjoitti:

Niin, kuinka kerrot toiselle että olet löytänyt tilalle jonkun toisen paremman, kiinnostavamman. Jonka kanssa aiot jakaa kaiken sen mitä aikaisemmin jaoit jätetyn kanssa.

Eikö kyseessä ole kuitenkin aika paska teko ? Vaikka inhimillinen. Jokainen voi tykönään miettiä kuinka haluaisi itselleen kerrottavan ettei kumppani halua enää olla kanssasi koska ...

Lue lisää

Ei. En ollut löytänyt toista parempaa. Elämässäni on ollut monta eroa, mutta ei koskaan toisen naisen takia. (Tosien miehen takia kyllä on ollut parikin eroa pitkästä suhteesta.)
Eron syyt voivat olla moninaiset. Ja jokainen suhde on erilainen. Usein se minkä on jakanut exän kanssa, ei ole jaettavissa uuden kanssa. Yksi voi esim. olla kiinnostunut mökkeilystä ja uusi voi inhota sitä. Tms.
Jos edellinen suhde hajoaa, niin siinä on ollut jotain pahasti pielessä. Tai sitten jompi kumpi on vaan liian epäkypsä muodostaakseen oikeaa suhdetta.

Mulla on ollut monta suhdetta, jotkin hyvin pitkiäkin. Se ei ole hyvä oman onnellisuuden kannalta. Siis suhteiden vaihtuminen. Vastamäetkin on syytä ylittää eikä vaihtaa silloin kun menee pieleen.

kova paikka, etenkin jos itse on ihan onneissaan ja rakastunut, sitte toinen sanookin, ettei tunne samoin..
Siinä on tasan 2 vaihtoehtoa. Joko tapan ton, tai itteni.
Minulla on kerran käynyt niin.
Ihmettelen kun suurin osa ystävistäni sanoo, ettei heitä paljon hetkauttaisi, vaikka mies lähtisi.

Miten on mahdollista ajatella niin?
Minä taidan olla aina vähän liiaksikin mukana suhteissa, kun aina menee nuo erot jotenkin yli sietokyvyn..
Sen takia kai olenkin ollut jo vuosia yksin, pitää katsoa tosi tarkkaan kenen kanssa on, kun en kestä eroja hyvin..

Vitun epäkypsä ääliö. Mitä helvettiä menit sitten muuttaman yhteen jos et kerran lähtökohtaisestikaan "oikeastaan rakastanut" häntä? Tiedätkö mitä? SITÄ KUTSUTAAN IHMISTEN HYVÄKSI KÄYTÖKSI. Tajuatko, että se ei ole vain helvetin iso loukkaus, vaan VÄÄRIN.

Joten, kaikella kunnioituksella, suksi vittuun mielipiteinesi ja ohjeinesi. Ja kasva simpassi aikuiseksi (ja samalla myös ihmiseksi).

haista nyt... kirjoitti:

Vitun epäkypsä ääliö. Mitä helvettiä menit sitten muuttaman yhteen jos et kerran lähtökohtaisestikaan "oikeastaan rakastanut" häntä? Tiedätkö mitä? SITÄ KUTSUTAAN IHMISTEN HYVÄKSI KÄYTÖKSI. Tajuatko, että se ei ole vain helvetin iso loukkaus, vaan VÄÄRIN.

Joten, kaikella kunnioituksella, suksi vittuun mielipiteinesi ja ohjeinesi. Ja kasva simpassi aikuiseksi (ja samalla myös ihmiseksi).

Lue lisää

Tyokaverini katkaisi suhteensa aamiaispoydassa. Napsautti sormiaan ja kysyi vaimoltaan. Kuulitko mika napsahti? Se oli avioliitto joka katkesi.
Vaimonsa kertoi siita minulle myohemmin, joten juttu on totta.

haista nyt... kirjoitti:

Vitun epäkypsä ääliö. Mitä helvettiä menit sitten muuttaman yhteen jos et kerran lähtökohtaisestikaan "oikeastaan rakastanut" häntä? Tiedätkö mitä? SITÄ KUTSUTAAN IHMISTEN HYVÄKSI KÄYTÖKSI. Tajuatko, että se ei ole vain helvetin iso loukkaus, vaan VÄÄRIN.

Joten, kaikella kunnioituksella, suksi vittuun mielipiteinesi ja ohjeinesi. Ja kasva simpassi aikuiseksi (ja samalla myös ihmiseksi).

Lue lisää

olin jo 25 vuotias nainen, en ollut kertaakaan seurustellut ja neitsytkin..
Kyllä siinä kohtaa alkaa jo ajatella, että ei kai sellaista tosirakkautta ole olemassakaan, että parempi kun ottaa vaan jonkun, jota jaksaa kattella.
Kyllä me ihan onnellisia oltiin ne vuodet, mutta minulla alkoi mieli muuttua, etten haluakaan elää sellaisessa suhteessa jossa ei ole oikeasti rakkautta, vaan se oli lähinnä kuin parhaan kaverin kanssa asuisi..

Oli se kai sitten väärin, mutta kuka tahansa olisi siinä tilanteessa tahtonut jo kokea mitä on olla vastakkaisen sukupuolen kanssa ja mieheni oli myös kokematon, joten me molemmat annettiin toisillemme se kokemus ja jälkeenpäin hänkin oli ihan hyvillään suhteestamme.
Se eron hetki vaan on aina sellainen, että silloin toista vihaa.

miehensä jättänyt kirjoitti:

olin jo 25 vuotias nainen, en ollut kertaakaan seurustellut ja neitsytkin..
Kyllä siinä kohtaa alkaa jo ajatella, että ei kai sellaista tosirakkautta ole olemassakaan, että parempi kun ottaa vaan jonkun, jota jaksaa kattella.
Kyllä me ihan onnellisia oltiin ne vuodet, mutta minulla alkoi mieli muuttua, etten haluakaan elää sellaisessa suhteessa jossa ei ole oikeasti rakkautta, vaan se oli lähinnä kuin parhaan kaverin kanssa asuisi..

Oli se kai sitten väärin, mutta kuka tahansa olisi siinä tilanteessa tahtonut jo kokea mitä on olla vastakkaisen sukupuolen kanssa ja mieheni oli myös kokematon, joten me molemmat annettiin toisillemme se kokemus ja jälkeenpäin hänkin oli ihan hyvillään suhteestamme.
Se eron hetki vaan on aina sellainen, että silloin toista vihaa.

Lue lisää

Taisin mainita, että kasva aikuiseksi.

Ja tiedätkö mitä, rakkauden vastakohta ei ole viha vaan VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS.

Nefernefernefer-71 kirjoitti:

Taisin mainita, että kasva aikuiseksi.

Ja tiedätkö mitä, rakkauden vastakohta ei ole viha vaan VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS.

Eilen tuli miesystältäni tekstiviesti (emme asu yhdessä mutta olemme olleet yhdessä liki 10 v.). Niitä viestejä, tapaamisia ja yhteydenottoja ylipäätään olen syksyn aikana odotellut ja kaipaillut. Yhteydenpito kun on viime kuukausina ollut lähes täysin minun varassa. No tuli illalla siis tavanomainen mitä kuuluu viesti. Vastauksessani kerroin että en usko hänen olevan kiinnostunut minusta tai kuulumisistani. Että surukseni johtopäätökseni kaikesta viimekuukausien välinpitämättömyydestä on ettei hän enää välitä minusta, minä luovutan ja hänellä ei ole velvollisuuksia minua kohtaan. Itku kurkussa kirjoitin kun hänessä ei ollut miestä sitä minulle kertomaan. Kehtasi vastata vielä että OLEN PAHOILLANI ETTÄ AJATTELET NOIN. KYLLÄ MINÄ VÄLITÄN. Vaikka autoin häntä sanomaan sen mikä hänen itsensä jo pelkän hienotunteisuuden nimissä olisi pitänyt itse sanoa, niin vielä kehtasi tämän kaiken laittaa minun ajatuksekseni. Tekeepä eron miten tahansa niin se pitää tehdä vastuullisesti. Siitä ei ketään voi syyttää jos tunteet kylmenee mutta se on kerrottava kumppanille, ettei hänelle jätetyksi tulemisen surun lisäksi jää
tehtäväksi myös eron toteaminen.

viluinen mieli kirjoitti:

Eilen tuli miesystältäni tekstiviesti (emme asu yhdessä mutta olemme olleet yhdessä liki 10 v.). Niitä viestejä, tapaamisia ja yhteydenottoja ylipäätään olen syksyn aikana odotellut ja kaipaillut. Yhteydenpito kun on viime kuukausina ollut lähes täysin minun varassa. No tuli illalla siis tavanomainen mitä kuuluu viesti. Vastauksessani kerroin että en usko hänen olevan kiinnostunut minusta tai kuulumisistani. Että surukseni johtopäätökseni kaikesta viimekuukausien välinpitämättömyydestä on ettei hän enää välitä minusta, minä luovutan ja hänellä ei ole velvollisuuksia minua kohtaan. Itku kurkussa kirjoitin kun hänessä ei ollut miestä sitä minulle kertomaan. Kehtasi vastata vielä että OLEN PAHOILLANI ETTÄ AJATTELET NOIN. KYLLÄ MINÄ VÄLITÄN. Vaikka autoin häntä sanomaan sen mikä hänen itsensä jo pelkän hienotunteisuuden nimissä olisi pitänyt itse sanoa, niin vielä kehtasi tämän kaiken laittaa minun ajatuksekseni. Tekeepä eron miten tahansa niin se pitää tehdä vastuullisesti. Siitä ei ketään voi syyttää jos tunteet kylmenee mutta se on kerrottava kumppanille, ettei hänelle jätetyksi tulemisen surun lisäksi jää
tehtäväksi myös eron toteaminen.

Lue lisää

Vaikka suhde olisi miten kuralla, niin toinen jättää ja toinen jää jätetyksi. Mistä sitä etukäteen tietää mikä on se oikea tapa?

Itse olen sitä mieltä, että kertalaakista rytinällä ja ei mitään ollaan ystäviä-juttuja, vaikka siis sivistyneesti erotaan. Tunteet pitää tappaa ja kukin tarvitsee siihen omat käärmekeitoksensa ja käsittelee ne omalla tavallaan. Toiselle sopii tekstari ja toiselle päin naamaa ja kolmannelle puhelimitse, joku haluaa tietää syyt ja joku ei halua tietää, miksi toinen jättää, riittää että jättää.

Ja jos ollaan saman katon alla ja on lapsia niin siihen on ihan eri "erosäännöt".

F2 kirjoitti:

Vaikka suhde olisi miten kuralla, niin toinen jättää ja toinen jää jätetyksi. Mistä sitä etukäteen tietää mikä on se oikea tapa?

Itse olen sitä mieltä, että kertalaakista rytinällä ja ei mitään ollaan ystäviä-juttuja, vaikka siis sivistyneesti erotaan. Tunteet pitää tappaa ja kukin tarvitsee siihen omat käärmekeitoksensa ja käsittelee ne omalla tavallaan. Toiselle sopii tekstari ja toiselle päin naamaa ja kolmannelle puhelimitse, joku haluaa tietää syyt ja joku ei halua tietää, miksi toinen jättää, riittää että jättää.

Ja jos ollaan saman katon alla ja on lapsia niin siihen on ihan eri "erosäännöt".

Lue lisää

on varmasti kaikkein vaikeinta. Kun on asuttu monta vuotta saman katon alla, rakennettu yhteisiä muistoja ja unelmia...

Itse olen todennäköisesti viimeistään muutaman kuukauden kuluttua (kun olen antanut "viimeisen mahdollisuuden" kumppanille) lähtemässä pitkään kestäneestä parisuhteesta. Syynä siihen on monia, mm. haluamme elämältämme eri asioita ja monia erimielisyyksiä nämä asiat ovat aikaan saaneetkin jo... Lisäksi yhtenä syynä on mahdollisesti myös ikäero, mies haluaisi jo perustaa perheen ja minä olen vasta "elämääni aloittelemassa"...

Kun mietin tulevaa eroa, tunnen ristiriitaisia tunteita. Toisaalta haluan pois, mutta toisaalta mietin, miten KUMPPANINI tulee pärjäämään.. (hänellä on taipumusta masentua...) Toisaalta, mahdollinen ero ei tule kuitenkaan yllätyksenä, sillä olemme keskustelleet tulevaisuudesta jo pitkään.

Vaikeinta on ehkä tavaroiden pakkaaminen, kun kumppani niiskuttaa vieressä. Miten selvitä sitä? Tiedän, että pitää olla sen verran "kylmä" ettei ala itse siinä parkua ja vollottaa..

Ja näihin tekstiviestillä jättämisiin en oikein usko. Toimivat ehkä tapailuasteella ja lyhemmissä suhteissa, mutta ei niillä kyllä vuosien suhdetta voi lopettaa. Uskon, että asioista on voitava puhua, ettei jäisi vieläkin suurempaa paskan makua suuhun. Kummallekaan.

armand kirjoitti:

on varmasti kaikkein vaikeinta. Kun on asuttu monta vuotta saman katon alla, rakennettu yhteisiä muistoja ja unelmia...

Itse olen todennäköisesti viimeistään muutaman kuukauden kuluttua (kun olen antanut "viimeisen mahdollisuuden" kumppanille) lähtemässä pitkään kestäneestä parisuhteesta. Syynä siihen on monia, mm. haluamme elämältämme eri asioita ja monia erimielisyyksiä nämä asiat ovat aikaan saaneetkin jo... Lisäksi yhtenä syynä on mahdollisesti myös ikäero, mies haluaisi jo perustaa perheen ja minä olen vasta "elämääni aloittelemassa"...

Kun mietin tulevaa eroa, tunnen ristiriitaisia tunteita. Toisaalta haluan pois, mutta toisaalta mietin, miten KUMPPANINI tulee pärjäämään.. (hänellä on taipumusta masentua...) Toisaalta, mahdollinen ero ei tule kuitenkaan yllätyksenä, sillä olemme keskustelleet tulevaisuudesta jo pitkään.

Vaikeinta on ehkä tavaroiden pakkaaminen, kun kumppani niiskuttaa vieressä. Miten selvitä sitä? Tiedän, että pitää olla sen verran "kylmä" ettei ala itse siinä parkua ja vollottaa..

Ja näihin tekstiviestillä jättämisiin en oikein usko. Toimivat ehkä tapailuasteella ja lyhemmissä suhteissa, mutta ei niillä kyllä vuosien suhdetta voi lopettaa. Uskon, että asioista on voitava puhua, ettei jäisi vieläkin suurempaa paskan makua suuhun. Kummallekaan.

Lue lisää

mikä on paras tapa jättää, mutta tapa jolla minut jätettiin reilu viikko sitten ei ollut mielestäni kovinkaan reilu. olin seurustellut tyttöystäväni kanssa vasta pari kuukautta ja sekin aika oli melko monimutkaista. luulin kuitenkin että meillä menisi silti ihan hyvin ja odotin tapaavanai hänet viikonloppuna (kuten olimme sopineet). kun torstaina kyselin hänen kuulumisiaan ei vastausta kuulunut. sen jälkeen hän ei ole vastannut yhteydenottoihini millään tavalla, ei edes vaikka juttelin hänelle mesessä. se tuli kyllä minulle selväksi että hän haluaa suhteen lopettaa mutta olisi hän voinut sanoa sen eikä lopettaa sitä mykkäkoululla. lapsellista mielestäni