Vapaa kuvaus

Lihava, kalju ja keski-ikäinen. Mies, jossa ei ole muuta jäykkää kuin käytös. En juo, en polta, en harrasta yhden illan suhteita, ainoa paheeni on satunnainen valehtelu. En missään tapauksessa ole perhonen, joka liihoittaa kukasta kukkaan, korkeintaan koi, joka lentää lumpusta lumppuun. Mistä päästäänkin kätevästi seksuaalisiin saavutuksiini. Parasta mitä olen kuulemma seksin saralla naisystävälleni antanut on uudet patterit. Lauluääneni on kuin perskarva, yhtä ohut ja epäpuhdas. (Juha Torvista lainatakseni) Tekijöistä: Jos lapsi tulee isäänsä, se on perintötekijä ja jos lapsi muistuttaa postinjakajaa, se on ympäristötekijä. Muuten en halua riistää keneltäkään tutustumisen iloa ja riemua, hammastenkiristelystä puhumattakaan. Sanovat, että riita on oikopolku kahden mielen välillä. Oikopolkuja en hae, löydän niitä kyllä toisinaan. Kun sitä niin usein kysytään, niin sanottakoon, että nimimerkki tulee Kurt Vonnegutin kirjasta Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater. Kirjaa suosittelen lämpimästi, joskin oma suosikkini Vonnegutilta on Äiti Yö. [email protected] Linkit: http://www.jatkoaika.com, http://www.nhl.com/, http://www.telkku.com/, http://www.usatoday.com/, http://www.tornio.fi/kirjasto/tuu/dekkarit/, http://www.mtv3.fi/, http://www.huuto.net, http://www.imdb.com/, http://www.cbc.ca/sports/hockey/hnic/instigator/archive.html, http://www.oulunkarpat.fi/ Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

87

Kommenttia

622

  1. Aika kyllä kultaa Speden leffatkin. Kyllä kriitikot on antanut jo pitkään tunnustusta Speden 60-luvun tuotannolle. 70-luvun alku oli vielä varsin tasokasta ja ideoita riitti elokuviin.

    Sitten Spede keskittyikin pitkän aikaa Uunoihin, mikä olikin varsin herkullinen hahmo, josta riitti hupia pitkään. Uunoille kävi kuitenkin niin kuin ideoille yleensä käy kun niitä liikaa käytetään, ne vesittyy. Alkupään Uunojen jälkeen Uunojenkin taso laski laskemistaan ja viimeinen kunnon Uuno onkin Uuno armeijassa.

    80-luvulla Spedeltä tuli Uunojen ohessa, jotka siis koko ajan heikkenivät, myös paljon kaikenlaista puolivillaista, jotka olisi voinut jättää filmaamattakin, yleisön juurikaan mitään menettämättä. Spede-leffoille oli varsinkin alkuaikoina tyypillistä hyvin vahva verbaalinen huumori, voisi sanoa, että kielellistä tykitystä riitti ja se oli osin nerokasta, osin vain hauskaa. Kuitenkin 80-luvulla verbaalinen ilotulitus alkoi olla vuosi vuodelta vaisumpaa ja elokuvia alkoi jo vaivata hitaus ja kankeus. Samalla käsikirjoituksiin ei juuri enää riittänyt enää vitsejäkään. Kieltämättä Speden myöhäistuotantoa katsellessa tuntuu, että viiniä on jatkettu vedellä ja sitä vedellä jatkamista oli harrastettu aivan liian pitkään.

    Spede on aina ollut ensisijaisesti verbaalinen kyky. Teknisessä mielessä hänen elokuvansa olivat jo 60-luvulla kovin vanhanaikaisia, eikä ne siitä oikein kehittyneet missään vaiheessa. Kuvallisesti elokuvat tehtiin niin yksinkertaisesti ja nopeasti kuin mahdollista. Yksi paikallaan sijaitseva kamera kuvasi useimmat otot ilman lähikuvia tai turhia leikkauksia. Voisi sanoakin, että Speden elokuvia leimasi ajoittain eräänlainen kotivideomaisuus. Mitään hienouksia elokuvat ei tosiaankaan tarjoa. Olisi voinut kuvitella, että kun elokuvia kuitenkin tehtiin se 30 vuotta, että siinä ajassa olisi myös elokuvallista kehitystä tapahtunut. Tällaista en ainakaan itse havaitse ja varsinkin myöhäistä tuotantoa tämä jo häiritsee.

    Spede on kuitenkin suomalaisessa elokuvassa käsite. Ehkä se kaikista suurin ja tärkein nimi, ainakin mitä tulee katsojamääriin. Speden tuotannossa on paljon hienoa ja tuntitolkulla uskomattoman hauskoja hetkiä. Tämän kaiken varjona on kuitenkin kaksi seikkaa. Ensinnäkin se, että taso laski loppua kohti aivan liikaa ja sitten se, että Spedeltä jäi tekemättä se täysosuma komedia. Tällä tarkoitan sitä, että yksikään Speden leffoista ei ansaitse viittä tähteä ja se harmittaa, sillä hänellä jos jolla, olisi ollut siihen resurssit.
  2. Stanley Kubrick ja Steven Spielberg ovat molemmat aikamme huippuohjaajia, Kubrick toki jo edesmennyt. Kuitenkin näiden herrojen vahvuudet ovat hieman eri osa-alueella. Kubrickin vahvuutena on visuaalisuus, hänen kuvansa ovat kauniita ja kamerankäyttö aivan omaa luokkaansa. Kubrick tuntui aina tietävän hyvinkin tarkkaan miltä halusi elokuvansa näyttävän. Tästä hyviä esimerkkejä ovat Full Metal Jacket ja Hohto, mutta vanhemmista Barry Lyndon on kuin jatkuvaa postikortin kauniiden kuvien virtaa. Kubrickin elokuville on tyypillistä kauneus, myös silloin kun tarina sinällään ei kauneutta sisällä kuten vaikkapa Kellopeli Appelsiinissa.

    Steven Spielberg taas hallitsee tarinan kerronnan. Jos Kubrick kertoo ohkasenkin tarinan kauniisti, niin Spielberg taas saa uskomattomia tunnetasoja samaiseen juoneen. Spielberg ymmärtää tarinan eteenpäinviemisen salat ja rytmitykset. Yllättävän monet Spielbergin elokuvat ovat perusjuoneltaan varsin yksinkertaisia, eikä hän ohjaajana juurikaan pyri psykologisesti luomaan kovin syvällisiä tai monimutkaisia hahmoja. Silti hän osaa luoda elokuvissaan pieniä hienovaraisia sävyjä, jotka vaikuttavat suuresti katsojaan. Katsokaapa vaikka Kauhun kilometrit, Tapppajahai tai Kolmannen asteen yhteys, niin huomaatte kuinka paljon jännitteitä niissä elokuvissa on, jotka katsoja pitkälti luo itse mielissään. Se on taitavaa elokuvakerrontaa.

    A.I. onkin mielenkiintoinen kokemus. Se on kaunis kuin suoraan Kubrickin kuvamaailmasta ja silti jännittävä ja otteessaan pitävä niin kuin vain Spielberg osaa. A.I.:n suhteen ainakin oma katsomiskokemus oli sellainen, että intensiivisen katsomisen jälkeen tuli pettymys, että tässäkö tämä nyt oli? Tuntui kuin elokuva ei missään vaiheessa alkanut, kun se jo loppui. Silti elokuva piti otteessaan, mutta tarinan ohuus valkeni elokuvan loputtua. Silti A.I on hieno elokuva ja suorastaan uskomaton kokemus. Se on sitä nimenomaan visuaalisesti ja kyllä tarina sisältää myös oman sanomansa ihmisen julmuudesta, se on kuitenkin vain sävyä ja sivumakua. Hyvä merkki on sekin, että elokuva jaksaa kiehtoa myös useamman katsomiskerran verran. Spielbergin leffa, jossa on Kubrickin kädenjälki hyvin vahvana.
  3. Kyllä tshekit ovat olleet miehiä paikallaan Bilekiä myöten. Bilekin kohdalla pitää muistaa, että kaveri oli nuori ja tuli Kärppiin loppukaudeksi vain kehittymään. Hän pääsi menestyvään organisaatioon ja laadukkaaseen harjoitteluun. Päästyään sisään joukkueeseen hän myös nautti joukkueen mukana olosta.

    Kärpille Bilek oli puhdas rosteri-hankinta. Hänen varalleen ei laskettu mitään ja hän oli mukana vain antamassa leveyttä Kärppien miehistöön. Toisin sanoen Bilek toi vain loukkaantumisvaraa Kärppiin. Bilekin vahvuuksia olivat liike ja laukaus. Voimassa hän hävisi selvästi liigapelaajille ja sopivaa ketjuakaan ei Bilekille Kärpistä tuntunut löytyvän.

    Bilek ei missään tapauksessa ollut huono pelaaja. Hän vain ei ollut valmis pelaajana, vaan vielä kehittyvä. Voisin hyvin kuvitella, että jos olisi vaikkapa Kerhon harjoitusringissä vuoden, niin hän olisi melkoinen maalitykki myös liigassa.