Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

436

Kommenttia

6590

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Lenkkini aikana tänne on tullut tällainen avaus:

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18663566/voi-tulla-esille-armeija-vastaisuus-puretaan-noinkin

    Siinähän sanotaan täällä haukuttavan everstiluutnanttiaja majurin saaneen osakseen oikein haukkumisvyöryn. Ainakaan minulta tuollaista ei ole koskaan tullut. Täällä kun eivät kai kirjoittelekaan everstiluutnantit ja majurit; sellaisina esiintyvät eivät voi olla niitä oikeasti.

    Eivät he nimittelisi minua aliupseeriksi kun tietävät – olen kertonut – että reservin upseeri – vänrikki – minusta tuli jo 1964 RUK:n kurssi 114 suoritettuani. Kanta-aliupseerin toimissa tosin palvelin tuon jälkeen vielä vuosia, vääpelin, ylivääpelin ja sotilasmestarin arvoissa, kunnes v. 1974 toimiupseerina luutnanttikurssin suoritettuani minut ylennettiin luutnantiksi, v. 1976 yliluutnantiksi ja v. 1979 kapteeniksi, joka on sotilasarvoni edelleen – ei se poistunut sillä, että jäin 1980 eläkkeelle toimiupseeri erikoisluokan toimesta.

    No, eipä tuolla arvollani ole minulle enää merkitystä; suurta merkitystä on sillä, että olen tuosta 25 vuoden sotilasurastani nauttinut jo eläkettä 44 vuotta ja 18 vuotta jatkuneesta siviilityöurastanikin olen nauttinut eläkettä jo 25 vuotta.

    Lenkkiini palatakseni: Tallustelin taas pari kilometriä noilla Paloheinän mainioilla reiteillä. Pian lenkille lähdettyäni alkoi tulla ensin tihkusadetta, sitten hieman runsaampaakin, mutta sellaiseen varautuen minulla oli mukanani sateenvarjo, joten enpä paljonkaan kastunut. Iltalenkki varmaan jää tänään tekemättä, kun jo iltapäiväksi on luvassa kovien tuulien vauhdittamaa voimakkaampaa sadetta. Ilta menee kyllä näin kotioloissakin niin, että tuskinpa täällä enää tänään käyn, jollei politiikka tai jokin muu aihe anna sellaiseen tarvetta.
  2. Pyrin kyllä ymmärtämään ja hyväksymäänkin sen, että jokaisella saa olla kannatusta puolueelle, jonka näkee parhaiten palvelevan omia etujaan tai muita arvostamiaan arvoja. Ajattelevan ihmisen puoluekanta voi muuttua jos muuttuu hänen oma tilanteensa tai arvonsa laajemmista syistä.

    Monissa ensimmäisissä vaaleissani äänestin kai Kansanpuoluetta tai jotakin vastaavaa. Sosialidemokraatteja varmaan äänestin v. 1972 kuntavaaleissa, kun olin sitoutumattomana ehdokkaana puolueen listoilla. Äänestelin kyllä demareita myöhemminkin, eduskuntavaaleissakin Lipposen aikana ja presidentinvaaleissa Koiviston ja Ahtisaaren aikana, vielä v. 2000 Halosta jo syöpäsairaan – vahvasti porvarillisen kodin kasvain – vaimoni pyynnöstä, kun hän toivoi saavansa vielä elinaikanaan nähdä Suomessa naispresidentin. Mutta vaimoni kuoltua syksyllä 2004 jo v. 2006 vaaleissa äänestin Niinistöä, joka ei vielä silloin tullut valituksi, mutta kaksissa seuraavissa vaaleissa äänestuin häntä paremmalla menestyksellä. Viime vaaleissa sitten Stubbia, jälleen hyvällä menestyksellä.

    Olen jo kauan ollut varsin hyvätuloinen, eläkkeilläni ja sijoituksillanikin, ja se varmaan on vaikuttanut äänestyskäyttäytymiseeni niin eduskunta- kuin kuntavaaleissakin. Varmaan siihen on vaikuttanut myös tehtailija-poikani eduksi näkemäni asiat. Eivätkä nuo asiat ole saaneet olla mielestäni maankaan edun vastaisia.

    Ei minulla koskaan ole ollut suurta vastustusta maalaisliitto-keskustaakaan kohtaan; olen aina ymmärtänyt sen tarpeelliseksi puolueeksi monille, mutta en koskaan itselleni, joten en ole sitä missään vaaleissa äänestänyt. Viimeaikoinahan olen näissä keskusteluissakin toivonut puolueen kannatuksen kasvua uskoen sen pudottavan persujen kannatusta ja niin näyttäisi nyt olevan tapahtumassa, jota pidän oikein hyvänä asiana,
  3. Mielenkiintonsa kullakin. Sinun mielenkiintosi ainoa kohde näkyy viikonloppunakin olleen vain minä. Minulla on ollut toisenlaiset mielenkiinnon kohteet. Vieraiden lähdettyä nyt kuitenkin avasin palstan ja kun näin sinun mielenkiintosi täytyy siihen puuttua:

    Minähän jo perjantaina tällä avauksellani pyrin oikaisemaan perin vääriä näkemyksiäsi, mutta et ole näköjään sanomaani lukenut tai et ainakaan sitä ymmärtänyt, kun yhä vain jankutat noita harhojasi. Perjantaina tein asian tiimoilta vielä omankin avaukseni, sen näet tästä:

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18657455/viikonlopputervehdys

    Jos et saa tuota linkkiä auki, tässä on sen ydinsanoma eli totuus tuosta mieltäsi polttavasta kysymyksestä:

    ”Kadettiupseeri en ole, en ole koskaan sanonut olevanikaan, mutta upseereita ovat myös reservin upseerit ja sellainen minusta tuli jo 1963-64 RUK:n kurssin 114 suoritettuani. Tasavallan Presidenttihän ylentää reservin upseerit kuten ylensi myös upseerinarvoihin kohonneet toimiupseerit, vaikka heillä ei olisi ollut RUK:n kurssin suorittamista. Useimmilla tosin oli; ainakin meillä kaikilla neljinä ensimmäisinä kapteenin arvoon ylennetyillä. Sodan aikana ylivoimaisesti suurin osa upseeristosta oli reservinupseereita ja niin on meidän nykyisissäkin valmiusjoukoissa.

    En tietenkään väheksy kadettiupseereita, eivätkä he koskaan väheksyneet minua, toimiupseeria; tiivistä ja hyvin sujunutta yhteistoimintaa meillä oli aina keskenämme. Minähän myös opetin tulevia kadettiupseereita vv. 1976-77 heidän ollessaan kadetteina Kadettikoulussa. Opetin heille henkilöstöhallintoa, joka oli opetusaineenani myös Kadettikoulun sivurakennuksessa sijainneen päätyöpaikkani Esikuntakoulun eri kursseilla. Noista opettamistani kadeteista tuli sitten aikanaan kai muutama kenraalikuntaankin kuuluva, mutta aikoja sitten kaikki nuo ”oppilaani” ovat jo eläköityneet upseerin viroistaan”.

    Toivottavasti nyt luit tuon ja jopa ymmärsit lukemasi. Jos vielä kuitenkin näytät, että et lukemaasi ymmärtänyt, siihen en enää koskaan puutu.
  4. Tässä jo parin kilometrin lenkin ”hilpaistuani” vielä avasin palstan ja kun näin tuon, sen johdosta:

    En ole koskaan sanonut olleeni upseerin virassa, olin toimiupseeri, joiden ylimmät arvot olivat upseeriarvoja, aivan samanlaisin arvomerkein kuin kadettiupseereillakin. Vaikka toimiupseeristo sittemmin lakkautettiin, ei niitä upseeriarvoja otettu pois niihin arvoihin päässeiltä toimiupseereilta, ei meiltä eläköityneiltäkään; olen edelleen kapteeni evp.

    Meillä on halutessamme edelleen oikeus kantaa arvomme mukaista. Harmi, että jo vuosia sitten laitoin sotilaspukuni vaatekeräykseen; minulla voisi olla vielä yksi tarve sen käyttöön. Ruumiinsiunaustilaisuudessa se voitaisiin ripustaa arkkuni päälle; noin tehtiin entisen palvelustoverini toimiupseeriyliluutnantti evp: hautajaisissa. No, minä olen kyllä jo antanut perillisilleni ohjeet joissa pyydän hautajaismenojani vaatimattomiksi ja niihin osallistujiksi toivon vain läheisiäni.

    Ei se Sdp tehnyt toimiupseereista upseerinarvoisia, upseeriarvoihin ylentämisen oikeus on vain presidentillä. V. 1972 silloisen Aliupseeriliiton hankkeena oli toimiupseeriston perustaminen ja Sdp oli isoista puolueista merkittävimmin hankkeen tukijana. Niinpä me pääkaupungin aliupseerikerhojen (Helsinki, Suomenlinna ja Santahamina) silloiset hallitukset yhteiskokouksessamme päätyivät asettamaan kuntavaaliehdokkaan nimenomaan Sdp:n listoille ja minut, silloinen ylivääpeli ja Santahaminan kerhon pj siihen tehtävään nimitettiin. Lähes parisataa ääntä sain, mutta en mennyt läpi.

    Ei tuosta ehdokkuudestani ollut haittaa sotilasuralleni, kun seuraavan vuoden alussa minusta tuli sotilasmestari ja sitten v. 1974 luutnantti, v. 1976 yliluutnantti ja v.1979 kapteeni – ja v. 1980 evp – ja eläkeläisenä siviilityöhön toista eläkettäni tienaamaan😉

    Olisikohan tämä asia viimein tullut ymmärrettäväksi sinullekin? Ellei, niin kipuile sen kanssa vaikka loputtomiin, minä en enää tämän jälkeen koeta sinua tosiasioilla valistaa.
  5. Voi hyvä Luoja! Minähän olen ollut jo pitkälti toistakymmentä vuotta ajatustensa ainoa kohde eräälle, jolla oli toimiupseeriuraa kuten minullakin, mutta menestyksensä oli sillä heikompi ja se kai häntä riepoo. Samanlainen kohde näyn olevan avaajallekin. Miksiköhän, sillä hänellä ei taatusti voi olla vähäisintäkään sotilasuraa, kun hänellä ei näy olevan vähäisimpiäkään tietoja eikä mitään käsitystä siltä alueelta.

    Kun hän on ottanut taas esille noita minun täällä näyttämiäni todistuksiani, täytyy vielä kerran kertoa, miksi olen niin tehnyt: Olen tehnyt niin näyttääkseni niillä heidän minusta sanomansa pein vääräksi. Minulla on ollut kiitettävät todistukset kansakoulusta, kanta-aliupseerikurssilta, talousaliupseerikurssilta, ylikersanttina käymästäni RUK:sta, mestarikurssilta ja luutnanttikurssilta ja Kiinteistöalan koulutuskeskuksen isännöitsijäkurssilta. Monissa noissa olin jopa priimus. Näyttämissäni todistuksissa kai kaikissa on todistuksen antajien allekirjoitukset.

    Tuossapa on vaatimaton koulutukseni. Varmasti se on kuitenkin mittavampi kuin noilla, joiden ajatusten ainoa kohde näyn olevan ja siksi he aina ovat roikkuneet kimpussani. Harvoin olen siihen puuttunut ja tämän jälkeen en enää puutu koskaan. Jos ja ilmeisesti kun heillä ei ole muuta elämää, eläkööt sitten vain minusta ja minulle, mielikuvituksessaan tosin, kun minua koskeva totuus on ilmeisesti liian raskas heidän kestettäväkseen.

    Nyt vain haluan vielä toivottaa Oikein Hyvää viikonloppua mainituillekin ja muille tämän mahdollisesti lukeville!