kapi_
Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.
Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.
Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:
Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!
(Eino Leino)
Ja onhan myös näin:
Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!
(Omar Khaijam)
- Kiitos toivotuksistasi! Samaa mieltä kanssasi olen kaikesta sanomastasi.
- Hieno viesti Sinulta! Useimmasta asiasta olen kanssasi samaa mieltä, eräistä asioista ehkä hieman eri näkemyksissä. En ala nyt sanomaasi enempää analysoida, mutta ajattelun aihetta siinä kyllä annat minullekin niin, että ehkä vielä palaan noihin asioihin, jos olen nykyistä tilaani paremmassa kunnossa.
- Oho! Onhan täällä ollut vilkasta! Kuudennen sivun hännille oli pudonnut tämä avaukseni, jolle edellisen viestini heitin toissapäivänä. Yksi avaukseni oli tosin ylempänä, v. 2018 laittamani, jossa otsikoin ”Suomi tarvitsee maahanmuuttoa”. Kukapa lienee sen tallettanut ja nyt nostanut; ei se kuitenkaan anna minulle aihetta siihen puuttua.
Vaikka paljon on tullut palstalle avauksia, enimmäkseen kuitenkin sellaisia, jotka aina jätän vaille huomiotani. On tullut asiallisiakin, mutta en nyt jaksa keskittyä niihinkään niin, että niille vastailisin. Ihan muut asiat – nämä omat, ikäni mukanaan tuomat – ovat suurempana kohteena mielenkiinnossani.
Joo, ikäni mukaisessa kunnossa alan olla. Tosin eilen olin vielä viikkojumpassani, mutta tänään en käynyt lenkilläkään, kun nuo lenkkireittini ovat tulleet kovin niljakkaiksi kun eiliset lämpöasteet sulattivat niille toissapäivänä tulleen lumen ja tänäiset pakkasasteet ovat ne jäädyttäneet.
Hyvin harvoin täällä enää viikonloppuisin käyn ja tulevanakin viikonloppuna palsta saa jäädä minulta paitsioon, kun jälkipolveani tulee taas pappaa tervehtimään. Yleensä aina sentään näin perjantaisin esitän täällä viikonlopputoivotukseni ja niin teen nytkin: Oikein Hyvää viikonloppua kaikille tämän huomaaville! - Kiitos vinkistä! Varmaan mielenkiintoinen kirja, jota ilmeisesti ei saa kirjakaupoista, mutta ehkä suoraankin divareista, joita täällä Stadissa on useitakin.
Joo, onhan minulla tosiaan omaakin kokemusta. Niiltä Lapinsuurilta savotoilta – pohjoismaiden suurin savotta oli siellä Kittilän Kuolavaarassa, jossa aputyönjohtajana ”herran tieni alkuun pääsin”. Jo alle 15-vuotiaanakin olin ollut siellä lapsuuskunnassani Rautavaaralla kesäisin – kun kansakoulusta oli silloin aina vapaata – enoni apuna propsimetsässä kuorimassa enoni kaatamia ja katkomia puita. Yhtenä keväänä olin jo uitossakin, ”vonkamiehenä” Tiilikkajoen Kokkokoskella tönimässä rantaan juuttuneita puita takaisin virran vietäväksi.
Oi niitä aikoja! - Asia on kyllä noin kuin sanot, enkä ole aikoihin hänelle vastannut. Noin sorruin nyt tekemään ja se minua todella harmittaa. Onneksi tuo virheeni varmaan menee kohta roskakoriin hänen avauksensa myötä. Aikoinaan tein niistä poistopyyntöjä ja aina ne poistettiin ja sain vielä sähköpostilleni kiitokset ilmoittamastani. Pitkään aikaan en kuitenkaan ole enää viitsinyt tehdä poistopyyntöjä, mutta varmaan palstojen valvonta on jo tullut tuntemaan hänet niin, että poistelee ihan oma-aloitteisesti tuotantoaan.
Tulen muistamaan tämän harmittavan erehdykseni enkä varmaan enää koskaan sorru samanlaiseen, sillä itseasiassa kukaan tai mikään ei ole minulle yhtä vähän merkityksellinen kuin hän. - Harmittaa, kun poikkeuksellisesti sorruin vastaamaan sinulle. Et ole näköjään laittanut pyytämääni tiivistelmää sotilas- ja muusta työurastasi. Ymmärrän kyllä syyn vaikenemisellesi. Edelleen leikit vain sotilasta siksi, kun sinulla ei olisi sen jälkeisestä ajasta sellaista sanottavaa kuin oli minulla tuossa avauksellani:
”45-vuotiaana syksyllä 1980 jäin sitten sotaväestä täydelle eläkkeelle ja välittömästi lähdin siviilitöihin konttoripalveluesimieheksi Valion pääkonttorille. Muutamaa vuotta myöhemmin minusta tuli isännöitsijä firman keskushallinnossa. Kesällä 1998 jäin sitten Valioltakin eläkkeelle, jota olen nauttinut jo yli 25 vuotta. Kiva lisuke sotilaseläkkeeseeni, jota olen nauttinut jo 43 vuotta.”
Sinulla on kyllä hieman liian korkea käsitys minun sotilasurastani kun oletat minun aina esikunnissa olleen. Kyllä minä alkuvuodet olin vain kenttäkouluttaja. Huoltokoulun talousaliupseerikurssin käytyäni pääsin muonittajaksi yli 1000:lle ruokailijalle – UudJP, Hel ItPsto ja ja ItK sekä Huoltokoulu olivat ruokalamme asiakkaista . Emännän kanssa yhdessä teimme aina ruokalistat – jotka olivat muistaakseni aina puoli vuotta voimassa – ja aina hankin kaikki ne ruokatarvikkeet, joita aterioiden laittamiseksi tarvittiin. Varsinaiseen esikuntatyöskentelyyn pääsin vasta 1965 eli 30-vuotiaana siirtyessäni vääpeliksi ylennettynä Puolustusvoimain tutkimuskeskuksen esikuntavääpeliksi. 1967 siirryin samaan tehtävään Topografikunnassa ylivääpeliksi ylennettynä. Kesällä 1974 minut sitten houkuteltiin luutnanttikurssini opinahjoon Esikuntakouluun henkilöstöhallinnon opettajaksi ja lopuksi olin siellä mestarikurssin johtajana. Sieltä lähdin 1978 YK:n rauhanturvajoukkoihin Siinaille – komentotoimiston toimistoupseeriksi – ja siellä ollessani kapteeniksi ylennettynä minut haluttiin Pääesikunnan komento-osaston henkilöstötoimistoon valtakunnallisten toimiupseeriasioiden hoitajaksi. Toimiupseeriston merkittävimpänä tehtävänä tuota hommaa kai pidettiin niin ammattikuntamme kuin upseeristonkin keskuudessa.
Ihmettelen, miksi et ole kertonut mitään sotilasurastasi, joka päättyi kai vasta vähän yli 20 vuotta sitten, kun minä noin avoimesti nytkin kerroin tuosta jo 43 vuotta sitten päättyneestä sotilasurastani. Varmaan sinulla on syy vaikenemiselle. Nyt vaikenen minäkin ja uskon, ettei minun enää koskaan tarvitse palata noihin asioihin. - Täysin poikkeuksellisesti vastaan sinulle. Jatkuvasti kehut olleesi ja olevasi edelleen erinomainen sotilas. Miksi et koskaan kerro sanallakaan sitä, missä ja miten erinomaisuuttasi osoitit. Ja miten se kai jo parikymmentä vuotta sitten päättynyt ansiokas sotilasurasi on saanut hienoa jatkoseuraamusta siviilissä.
Minä laitoin avaukselleni pienen tiivistelmän työurastani. Laitanpa sen vielä tähänkin: ”Työurani aloitin 16-vuotiaana syksyllä 1951 täällä Stadissa kunnes 18-vuotiaana syksyllä 1953 lähdin Lapin savotoille, joissa aputyönjohtajakurssin suoritettuani pääsin ”herran tieni” alkuun. Sitten kesällä 1955 sotaväkeen Santahaminaan JP 2:een, jossa varusmieskersantiksi ylenneenä ja va-kersanttina alkoi sotilasurani jääkärijoukkueen johtajana. Sitten palvelin useissa joukoissa monissa erilaisissa tehtävissä, mutta sotien karmeita jälkiä sain nähdä vain rauhanturvaajajoukoissa palvellessani. Ilmeisesti minut kuitenkin nähtiin hyväksi sotilaaksi kun v. 1979 alussa sain ylennyksen kapteeniksi – neljän ensimmäisen siihen arvoon ylennettyjen toimiupseerien joukossa. (Me kaikki neljä olimme muuten kanta-aliupseerivaiheissamme 1960-luvun alkuvuosina myös RUK:n suorittaneita reservinupseereita)”.
Minulla kun on taipumus pidempiin ilmaisuihin, noin pitkä tuosta tiivistelmästäkin. Vaikka sinä yleensä käytät hyvin lyhyitä ilmaisuja pyydän, että tiivistelmä työurastasi olisi vähän pidempi. Vai eikö siitä ole aineksia lausetta pidempään ilmaisuun?
Poikkeuksellisesti vastasin sinulle siksikin, kun niin kovin innokkaasti näet taas minut sivullisissa? Oletko siinä ihan tosissasi? Vai laitatko itse niitä viestejä joihin vastailet näet viestin lähettäjän – siis itsesi – minuna? Jos ensimmäinen vaihtoehto on oikea, olet hyvin pahasti sairas päästäsi. Jos toinen vaihtoehto on tosi, ei sellainenkaan lähde terveestä päästä. - Ilmeisesti tämä avaukseni on loppuun käsitelty. Sunnuntain viimeisen viestini jälkeen muiltakin tälle on tullut vain muutama viesti ja ne ovat sellaisia, etteivät niiden lähettäjät odottanekaan minulta niiden kommentointia. Eikä itsellänikään ole tästä asiasta nyt mitään sanottavaa.
Mutta jos näissäkin voimissani vielä pysyn, harvakseltaan varmaan kirjoittelen edelleen täällä jos – ja varmaan kun – politiikka ja maailma yleisemminkin antaa sellaiseen aihetta.
Nyt vain kaikille tämän mahdollisesti lukeville Oikein Hyvää viikonjatkoa! - Kun vielä tulin vilkaisemaan avaukseni tuottamaa – jossa tulleessa on paljon asiallistakin – huomasin myös tuon viestisi ja minun täytyy nyt valistaa Sinua ammattiyhdistysliikkeiden syntyhistoriasta:
”Euroopassa ammattiyhdistysliike syntyi teollisen vallankumouksen aikana maataloustöiden vähentyessä ja teollisuustyön kasvaessa; ammattiyhdistysliike kohtasi alussa suurta vastustusta.
Suomi
Suomessa ammattiyhdistysliike nousi nykyiseen asemaansa vasta vuonna 1940 tammikuun kihlauksen myötä, kun työnantajien valtakunnallinen järjestö STK hyväksyi Suomen ammattiyhdistysten keskusliiton (SAK:n edeltäjä) työläisten edustajaksi ja neuvotteluosapuoleksi.
Ensimmäinen valtakunnallinen työehtosopimus solmittiin vuonna 1945. Jo 1800-luvun lopulta alkaen oli kuitenkin sovittu paikallisia ja alakohtaisia sopimuksia: palkkatariffeja”.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ammattiyhdistysliike
Ammattiyhdistysliikkeet alkoivat syntyä siis 1700- ja 1800-lukujen taitteessa olleen teollisen vallankumouksen aikana ensiksi Britanniassa ja sitten nopeasti muuallakin Euroopassa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Teollinen_vallankumous
Ammattiyhdistysliikkeet eivät olleet sallittuja keisarillisellakaan Venäjällä eivätkä Neuvostoliitossakaan. Kyllä ne ovat demokraattisten länsimaiden tuottamia.
Nyt vain Hyviä Öitä Sinulle ja muillekin avauksellani mahdollisesti vielä käyvuille! - Kiitos kirjoituksistani sanomastasi. Mielipiteeni tuosta ”pers`kärpäsestä” voit lukea vastauksestani tuohon edelliseen viestiin.
- Kuten edellä sanon tulen kyllä vielä laittamaan tänne jotakin jos – ja luultavasti kun – sille aihetta tulee. Ainakaan tuo tarkoittamasi ”riivaajani” ei ole sellaista estämässä, sillä kukaan tai mikään ei voisi olla minulle häntä vähämerkityksellisempi. Ei kai kukaan häntä koskaan vakavasti ottane, ihmettelen vain, että jotkut viitsivät vastailla hänelle.
- Kiitoksia mieltäni lämmittäneestä sanomastasi! Työlläni olen kyllä suurimman osan savuttamastani ansainnut, myös aikanaan ja jo kauan nauttimani eläkkeenikin. Olenhan todella saanut elää hyvän ja antoisankin elämän, joskin yksityiselämän puolella tehnyt myös virheitä ja saanut kokea surujakin. Mutta enää minun ei tarvinne kokea niitä sodan kauhuja, joita sain kokea jo lapsuudessani ja toivottavasti sellaisia ei tarvitse kokea jälkeläistenikään ja kenenkään minua nuoremman sumalaisen, kun Nato on nyt suojanamme.
- Kun ensi kerran sunnuntain jälkeen palstan avasin ja näin tämän avauksen, täytyy hälventää avaajan huolta. Ei, ei minulle ole vielä käynyt niin kuin avaaja ilmeisesti pelkää; Kharonin lautta ei ole vielä tullut noutamaan minua Akheronjoen yli Haadeksen valtakuntaan.
Tilastani huolestunut on kai hän, jonka mielessä aina olen. Eilen klo 11-15 14:58:38 eräs viisas on näköjään on tällä avauksella luonnehtinut erilaisia ihmistyyppejä todella hienosti. Luonnehdintansa osuu kohdalleen myös tuota tilastani huolestuneesta sanomassaan. Katsokaapa!
Joo, tässähän vielä keikun ja nyt lähden viikkojumppaani jossa tällä kertaa on vuorossa kuntosali ja varmaan sen jälkeen pulahdamme altaassakin ja sitten saunaan! - Mielipidepankin mainioon viestiin juuri heitin vastineen. Eipä nyt muuta kuin vain oikaisu tuolle eräälle, joka toistuvasti nimittelee meitä opistoupseereja sdp;n tekemiksi. Tasavallan presidentti meitä nimitteli ja ylenteli ja vaikka opistoupseereja ei ole enää vuosiin uusia tullut, ei meiltä entisiltä ole sotilasarvoa poistettu, jollei ole syyllistynyt rikokseen, jonka seuraamuksena se poistettaisiin.
.
Sotilasarvoni on siis edelleen kapteeni, mutta ei sillä arvolla ole minulle enää merkitystä, kun en koe olevani enää SOTILAS tai SOTURI kuten tuo eräs evp-toimiupseeri kokee olevansa. Merkittävämpänä pidän sitä, että olen edelleen sellainen kuin sanotaan tässä kortissa:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=10156576480544182&set=a.10153306116459182 - Samaa mieltä kanssasi olen kaikesta sanomastasi. Presidentti Niinistön puhe oli todella hyvä. Emerituspiispa Huovinen myös hoiti hienosti tehtävänsä. Hänellähän on siihen rutiiniakin, oli samassa tehtävässä myös presidentti Koiviston hautajaisissa.
Ahtisaari taisi todellakin olla Lasse Lehtisen löytö presidentiksi. Erinomaisen hyvä löytö! - Avautuisikohan se kyseinen kortti tästä:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=10156576480544182&set=a.10153306116459182 - Kyseinen kortti on facebookillani. Nappasin viestiini sen kuvan osoitteen, mutta näkyy tulleen vain sana facebook. Yritin uudestaan, kopioin kuvan osoitteen ja laitoin sen Wordille, mutta sinnekin tuli vain sana facebook. Kyllä kai nuo facebook-taidotkin ovat jo menneet vanhukselta.
- Joopa joo. Se kriisinhallintaveteraanikorttini auennee tästä:
Facebook - Olisi kyllä ollut hienoa olla mukananne sinibaretissani, mutta mainitsemistani syistä en rohjennut lähteä. Minulla kun on jo tätä ikää…….
Onhan toki minullakin tuo kriisinhallintaveteraani-kortti ja sen saatekirje. Kortin ylälaidassa kortin nimi suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Julkisivulla kolmen faitterin kuvahahmot, vasemmassa alalaidassa nimeni ja oikeassa alalaidassa Suomen lippu.
Olihan mukavaa saada tuollainenkin tunnustus kuten myös Nobelin mitali, mutta ei niistä ole mitään erityisiä hyötyjä minulle ollut, en sellaisia odottanutkaan. Kuntoutuksessa tärkeintä ja mukavintakin minulle ovat viikoittaiset – joka torstaiset – fysioterapeuttien vetämät kuntojumpat ja niihin pääsen Helsingin Sydänkuntoutus ry:n maksavana jäsenenä. - Enpä huomannut tätä avaustasi kun äsken tein avauksen samasta asiasta. Vai olit Sinäkin siinä Marttia viimeiselle matkalleen saattamassa faitterien joukossa. Hienoa, sillä olemmehan myös me faitterit rauhan nobelisteja – tosin vain kunniamerkillä, emme rahalla palkittuja,
Minä en uskaltanut sinne sateeseen lähteä syistä, jotka mainitsen avauksellani: