Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6606

  1. Laitoin minäkin tuohon kyselyyn oman listani, jonka nyt kaivoin esille arkistostani. Tällainen oli minun listani:

    1. Carl Gustaf Emil Mannerheim (suuri elämäntarina ja ainutlaatuinen merkitys itsenäisen Suomen historiassa)
    2. Risto Ryti (itsensä uhraamalla pelasti Suomen itsenäisyyden v. 1944)
    3. Mikael Agricola (suomenkielen luoja)
    4. Elias Lönnrot (suomalaisuuden identiteetin luoja kansalliseepoksellaan Kalevalalla)
    5. J.V.Snellman (autonomisen ajan suurin valtiomiehemme, suuri filosofi, kansallinen herättäjä, suomen markan synnyttäjä)
    6. Väinö Tanner (sai käännettyä puolueensa aidosti demokraattiseksi puolueeksi, josta on tullut merkittävä valtionhoitajapuolueemme ja hyvinvointivaltion merkittävin luoja; Rytin tavoin uhrautui isänmaan puolesta ja joutui siitä myös Rytin tavoin kärsimään)
    7. Jean Sibelius (suurin suomalainen säveltäjä ja kansainvälisesti ehkä tunnetuin suomalainen)
    8. Paavo Nurmi (suurin suomalainen urheilija, monille maailmalla edelleen tunnetuin suomalainen)
    9. Juho Kusti Paasikivi (vahva presidentti vaikeissa oloissa)
    10. Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto (Kekkonen on jäävä historiaamme presidenttikautensa pituuden johdosta, joskin kauden rasitteena on epädemokraattisia itsevaltaisuuksia (mm. poikkeuslailla itsensä valituttaminen); monien mielestä hänen rasitteenaan on myös täydellinen poliittinen ”takinkääntö”, johon tosin hänellä tosin oli pakko, kun hänellä ei ollut samaa uhrimieltä kuin Rytillä ja Tannerilla. Koivistolla on poikkeuksellisen arvostettava elämä kokonaisuudessaan; vapaaehtoisena sotaan rintamalle, kansakoulupohjaisesta työmiehestä 15 vuodessa tohtoriksi ja merkittäviin yhteiskunnallisiin tehtäviin, presidenttinä palautti Kekkosen kaudella rämettyneen parlamentarismin)
    Noin minä asian näin 03.03.2014, jolloin vastaukseni mielipidekyselyyn annoin. Taisinpa esittää tämän saman listan myös täällä historian palstalla. Enkä näe aihetta muuttaa listaani nytkään.
  2. Kun vielä lomani aikana tulleen hyvän filmin digiboxini tallettamana katsoin ja sen vuoksi näin poikkeuksellisen myöhään valvoin, filmielämykseni ohessa muutaman hyvän paukun nautittuani vielä palasin näille jäljilleni.

    Vain tuon edellisen typeryytesi johdosta toteamaan, että minun ei tarvinnut enää palata reserviin 25 vuoden aktiivina saamieni monipuolisten kokemuksieni ja niillä osoittamieni kykyjeni ja sen perusteella saamani menestyksen jälkeen. Mieluummin annoin panokseni siviiliin, jossa työurallani koin ja saavutin niin kovin paljon. Euroissa mitattava saavutukseni on tosin tärkeä, mutta yhtä tärkeää on moni muu asia sillä urallani kokemani ja saamani ja edelleen se on muistoissani mm. ihmissuhteiden myötä säilyvä.

    Noihin sinun pelkäämiisi demukoihin viitaten totean vain, että vaikka en ole niitä demukoita - todella olen puolueisiinkin nähden vapaa suomalainen - on kuitenkin muistettava, että ne "demukat" pelastivat suomen itsenäisyyden sodan jälkeisinä "vaaran vuosina". Kun kommarien Hertta Kuusinen eduskunnan puhujapöntöstä julisti, että "Tshekkoslovakian tie on oeva myös meidän tiemme", ei siihen poikittaista sanaa kuultu Neuvostoliiton tukemilta Kekkoselta eikä maalaisliitolta, mutta Yhdysvaltain tukeman sdp:n silloinen asevelisosialistinen johto - Varjonen, Kilpeläinen ja muut - käynnistivät vastakampanjan historiaan jääneellä vaalisloganilla "Jo riittää" ja syöksivät kommarit vallasta.

    Että tällainen "semukka" tässä - ja ilmeisesti sellainen vastapeluri seilleä- Siitä huolimatta - hyvää yötä!
  3. En ole voinut uskoa, että olisit se Ossi A, joksi sinut on antamiesi vinkkien perusteella moni identifioinut. En ole halunnut uskoa, että kaltaisesi olisi palvellut siinä ammatissa edes vaatimattomissakaan tehtävissä. Mutta kyllä kai minun alkaa olla pakko uskoa.

    Tässä jo taannoin soitti minulle eräs RUK:ssa palvellut evp-toimiupseeri, jota voin pitää hyvänä kaverinani. Puhuimme monistakin meidän kokemuksiimme liittyvistä ja muistakin meitä kiinnostavista asioista. Niiden ohessa mainitsin kirjoittelevani keskustelupalstoille, joilla hän ei tunnu käyvän. En voinut olla kertomatta, että niillä mm. johtajaa leikkien esiintyy eräs hyvin omalaatuinen henkilö, jonka jotkut ovat päätelleet olevan tuo Ossi A. Kysyin, tunteeko hän kyseisen henkilön.

    Naureskellen vastasi hyvinkin tuntevansa, RUK:ssa myös tuo Ossi A on palvellut. Ja palvelustoveriensa mieleen on jäänyt. Mm. siksi, että kaikissa henkilökunnan koulutus- ja muissa tilaisuuksissa suurenkin joukon koolla ollessa tuo Ossi A esitti varmaan puolet kysymyksistä ja puolet esitetyistä mielipiteistä - ja aina molemmat jalat yhtä tukevasti ilmassa!

    Enempää emme tuosta asiasta keskustelleet. Mutta kun tuo kaveri ehkä kohtapuolin käy täällä luonani, ainakin niin aikoi tehdä - kun hänellä edelleen Haminassa asuvana on yhteyksiä myös tänne Helsinkiin - ehkäpä otan asian vielä uudelleen esille ja keskustelemme siitä enemmän.

    Kerron nyt tämän vihdoin myös sinulle, ja tässä on kaikki, mitä siitä kerrottavaa on tuon keskustelumme perusteella. Katsoin, että sinun on syytä tämä tietää - jos todella olet se Ossi A. Tähän minut inspiroi tuo, kun avauksessasi ilmeisesti viittaat minuun.

    Siitäpä johtuen kysynkin, että miksi sinä RUK:ssa toimiupseerina palvelleena - jos todella olet tuo Ossi A - et itse suorittanut RUK:n kurssia, jonka perusteella sai yhden palkkaluokan korotuksen palkkaansa ja sehän tietysti vaikuttaa myös eläkkeeseen. No, tietenkään sinulla ei ollut edellytyksiä päästä RUK:n kurssille, kun siihen vaadittiin kiitettävä todistus sieltä Rottakoulusta, jossa parhaiten menestyneitä haluttiin kouluttaa myös reservin upseereiksi. Ei siellä Rottakoulussakaan saanut kiitettävän papereita sellainen, jonka molemmat jalat olivat aina tukevasti ilmassa.
  4. Vielä tuohon totean, että älä sinä kanna huolta ”murjustani” ja turhaan elättelet mahdollisia toiveita sen ostostakin, sillä tuskinpa sinulla olisi siihen varaa. Kai tästä mahdollinen ostaja jo puoli milliä joutuisi pulittamaan. Mutta en minä vielä aio tätä myydä, vaikka en enää oikein jaksa tehdä talven lumitöitä ja kesän vihertöitä, mutta minulla on varaa kustantaa niihin tekijä ja hänelle maksamastani palkasta saan jopa kotitalousvähennystä. Siivoojaakin palkkasin leskeyteni alkuvuosina, palkkasimme jo vaimoni sairauden aikana, mutta jo vuosia naisystäväni on hoitanut sen homman aina täällä käydessään.

    Tämä kolmen asunnon rivari on rakennettu v. 1981, ja jo silloin laitettiin jokaisen asunnon katolle huippuimurit, joilla ilmanvaihto hoidetaan kaikissa mainitsemissasi huoneissa ja lisäksi kylpyhuoneessa. Huippuimuri uusittiin entistä tehokkaampaan puolenkymmentä vuotta sitten, ja liesituulettimen paneelista sitä hoidetaan ja säädellään kaikkien huoneiden osalta asianmukaisella vaihtimella. Suosituksen mukaisesti pidän sitä lähes aina päällä vähiten ”imevässä” asennossa, kovemmalla teholla vain ruokaa liedellä laitettaessa tai saunomisen jälkeen saunan osalta.

    Tämä talo lämpiää suorasähköllä, kun silloin - v. 1981 - ei vielä Paloheinässä ollut kaukolämpöä, jolla myöhemmin rakennetut talot lämpiävät. On täällä myös öljylämmitteisiä omakotitaloja, ja monissa niissä on myös takat ja puulämmitteiset saunatkin, jollaisia tässä talossa ei ole.

    Kodissani on myös ilmalämpöpumppu, ja se on tänä talvena hyvin riittänyt lämmitykseen + 22 asteeseen säädettynä niin, että ei ole tarvinnut pattereita auki pitää. Kesällä hellekausina ilmalämpöpumppu on tarpeen asunnon jäähdyttämiseen, kun tämä tummatiilinen talo vetää silloin lämpöä sisälle liian paljon.

    Hajuja kodissani ei ole muulloin kuin naisystäväni täällä ollessa, jolloin täällä joskus leijailee hänen parfyyminä tuoksu, joka ei toki epämiellyttävä ole.

    Vaikka minä olenkin kiinnostuksenne suurin kohde, aina varhaislapsuudestani nykyisyyteeni saakka, kaikki tekemiseni ja olemiseni, en nyt anna teille enempää tyhjän elämänne ainoata sisältöä, mutta ehkäpä taas kesällä, kun olen jo tilailemassa uutta matkaa. Tarkoitan, että sitten taas ehkä saatte nähdä matkakuviani tekin, jotka ette matkustele, kun ette voi viikoksikaan jättää tätä kepupalstaa, ainoaa toiminta-areenaanne, ja tämäkin vain siksi, että täällä silloin tällöin näette elämänne suurimman ja samalla ainoan kiinnostuksenne kohteen. Ei tarvinne sanoa, mikä se on.
  5. Jäin vain vielä miettimään, että minkähänlaisia ihmisiä mahtanevat olla nuo eräät, joille tällainen yhdeksättä kymmentään käyvä ukko on noin suunnattoman kiinnostuksen kohde? Niin ammoinen menneisyyteni kuin nykyisyytenikin. Varmaan ainoa todellisen kiinnostuksen kohde heille.

    Se kuitenkin on varmaa, että heidän elämänsä täytyy olla typötyhjä, niin tapahtumista kuin ihmissuhteista, kaikesta. Voiko sellaista olotilaa elämäksi kutsua? No, kun heidän päänsäkin ovat yhtä tyhjiä, eivät he kai ymmärrä tilannettaan.

    Kai minun täytyy olla tyytyväinen siitä, että olen antanut heille sentään jotain elämänsisältöä. Varmaan Luoja siitä inut sitten palkitsee, kun tulen Hänen luoksensa, vaikka heikko kristitty olen ollutkin ja kontollani on monia syntejä, tosin kai vain niitä ns. lihansyntejä, jotka jo kauan ovat jääneet varsin vähäisiksi. Vai palkitsisikohan kepu minut jollakin tavalla, sillä ovathan nuo vähäisimmät veljeni sentään kai kepulaisia? Olisiko sillä antaa jokin ansiomerkki apilanlehtien kera? Puukokardia en halua, en majurin arvomerkkejäkään, kun minulla ei ole ollut mitään sotilaspukineita enää kolmeenkymmeneen vuoteen.
  6. Onhan tuossa edellä taas keskusteltu mielenkiintoisista asioista, varmaan jo enemmän kuin sadannen kerran. Täytyy itsenikin puuttua keskusteluun, sillä sitä minulta varmaan odotetaan:

    Kuulemma olen syntynyt savusaunassa, mutta kun olin silloin niin pieni ja kun siitä on jo yli 80 vuotta en muista, millainen savunpoistoluukku siellä oli, oliko se katossa vai seinässä. Olen tosin myöhemminkin ollut savusaunassa, mm. siellä hirsirakennusyrittäjä-veljeni kesäpaikassa - jossa otetusta kuvasta tuo räppänä-lakeinen -keskustelu alkunsa sai. Ei tullut sielläkään puheeksi tuo räppänän ja lakeisen eroavuus.

    Tuskinpa sitä eroa monikaan kaupunkilainen tietää, tuskin moni nuorempi landelainenkaan, sillä savusaunat lienevät jo sielläkin harvinaisuuksia. Eipä tuota eroa näy tietävän alan ammattilaisetkaan, kun tässä mainostetaan räppänää, jonka voi asentaa seinään tai kattoon:

    http://www.ilmastointitukku.fi/verkkokauppa/rappana

    Minun kotisaunassani - sähkölämmitteinen sauna - on myös katossa luukku, jonka kierrän aina auki saunomisen jälkeen ja laitan liesituulettimen paneelista imun saunan puolelle, jotta löylyjen aiheuttama kosteus sieltä poistuisi. Samanlaiset luukut ovat myös kylpyhuoneessa, WC:ssa ja vaatehuoneessa, ja niitäkin käytetään liesituulettimen paneelin kautta. Pitäisikö noita luukkuja kutsua räppänöiksi vai lakeisiksi?

    Noista suurta kiinnostusta kauan herättäneistä kursseistani: Kävin sen Word-tekstinkäsittelykurssin muistaakseni v. 1981, heti tultuani Valiolle ensimmäiseen työhöni eli konttoripalvelujen esimieheksi. Se oli tarpeen, sillä systeemi oli uusi silloin, siis 35 vuotta sitten.

    Asbestin purkutöitä koskevan kurssin kävin myöhemmin, kai v. 1986, jo isännöitsijänä ollessani, kun jouduin valvomaan suuren rakennuksen purkua ja niitä edeltävä asbestinpurkutöitä. Kyllä sellainen koulutus on edelleen tarpeen niihin töihin osallistuvilla tai niitä valvovilla. Huomaa, että etpä senkään alan töistä mitään tiedä. Luepa tuosta ja sivisty hieman siltä osin:

    http://www.delete.fi/kiinteistoille/purkupalvelut/asbestipurku/?gclid=CIKxzdGtncwCFQEMcwodVJ4D6A

    Noihin muihin älyttömyyksiin puutun vain toteamalla, että siitä rottakoulustanikin on jo hieman aikaa, kohta 60 vuotta. Melko monta kouluakin olen sen jälkeen käynyt, tärkeimpänä ja eniten opettavana kuitenkin elämänkoulu, jollaista räävijä ei liene vielä aloittanutkaan, tuskin aloittaakaan, ja jos kuitenkin niin tekee, luokalleen siinäkin koulussa jää. Ja noista ylinopeussakoistani totean, että itsepä ne maksoin, ja sen verran suuret ne tosiaan olivat, että ei tuolla niistä räävivällä olisi ollut maksukykyä niitä maksaa.
  7. No, muunnettua totuutta - eli sitä täältä hyvin tuttua, varsinkin eräillä minusta puhuessaan - tulin julistaneeksi, kun mainitsin tuon kirjan kertovan minusta.

    Ei kerro, kertoo kirjan kirjoittajasta Juhani Mäkelästä, joka kirjan esipuheessa näin antaa luotettavan todistuksen tuon arvonimensä alkuperästä:

    ”Vuonna 1972 myönsi Nonsenville University and Swimmig School laajennetun pienen konsistorin esityksestä minulle merkittävän arvonimen: Kaikkien Alojen Erikoisasiantuntija, honoris causa. Tämän kunnianosoituksen jälkeen en ole enää pitänyt tapanani kovin herkästi heittää titteleitä pois.”

    Luultavasti nuo tällä palstalla esiintyvät johtaja ja majuri-insinööri etc. ovat saaneet tittelinä tuolta samasta arvostettavasta laitoksesta. Eivätkä hekään hevin luovu titteleistään ainakaan tyystin, vaikka joskus vaatimattomuuttaan koettavat esiintyä incognito, mutta eivät onnistu, sillä eiväthän he esityksissään pysty korkeaa sivistystään ja yläluokkaista asemaansa peittämään.

    Kysymyksesi johdosta vähäiseen itseeni palatakseni voin vakuuttaa, että vaikka melkoisesti taas paahduin matkallani, tukkani ei suinkaan lähtenyt, vaan muutama päivä sitten parturissa käydessäni ajatin taas tällaisen kesätukan. Ja vaikka se on ihan tuuhea, parin sentin mittaiset valkoisiksi haalistuneet hiukset saavat päänahan paistamaan niiden läpi. Ja toisaalta - minullahan on korkea otsa, jota kai pidetään älykkyyden tunnusmerkkinä.
  8. Kyllä kirjoitusvirheetkin ovat ikäviä, mutta asiavirheet ikävämpiä. Eli samaa mieltä siitä olen kanssasi.

    Luulo ei ole tiedon väärtti, kuuluu vanha sanonta ja paikkansa pitää edelleen. Sinulla näkyy olevan mielestäsi varma luulo, mutta minä pitäydyin tutkittuun tieteen, jota tässä sinullekin:

    xxxxxxxxxxxxxxxxx

    Suomen maantieteellinen keskipiste on Siikalatvalla entisessä Piippolan kunnassa Kestilän ja Piippolan välillä Talasnevan suoalueella. Keskipisteen merkki (64°10′50.55″N, 25°48′11.6″E) pystytettiin vuonna 1958 Suomen Kuvalehden avustuksella Leskelän kylään valtatie 4:n varteen.[33]
    Suomen manneralueen keskipiste on Puolangan Housuvaaralla. Siellä aikanaan sijainnut keskipisteen merkki on siirretty Puolangan kirkonkylään, joka sijaitsee noin 10 km etelämpänä.
    Weberin piste (väestöllinen keskipiste) on Hauholla, joka kuuluu Hämeenlinnan kaupunkiin.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_maantiede

    Suomen maantieteellinen keskipiste määriteltiin vuonna 1958 silloiseen Piippolan kuntaan Pohjois-Pohjanmaalle. Alue kuuluu nykyiseen Siikalatvan kuntaan. Keskipisteen määrittelyperusteen päätti ja määrittelyn suoritti silloinen Maanmittaushallitus Suomen Kuvalehden toimeksiannosta. Määrittelyperusteena oli Suomen maarajojen ja meren rantaviivan mukainen keskipiste (painopiste) siten, että mukaan otettiin myös saaret.

    Seutukunta antoi tammikuussa 2003 Maanmittauslaitokselle virallisen toimeksiannon määritellä Suomen keskipiste mahdollisimman tarkasti samoin perustein kuin se vuonna 1958 oli tehty, kuitenkin käyttäen uusinta mittausteknologiaa. Maanmittauslaitos on toimeksiannon mukaisesti määrittänyt Suomen keskipisteen seuraavasti: Suomen valtakunnan maarajojen ja merenrantaviivan rajaamana tasoprojektioalueen ja merialueen saarten painopiste on kartastokoordinaatiojärjestelmässä P=7125069, I=3457883. Tämä piste osuu Piippolan alueelle.

    Itse asiassa nyt uusinta mittausteknologiaa hyväksikäyttäen määritetty Suomen keskipiste on hämmästyttävän lähellä sitä paikkaa, johon se vuonna 1958 silloin käytössä olleen nykymittapuun mukaan kehittymättömän mittausteknologian mukaan määritettiin.

    http://www.haapavesi-siikalatva.fi/sivu/fi/suomen_keskipiste/
  9. Kun et näköjään pääse tuosta pakkomielteestäsi - yhdestä monista - pakko on vielä vihoviimeisen kerran vastata tuohon sekavaan ”esitykseesi”.

    Toistan vielä kysymykseni: Miksi helevatissa sinä elät tuossakin asiassa jossakin menneisyydessä? Onko nykyisyytesi niin kurjaa, että yrität paeta siitä noin avuttomasti tekeytymällä naurettavasti joksikin sellaiseksi, jota et missään tapauksessa voi olla. Vai onko sinulla jokin trauma varusmiesajaltasi, koetko siihen syylliseksi jonkun majurin ja haluat esiintyä majurina muka näyttääksesi, että noin tolloja ne majurit ovat. Eivät ole. Vaikka sanotaankin, että majurina upseeri on tyhmimmillään, ei majureissa ole kaltaisiasi täysiä typeryksiä, eivät sellaiset pääse majureiksi.

    Olin minä jo sillä sotilasurallani muutaman kerran mukana kertausharjoituksissakin. Jo jääkäripataljoonassa palvellessani, RUK:n käyneenä ylikessuna, tiedustelu-upseerina, kertaavan tiedusteluporukan kouluttajana. Olen tainnut joskus esittää täällä kuvanikin siitä roolista. Huoltokoulussa palvellessani huollon kertausharjoituksessa, jossa oli mukana mm. Valion konttoripäällikkö, res.ltn, ekonomi Jurvanen. Hyvin hän muisti minut siltä ajalta. Topografikunnassa palvellessani alan kertausharjoituksessa, jossa kertaavien porukan johtajana oli Maanmittaushallituksen silloinen johtaja res.kapt. Härmälä.

    Mutta evp:nä en ollut enää kertaamassa. Aivan varmasti olisin ollut missä tahansa tehtävässä parempi kuin sinä, niin kenttäjohtajana kuin esikunnassa - joihin tehtäviin kertausharjoituksissakin koulutetaan majureita, jota sotilasarvoa olisi edellyttänyt eläkkeelle jäädessäni minulle nimetty SA-tehtäväni Päämajan esikuntakomppanian päällikkönä. Mutta sotaväki kyllä pärjäsi ilman minun panostani. Kun työnantajani piti minua niin tärkeänä, että halusi varata minut palvelukseensa mahdollisen kriisinkin aikana, mielelläni siihen suostuin. Ehkä sekin pieneltä osaltaan edisti menestymistäni sillä siviilityöurallani.

    Oletkohan oikeasti ollut kertaakaan kertaamassa? Lienee puheesi tuostakin samanlaista huuhaata kuin kaikki muukin, aikakoneella tekemiäsi kaukomatkoja ja kansanedustajaehdokkuuttasi myöten. Mutta jos oli, niin miksi jouduit niin monta kertaa kertaamaan? Yrititkö saada alikessun natsat? Turhaan, aivan varmasti, ei sinusta ryhmänjohtajaksikaan olisi ollut. Siinäkin hommassa tarvitaan parempaa sanomisen taitoa, jotta ryhmä ymmärtäisi.

    Jokohan viimein menisi perille ilmeisesti umpiluuta olevaan kalloosi? Ellei mene, kipuile tuon asian kanssa vaikka loppuelämäsi - jota ei tosin voine oikein elämäksi nimittää. Mutta minulla kun on edelleen oikeaa elämää, korkeasta iästäni huolimatta, enempää en tästä jatka.

    (Älä yritä väittää, ettet olisi tuo feikkimajuri; sinusta ei voi erehtyä. On täällä toki muitakin sekopäisiä ja esitystaidottomia tolvanoita, mutta ei sentään muita ihan kaltaisiasi).
  10. Täytyy vielä käydä, kun tuolla aina ja kaikessa vain menneisyydessä elävällä - ja siitäkin ulkona olevalla - feikkimajurilla näkyy olevan käsittämätön päänvaiva siitä, että en käynyt kertausharjoituksissa. Mitä helevatin merkitystä sillä ”kertaamisella” olisi minulle enää, kun yli 20 vuoteen en ole kuulunut enää reserviinkään, josta upseerit kenraaleja lukuun ottamatta poistuvat 60-vuotiaana.

    Reserviläisvuosianikaan ajatellen minun ei tarvinnut ”kerrata”, kun olin oppinut ne hommat sotilasurallani 25 vuoden aikana. Oppinut ilmeisen hyvin, kun aina sain kiitettäviä todistuksia kouluistani ja kiittäviä arvosteluja esimiehiltäni.

    Kuten olen jo sanonut, siviilityöelämään mentyäni pidin tärkeämpänä menestyä sillä urallani yhtä hyvin kuin menestyin sotilasurallanikin, joka oli jo ohi. Niinpä kävin Kiinteistöalan koulutuskeskuksen isännöitsijäkurssin ja suoritin isännöitsijätutkinnon ja paneuduin täysillä työnantajani tarjoamiin ja kustantamiin koulutuksiin mm. Johtamistaidon opistossa ja hyvin monissa muissa laitoksissa.

    Ja erinomaisesti sitten menestyin siviiliurallani, siitä sain paljon kiittävää palautetta ja siitä annettiin todistetta palkassanikin.

    Työnantajani piti minua siis niin tärkeänä toiminnalleen, että halusi minut nimellisvarata niin, että mahdollisen kriisinkin sattuessa olisin jäänyt siviilityöhöni. Sinua ei varmaan ole kukaan pitänyt niin tärkeänä, että olisi halunnut sinut varata. Etkä ole paljon valistunut niissä ”kertauksissasi”, kun et tiedä, että sellainen on mahdollista edelleen. Luepa noista ja lopeta vihdoin älytön höpötyksesi:

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Reserviläisille lähetetty kirje paljastaa yllättävän asian - AL: Siitä näet, oletko työnantajallesi tärkeä vai et?

    Voit tarkistaa puolustusvoimien reserviläisille lähettämästä kirjeestä, onko työnantajasi sitä mieltä, että ole työntekijänä korvaamaton, kirjoittaa Aamulehti.

    Jos kirjeessä lukee "varattu", sen saaja on varattu jatkamaan työtehtävässään myös poikkeusoloissa. Työnantaja on silloin tehnyt työntekijästä varausesityksen, minkä puolustusvoimien aluetoimisto on hyväksynyt.

    Puolustusvoimien omien ohjeiden mukaisesti työnantaja voi pyytää työntekijän varaamista omaan käyttöönsä määrittelemällä, onko tämä ratkaisevan tärkeä, hyvin tärkeä vai vain tärkeä työntekijä.

    http://www.talouselama.fi/uutiset/reservilaisille-lahetetty-kirje-paljastaa-yllattavan-asian-al-siita-naet-oletko-tyonantajallesi-tarkea-vai-et-3475514


    Jos kirjeessä lukee ”varattu”, sen saaja on varattu jatkamaan työtehtävässään myös poikkeusoloissa. Työnantaja on silloin tehnyt työntekijästä varausesityksen, minkä puolustusvoimien aluetoimisto on hyväksynyt.

    Puolustusvoimien omien ohjeiden mukaisesti työnantaja voi pyytää työntekijän varaamista omaan käyttöönsä määrittelemällä, onko tämä ratkaisevan tärkeä, hyvin tärkeä vai vain tärkeä työntekijä.

    Ensiksi mainittuun kategoriaan kuuluvat tärkeimmät johtajat ja erikoiskoulutetut henkilöt, joita ei voi korvata tai joiden seuraajien koulutus kestäisi viikkoja tai kuukausia. Hyvin tärkeiksi luetaan työntekijät, joiden tilalle voidaan pakottavassa tapauksessa kouluttaa toisia työntekijöitä. Tärkeiksi luetaan työntekijät, jotka voidaan pakottavassa tapauksessa korvata toisilla samoihin tehtäviin pystyvillä henkilöillä.

    http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/tarkista-armeijan-kirjeesta-mita-tyonantajasi-ajattelee-sinusta/695684/
  11. Pakko tuohon on vielä reagoida. Ensiksi toteamalla, että sitä en ihmettele, että sinulla ei ”natsaa” tuossa, ei näyn” natsaavan” missään muussakaan. Ilmeisesi siksi sinun on täytynyt kehitellä itsellesi niitä ”natsojakin”, joita et ole armeijassa saanut.

    Mutta sitten oikaisen tuon sanomasi: Kyllä minä sain kapteenin ”natsat” ja ylennyksen toimiupseeri erik. lk:n toimeen jo palveluksessa ollessani, 1.1.1979, jolloin ammattikunnalle tuli neljä sellaista tointa ja sotilasarvoa. Palvelin silloin tosin YK:n rauhanturvaajajoukossa Siinailla, mutta vakanssini oli jo Pääesikunnassa, jonne palasin Siinailta ja 1,5 vuotta myöhemmin lähdin sitten eläkkeelle ja menin välittömästi Valion palvelukseen.

    Valiolta käsin vielä tein viimeisen rauhanturvareissuni, evp_nä kapteenin arvossa vv. 1981-82 Golanilla, josta palasin takaisin Valiolle. Niin ollen minulle itse asiassa jäi Valion palvelusta vain vajaat 17 vuotta, vaikka 18 vuodesta olen puhunut.

    Miksi helevatissa minun olisi tarvinnut kertausharjoituksiin osallistua? Minun sotilasurani oli jo ohi ja paneuduin sitten täysillä siviiliuraani, ja se kannatti. Eikä Valio halunnut päästääkään isännöitsijäänsä kertausharjoituksiin, vaan halusi, että mahdollisen kriisinkin tullen jäisin talon palvelukseen. Hyvä niin, sillä paljoa vaille olisi jäänyt elämäni ilman sitä valiolaista aikaa - ja paljoa vaille ilman sitä olisi jäänyt eläkkeenikin, joka sittenkin on ollut minulle hyvin paljon tärkeämpi kuin jonkun kertausharjoituksen kautta mahdollisesti saamani majurin arvo. Täälläkin kun jo on yksi res.maj, en sitä siinäkään mielessä tarvitsisi;))

    Nyt todellakin saa riittää minulta, vaikka varmasti sinulla on edelleen ”yhtä viisasta” sanottavaa kuin tähänkin asti.