SkillaN
Hei!
Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.
Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.
Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.
Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.
Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..
Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.
Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.
Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia154 aloitusta · 2546 kommenttia
- Pimeää ja märän näköinen näkymä ikkunasta, nukkumaan mennessäni oli maa valkoinen, mutta lämpöasteille taas siirryttiin.
Minulla on nyt jonkun asteinen luomisen vaiva, eilen tein tonttutytön ja tänään aion poikaa yrittää, siis tonttupoikaa;)
Isojen lankarullien pohjia löysin siitäpä into syntyi ja lopputulos hymyn naamaan saa, tuli ihan ilmeikäs tonttu.
Neulomisen ja virkkauksen väliin tekee hyvää jotain muuta harrastaa ja se "minäitse" halu luoda jotain erilaista.
Joku vuosi sitten muistan tehneeni enkeleitä kirjan lehdistä ja ne tuli kaikki myyjäisissä kaupattua.
Nyt en myyjäisistä innostunut, kolmet miestensukat kuitenkin tein, nyt vain omaksi iloksi ja ehkä onnistuneimmat lapsien perheisiin annan.
Eläkkeellä sitä ollaan ja työelämää en kaipaa, kiva kun jotain jaksan omaksi ilokseni tehdä.
Oma on elämä, kukaan ei tahtia määrää, itse saa oma herransa olla;)
Eipä taitaisi adoptointi onnistua lasten nimiin, tarvitsevia lapsia kyllä löytyisi.
Hienoa se onkin, että lapsia ja vanhempia kohtaa tähänkin tarpeeseen, jokainen lapsi tarvitsee turvallisen lapsuuden.
Kaikilla ei ole tarve lapsia hankkia, sekin asia on itse määrättävissä, nykyaikana lapsia ei pakosta saada, ei tehdä.
Sama huoli suvun nimen jatkumosta on minullakin, mutta pojan tyttäret halusivat nimen säilyvän, toinen piti oman ja miehensä nimen ja nuorempi sopi miehensä kanssa, että sukunimi on hänen perimänsä.
Muuten olisi tämä sukuhaara jäänyt unholaan, poikani sai vain tyttäriä ja tytär siirtyi miehensä sukuun.
Siellä jatkumon mahdollisuuksia, kolme poikaa ja ehkä joku kuitenkin lapsia hankkii, kun aika tulee.
Hataralla pohjalla edelleen tämä sukuhaara, molempien pojantyttärien lapset on tyttöjä.
Karjalasta on nimi tullut ja toivoisi siltä osin säilyvän.
Voi miten paljon tuota taiteellisuutta ilmeneekin, kuten nyt fiinufammukin todistit, hienoa.
Sitä ei tiedä mitä kykyjä löytyisikään, kun jokainen intoa saisi yrittämään.
Onhan lapsen saaminen muuttunut odotuksenkin aikana myös isät mukaan pääsevät ja mitä olen seurannut innolla nämä uudistukset on vastaan otettu.
Tuottoisa olet ollut ynnämuu, minun tuotokseni kymmeniin mahtuu, silti tuntuu, että lapsien kotiinkin olen tekeleitäni jakanut, eivät ole hennoneet vastaan väittää.;)
Mieheni kuolema oli yksi lamaannuttava tekijä "taiteilun" alalla.
Kaiketi nyt sitten jotain luomisen tarvetta vielä elää, kun noita askarteluja suunnittelen ja yritän toteuttaa.
Tänään pelipäivä, pari tuntinen pelataan Skippoa, nautitaan kahvit ja nauretaan tyhjänpäisyyksille, sekin taito joskus tarpeeseen;)
Mitäpä aiotte toiset tehdä? - Aikaista pakkasaamua, nyt jo mittari muutti lukemiaan ja kuiva sää näyttää ulkona olevan, saattaa tänään aurinko helliä;)
Eilenkin kun tulin käsityökerhosta, aurinko paistoi niin, ettei nähnyt tietäkään kuin muutaman metrin, häikäisi niin kovaa.
Matalalla kulkee auringon reitti, sisällekin paistaa häikäisten, verhon joutuu suojaksi laskemaan, onhan tuota harmautta jo ollutkin, kiva vaan jos paistaa.
Vein muutaman parin miesten sukkia kerhoon ja jouduinkin tervalta tuoksuvia tonttuja tekemään, kivaa sekin;)
Kauniita hartiahuivin malleja on nyt monessa lehdessä, niin paljon kun neulonkin, aina itselle tekeminen unohtuu.
Aloitin polviin asti yltävien sukkien tekoa, kirjoneuleena hieman hitaampia tehdä.
Varmaan paikat mökeillä on kunnossa, kuulostat niin perusteelliselta Eliaana, tykkään myös kaiken saada aina kuntoon kotonakin, kun joku asia jää roikkumaan se mieltä vaivaa.
Paras se kuusi onkin merkata näin ilman lumia, vaikea on hangessa sitä etsiä.
Taiteen tekeminen on puhetta saanut aikaan, kyllä siitä puhetta pystyy laittamaankin, on harrastus missä yritystä saada näkemyksiään kankaalle.
Vajaan kymmenen vuotta minulla into riitti, kai siinä jo rupesi selviämään, ettei ole ainesta maaluksien tekoon, no harrastuksena hieno kokemus.
Öljyväreillä maalasin, siksi juuri, että maalausta voi useammin korjata, ryhmässäni oli vesivärimaalausten tekijöitä ja ei voinut kuin ihastella lopputuloksia.
Piirtäminen minulle vaikeaa ja sehän on ensimmäinen ehto myös maalausta tehtäessä.
Tauluni on kyllä kaikki seinillä ja pakko on tyytyä katselemaan, kun en varastoonkaan raaski viedä, no onnistui joku tekele myös mieltäni tyydyttäen.
Tuo anonyyminä kirjoittelu on vähän hankalaa, menee usein asiallinen viesti näiden ei niin toivottujen joukkoon, nimimerkki kirjoituksen perään, ehkä niin ei joudu "sylttytehtaalle" ja tunnistaminen tulee varmemmaksi.
Eihän se niin vaikeaa ole omata itselleen joku Liisa tai Matti ja näin erottuu anonyymien viidakosta.
Arvailuja syntyy useinkin monen anonyymin kirjoittelun lähtevän rekatun omistajalta, no tämäkin on harmillista, itse kirjoitan vain omalla nikilläni.
Tänään taas harrastamaan, tällä kertaa laulun merkeissä sekin on minulla vähän sieltä tännepäin, mutta joukon jatkona kuitenkin;)
Harmaa tuo taivas onkin, kun päivä valkeni, mutta jospa siitä kirkastuu, sitä odottelemaan ja iloa päiväänne toivotan;) - Huomenta viikon alkuun, marraskuu jo vauhtia saanut, alkaa kaupoissa jo joululaulut soimaan.
Tänä aamuna oli lunta nurmikoiden päällä ja sadetta runsaasti yöllä tullut, kosteutta yllin kyllin.
Oli oikein mukava noita Ramoonan ja Kristiinan muisteloita lukea a kyllä se niinkin on, että samaa sujumista odottaisi tältäkin ketjulta kuin ennen oli.
Joku kysyi joulun tarkoitusta, no kyllä juhlintaan kuuluu kinkut ja muut herkut, näin poiketen arjen elämästä, mutta sanoma joulussa on aivan muu, kunpa useampi sen aistisi.
Fiinufammun tapaan laitan oikeita kynttilöitä poltettaviksi, harvoin kuitenkin kynttilöitä todella poltan, enemmän koristeina ovat.
Itse nyt isot pöytäkynttilät koristelinkin, jotain joutavalla;)
Valoja sitten kuun lopussa laittelen, niitä turvallisia ketjuja joka paikkaan, purkit ja purnukat kotiani valaisee.
Noin käy minulle kuten Makriina kerroit, kynttilät polttamattomana uutta joulua odottamaan varastoon muun joulukoristeiden kanssa.
Paljon olen koristeita vintille vienyt, aina vaan silmää ihastuttaa selkeys ja värien sointuvuus.
Tuo sisustaminen on rauhaisampaan suuntaan kääntynyt, ei enää krääsää ympäri kotia.
Ehkä on se ajatus täyttänyt mielen, että joulu tulee hyvän mielen kanssa,, hiljentymistä joulun sanomaan ja rauhaisaan oloon.
Toki tuota ruokapuolta perinteiden mukaisena teen, hyvä ruoka juhlan kruunaa;)
Tänä jouluna toiveissa valmiit tarjoukset, savusaunakin luvassa;)
Kyllä kynttilöitä paljon polttaen tekstiilit ja tapetit savustuu ajan myötä, totta sekin.
Mikä siinä lienee, että led-valot vaikka kuinka kauniit, ei samaa tunnetta anna kuin lepattava kynttilän liekki.
Vaarakin on olemassa palavien kynttilöiden kanssa, huolellisuutta tarvitaan, mutta jaksaahan sitä joulun vuoksi myös huolta kantaa;)
Nautintoa sielun täyteisenä ja muistoja roppakaupalla on Ramoonalla saatuna ulkomailla oleilusta.
Vaihtelu virkistää ja ihana on kotiin tulla, huomatakseen, että paras paikka tämä kotimaamme on;)
Miaelina tuosta hyvän mielen tuottamisesta, ei se paljon tarvitse, vaikka hymy ja joku mukava sana iloa saa tuntemaan.
Täällä palstalla emme hymyjä nää, mutta kirjoitus saman ajatuksen tuottaa.
Yksikin tyly kirjoitus saa mielen mustumaan, eipä siitä tämän enempää.
Olen monasti näitä vuodenaikojamme ylistänyt, kaikki omalla tavallaan antaa elämälle johtoa, ei räntäsadekaan mieltä mustuta, kun on lämmin koti ja elämä hyvissä malleissa.
Nuo lepopäivät on joskus tarpeen ja niinhän se pyhäpäivän viettona hyvin onnistuu ynnämuu;)
Taas arjen tullen sitä touhua riittää.
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa toivottelen kaikille pirttiin kurkkaaville. - Pyhäinpäivänaamua, pimeää, sateista, alakuloista on sään puoleen, mutta eipä se estä meitä hyvillä mielin päivää jatkaa>;)
Haudoilla käynti suunnitelmissa, kynttilät ja havuseppele, johon kiedoin led-valonauhan, viemme terveisinä, seppeleet tein jo aikaa sitten, nyt meinaa neulaset tippua.
Entisiä muistellen tuon kuusen neulaset on kestäneet hyvin, olisiko nyt kuumalla kesällä ollut vaikutusta?
Noista askarteluistani, ne on aika paljon tekoaikana jatkuvaa suunnittelua, harvoin mitään ohjetta yksin seuraan, sama pätee käsitöissä, haluan oman lisäni kaikkeen laittaa;)
Aivan hyvin se noinkin käy ynnämuu, on vaan totuttu siihen, että lanka neulansilmään työnnetään;)
Minä yritän ilman apuvoimia kävelyni suorittaa, vaikka mietinnässä on ainakin sauvat lenkille kaveriksi ottaa, lumen tullessa se tapahtuu.
Eilen jäi lenkki lyhyeksi, jotenkin vaikealta tuntui ja vettäkin rupesi satamaan, joten hyvä syy oli kesken lopettaa.
Tänään sitten haudoilla kierrellen tulee tavoite toteutettua.
Fiinufammu, niinhän laulettiin lastenlaulussa, uni paras lääke on, taitaa hyvinkin olla, lepo ainakin.
Hyvä kuntoinen olet, kun nyt jo kykenet kuntosalille menemään, iäkkäällä se palautuminenkin taudista kauan vie.
Varmaan nuo koiran kanssa ulkoilut kuntosi palautuksessa auttaa.
Innostumisen puute usein estää askartelut ja muut vastaavat, kun kerran jotain näköä töihinsä saa, innostus kasvaa.
Minulla varmaan se mielikuvitus lentää ja kärsimätön, vaihtelua kaipaan, siksi kai into näpertelyyn syntyy.
Kälyni on ollut viimeisen vuoden haluton kaiken tekemiseen, nyt yhdessä tehden hänenkin into kasvaa.
Sain hänet innostumaan yhteiseen joulun ajan viettoon, kokeilemme Kunnonpaikan joulua, taisin jo kertoakin, mutta kertaus on muistin virkistystä;)
Noista naaman tutuksi tulosta ei kannata hirveästi harmia ottaa, sivuutetaan huomiotta;)
Demeter ja Kristiina näistä mainitsitte, onhan tässä jaksettu vastustuksesta huolimatta.
Nuo suvun harrastamisetkin on toisilla vahvoina ja toiset ehkä sitä kulttuurin tarjontaa enemmän tykkäävät
Minun siskoni oli juuri vastakohta minulle, hymyilevä, iloinen ja esiintyjä kaikella tapaa, minä enemmän tätä Martta tyyliä olen ja siskoni kirjoitti minulle runon,.
On mulla pieni siskonen,
vois olla kevään kukkanen,
mut on vaan sieni sateinen
ja usein mieli apeinen.
Olen tämänkin varmaan moneen kertaan kertonut, mutta minusta se oli siihen aikaan niin osuva, meillä oli melkein kymmenen vuotta ikäeroa ja aina sain äidiltä ja siskolta kieltävän vastauksen, kun jotain menemistä suunnittelin.
Ihana sisko, nyt jo kauan nurmen alla ollut.
Nyt päivä alkaa valjeta, sen minkä valkenee ja tytär miehineen ottavat minut kyytiin ja haudoille suuntaamme,, muistojen kera.
Hyvää ja muistorikasta pyhäinpäivää. - Kuvan laittaisi, mutta enpä osaa, juuri ja juuri tuonne profiilin osaan laittaa ja kuvan laitoin Facebookiin, mutta sitäkään ei näe nimeni tietämättä. (kai)
Kännykästä osaan sinne kuvia laittaa, paljon niitä onkin lähinnä käsitöitäni.
Mallin otin Printeristä, peilit lasihiomosta ja hölmöilin sen verran, että ei olisi paloja tarvinnut hio, kun koristenauha reunaan tulee, hintaa tuli aivan liikaa.
Kirpparilta juomalaseja (korkeita) ja pahvia monin kerroin alustaksi, sitten vaan liimaa.
Maalasin lasit kristallimaalilla ja koristin tähdillä, mielikuvitusta jos omaa, persoonallisuus näkyy;)
Joulukortit myös hauskoja tehdä, siinäkin voi mielikuvituksella saada hyvän tuloksen.
Kyllä lanka neulan silmään menne, vaikka ilman laseja. - Sateeton aamu, nyt ei sadetta syyksi voi laittaa ja lenkkiä väliin jättää;)
Nyt ne on viimeiset ajat, kun sulana maan ollen voi taivaltaa, kohta yöpakkaset liukkautta antaa, hyvin kyllä kadut on hiekoitettu yleensä, pitää sitten katuja tallata.
Tämä nykyinen rantareittini jää unohduksiin, nyt vielä onnistuu hyvinkin.
Eiliset askartelut onnistui hyvin, pöytäkynttilät silitysraudan avulla saatiin koristeltua.
Peilejä lisää hommattiin, kirppikseltä laseja ja taas syntyi upeita joulun aikaan sopivia.
Tänne avattiin uusi halpahalli, jos oikein nimen muistan, se on Rasa, tungosta oli ollut ja hyväksi olen kuullut liikkeen olevan.
Tokmanni ja Motonet tien vastakkaisilla puolin, tämä uusi liike Motonetin tiloissa.
Makriina kävelykepille omat vaatimukset asettanut, no kaunishan sekin väline saa olla.
Taitaa olla minullakin usein tuo no niin sanonta, mutta mielestäni sopii hyvin johonkin pysäyttämään lauseen;)
Tokmanni on sekainen liike täällä, mutta varmaan korjausta tulee, kun kilpailija vieressä.
Eliaanalle onnea etukäteen, kiva kun on tyttö tulossa, varmaan vanhemmatkin onnensa kukkuloilla.
Muistan kun joku kesä oli jalkani kipeä, talon vanhan emännän keppi avuksi haettiin vintiltä.
Noita valoja jo näkyy aika lailla, itse sitten adventinaattona valot asettelen.
Naapuritalon parveke on liian kanssa valotettu, liika on joka asiassa liikaa, mutta siellä asuu ihmiset, jotka noin tykkää, eipä siinä nokan koputusta minulla.
Omaksi ilokseen sitä laulamista harrastan ja mukavan porukan mukana olevina virkistää kummasti.
Mikään laulun mestari en ole, sen verran kykyä että en soraäänenä laula, rytmikorva kuitenkin melkoisen tarkka, ja virheet herkästi huomaan, joskus melkoinen sekakuoro olemmekin;)
Ikävää on sekin, että nuorista puheenollen usein koko nuoriso leimataan muutaman hankalan yksilön töppäyksistä, suurin osa nuorista asiallisia osaavat olla, toki nuoruuteen kuuluu rajumpi meno, mitä me ymmärrämme, mutta muistellaanpa maa nuoruutta;)
Minullakin muistikuva siitä, että vanhemmat paheksuivat nuoria ja kuitenkin melkoisen kilttejä oltiin.
Joka aikaan kuuluu omat touhunsa ja sanonta "paha kello kauas kuuluu" pitänee aina paikkansa.
Kristiinalla ilonpäivä, kun tyttäret tulevat kohtaamiseen.
Vähän vanhempia on minun lapset, tytär 61 ja poika 56, siihen sitten aikuisiässä olevat lastenlapset ja seuraavakin polvi jo rippikoulun käyneitä, laittakaapa paremmaksi;)
Ja sitten No niin, kävelylle ilman kävelykeppiä, kävelysauvat omistan, niille sitten liukkauden tullen käyttöä.
Nyt ulkoilemaan, sää sallii ja kuntokin jollain tapaa, ehkä hammasta purren välillä.
Pienikin kävely hyvää tekee, sitkeää yritystä vaan jokaiselle. - Pimeää, sadetta ja tuulta, siltä tämä torstai aamu näyttää.
Kerhossamme vieraili eilen palopäällikkö, nuori komea mies ja mikä tärkein puhe oli selkeää.
Uutta asiaa monen asian suhteen ja heräsin minäkin ajattelemaan palovaroittimen vaihtoa.
Kertoi nukkuneensa pari tuntia edellisenä yönä, tutkimuksissa poliisin mukana on ollut ja varmaan uni kaikkoaa muutenkin tuota tapahtumaa ajatellessa.
Vilkas oli viime viikonlopun seutu palokunnalle, harmitteli ajattelemattomia ihmisiä, jotka suurin joukoin paloa katsomaan tulevat, joidenkin koti ja omaisuus palaa, sitä pitää katsomaan mennä, no näin on kaiken suhteen, uteliaisuus vaivaa.
Makriina kulttuuri rientoja harrastaa, tarjontaa siellä vaikka kuinka, jotain olisi täälläkin, mutta hyvin vähän innostun mihinkään.
Elokuvissa olen yhden kerran käynyt sen jälkeen, kun työni lopetin, (yli 20 vuotta) sama nuukuus myös teatterin suhteen, en jaksa innostua, kai tarjontaa on ollut tarpeeksi kummassakin paikassa.
Voisi olla, että innostuisin jonkun koukuttavan katsottuani, mutta ei vaan saa lähdettyä.'
Yksin häämarssiasi muistelet Makriina, niin minäkin, 66vuotta olisi meidänkin häämarssista kulunut, nyt jo yli kaksikymmentä vuotta yksin.
Selailin minäkin noita muutamia ketjuja ja samaan tulokseen kanssasi tulin ynnämuu, pientä inttämisen tuntua mielestäni oli.
Huono olen nykyään minäkin tuon tanssin suhteen, mutta eilen veti haikeaksi, kun hanuristimme vanhoja valsseja soitteli, kaipaus mieheni käsivarsilla liitelyyn heräsi, hän oli hyvä tanssimaan.
Latevaan ja Venlastiina, siinä pirtin kantava pariskunta.
Demeter, hyvä kuitenkin, että matalammalla tehtävät suorittaa tämä kylätelkkarisi, onkin kyllä ammattimiehen tehtäviä nuo rännien, kuin katolla muutkin tehtävät hommat.
Minulla ei noita hommia ole, mutta aina vaan apua joidenkin töiden suhteen on pyydettävä, vävyni on eläkkeellä ja useimmiten hänen apuun turvaudun.
Tuo palohälyttimen hankinta ja paikalleen laitto, hänen kontalle sen uskon.
Poikani apuun en useinkaan voi turvata, hän aina jossakin kilometrien päässä on, jos olen apua pyytänyt, tulee kyllä jos kotosalla on.
Nuo kotitalous vähennykset tuntuvat olevan aika isojen touhujen takana, kun omavastuu kuulemani mukaan sataeuroa, en ole koskaan mitään niin suurta teettänyt, että olisin hakenut avustusta.
Kerrostalossa noita isompia remppoja harvemmin tulee.
Miaelina harrastusten paljoudesta kerroit, niin usein kävi takanavuosina minullekin, joka päiväksi jotain sattui, nyt käväisin käsityökerhossa verestämässä muistoja, mutta enpä lämmennyt asialle.
Laulaminen taitaa ainoaksi jäädä.
Askarelujani alan nyt jatkamaan, se peilikyhäelmä olikin kiva homma ja lopputulos tyydytti, nyt pöytäkynttilöitä koristelemaan silitysraudan kanssa;)
Aina jotain uutta keksivät ja kokeilla pitää.
Tuo sänkypeitto mitä olen keväästä asti virkannut on loppusuoralla, väliin on vaan jotain muuta tehtävä, kun peukalot tekee topin virkkaamiseen.
Siinäpä se päivä iltaan päästään näiden tuhertelujen kanssa, kivaa päivää teille toisillekin;) - Aamulla vähän aiemmin alkaa valoistua, vaikka harmaa aamu onkin, kellon siirron vaikutuksia, illat aiemmin hyvinkin pimeän tuntuisia, vaikka kysymyksessä on vain tunti.
Juuri radiosta kertoivat, että lämmintä 5-6 astetta, mutta tuuli viilentää, olisi hyvä kävellä, mutta nyt äityi jalka niin kipeäksi, että hyvä kun sisällä liikkumaan pystyn.
Aina jotakin, että ei ikä vaan unohtuisi;)
Kiitos "kehuista" satunnainen kävijä, tuosta kuvasta on jokunen aika, nyt toivoisin, että hymy vielä samaksi todistaisi;)
Ystävyys on hieno asia ja sitä palstalla tunnemmekin aika monet, tai minä ainakin ystäviksi sanoisin.
Noin minäkin hieman vierastan "korkeaa kulttuuria" mutta onpa meidät tunnistettu tavan tallaajiksi ynnämuu, ja sinun viestisi on hyvinkin odotettuja, kuten huomaat;)
Eihän sitä vanha koira helposti uutta omaksu, mutta näillä vaan porskutetaan.
Minulla puolenkuun maissa sitten tuomion kuuleminen kunnostani, ensin kokeita ja sitten tohtoriin.
Noista Paloman remontti puuhista pitäisi innostus minunkin saada, mutta yksin eläen en vaan tohdi, voimia se kysyy kärsivällisyyden lisäksi.
Varmaan mukava tunne, kun valmista joutuu.
Olipa mukava, kun Eliaanakin ketjuun ilmestyit ja elossa olosi ilmaisit.
Tule vaan reippaasti ja näkyvästi sisään, eihän ikää koskaan ole kysytty.
Iso on teidänkin urakka laitta mökit talviteloilleen.
Jokainen kirjoittaa sitä mitä aiheelliseksi katsoo, olkoon sitten vaikka oman elämän kokemuksia, eihän siinä mitään, mutta se, että niistä joku saa aiheen ilkeilyyn ei kivalta tunnu.
Maailma on mennyt siihen, että kaikki asiat väännetään ja käännetään totuudenkin vastaiseksi.
Tuo suonenveto on minullakin merkkejä antanut, vaikka joka päivä vastalääkkeen otan, turhaa varmaan sekin, mainostavat ja rahat vievät.
Mäki on melkein yhtä vaikea kulkea alas, kuin ylöskin, sellaisen kokemuksen olen tehnyt
Tänään pitäisi könkätä kerhoon, vaikka ajatus jo pelottaa. toista kilometriä matka on, siinä sitten lenkkini teen.
Demeter noita puuhiaan kertoili, onhan se mukava tuollainen kylätalkkari joka auttamassa käy, eikös hän rännitkin voisi puhdistaa, no kaipa se on selvitetty, kunpahan esitän;)
Nuo synttärit meilläkin suvun tai sanoisin perheen kesken yhteisiä tapaamisia tehdään, muuten jokaisella oma elämänsä, puhelin toinen yhteyden pito sitten aika ajoin.
Kriisiryhmä on tänne noiden palojen vuoksi koottu, hyvä niin, ei niitä ennen vanhaan ollut, ei edes sodan jälkeen, sitä piti selvitä hyvin tai huonosti.
Miaelina ystäviä kirjoittelun kautta jo kauan olemme olleet, kiitos siitä;)
Vävy toi minulle pyytämäni peilit, hän kävi peilihiomosta ne hakemasta, askarteluun tarvitsen, olivat vaan yllättävän kalliita.
Ajattelin että peililasin kappaleista ne leikkaavat, ei hinnan kiroissa, mutta toisin kävi, kai se työpalkka sen hinnan nosti.
Täytyy jatkossa kiertää kaupoissa ja etsiä peilejä jospa sopiva löytyisi.
Rattoisaa päivää palstalaiset;) - Kiitos samoin sinulle Ano 9,00 ja näin helppoa on iloa jakaa;)
Jaan myös demeterille tulleen varoituksen sanan, muista varoen "kirmailla";)
Tuli mieleen pienen pojan käyminen täällä kotikaupungissani, nyt perjantaina oli lapsille valon juhla Koivikkopuistossa, Vekara-Varkauden tiimoilta ja samalla kehotetaan sytyttelemään valoja pihoille ja parvekkeille, minäkin ikkuna lamppuni sytytän;)
Hyvää mieltä tarjotaan tälläkin tapaa. - Jospa onnistuisi viestin lähettämään, itse varmaan sipaisen aina jotakin kohtaa ja sitten lentää, no eipä mitään korvaamatonta tapahtunut;)
Huomenet kuitenkin ensin ja sää on samankaltainen kuin eilen, tuuli on vähän virkistynyt.
Kiertelin eilen apteekin, valokuvaamon, poliisin toimiston ja sitten vielä kauppaan suuntasin.
Kotiin tultua olin niin uupunut, mutta ruokailtuani vielä kälyni luokse menin ja askartelimme joulukortit, ajoissa ollaan;)
Uusi henkilökortti on nyt hankittu ja sillä kelpaa matkustella Euroopan maissa, näin virkailija kertoili, viisi vuotta ja taas uusiksi, no ehkä ei kohdallani kuitenkaan.
Meillä on ollut täällä vahinkoja enemmänkin, rivitalo paloi käyttökelvottomaksi, nosturi lisälaitteineen ja sitten tuo räjähdys.
Yksi ihminen menehtyi, syitä ei kerrottu lehdessä, sen verran kuitenkin, että räjähdysaineista ei kyse ole, jotenkin se liittyi kannabiksen ja jonkun aineen yhdistymiseen, asunto oli tyhjänä, oliko sitten viljelypaikka.
Varmuutta ei kerrottu, ei sitäkään oliko menehtynyt mies vai nainen, tuho oli kuitenkin sen asunnon osalta todellinen.
En mennyt katsomaan, vaikka parin korttelin päässä apteekista oli, kuvista olen nähnyt tuhon mittavuuden.
Olette keskustelleet omaishoidosta, kokemuksia ei ole, mutta raskaaksi sen homman ymmärrän.
Naapurin rouva kertoili, että jo koko päivän kuuntelu samoista aiheista uuvuttaa, miehellään on dementia, näkö ja kuulo heikentynyt, mies saa lomailla jonkun päivän kuukaudessa hoitokodissa.
Olen seurannut tuota liikettä tuon naapuritalon suhteen, siellä käy monta kertaa päivässä hoitajia, siivoojia, ruuantuojia, tuleneeko halvemmaksi asiakkaalle kuin hoitokodissa.
Olen kuullut, että yksityisessä hoitokodissa jopa VC-paperi, pesuaineet hoitomaksun lisäksi joutuu asiakas maksamaan.
En ole asioihin tutustunut, en osaa juurikaan kantaa ottaa, mutta kalliilta ainakin yksityisen hoitopaikat tulevat.
Kunnalliseen hoitopaikkaan toivon pääseväni, jos kuntoni toisten apuun turvautumiseen menee.
Lapsia en halua rasittaa, heillä omat elämänsä ja huolensa.
Politiikkaan en ota kantaa, mutta tyytyväinen olen niin kauan, kun maamme itsenäisenä saa olla.
EU:han sääntöjä määrä, mutta silti omat osiot saamme itsenäisesti päättää.
Noita vanhoja sanontoja olen harmitellut, että ei tullut talteen laitettuja, joskus niin hauskoilta kuulostavat, onko totuutta, sen voi jokainen itse tukita.
Vilkasta on ollut keskustelu, samalla tapaa jatkaen ketju onnistuu;)
Oikein rattoisaa tiistaipäivää, minä laulelemaan tänään menen. - Kyllönen kuin myös Li Andersson, ovat selkeitä puheissaan, siihen vielä Marinin lisäisin.
Oletteko muuten huomanneet, lehdettömät pihlajat täynnä marjoja, lenkilläni taas huomion tein, onko tilhit kuolleet sukupuuttoon? - Talviaikaa elämme, kelloja minäkin siirtelin, onneksi ei ole monia siirreltäviä, tietokone, telkkari ja kännykkä ovat omatoimisia;)
Huomenet piti ensin sanoa ja säätila entisen kaltainen, lämpöä riittää.
Viimeinen päivä lokakuuta, kahden kuukauden jälkeen uusi vuosi aluillaan, hyvänen aika tuota ajan nopeaa kulumista.
Monen miehen/naisen ikä tämä kaksi kuukauttakin, paljon voi tapahtua ennen vuoden loppuun siirtymistä.
Kiitos Makriina, että mukana pysyt ja asiallisuutesi vakauttaa pirtin viestintää.
Pihasi on varmaan nyt talven alle valmiina?
Vielä tuosta huumorinlajin vaikeudesta, sitä kuvittelee, että kaikkihan asian niin ymmärtää kuin itse, mutta aina vaan pieleen menee.
Minullakin kaiketi aika rajoittunut huumorintaju ja myös esitystapani eivät huumorilta aina kuulosta.
Kuitenkin tarkoitus aina on olla loukkaamatta ketään ja selityksiä jostakin asiasta en tykkää tehdä, todella yritän niin selkeä olla, että ei arvailuja tarvita.
Olen vuosien mittaan saanut paheksuntaa siinä missä jokainen rekistäytynyt, mutta pahemmilta olen säästynyt.
Tuolla lueskellessani palstan ketjuja, huomasin kumman asian, paheksuttiin meidän mummojen ja ukkojen kirjoittelutaitoa, miksi, olemme mielestäni oikealla palstalla, juuri 80 palsta on tarkoitettu ja kirjoittelu on tälle ikäluokalle sallittua.
Varmaan saatte itse kokea yhtä ikävää te nuoremmat, jos jaksatte yleensä mukana enää ollakaan.
Lenkillä kuljin tuolla rannalla, toisella puolen järveä tehtaan piiput sauhusivat, kertoivat elämän menosta, järvi siinä välissä oli tumma ja tyyni, puista lehdet karisseet, taivas harmaa, koko ilme luonnossa oli periksi antamisen harmautta.
Tuli mieleen oma elämä, loppusuoralla, periksi antamassa, mutta vielä kuitenkin mukana jaksaa kulkea ja seurata ympärillä olevaa, joskus jopa elämänhaluisena.
Siksi toivoisi, että tämä palsta voisi olla rauhaa ja iloa antava näihin meidän ikäisten tuntemuksiin ja myös se, että nuoremmatkin täällä kirjoittavat antaisivat arvoa tälle palstalle johon monikin pian mukaan liittyy.
Kaikki pilkka ja iva pian omaan nilkkaan sattuu.
Eipäs anneta kirjoittelun sotkea omaa halua olla mukana, siitä vaan viestejä laittamaan;)
Tuo tämän aamun kysymys ansaitsee vastauksen, ehkä huomasit sohaisun ja siihen tarttujan.
Leppoisaa päivää kaikille, viettäkää lokakuun viimeinen päivä vaikka ulkoillen, mieli siitä ravintoa saa, vaikka aurinko pilvessä olisikin;) - Jos luit tarkkaan tuon katkelman minkä toit esille, kirjoitin, miten halventavasti kirjoitat MEISTÄ toisista takarivinTyyneistä ja Taaveista jne.( liittyi kaikki kirjoittajat)
Taisin osua myös oikeaan tuosta sohaisusta....
Tämän omalta osaltani korjaan ja toivon sinun lukemaan aloituksen ja sen sisältävät toiveet, sama tänä aamunakin.
Kaihista tai paremmin jälkikaihista ei huomiota.
Kirjoittele ja jätä toisten kirjoitusten esiin tuominen, se ei sopua lisää. - Harmaana sää jatkuu, mutta lämmintä riittää, kuivilta kadut näyttää, ehkä ei sadetta tänään sitten tulekaan.
Viimeisiä päiviä lokakuusta mennään ja huomenna sitten kesäajasta pois siirtyminen, turhanpäiväistä siirtelyä.
Makriina en pahoittanut mieltäni, miksi olisinkaan, eihän tarkoitus ole ollenkaan elää vain muistojen parissa, ajatukseeni tuli, että jospa vanhoja kivoja väliin muistelleen, se poikisi jotain kivaa myös nykyiseen kirjoitteluun.
Kirjoitellaan omia mietteitä, mutta vältetään arvostelua ja juurikin pahan mielen kenellekään tuottamista, näin olemme yrittäneetkin.
Demeter pohdit asioita monelta kannalta ja juuri noin meidän tulisikin tehdä, ei elämä missään vaiheessa ole itsestäänselvyys, vaikutuksia ja ohjeita monelta suunnalta meille tarjotaan.
Täällä livenä joskus vaikeitakin valintoja joudumme tekemään, aina ei onnista, mutta kokemuksia kertyy ja niistä oppien elämä mukavammin sujuu.
Mielestäni nämä kiertokoulun opit niitä parhaita, kokemus kehottaa ja varoittaa , jonkun kirpaisevan kokemuksen myötä tasapaino löytyy.
Minusta tämä kirjoittelu on myös yksi opinahjo, se että pukee viestinä niin, että haavoja ei kenellekään tule ja asia tulee kuitenkin selväksi;)
Taistoa paremmuudesta, näkyvyydestä ei tarvitse käydä, se tullee oman viestittelyn tasosta.
Ramoona, pukemisesi pirtin asioihin onnistui täysin, ihana oli muistella kertomiasi, hymy heti kasvoille syntyi, kun toit noita esimerkkejä elävästi näkyviin.
Tuli mieleen ne monet laitteet joilla Kyöpeliin lennettiin, versioita uusittiin ja paranneltiin;)
Sinisiru tyylikkäänä noita puvustuksen avuin, sinä et huonommaksi jäänyt lierihattuinesi, voi jospa paluu olisi mahdollista.
Tähän on tultu, enää ei mielikuvin mitään aikaan saa, harmi.
Ynnämuu, muistan katolta hyppysi ja sitä en muista saiko joku sinut tanssin pyörteisiin, hakijoita oli useampi, mutta vastaan vänkäsit, onnistuiko joku?
Minä en myöskään tuota ikäjakaumaa kiveen hakatulta koe, pirtissäkin nuorimmat kirjoittajat oli kaksikymppisiä ja mitä sopuisempaa viestintää syntyi.
Tuosta ikäkysymyksestä sen verran, että mielen virkeys, rohkeus uuteen ilman rajoitusta, sillä poistetaan ikärajat.
Kerran kun lääkekauppias soitti ja pillereitä sitkeästi kauppasi, totesin että ei 80:nen niitä tarvitse, hän siihen, ei uskoisi, kun ääni on niin nuori ja iski luurin kiinni.
Näin ei myös kirjoitellen nähdä ilmeitä ei sävyjäkään aina tunnisteta, taitoa vaatii ymmärtää asiat oikein.
Olipa mukava kuulla sinusta fiinufammu, ihmettelyt olen mihin katositte, myös brinkkala, Neeassa, Eliaana ovat kateissa.
Tuo flunssa on kova tauti sekin, neljä viikkoa tyttäreni sitä sairasti, lääkkeitä niellen ja kai vieläkään ei täysi kunnossa ole.
Varmaan ikävä molemmin puolin, sinulla ja koiralla, toivon pikaista toipumista ja taas lenkkeily sujuu.
Muistojen Kahvipirtti ei arvokkuutta kaipaa, mukavaa yhdessä oloa ja jutustelua, oikeassa ole korpikirjailija.
Huumori sallittua, mutta se onkin vaikea laji, mitä pitää miettien kirjoittaa, kaikki ei samoin asioita ymmärrä.
Selittelyä joutuu usein tekemään ja se ei aina onnistu, mutta toivon kaiken tällä kertaa sujuvan;)
Hyvää viikonloppua kaikille. - Huomenta torstaiaamuun, taas viikko kääntynyt loppupuolelle samoin käy lokakuullekin ja vuosikin kulutettu melkein loppuun.
Tulee ajateltua, että ensi kesää en näe, mutta täällä sitä vaan rimpuillaan kesästä talveen, keväästä syksyyn, aina joku päättymismielle mukana.
Onneksi loppunsa hetkeä ei tiedä, sitä mennään vaan päivä kerrallaan.
Kiitos Ramoona kannustuksesta, tyhmänä aina näitä turhuuksia esiin tuon, kysymykseen "näkyvyydestä" se jotenkin liittyi.
Olen yllättynyt, että taas jo hyvin alkanut ketju sortui näihin tyhjänpäiväisyyksiin.
En oikein ymmärtänyt korppiksen tarvetta ynnämuu vetää noihin mietteisiin.
Ynnämuu tuskin tätä huomiota hakenut, mukana on omien tapojensa mukaan hillittynä ja asiallisena valottanut kokemuksiaan.
Erilaisten kokemusten eloansa valottanut meille, joilla ei varmaan mitään aivan samaa ole ollut.
Aiheellisesti saa huomiota, ei miehenä vaan kannanotoillaan.
Koskaan en hänen ole huomannut ketään kirjoittajaa arvostellut, toisin kuin sinä korppis, puhut aika halventavin sanakääntein meistä toisista.
Etu ja takarivin Taaveista, Tyyneistä, miten rohkenet näitä lausuntoja kasvottomista ihmisistä lausua.
Keskustelumme pitäisi olla kannustavia, ei tyrmääviä, olkoonpa sinusta vaikka mielistelyn sävyisiä, miksi mielistelisimme, rehellisyyttä ketjuun.
Voi olla, että nyt sohaisin herkkään kohtaan, mutta näin ajattelen.
Jospa yrittäisimme palata entiseen menoon ja unohdamme nämä muutamat viestit, kai tämänkin.
Mukavaa ja valoisaa päivää, kaiken harmauden keskelle teille toivotan.
Sanna Marinia arvostan vahvana nuorena naisena, siinä esimerkki rohkeudesta ja peräänantamattomuudesta, kestämisestä, vaikka loukkauksia sataa loputtomiin. - Päivä jo hyvällä alulla, olen uuden tavan opetellut, nukun pidempään, jos unta riittää, aika usein riittää;)
Päivä on kyllä vähän pilalle mennyt, kun tapanani oli kuudelta ennen herätä, nyt tunninkin myöhemmin, mutta olen lohduttautunut, että ei enää mihinkään voi kiirettä olla.
Ynnämuun tapaan ilta kymmeneltä sammun, pitää olla hyvä ohjelma jos kauemmin jaksan valvoa.
Lidli olisi minunkin mahdollisuuksien rajoissa käydä päivittäin, mutta hieman pidemmäksi kauppareissu tulisi ja jotenkin siellä joskus käydessäni en kotiutunut asiakkaaksi asti.
Tarjouskahveja olen jokusen paketin varastoinut, mutta pakkohan se on maksaa aikanaan hinta mikä lopulta paketille tulee, kahvista en luovu.
Olen kuullut paljonkin Lidlin hyvistä tarjouksista, mutta en ole lämminnyt.
Makriina unen saannin kanssa kokenut vaikeuksia ja lääkkeenkin saanut.
Piti oikein pohtia olenko koskaan unilääkettä ottanut, kerta muistui mieleen poikani syntymän jälkeen pillerin pyysin, kun uni ei meinannut tulla, siitä jo 57 vuotta, hohoijaa miten aika rientää.
Onhan niitä unettomia öitä matkalle sattunut, mutta ehkä kuitenkin niin harvoin, että en lääkärin apua ole tarvinnut.
Kyllähän se elämisen sotkee, jos paljon unettomia öitä joutuu kokemaan.
Tuo kolmas rokotus ei vielä ole täällä meillä päässyt otsikoihin, varmaan sekin joudutaan täälläkin ottamaan.
Demeter, varmaan kesällä siitä Vekara-Varkaudesta saa enemmän iloa, itse en ole tapahtumiin osallistunut, mutta lehtien palstoilla sitä tarjontaa näkee.
Pieni juna ikkunani ohitse aina sillä viikolla puksuttaa ja melkoisen täynnä vaunut ovat, kierto ajelu ympäri kaupunkia, aikuisetkin tykkää.
Tuo kipu joka jatkuvana riesana on, ei anna päivän ei yönkään rauhaa, tuntuu vähän pahalta jopa sanoa, että niitäkään ei minulla ole.
Minulla niin olemattomia nuo kivut, että ei kannattaisi mainitakaan, mutta sen verran kuitenkin kolotuksia, että lääkäriin on turvauduttava, nyt sydämen toimintaa tutkitaan ja myös astman oireita läpi käydään, sukurasite tuo astma.
Uneni on melkoisen haurasta, koko yön unia katselen ja unen teho ei kai parhain.
Valittamista vaan aina ilman vaivojakin, kuuluu kai tämän iän kulumaan;)
Kyllä se tästä, kuten korpikirjailija sanoit, näillä yritetään tämäkin päivä iltaan saattaa.
Hyvän mielen etsintää, kai jotain kivaa tapahtuu tänäkin päivänä itsestähän se paljon kiinni on;) - Sadeterveiset taas tällä kertaa, ei liikaa kaunista säätä, että muistamme syksyä elämme, sitä ikävintä osaa, vielä toista kuukautta syksyä ja sitten talvi ja lumi.
Vähenemissä määrin lumisia talvia enää onkaan, kuitenkin se lumipeite olisi tärkeä suoja kasveille, varmaan myös joillekin eläimillekin.
Maltetaan odotella ja joulu ilman lunta olisi surullista,,,,,,,, en muista onko koskaan aivan lumeton ollutkaan, paitsi siellä Etelä-Suomessa.
Tuohan se lumi harmejakin, liukkautta ja lumitöitä, mutta silti pikkuisen toivoisin lunta tulevan;)
Taas tuo yksi mieliharmi, kellojen siirtely, nurista pitää, vaikka ei elämääni kulkuun mitään harmia tuokaan.
Haudat on kunnostettu talviaikaan, kynttilöitä sitten pyhäinpäivänä ja jouluna ainakin tulee vietyä.
Tein havuseppeleen ja laitoin led-valo ketjun seppeleen ympärille, ajattelin, että pattereita vaihtaen olisi aina pieni valo haudalla, onnistuuko se nähdään.
Minulla tuo uni on helpolla mallilla, nukun heti pääni tyynyyn asetettuani ja yölläkin saan unen pian takaisin, jos heräilen.
Tänä aamuna oli vaikeuksia nousta sängystä, ei muuta, kun ei vaan haluttanut, olen kyllä huomannut enemmän unta tarvitsenkin, kahdeksan tuntia pitäisi riittää, mutta joskus vaan torkuttaa useinkin.
Nuorempana oli kai elämä niin kiihkeätä, että nukkumisestakin oli tingittävä ja silloin koin muutamia valvottuja öitä ja hankalia olivat ja pitkiä.
Ynnämuu kerroit noista kohtaamisista, minulla vastaan tulee vain nuoria tuntemattomia, olenkin miettinyt mihin kaikki vanhat tuttuni on kadonneet?
Kuntoko on pettänyt, vai tuoni vienyt mennessään. teatterissa kälyni kanssa pohdimme juuri tuota asiaa, kun vain ventovierailta kaikki näytti.
Eilen oli ihana päivä tallustella minullakin, tuntui kuin koko maailma hehkui ja mieliala pilviä hipoi;)
Harrastuksista ja niiden luomisista korppis ja ano jutustelitte, samaa pohdintaa täälläkin.
Mitään ei tarvitsisi, entisiä jouluaiheisia tekeleitä vaikka muille antaa, mutta mieli pyörii silti suunnittelu päällä.
Lupailin katsella Facebookin askarteluryhmän tekemisiä ja sitten kälyni kanssa rupeamme touhuilemaan, kai erilaisia tonttuja kumminkin , kirjan lehdistä tehdyt enkelit jo lapsienkin joulua juhlistavat, nyt jotain uutta pitäisi keksiä.
Pullot ja purkit on koristeltu ja led- valoin sisustettu, harmi kun käsityömessuja ei täällä lähiseudulla nyt ole ollut.
Niissä aina tarjolla koristelu tarvikkeita.
Ei tuo oma suunnittelu tuota mitään tuloksia, tyhjää vain iskee;)
Noihin nukkekoteihin en ole koskaan innostunut, ehkä ei näppäryys riitä.
Sängynpeittoni on loppusuoralla, sen päätin etten koskaan moista urakkaa enää ota, peukalot kipeinä loppuun yritän.
Maalta muutto on huomattu täällä minunkin kaupungissa, kohta eläkeläiskaupunki on, kovasti päättäjät aivojaan rasittaa muuttotappion korjaamiseen ja paljon on tehtykin, minulle paras paikka asua, en muualle muuttaisi.
Työaikana työtä löytyi, kun ei ronklannut ja niin pysyvä toimeentulo paikallaan piti.
Unohohdin mielikuvituksen tehon, vaikka aina sen voimin olen eteenpäinkin mennyt,, joten voimme me ehtiä vaikka minne, mielikuvituksen avulla;)
Aina näitä pieniä töppäyksiä tulee, mutta huumori ne pelastaa;)
Kierrän pidemmän kautta käsityökerhoon, ja näin tulee liikunta hoidettua, vaikka sateenvarjoa kantaen, tuo pieni liikkuminen on tarttunut tiukasti ja mieli siitä hyväksi aina tulee. - Sunnuntaiaamu, kirkas taivas, ei jälkeäkään sateista ei pimeydestä päivälläkin, tänään nautimme kauniista säästä.
Hieman viileämmäksi on sää muuttunut, mutta pärjäilee melko kevyin vaattein vielä.
Katselen ikkunaani näkyvää suurta kuusta, paljon on siinä käpyjä, oraville talvivarasto.
Tämän aamun lehdessä kerrottiin hanhiparvien tuhoista pelloilla, menetykset melkoiset, valtio kaiketi pientä tukea antaa, eipä aina arvaakaan mistä kaikesta harmia koituu viljelijöille, tietenkin meille kaikille hinnan nousuja sadon vähäisyydestä riippuen.
Vai päätoimittaja, no enpä ole tuota osannut edes kuvitella, no huumori sijansa saakoon, kiitos vaan tittelistä;)
Miten mieli noista talvisista tähdistöistä ja narskuvasta lumesta veikin niin nuoruuden iloihin.
Ei ne niin kummoisia ollut tämän päivän menoihin verrattaissa, mutta iloja kuitenkin.
Talveen kuului luistinrata, ei kovin paljon luistelun merkeissä, mutta tanssimaan opeteltiin ja uusimpia levyjä, sen aikaisia oli muun muassa Mona-Lisa, oli mieleisiä ja oli niitä muitakin, mutta en nyt mieleen niitä saa.
Frank Sinatra, Nat Kin Cole, Dean Martin mainitakseni ja tietysti pirtsakka Doris Day, samat myös elokuvissa suosittuja, aika 40-luvun lopussa ja 50 luvun alkua vielä.
Siellä sitä rytmiä haettiin ja into tanssiin haettiin.
Muistuuko mieleen samankaltaisia muistoja?
Onpas jäänyt katsomatta tuo elämäni biisi, kuullut olen paljonkin sen suosiosta.
Kylläpä olisi ihanaa kun uni tulee ilman lääkitystä, joskus olen kyllä unettomia öitäkin viettänyt, tiedän miten raskasta se on.
Pientä huolta se aiheuttaa tuo unohtelu, mutta jos jotakuinkin arkiset askareet muistaa ei kai vakavaa ole.
Kai nyt luulisi ilmoituksen tulevan, jos kirjastoauto lopetetaan:
Jees, hieno runo ynnämuu, sopii niin hyvin tämän päivän elämään, että oikein.
Samaa mieltä olen kuin Miaelina, jos jotain pientä puuttuu, kyllä tajuntaan hyvin sopii, ei mitään harmia moisesta.
Laitapa lisää vaan laatikoista löytyvää, ilo olisi lueskella.
Minulta ei enää onnistu minkäänlaista runoa, edes sen tapaista, joskus vähin onnistuin.
Kokematon olen minä myös tuon kehnäsienen suhteen, en muista nähneenikään, onko niin, että kasvaa vain jossain osin maata.
Opettelepa Ramoona pienien herkkutattien maailmaan, ihana sieni sekin, mieheni minulle niihin herkuttelun avasi.
Toivottavasti mukavia terveisiä tuo pieni poika täältä minun maisemista toi, kai Vekara Varkaus tutuksi tuli.
Vähän huonot säät kyllä täällä niihin aikoihin.
Kovasti yrittävät Varkautta tunnetuksi tekemään ja ei ollenkaan tyhjästä yritetäkään.
Juuri valmistui siltojen reitti patikoijille, Kämärin koskien vaiheilla ja Taipaleen kanavan lähellä.
Minullakaan ei ole noita kahvila tai ruokapaikkoja ole tapana kohtauspaikkoina pitää, mieluummin kotiin kutsun tai vierailulle toisten luo.
Nyt ei mitään tekosyytä ole lenkin väistämiseksi, joten ylös, ulos ja lenkille, näin varmaa teette ympäri suomen;) - Pimeää ja sadetta, lokakuu nimensä mukaisesti, mutta muistetaan kaunis kesä ja syksy, yltäkyllin hyvää, nyt sitten se nurjempi osa keskuudessamme pyörii.
Sain eilen suoraan viljelijältä säkin perunaa (10 kiloa) ja viisi kiloa porkkanoita ja samoin sipulia viisi kiloa.
Porkkanat makeita ja sipulit kuivia ja käyttöön kelpaavia, sipulit kaupassa on ollut hieman kehnoja, paljon pilaantuneita.
Joulun yli selviän näillä saamisilla ja parvekkeella perunat säilyvät liki jouluun, peittelen pakkasten tullen.
Säästyn kauppakassin painavuudessa, kun aina ei tarvitse näitä tuotteita ostaa. ostaa.
Hinta 13,00 euroa, ei hinnan kiroissa ja näin tuli lähituottajaa kannatettua, taas kerran ystävien avulla.
On varmaan mukava odottaa lastaan ja vielä koiran seuranaan tuo, on siinä äidin iloon aihetta.
Muistelen ettei tuo ruotsin kieli ollut minunkaan jälkeläisille suosituin, englanti sitä vastoin suosittu, espanja sitten myöhemmin, ranskaakin joku yritti opiskella.
Yrittelin innostaa kälyäni askartelun maailmaan, häneltä on kadonnut into kaikkeen tekemiseen ja niin kova kaiken tekijä aiemmin, suru saa tämän kaltaistakin aikaan.
Vuosi on miehensä kuolemasta ja niitä surullisia hetkiä riittää, no kokemuksesta tiedän, aikaa se vie sureminenkin.
Korpikirjailija olet löytänyt askartelun maailman, siinä aika jos toinenkin vierähtää.
Olipa hyvä Makriina, että pikaisen avun sait vuodon suhteen, jos kauemmin oli saanut vuoto muhia huomaamatta, olisi piankin vahinko paisunut.
Noita vesivahinkoja pelkään minäkin joskus ilmenevän, olen kyllä ennakoinut kaiken mahdollisen tulevan, tiskikoneen allekin hommasin alustan, mistä mahdollinen vuoto paljastuu lattialle vuotaen, ei jää piilemään koneen alle.
Aika avuton sitä naisihminen monasti on ja apua on miehiltä kysyttävä ja pyydettävä, mikä on pakko tunnustaa, vaikka moneen naiset pystyvätkin;)
Nuo muistelut on mukavaa kuunneltavaa, olen joskus aiemmin kuullut samoja asioita Jutta Zillacuksen kertovan, värikäs ihminen muutenkin.
Historian kertomat ovat mieleistä luettavaa, kuin kuultavaakin.
Hyvä huomio tuokin, että koneissa on ammattilentäjät, ei itse tarvitse puikkoihin tarttua;)
Pimeys eikun jatkuu, no olemmehan ajassa, missä kaksi pimeää kohtaa, näin on lumen avuksi tulemiseen saakka.
Koetetaan kestää ja pienikin ilo on otettava mistä sen löytää. - Sataa, sataa ropisee ja nyt todella kunnon sadetta, mutta lupauksia näyttää kirkastuva taivas, että voi kuivana tänäänkin ulkoilla, saapa nähdä.
Ei tässä pakottavaa tarvetta ole mihinkään lähteä, mutta jotenkin jo kaipuu pienelle ulkona ololle on tarttunut, varmaan ihan hyvä tartunta;)
Jokohan pientä väsymistä noihin "heittoihin" ilmenee, kun melko hiljainen on kiikuttelu. jospa pidempään poissa olleetkin ketjun löytävät.
Demeter noista linnuista ja niiden syöttämisistä, ei onnistu minunkaan taloyhtiössä, tuossa viereisessä puistossa yrittivät linnuille ruokaa viedä, mutta siitä kehittyi haittoja, lintuja kerääntyi paljon, niitä riitti sitten pihoillekin.
Naakkoja kyllä suuria parvia talojen katoilla, kai niitäkin yrittävät vähentää.
Pikkulintujen elämää lintulaudoilla olisi kiva seurailla, mutta tähän on tyydyttävä.
Sormet on osuttava oikeille näppäimille, kun palstalla kirjoittelee, hyvin, melkein tyhjästä korjauksia löytyy ja syytöksiä myös.
Jospa pieni kyllästyminen tapahtuisi ja kirjoittelu oikeasti ja oikeista asioista tapahtuisi.
Katselin tänä aamuna kuvalehteä ja luin sieltä ohjeita eläkeläisten elämään, olihan siinä asiaakin, neuvottiin olemaan itsenäinen, ei holhottava, eläminen on täysillä sallittu myös eläkkeellä oleville, jopa ikääkin paljon saaneille.
Kehotettiin seuraamaan aikaansa, no niinhän tässä yritellään, mukana ollaan ainakin sen seurannan kautta, vaikuttamaan tuskin monikaan enää pyrkii, mutta ei sekään kiellettyä ole.
Viriketoimintaa kodin ulkopuolelta kehotettiin etsimään, mukaan pieniinkin ryhmiin jotain harrastamaan.
Apua pitäisi tarjota sitä tarvitseville ja rohkeutta tarjoamaan huonommin pärjääville, pienikin asia voi olla suurta, kun sen oikein osaa esille tuoda.
Kaikilla ei riitä puhtia hakeutua mihinkään ja terveyskin esteitä esiin tuo, siinä naapurikin avuksi voi olla.
Ynnämuu tuo kiitollisuus on varmaan joka päiväistä meille joilla kunto vielä suhteellisen hyvä, itsenäisesti pärjäämme, kaikilla ei näin hyvin.
Katselen vastapäätä olevan senioritalon asukkaiden liikkumista, rollaattori jo monella, mutta aina vaan liikkeellä sen turvin ovat.
Myös heitä talossa asuu joiden luona hoitajat monta kertaa päivässä käyvät, ehken on omatoiminen elämä loppunut ja apua tarvitsevat, toivottavasti sitäkin riittävästi löytyy.
Erilaisia elämisen kohtaloita löytyy, niitä seuraten voi olla vain tyytyväinen oloonsa, joka päivä on kiitoksen väärti.
Pieni harmi todellakin se "kuonokopan" käyttö muiden asioiden rinnalla.
Rapse vaan ikkunalautaan jatkuu, mutta eihän tässä sokerista olla ja päivä vasta alkupuolella, kyllä onnistuu pieni ulkoilukin sateenvarjon avulla tai hyvän tuurin olen ilman sadetta.
Mukavaa viikonlopun alkua ystävät palstalla;)