Vapaa kuvaus

🫠

Aloituksia

105

Kommenttia

7412

  1. Katsoin suomalaisen elokuvan Leijonasydän. En ylipäätään katso elokuvia saati väkivaltakuvia, mutta halusin nähdä juuri tämän elokuvan.

    En tunne uusnatsien toimintaa, mutta jos se on kuten elokuva antoi ymmärtää, sairasta touhua. Isänmaallinen voi olla ja pitääkin olla, mutta ilman väkivaltaa.

    Täytyy mutustella yön yli elokuvan sanomaa sillä kaikkea näkemääni en sulata ihan tältä istumalta. Mm. sitä, että uusnatsien jäsenet kuvattiin ikäänkuin jälkeenjääneinä tai oppimattomina jopa lukutaidottomina.

    Kauniina näin tarinassa, mulaattipojan ja uusnatsin ystävystymisen.

    Pojan tumman isän kommentit olivat hyviä. Sellaisia kuin niiden kuuluukin olla kun halutaan provosoida "vakavia huumorintajuttomia suomalaisia".

    Aika kovaa kamaa ja ylilyönteinä.
  2. Kun pistin luudan yritykseni oven eteen luulin se on tässä. Mutta koinkin ylläryksen en päässytkään eläkeputkeen vaikka olin 57-vuotias. Yrittäjillä kun ei ollut samoja oikeuksia kuin työntekijöillä. Minun oli tehtävä kolme vuotta ns. kolmannen sektorin otohommia.

    Kun täytin 60-pääsin eläkkeelle. Olin aloittanut työnteon jo yläasteella hoitamalla iltapäivisin sisareni ystävättären lasta. Onneksi tein työtä 60-luvun lopulla myös Ruotsissa, jonka ansiosta saan sieltä eläkettä, vuosilta jolloin eläke ei olisi kertynyt Suomessa.

    Opiskelin ja tein työtä rintarinnan yli kymmenen vuotta. Työnkuvani vaihtui opiskelujeni edetessä, työntekijästä esimieheksi ja opettajasta yrittäjäksi.

    Viimeiset vuodet olivat raskaimpia pienyrittäjänä. Toimenkuvani oli laaja ja samoin työaikani 24/7.

    Joskus ajattelen, että ihmiset, jotka pelkäävät jäädä työnsä pois ovat päässeet helpommalla. Kahdeksasta neljään kuten pruukataan sanoa. Jos työ vielä on ollut sut kevyttä kynänäilyä voi olla, että työtä jää kaipaamaan.

    Tein toki eläkeiän alkuvuosina keikkaa, se oli kivaa, mutta keikan jälkeen huilasin päivän tai kaksi. Vaikka päivät olivat mielenkiintoisia ihmisten kanssa jutustelua, myyntityötä se vei voimia, oli rasittavaa seistä kuusi tuntia kauppojen vetoisilla käytävillä tuoteesittelijänä.

    Nykyisin en kaipaa edes noita aikoja vaan jos haluan jotain ns. työtä tehdä menen auttamaan ystävätärtäni hänen toimistoonsa.

    Harrastukset ovat hyvä apu sopeutua eläkepäiviin. Ymmärrän kyllä, että jos ei ole koskaan mitään harrastanut voi joutua tyhjän päälle.

    Ihaninta on nukkua aamulla pitkään ; )
  3. Päässemme asiaan, uskovaisuus tänä päivänä Suomessa, lestaadiolaisuutta läheltä katsovana ja Keskusta puoluetta tuntevana, tiedän, kulissit pitää olla kasassa.
    Se ei ole mies eikä mikään joka jättää vaimon tai päin vastoin. Homo ei saa olla ja jos on on parempi olla kaapissa. Tätä on suomalaisen ns. uskovan elämä, olen kypsynyt en usko enää muuhun kuin itseeni ja rakkaisiini niihin, jotka ovat ihan lähellä. Sukukin on perseestä..