Vapaa kuvaus

🫠

Aloituksia

105

Kommenttia

7412

  1. Niin, en ole koskaan valittanut enkö olisi pärjännyt ja elänyt jopa ruhtinaallisesti ruuhkavuoteni, mutta kun ikää karttui ei enää jaksanut. Onneksi siinä vaiheessa kun lopetin esikoinen oli jo ammatissa ja elätti itsensä ja kuopus kirjoitti ylioppilaaksi, kävi armeijan ja sitä tietä omilleen joten pystyin pistämään sen luudan yritykseni oven eteen.

    Tuo esimerkki oli lopun alkua yritystoiminnalleni. Ei jaksanut.

    Joku kysyi miten minulla on niin paljon kirppismyytävää. Voi kristus. Olen koko päivän lajitellut lasi- ja posliiniastioita. Niistä suurin osa esim. alkoholilasit ovat yritystoiminnan ajoilta. Nyt kun en niitä jaksa enää mukanani kuljettaa laitan ne sievästi kirpputoripöydälle myyntiin.

    Kauaskantoista on yrittäminen ollut kun vieläkin on tavaraa pistää rahoiksi.

    Minä taidan olla tyyppiä revin itsestäni irti kaiken kun johonkin alan, nytkin. Ei se paha juttu ole päinvastoin nyt kuitenkin on varaa maata aamulla pitkään tai ottaa nokkaunet päivällä, muu aika sitten kuluukin puuhasteluun. Eilen kun myin vanhan piirongin vein siitä saamani rahat puupilkkeiden tekijälle.

    Niin se tuo raha pyörii, ei se pyöri jos pistää perseen penkkiin.
  2. Kirjoitin tämän esimerkin aijemmin erääseen ketjuun.

    Voi herranjumala, palkkatyöläinen ei ikinä suostuisi siihen mitä itse tein pienyrittäjänä.

    Esim. Vappu oli tulossa ja ruokaravintolassani oli ensin lounasaika ja aatto iltana yksityistilaisuus. Vappupäivänä vappulounas. Kokkini repes ryyppäämään. Tein yhtäjaksoisesti aattona 16-tuntia kävin kotona sängyn vieressä kontallaan muutaman tunnin ja jatkoin aamulla tehden 14-tunnin työpäivän. Apuna oli yksi salityöntekijä. Itse riuduin keittiössä ja salilla kun työntekijä oli tehnyt oman osuutensa vajaan 8- tuntia hän lähti kotiin. Ylityökorvauksiin en katsonut minulla olevan varaa, saati sunnuntai korvauksiin, joten minun oli tehtävä aina sunnuntaivuorot itse.

    Isommissa tilaisuuksissa esim. hää- tai yritysjuhlat jne. oli useampi työntekijä. Tilapaistöihin oli vaikea haalia porukkaa ja kaikkien tunnit piti laskea tarkkaan, että tilauksista jäisi jotain itselle ja yritykselle.

    Pakko oli itse tehdä ei auttanut alkaa ryyppäämään tai hakea sairaslomaa kun asiakkaat odottivat myymiäni palveluita.

    Esimerkiksi kesäjuhlat myytiin edellisen vuoden lopulla ja seuraavana kesänä piti olla täysvahvuus työntekijöitä. Jos ei muulloin niin itse juhlatilaisuudessa. Itse tein ruokavalmistelut pitkälle kokkini kanssa.

    Jos olisi ollut mahdollisuus palkata enempi työvoimaa, olisi työntekoni ollut ihanaa, rakastan juhlien järjestlyitä, organisointia. Mutta kun kaikki piti repiä OMASTA SELKÄRANGASTA se ei enää ollutkaan ihanaa.

    Onneksi lapseni eivät ryhtyneet yrittäjiksi.