pveli20.12.2012
Aika päättyyJärviradiosta tänä aamuna- kuuntelin Raamattu kannesta kanteen.
Ja tämän jälkeen kertoi uudessa aloituksessa Siionin kannel- uskovaisuuden uskomassa olevan suulla edelleen Lutherin tulkinnan vauvakasteveden pelastavasta voimasta ja sen sanoman ydin n myös se- opin jyvänä jotain vierasta, johonka en usko sellaisenaan.
Ongelma oli Lutherilla, näin uskoisin todistuksesta mitä kuuntelen.
Luther -uskoi, että kaste kuuluu vain uskovalle. No siinä hän oli lukemassaan oikeassa, kaste kuuluu uskovalle ja sen tuo esiin- suun tunnustus...
Kun se suun tunnustus tarvitaan- pitää sillä olla tunnustuksen lausuja ja tähän kehään rakentuu muodostettu yhtälö. Kummi, joka on laina- juutalaisuudesta, ja ympärileikkauksessa... Näin olen asian ymmärtänyt. Tätä juutalaisuuden kasvuopin juurta ei kerrota, mutta asia löytyy sieltä kumminkin.
Eli jäljitellään uskonnollisuudessa- korvausopillisesti samaa.
Siksi nimenanto- ympärileikkaus- lapsi- korvausoppi jäljittelee asiaa vauvan kastetoimituksessa.
En asiaa tökkisi, jos hieman sanoittaisi uskovaisuus asiaa, ettei tarvitsisi tulla asiaa vastaan siinä, että Ortodoksista moittivat toimituksen tavalla, että se pilkkaa Jumalaa.
Mikä pilkkaa Jumalaa- on - että Jumalan luomistyön ja Jumalan sanaa vastaan- aletaan nimittämään, että siittäminen on saastaista ja perisyntistä- eli mies- kun yhtyy vaimonsa, joka on Jumalan --käsky-- on synti- ... siispä?? Jumala käskee tekemään perisynti’tekoa?, jossa mies yhtyy käskyn mukaan vaimoonsa- ja siinä. Jumalan luomistyön suvunjatkumisen tekemisessä tapahtuu siintyminen ja näin ollen mukamas yhtymisessä toteutetaan "opetus synnissä siintyminen".
Ja tämä on harhalauseke otettu Daavidin kuninkaana himossa silmä- kiintyi vieraaseen naiseen- joka kylpi- yhtyi häneen ja vieläpä Daavid tapatti hänen [kylpeneen naisen] miehen vieden sotaan hänet.... ja tätä Daavidin puheissa nimitetään synnissä siittämiseksi ja on synnissä siintynyt... Siis siinä sanoitetaan tekoa- joka ei ollut Jumalan aivoituksellista tuoda normaaliin avioliittoon seksuaalisen elämän keskelle. Ethän sinä sano vaimollesi, mennään tekemään peitonalle syntiä… huh, koko ajatus asiantiimoilta.
Tämä on perisynti- synnissä siittäminen jyvitetty tähän kaste- asiaan, mutta Ortodoksit näkevät - >ymmärrykseni mukaan, < ,,, että tämä uskovan avioelämä- uskollisen vaimona kanssa PYHÄ- ja mitä siitä syntyy- on luomistyön jatkumo- ja siinä oleva syntynyt on: PYHÄ-
Jumalan hänelle Elämänantajana antama -elämä- on PYHÄ, - josta vastuu hänen elämään on kaikilla meillä.
Myös siittäjällä- maallisella isällä, myös vastuu opettaa tuolle PYHÄLLE- Jumalan luomis- työn tulokselliselle kohteelle ihmiselle lapselleen, johon Jumala on puhaltanut Elämänhengen ja näin hänestä n tullut elävä sielu.
Tämä opetus- puuttuu näkemykseni mukaan Lutherin näköalasta, ja siksi *alkaa- aivan vähäkatekismuksen mukaan sen opin juuressa- vauvoista perkeleitten ulosajo- alkaa kummin puheet- jossa uskontunnustusta ---- kummi puhuu- ei lapsi- siis lapsi onkin saastainen, ja kastamattomana helvettiin kuuluva ja siten helvetin tulessa - kituva pienokainen, joka ei ole voinut syntymässään voinut tehdä syntiä.
Raamatussa synti on Jumalan lain rikkomista... Missä hän tissilapsi rikkoo Jumalan lakia- tätä en opissa ymmärrä ja siksi vauva onkin - vaikka on siitetty Jumalan käskyn mukaan saastainen. Tätä kannattaa piispojen ja pappien miettiä.
Ettei perkelöidä- josta on kyllä nyt luovuttu. papit ei taida enää perkeleitä ajaa vauvasta..
puheissahan se jatkuu edelleen synnissä siintymisenä. ja Lutherin aikainen uskonto on tänään Suomessa erilainen- mutta tämä hapate pitää oikaista- kirkon suusanallisesti-
ettei aamuohjelman sanoituksissa enää kenttätyössä Siionin virsien keskellä perkelöidä vauvaa ja kirota Jumalaa- sekä uskovan avielämä onkin Pyhää- rakkaudella hoidettavaa elämänkenttää- jossa mies rakastaa vaimoaan, niinkuin Kristus seurakuntaa- sekä syntyvät lapset ovat Pyhiä, Jumalan silmäteriä, ja heitä sillä mielellä kohdaten- kasvatamme heitä elämäntielle.
Eli tuo - syntymän h-hetken sanoitus- perisyntisiittäminen, perisynnissä syntyminen, vauvan saastuttaminen tuo ikävän lisä- ja Jumalankuvan mieliimme.
Jumalamme jos vauva kuolee ja ei keritä kastaa on --helvetin- tulikärsimyksessä...
Tästä meidän pitää tehdä parannus ja puhua Ortodoksien kanssa samaa kieltä, ettemme pilkkaa Jumalaamme, että kertoa, ---taipumuksesta----
ja näin se lapsi- mitä ei """"keritä""" kastaa- sekä kuolee---- ei tuoda niille äideille sydäntuskaa- lapsesta- joka menehtyi- että meni helvettikärsimykseen.
Vaan jätetään lapsi- Jumalan luomistyön tähden Hänen käteensä, että Luojana Jeesus siunasi lapsia, siis Hän Tuomarina lausuu ne viimeiste sanat, eikä meidän tulkinnat ja tämä alkeisoppi saisi sydämissä tunteen Vanhurskaasta Jumalasta- oikeudenmukaisesta- jolla on Elämä hallussa, on antanut sen Pojalle, ja Poika kelle tahtoo...
Niin, nyt katsoisin peiliin ja pyyhittäisiin niitten äitien kyyneleet, jotka ovat vuotaneet meidän
- Ei muuta kuin "pukiille" ajamaan pappatunturilla ja 15 lasta perheeseen ongelmat loppuu siihen. Intiassa ukolla oli kaksi vaimoa, toiselle 18 lasta ja toiselle taisi olla 15
Näin homma etenee - ps. katsoin kalenteria--- paikalliset helluntalaikirkolliset - vierailin siellä 2011- vuonna.
Varmaan siellä tupa on saanut uutta ilmettä... sekä rakenteita ovat muuttaneet. Näin uskoisin.
Tuolla esikois- lestadiolaisten tuvassa olisi mielenkiintoista piipahtaa- sillä se taitaa olla kaupunkimme suurin istujamäärällisesti kiinteistö. Siellä on ollut aikoinani monta tuttua kasvoa. Heillä oli puinen rukoushuone, joka on purettu ja kerrostalo siinä kohden tontilla täyttää rakennuksena elämää. Nämä esikoiset ovat elävöittäneet kirkkomme hyvän kasvun elopelloksi- meidän paikkakunnalle.
Ainut omalla kohdalla näkyvyys on se, että tuttuja pappeja on jo haudanlevossa, mutta hengellisesti nämä nuoremmat ovat ottaneet paikkansa....
Kirkkoherra- kirkossani on kylläkin muuttanut asumaan naapurikaupunkiin. Hoitaa tointa kylläkin ja vasta haatelin hänen kanssaan hänen uuden - kotikaupunkinsa S-marketin nurkalla.
Ajattelit itsekin muuttaa samoille nurkille. Kaikki on siellä lähellä, kävelymatkan ympäröimän ympyrän sisällä. sunnuntai- sapattimatka on lyhyt.
Hymyä huuleen, olemme uuden--- armonpäivän sisällä. Eilinen on mennyt, eletään tänään ja huomista ei ole.
Tuossa linkkiä joillekin - lyhkäisiä sanan- siemeniä- tuttujen pappien kertomana.
https://www.tv7.fi/arkki/voimaa-sanasta_s80342/ - Vaikka käyntini paikallisessa helluntalaisseurakunnassa tulee vuosia paljon, eli pian 10- vuotta, tahi jo ylikin, tutuu aloitus mielenjohdannaiselta.
Johdannaiselta siihen, jonka tarkoitusperä viestissä on vain lusteellista kylvöä.
Eiköhän jokaisessa seurakunnassa ole käsitys mitä on puhujana vierailevan puhujan merkitys.
Tuossa matkanvarrella kuunneltu vaikka radiosta- luterilaisuuden erään vaikuttavan herätysliikkeen esissäoloa, niin eiköhän heilläkin puhujia ole riittävästi. Ei siellä vain yksi- ole äänessä ja vain hän olisi esissä. Kyllä elopellolle on siunaus, siunaus siinä,, että kullekin uskovaisuuden Elämänkirjallisuudessa on Herra antanut vakkaseen jyviä, joka siunaa koko kuulijakuntaa.
Siksipä autolla ajaen kuuntelen määrättynä viikonpäivänä Järvisuomen radiota.
Vakka sylillä moni käy kukin vuorollaan kylvämässä.
Siunaushan se on kylvötyössä. Meillä luterilaisuudessa, mihin kuulun rakkaani kanssa, tottakai siellä on kirkkokäsikirjat, joissa joka sunnuntai saarnataan sama saarna.
Vakassa on vuodesta toiseen se jyvät, jolla se yksi pappi pärjää- sekä opettaa sitä, mikä kirjassa lukee. Vuodessa kierrätetään sitä opetusmittaa- verrokkina, vaikka kalenteri.
Tänään viettää hän ja hän nimipäivää ja ensivuonna sama päivä, sama onnittelu ..
ts. se paikalliskirkon saarna- sekä virret- hieman on ennakoitavana käsikirjoista.
Sitten kentällä- vaikka siionin virtten kentällä, voisi verrata Raamatusta ajatusta, että kukin vuorollaan saa puhua ja kas, tavallaan olemme samalla viivalla, kuin aloituksen sanoittaja- vierailevilla puhujilla on oma---tehtäväkuva- jyvä vakkasessa.
Otettaisiino reilulla mielellä nyt asialinja puheisiin ja nähdään hieman kokonaisuuksien kautta asiaa. Ei käydä kivitaskuina. Se minä uskonnollisuus on pian meissä fariseuksellisuutta puhetta... juutalaisuuden - vanhanliiton aikana syntynyt tapa- puhua synagooga- kuka puhuu- tahi saa puhua, näköaloihin.
Sana tavallaan myös viestii Pyhän Hengen toimintatavasta- katsella, miten tuuli puhaltaa.. --- kuunnellaan vain sen huminaa ja annetaan kukin vuorollaan - puheenvuorollisuus.
Myös helluntalaisilla on seurakunnallinen tapa toimia, ja näin uskonvapauden ajassa, se heille suotakoon. Käyköön siten niitä vierailevia puhujia - heidän keskellä ja mietitään, onko jotain jyvävakkasessa, mikä pitäisi myös huomioida.
Jo vuosia helluntalaisuudesta nähdään yhteistoimintaa meidän luterilaisuuden keskellä.
Tavallaan lestadiolaisuus- esikoispuolen toimintamallin elämä- on meidän kirkossa ollut vuosikymmenet siunauksellista. Meillä on elävä seurakunta ja papitkin vuosikymmenten saatossa. Kirkkorakennus alkaa vain käydä iälliseksi ja kaunis kirkko- ovat pelotelleet, että se joudutaan rakennevikojen takia purkamaan. Mutta, meillä kävi vasta helluntalaisuudesta mukana sunnuntain Jumalanpaveluksessa jonkunkokoinen ryhmä- rakentamassa sitä netissäkin näkynyttä Jumalanpalveluksen "ohjelma" muotoa.
Rakkautta, rakkautta, rakkautta, ystävät. Herrassa. Jeesus Kristus on Herra.
Jotenkin tuntuu täällä esiintyvät kirjoittajat vierailta- luterilaisuuden nimissä esiintyessä.
En tunnista heitä, onkohan jostain kylmenneitä, tahi villejä toimijoita, joille seurakunnan Hengellinen rakkauselämän toimintamalli on vierasta.
Jospa emme löisi veljeä, vaikka ei ole samanmielisesti ---kylvämässä, meillä on oma- elopelto ja helluntaissa oma, se varmaan ei ole ongelma, mutta joillekin se tuntuu olevan ongelma.
Otan esimerkin. - musiikista- Eräs meidän luterilaisuus- musiikki ihminen kertoi virsistä.
Martti Luther- etsi virsiin sitä, että se olisi tuttu maailmassa, sävelissä.
Hän sanoitti kapakkalauluihin uudet sanat, eli näin syntyi virsiperinne.
Sekin elää aina eteenpäin. Tänään lauletaan - tämänpäivän Hengen tuulen mukana.
Ei me vanhoja kapakkasävelin mutta, hengellisin sanoituksin veisata- aivan alkuvirsikirjasta. Siis aikansa kutakin.
Tavallaan halusin sanoa, että Hengessä aina uudistutaan siihen aikakauteen, missä eletään, sekä toivoisin meille avoimempaa sekä avarempaa sydäntä.
Se nuoripolvihan olisi löydettävä Herran kansalaiseksi. Ei kannata museoida itseään ja jakamaan pääsylippua omaan takapihan vanhaan torppaan.
Anteeksi vain.... en yhdy teidän monen vuodatukseen. Eletään ME omassa hengellisyydessä todeksi Jumalan kansan rakkaus. - Jeesus rakastaa meitä, etsii kadonneita lampaita.
Se on täytetty... Nyt, nyt voimme opetella rakkautta- Hengellisesti.
Olisimme Isän lapsia. Siitähän meidät tunnetaan.
Golgata- se on täytetty, Pyhä Henki- opettaa näkemään hyvän ja pahanvälisen taistelun.
Anna heille anteeksi, sillä he eivät ----tiedä----- mitä he tekevät!
Anna anteeksi, en ehkä tiedä- mitä teen. - Toivotaan, että tämä pakko- pyöritys päättyisi joskus. Rakkaushan tästä puuttuu kokonaan.
Kain ja Aabel- sekä mielenmustuminen.
Ketkähän herätetään kuolleista?
Ainakin Sanasta löydän näkemyksen. Sinun kansasi- tarkoittaen Jumalankansaa- jonka Pyhä Henki rakensi tässä ajassa. - Sinun kansasi on kaikki vanhurskasta; HE perivät maan ikuisesti.
Siis tuo ylimaallisessa maailmassa, siellä iloitaan... hyvä pitää mielessä.
--arvo--- ja arvostus- haaste elämään jo tässä ajassa. Tässä ja nyt.
Eilinen on mennyt, huomista ei vielä ole, siis tänään. Nyt hetki on Elämänhetki.
Siis tuleva maailma. Maailma- mihin asumisiin mennään sieluna- uuden ruumiin- ylösnousemusruumiin olomuodossa.
Sopusointu- on tämän ajan merkki. Siinä ei niin dissonoida keskenään.
Mietitäänpä nyt---- ajatus- kun aika päättyy- kohdaltani voi olla missä hetkessä hyvänsä.
ehkä kun painan tuon ulkoisen oven kiinni ja lähden liikenteeseen, ja se oli siinä se.
Aika päättyy ja seuraava- NOUSE- ylös... on kuolleitten ylösnousemus..
Sielu ja ruumis on siinä yhdessä. Se on tässä nyt hetkeä.
Onko rakkauteni kilisevää kulkusta- vai kenet lähimmäinen kohtaa itsessäni.
siinäpä se kysymys sielulleni... Nostanko käden- veljeä kohtaan... voi voi. Minä aloitin.
Saanko anteeksi- löin ensin. - Huoh! - voi meitä -- loppuuko posket..??
- Koko pilkaamisjahkaaminen on aivotonta.
Jotta srk. saa kykenevät johtajat, eli pastorit- kirkkoherrat jne. piispoistas puhumattakaan, niin he ovat kouluja käyneitä, asiansa osaavia ihmisiä.
Heille kannattaa maksaa palkka, kuten ammattiliitossakin maksetaan palkkaa osaaville, jopa ruhtinaallisesti, ettei heitä osteta- vihollisen leiristä.
Kannattaa asiat ymmärtää, sekä jäsentää sen mukaan, niin tällaisia kirjoituksia ei siten synnykään.
Kansakoululaiset eivät ole kustantaneet samalla tavalla- ammattiinsa, verrataan vaikka tähän nyt lääkärikuntaa. Fyrkkaa tarvitaan, että opintovelat tulevat maksetuksi.
Fyrkkaa tarvitaan, että jälkipolven koulutuskin saadaan paremmalle tolalle, kuin heikäläiset, mitä pitää hoitaa ja etsiä heidän hyvinvointiaan.
Sitä se on papeillakin. Mukava on Raamattu- kannesta kanteen kuunnella, Norvanto asialla. - 1950- luvulla muistan Oulun sellutehtaan hajut - yli 100 km päässä, kun tuuli kävi Oulun suunnalta. Eli varmaan paikallisesti Oulussa ei tarvittu nenää avaavia sumutteita, sitä oli ilmassa riittävästi.
Rahaa on varmasti tuonut Ouluun sellutehdas yhteiseksi hyväksi, eli raha haisee "hyvälle"!
Kyllä Suomessa kannattaa haistaa rahaa - jos se tuo taloudellista varakkuutta. Se on yhteistä hyvää. - Lainsäädäntö on muuttunut ja julkisesta nuhtelusta voi joutua käräjille, eikä se ole siten kannatettava
- Tuntuu, että sinä anonyymi 19.11.2020.08:45 kirjoittaja, ja 1234567- ymmärrätte sapatin merkitystä omallanne vastakkaisilla tavoilla ja tuon oman näkemyksen teidän puheenvuoroon.
Mikä on Jumalan Pyhää - niin se on Pyhä! Ja ketä luotu palvoo? Luojaa! Lähden siitä.
Apostolinen seitsemännenpäivän kansainvälinen helluntalaisuus, niin heille sapatti on raamatullinen lepopäivä. Uskon, että heille näköala kirjoituksista on avannut näköalan.
Meille opetetaan ja neuvotaan.
Raamatun alkulehdillä luemme luomisen ja sen tuloksen, mikä oli hyvä ja on edelleen Jumalantyönä hyvä. Se on tämä levon maa- Eden, johon Adam sai ehdoin elämänoikeuden ja sen luomisen päätös- oli tämä "kruunu". SE oli lepopäivän julistus.
Aivankuin opetetaan ehtoollisen - Herran pöytä- sovituksen julistus, täytetty työ.
Kumpaankaan meillä ei ole lisättävää, eikä pois otettavaa.
Eli se JumalanValtakunta on Jumalankätten työtä. Tässä tullaan siihen ymmärrykseen, että missä luotu voi kumartaa Luojaa. [lepo Luojassa - Hänen opein]. Luoja on Sapatin Herra! Jeesus, sijaisemme Vapahtajamme. Ja kerran tien loppupäässä pääsemme lopulliseen sapatinlepoon, jossa pääsemme vapauteen pahuudesta ja Pyhyys on läsnä.
Meidän viikko julistaa Jumalantyön merkitystä, so. sanomallinen, kuin tiellä viitta. Hän on Luoja ja kaiken saamme Hänen kädestään. Ja näin luodulle sapatti on Jumalan erottama Adamia varten. Adam luotiin Jumalan yhteyteen ja paratiisiin.
Tuossa rakenteessa, mikä on Pyhä.....
Siinä minä saan levätä ja kaikki ympärilläni. Elämässä hengessäni pyrin kunnioittamaan luodun -oikeutta- lepoon, jonka Herra on hänelle suonut. Se on sydämen valintaa.
En rasita häntä omin töin, eli jätän markkintalouden rauhaan, pelaamaan keskenään sitä kauppaa, millä he ostavat ja myyvät elämäänsä.
Tämä näkeykseni tämänpäivän tiedollani sapattiin. Eli Sapatti julistaa Valtakunnan Pyhyyttä - ja on Jumalantyö - tavallaan meidän Edenimme. so. se tienviitta elämälle.
Kadotetun maamme edenimme kantaa edelleen valintojen määrää.
Olemme Elämänpuun luona ja myös lisäksi sen valinnan, Hyvän ja pahantiedonpuu - että jätämme sen Herran haltuun tämän viimemainitun puun. Kuten Herra Adamia valisti elämänohjeena ja Adam olisi saanut elää iankaikkisesti noilla eväillä.
Viihdytään Elämänpuun, Sapatin Herran äärellä. Hänessä on lunastus, armon kautta, elämään. Hän haluaa käyskennellä kanssamme lupauksen maassa, tämän erämaavaelluksen aikana.
Herran pöytä- se on tuomassa ylösnousemuspäivän. Sillä ei ratsasteta sitä, että tekisimme sunnuntain korvausopiksi, koska se näyttäisi "hyväntiedon" puun hedelmänä oikealta.
Se langettaa vanhurskaankin. Hedelmä näyttää hyvältä, eikös vain?
Tässä on toinenkin puoli, ettei voi tehdä käskyä ja läksyä, että noin ja näin. Pelastus on Jumalantyö ja Pyhä Henki sitten avaa kirjoitusten kautta totuutta. Vapaus valintaa.
Joka viettää "sunnuntain" ja yhyttää siihen kirkkon opillisesti lepopäivän ja viettää sitä kahdeksantena päivänä, niin Pyhä Henki saakoon kutakin valaista valintoihin. Siinä ei ole itselläni velvoitettakaan tuomaroimaan, vaan oppi ja opetus kaikessa on Jumalan.
Kaikessa on itse vajavaisen tiedon ja näköalan takia olevan ymmärryksen varassa, mitä on kirjoitukset avannut. Siksi elämänpolku on kaita ja käymme peräjälkeen.
Toinen saa toisessa- ikäänkuin sen tiedon sanan ja jos kirjoitukset sen myöntää todeksi, on hyvä korjata siinä suuntaa. Tienviitta osoittaa perillä olevan kohteen. Viitalta perille on matka, jota käydään, eli olemme matkalaisia.
Seurakunna oven ulkopuolella on pari rappusta tuvanpuolelle pyhittymään Herran työnä.
On irtisanouduttava haureudesta ja veren väärästä käytöstä tahtoelämässä.
Senjälkeen seurakunnan sisäpuolella on koko elämän oppijakso, jota käyden meitä, itseäni myöten opetetaan varjeltumaan pahalta ja se on Pyhän Hengen työ Kristuksessa.
Elämme vapaudessa. Vapaudessa voi kumartaa Luojaansa. Mutta voi vapaudessa olla tietämättömyyden hetkessä. Se on Jumalantyö, että rakkaudessa kulkiessa tukisimme toisiamme Pyhyyteen sisälle. Pyhyys tulee luetuksi tuonpuoleisuudesta käsin.
Se kestää.
Mutta, evankeliumi, Hän on voittaja, se on tärkein tienviitta. Sen valinnan jälkeen Pyhä Henki sitten hoitaa loput, jopa voimaa kaikkeen matkalle jakavana. Pidetään siitä kiinni. - Onko se vessansiivous sitten paha-asia. Sehän siivotaan viikoittain. Puolisokin, viisikymmentävuotta- helluntaissa olleena, niin edelleen siivoaa niitä vessoja, tarpeen mukaan ja vuorollaan. Se on sitä Herran palvelua.
Eikös olekin uuden tulokkaan kohdalla hienoa, että hän oppii taidot jo alusta, mitä pääsee 50- vuotta tekemään. Minä jopa siivoan kakkaista avannettakin, onko se sinusta inhottavaa? - Teette jumalastanne hirvittävän kuvan, lapsikasteen ja kastamattomuusopillanne.
Ikäänkuin Jumala saattaisi älyttömän helvetin tulee iankaikkisesti kärsimysoppiin.
Ette mieti loppuun asti, oppinne mielettömyydestä.
Kuinka moni äiti on kyyneleet tuon opin äärellä sieluntuskassaan itkenyt.
Eli armollinen Jumala "kiduttaa" syntymässä kuolleen lapsen sielua helvetissä.
Näin luterilaiset äidit suunsa tunnustuksella kertovat. - Mitä sinä uskosta puhut? Määrittelepä se usko, jota se sylilapsi tietämättömänä pitäisi pelastuksekseen uskoa? Onko se lapsikasteen valelu?
Valamaton on kuollessaan sitten helvetin tulessa, niinkö? Näinhän opetetaan.
Mihin katsot- uskossa? Mikä uskossasi pelastaa, sitä kannattaa pohtia! - Hänellä on ELÄMÄNhenki! Lapsen sieraimissa on elämähenki ja näin hän on eläväsielu.
Elämänhengen suhteen - niin Elämänantaja antaa elämän. Ihmisessä sitä ei ole itsessään.
Ja elämänkirja- se kattaa sen, että kirjasta voidaan pyyhkiä nimi pois.
Se tehdään tuopuoleisuudessa. Synti erottaa ihmisen Jumalasta ja älytön, eli lapsi ei ole syntiä tehnyt tietämättään.
JumalanLain rikkominen on kirjoitusten mukaan synti.
Vasta, kun lapsi ymmärtää totuuden- Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia Minun rinnallani- sen käsittäminen sydämessä, tuo vastuun elämästä.
Allekirjoitan edelleen ja älä sano syntynyttä lapsta saastaiseksi.
Hänessä on Elämänhenki, jos ei olisi, hän olisi kuollut.
Lue luomiskertomus.
Elämänkirjan mukaan elämä on ihmiselle annettu Jumalanpuolelta.
Elämään ei synnytä tavallaan ominlupineen, vaan Jumalan luomissuunnitelman mukaan, eli siemenkautta. Ja vaikka siittäminen tapahtuisi siittävän synnin kautta, niin elämä on Elämänantajan lupa elää.
Elämä on tämänpuoleisuutta, ja synti määritellään kirjoituksissa.
Synti on tietoista valintaa tehdä vastoin Jumalantahtoa.
Lapsi, hän ei ole vastuullinen sillätavalla, kuin aikuisen vastuu tekemisistään.
Näinhän se oikeudessammekin on. Oikeus velvoittaa vanhempia ja kun lapsi tulee oikeudelliseen ikään, niin hän vastaa tekemisistään.
Lapsella elämä on PYHÄ ja sen vahingoittaminen on tuomion alaista, eli lapsi on luomisen perusteella Jumalan silmäterä.
Pyhän Hengen kohdalla voimme tehdä oman keskustelualueen.
Jeesus lupasi Pyhän Hengen voimaksi matkalle. Sitä ei ole ateismissa, koska Pyhä Henki ei tee epäpyhää tekoa ihmisessä, siis vastuullisessa ihmisessä.
Ihminen seuratessa Jumalantahtoa, niin siihen tekoon on Voima- joka on Jumalanteko meissä. ts. Pyhän Hengen aluetta.
Mutta, Elämänhenki ja lapsi- on Jumalan elämänannon luvalla täällä olevaisuudessa.
Kun Elämänhenki palaa Elämänantajalle, niin ihmisen ruumis on kuollut.
Sentähden Elämä- ja elämänkirja käy käsikädessä ja elämänkirjasta voidaan pyyhkiä heidän nimi, jotka tieten rikkoo Jumalan elämäntarkoittavan elämän muodon täällä ajassa.
Synnin palkka on kuolema. - Älä puhu omia tulkintojasi. Vielä tänään tapahtuu kielilläpuhumista, sen oikeassa näköalassa. Kielilläpuhuja voi ja on sanaa julistanut vieraskieliselle Suomessakin junamatkalla. Eli kirkastanut evankeliumia.
Mutta, otan kirjoitukset esiin ja saat miettiä asiaa uudelleen.
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. (1Ko 13:1-13)
kun luet vaikka rinnakkaisjakeet raamatusta, missä viitataan siihen, milloin tämä katoaminen on vajavaisuuden suhteen, on se, että meidät korotetaan tuonpuoleisuuteen. Sen jälkeen ei tarvita armolahjoja.
Tarkkuutta, tarkkuutta teitin asioihin. Muutoin tuuli huulia heiluttaa. Uskottavuutenne häviää. - anonyymi 13:26 sekoilet sanoituksiisi, joka ei perustu kirjoituksiin, vaan puhuu sitä vastaan.
Ota selvää, niin opit. Kirjoitukset puhuvat sinua vastaan.
En anna tuttimaitoa, lue raamattua. - Helluntaiseurakunnassa on tapana se, ja puhun useamman vuosikymmenen kokemuksesta.
Alkaa rukous, ja kun seurakunnan antaman opin ja opetuksen mukaan rukoillaan niin alakaa tavallaan kokouksen rukousta häiritsevä "kielipulina".
Ei kielilläpuhuminen näin ole, kuin perinneopin saattamaa epäjärjestystä seurakunnassa.
Se on opin astiamakua ja häirintää, jonka peittovaate on vanha vaate. - Anonyymi Eilen 12:45
Anonyymi kirjoitti: Kirjoitukset, niitähän katsoimme, sekä ne puhuivat sen, mistä kirjoitin, eli Sana oli opettajana. Eli huomattiin sen, mitä Sana opettajana toi meille opiksi ja neuvoksi.
Olet siis Jumala, huh!!!
lainaukseni loppui. Eli väitteesi - Olet siis Jumala!
Kirjoituksiin viittasin.
Sana oli siten opettajana. Eli huomattiin se, mitä Sana opettajana toi meille opiksi ja neuvoksi.
Siis luimme Sanaa ja sinä alat pilkaaman Sanaa siinä, että lainaamani kirjoitusten tähden minä olisin Jumala.
Mieti mistä puhut, mitä puhut ja miksi puhut.
Meille kummallekin Sana on ainut auktoriteetti, ei ihmisten mielipiteet. - Anonyymi Eilen 09:02 tulee esiin väittämän mukaan, että Pyhän Hengen ja Jeesuksen länsäolossa uskova rukoilee kielillä ja kiittää ja ylistää Häntä puhuen kielillä.
Se on melkein yhtä yleistä ja normaalia kuin hengittäminen.
No, jos väitteesi vaatii, että seurakunna ON puhuttava kielillä, ja että tavallaan -jokainen- puhuu kielillä, niin puhut kirjoituksia vastaan. - "helluntalaisuuden kielilläpuhumisessa on monessa astiamakuisuutta" !
Glossolalia on rukouskammioon kuuluva, henkilökohtainen, Ylimmäisen papin ja rukoilijan välinen asia. Niin, ja eihän kielilläpuhumisen lahjaa ole kaikilla, kirjoitukset kertovat.
Seurakuntaan opin ja opetuksen mukaan kirjoituksissa kuuluu järjestys.
Siellä puhutaan ja määristä puhutaan "korkeintaan" sanotuksella. Jos ei ole selittäjää, niin silloin ei puhuta ollenkaan.
Apostolien teoissa kun Pyhä Henki laskeutui ja puhuttiin "kielillä"- niin kukin kuuli oman kielensä sanoituksella se- mitä sovitustyössä oli tapahtunut.
ts. puhuttiin -ymmärryksellä- oppimattomatkin.
Kuulijoitahan oli monista kielistä paikalla.
On tärkeää se, että näköalat kumpuavat kirjoituksista, Jeesus itse sanoi meille jokaiselle ohjeen, tai tiedotuksen. "Me eksymme, ellemme -tunne- kirjoituksia. Siksi ei pidä rivijäsenenä alkaa säveltämään omia seurakuntakokouksia ja saata seurakuntaa epäjärjestyksen tilaan.