rosaliiin

Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. Vähän erikoista...omituista voi elämä kaupassa ja kassajonossa olla. Voi edellä olevasta päätellä.

    Naapuriini on nousemassa suomen suurin prisma, sitä en tiedä tuleeko siitä myös hienoin, se sitten nähdään. Mutta toivon, että sinne tulisi, ainakin joitakin itsepalvelukassoja, silloin ei moisista virheistä voi ainakaan kassaneitiä tai kauppiasta syyttää vaan kaikki menee omaan piikkiin.

    Tykkään käydä halleissa, torilla ja pikkukaupoissa, niissä on palvelua, voin jopa yhdessä myyjän kanssa miettiä ostoksiani ja ruokalistaani ja lopuksi voin maksaa suoraan myyjälle ostokseni.
  2. Ensi yönä kun kohdataan, niin kuunsillalla,
    häilyvä valo ja syvä pimeä, sylikkäin.

    https://youtu.be/JyIiJV8c7LY
  3. Noista edellisistä kirjoituksista tuli mieleeni tarina intiaani, joka keskustelilapsenlapsensa kanssa.
    Hän sanoi: "Meissä kaikissa asuu kaksi taistelevaa sutta.
    Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe.
    Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus."
    "Kumpi susi voittaa" kysyi lapsenlapsi.
    "Se jota ruokit" vastasi vanhus
  4. Unenpöpperöinen aamulaulu...
    https://youtu.be/-55vTklbbzg
  5. Oman ylistykseni saa rottamatti, perinneherkku sekin. Ehkä kerran vuoteen teen sitä, aikaa vaativa, pitää imellyttää ja imellyttää ja sitten paistaa iät ja ajat pienellä lämmöllä, melkein uunin jälkilämmöllä. Hyvää on. Olen siihen saanut kädestä pitäen opastuksen iäkkäältä maalaistalon emännältä.
    Muuten toiselta nimeltä se on marjamämmiä, vain vettä, ruisjauhoja ja puolukkaa, yksinkertaiset ainekset.

    Monet perinneruuat ovat unohdettuja vaikka ovatkin hyviä, valmistus on liian vaativaa nykyajan kiireisille ihmisille, ovat ehkä myös liian yksinkertaisia, ei niissä ainakaan mitään "hienoa" ole.
    Perinneruuilla on useasti myös hauskat nimet , niin kuin nyt joku rössöpottu tai rottamatti...
  6. Paljon on...
    Käsitinköhän oikein, yhteensä noin 5200 km ja kesäkuukausissa on noin 123 päivää.
    Eli ajelet keskimäärin 40 km joka päivä.
    Onpa upea tarkoitus kesälläsi.
    Hattuani täällä nostelen kerran ja kaksi ja kolme...ja, ja
  7. Ohrajauhopuuro oli myös lapsuuteni herkkuruokaa, ensin sitä syötiin kuumana kylmän maidon kanssa ja kun sitä jäi kattilaan niin keitettiin kuumaa maitoa ja syötiin kylmää puuroa kuuman maidon kera, niinkin päin se oli hyvää.

    Jos ei ole mielitekoonsa valmistautunut vaan pitää etsiä komeroista jotain syötävää, niin helpoin herkku on kauraryynit maidon ja sokerin kanssa, on varsinaista pikaruokaa. Komeroistani löytyy aina myös kuivattuja hedelmiä, varsinkin aprikoosi on herkkuani ja pähkinät, niillä pienet herkkuhimot ohitan kevyesti.

    Muuten ohut siivu hyvää ruisleipää ja sen päällä jotain savukalaa, kylmäsavulohta tai vastaavaa savuporoa tai savukylkeä, nam, nam ja juomaksi...

    Joskus sormustimellinen jotain hyvää likööriä pelkästään maistuu hyvänä herkkuna. Marjarahkaa, jossa puolet kermavaahtoa plus erilaisia marjoja, sitä ei kyllä voi vastustaa.

    Silloin kun mieli haluaa herkutella ei päässäni ole yhtään ainutta terveellistä ajatusta.
  8. ...verrattomia fiiliksiä...
    Kyllä Elizabeth osaa revitellä...naisessa on kadehdittavaa voimaa.

    Lempeä siirtymä keskiyön hetkeen, päivän parhaisiin ajatuksiin ja lopulta
    elokuun utuisiin unikuviin.
    Love.

    https://youtu.be/n88MReEC27k
  9. Elokuun unikuva, kaunista kielikuvaa.
    Elokuun täysikuu, veden, tulen ja valon juhlaa.

    https://youtu.be/-mezLRh9bjU
  10. Voi himskuta rallaa, tämä ei kuulu lainkaan tänne, olisi ehkä ollut tuonne, mitä teet viikonloppuna, mutta se meni niin viriiliksi hommaksi meikäläiselle... niin menköön.
    Tänne on turvallista kirjoittaa, hännänhuipuksi, unohduksiin, tekee näin tärkeimmän tehtävänsä, on vain tämän aamun muutaman minuutin kirjoitusharjoitukseni. Aina voi asiansa vääntää johonkin aloitukseen....olen miettinyt aloituksen tekoa, todellisuudessa silloin kyllä näyttelisin, aloitusta en osaa ja varsinkin aloituksen hoito on jotenkin liian vaativaa...
    Mutta mitä teen viikonloppuna.. maalaan aitaa, maalaan huuleni ja piipahdan rompetorilla ja sitten jatkan jo aloittamaani urakkaa.

    Viime aikoina olen tehnyt omaa soittolistaani, siis soittolistaa ihan omasta elämästäni. Se on varsin hauskaa puuhaa ja liikuttavaa, itkettävää ja huvittavaa.
    Siinä pyörähtää lapsuuden kehtolaulut, peiponpesät ja kouluaikani liikennelaulut ja monet muut. Kiireisten työvuosien aikaiset rallatukset on helppo valita ja niiden vuosien kulku musiikin mukana on ollut kevyttä. Mutta elämän monenlaiset menetykset musiikissa itkettävät. Tässä puuhassa kyyneleet lohduttavat. Isäni sota ja haavoittuminen ei ollut mikään sankaritarina, mutta sekin alkoi soida ja toi mieleeni musiikin, joka silloin lohdutti ja lohduttaa yhä.
    Youtube on kyllä mainio väline tämmöisen soittolistan tekemiseen. Meillä jokaisella olisi varmasti aivan erilainen lista. Soittolistan ja kappalevalinnan perusteilla voi kertailla omaa elämänhistoriaansa, joskus sen vaikeita ja murheellisia asioita on helppo näin lähestyä. Tuntea näin musiikin keinoin oma historiansa on rakentavaa. Sitä jotenkin ymmärtää paremmin itseään ja sitä miksi juuri joku musiikkikappale tuo surun tai ilon tai vie suorastaan huikeisiin tuntemuksiin.
    Suosittelen, soittolistan tekemistä ja jos sen vielä esittelee jälkipolvillensa voi saada mielenkiintoisia kommentteja.
  11. Kiitos, kiitos ja kiitos
    Musiikkivalintasi kautta löysin polun upeitten nuorten musiikintekijöiden
    puhuttelevaan maailmaan.
  12. Hei,
    lukaisin vain sieltä täältä... mutta kuitenkin
    Aloituksestasi tuli mieleeni, että jos olisin normaali ikäisesi ja tuollaisessa tilanteessa, niin ehdottomasti hankkisin asunnokseni jo senioriasunnon, katsos tulevaisuutta silmällä pitäen. Niissä tapaa oman ikäisiä ja samanlaisissa elämän tilanteissa olevia ihmisiä.
    Asukkailla on paljon yhteisiä aktiviteettejä ja muutakin toimintaa, ideat ja vinkit tapahtumista kuulee naapureilta. Yhdessä reissataan jne
    Senioriasuntoja lienee monen tasoisia, joissakin saa enemmän palveluja ja sitten sellaisia joissa yhteiset tilat vain takaavat sen, ettei omassa käytössä tarvita ylimääräisiä neliöitä.
    Hinnat lienee tavallisia asuntoja korkeammat, yksittäisissä asunnoissa on kaikenlaiset erityistarpeet otettu jo suunnitteluvaiheessa huomioon.
    Täällä Jyväskylän seudulla on useampiakin senioriasuntoja tekeillä, no itse suosittelen Kotikuntaani, täältä vain kymmenen Jyväskylään ja talon rakentamisen aloittaminen on vain hetken kysymys.

    Sinulla mielenkiintoinen elämäntilanne käsillä. Onnea vaan matkaan.
  13. Onnekseni ei tarvitse pohtia piilomerkityksiä,
    taustoja tai alitajuntaa,
    muitten ajatushahmotelmista nyt puhumattakaan,
    kellastuva on kellastuva ja koivu on koivu,
    mutta ihaninta
    on jutella vain humisten ja odottaa syksyä.

    https://youtu.be/MshI2_-37xM
  14. Elokuun syvää harmoniaa...

    https://youtu.be/EW444K5axsI
  15. On sulla pätkä takatukka tai pitkä otsatukka,
    tällä viikolla vain "onnahdetaan puun alle"
    ihanaa elämää...aurinkoelämää...

    https://youtu.be/uCT7a5m7_F0
  16. Niinhän sitä luulisi kun näin vuosien jälkeen asiaa ajattelee, mutta tällä eläimellä oli kova kallo ...

    Rikollinen paljasti tuolloin teollaan vastuuttomuutensa, olen sisarussarjan vanhin ja olin nuorimmaisista vastuussa tietyissä tilanteissa jo lapsena. Selkäsaunan jälkeen en koskaan unohtanut vastuutani... siitä otin opikseni ja elämä on mennyt hyvin moisesta selkäsaunasta huolimatta.

    Onnellisia, tokko onnellisempia, ne lapsukaiset jotka pelkällä puheella ovat elämänsä selvinneet, luulen,
  17. Heipä hei,
    olen viiskytyks syntynyt ja kerran olen kunnolla saanut selkääni isän kädestä, vitsa se oli, ei mikään remmi.
    Aiheesta se selkäsauna silloin tuli ja hyvin meni oppi sillä kertaa perille, niin kuin oli ilmeisesti tarkoituskin.
    Mutta en itkenyt, hammasta purin, muistan vieläkin sen hetken ja sen mitä sillä hetkellä ajattelin. Tykkäsin isästäni sen jälkeen yhtä paljon kun ennen selkäsaunaa. Tuskin siitä mitään traumoja tuli. Kerron mielelläni sitä tapausta jälkipolville lähinnä huvittavana juttuna lapsuudestani..
  18. ...enää pelkkää näytelmää. Vai voiko?
    Ei todellakaan pelkkää näytelmää. Vuorosanoihin olen jo niin kyllästynyt.
    Pienen näytelmäni käsikirjoittajana, dramaturgina ja pääosan esittäjänä, lavastajana ja puvustajana tuntuu joskus, että kaiken olen jo nähnyt.

    Totuus on paljastunut jo aikoja sitten, uudistuminen on tosi vaikeaa, entisiin tuttuihin kaavoihin on niin helppoa piiloutua. Sitä niin helposti jämähtää ja köyttää itsensä vain siihen tuttuun ruutuunsa ja lopulta puolustaa vain jo saavutettua omaa reviiriään ja etuaan.

    Mutta elämällä on onneksi bonuksensa, jos seison rohkeana, mieli avoinna, paljaana ja uteliaana, niin kaikkea voi tapahtua, varsinkin jos annan tapahtua. Se bonus on sattuma, yllätys, odottamaton hetki. Kohtalo, jonka käsikirjoitusta en itse voi kirjoittaa. Totta, se voi olla myös sairaus, menetys, ikävä ja suru. Koskaan en tiedä, mitä elämän nurkan takana piilee, mitä ihmettä siellä on varattu huomisen varalle.

    Onni on myös se, että olen tämän näytelmän pettämättömin yleisö, kritiikki, aina myös opettaja ja oppilas.
    Kiitollisin mielin saan myös vastaanottaa kaikki hurraukset ja buuaukset.
  19. Mitä mietin, kysymys kuin Facebookissa.
    Istun upouudella terassillani kahvikuppi kädessä, taivas on sinistäkin sinisempi, luonto ympärilläni on hiiren hiljaa, vain orava hyppii omenapuusta toiseen ja heiluttaa...
    Nyt just mietin koiraani, haluaisiko se tänään pitkän vain lyhyen lenkin ja kumman lenkin itse haluaisin.
    Viime yönä löysin taas yötaivaaltani tähdet, tähdet, tähdet...tässä olisi hyvä tanssia sambaa vai tanssisiko kohtalokkaan tangon...sen ensi yö näyttää.
    Olkoon se lenkki nyt aamutuimaan vain lyhyt...
  20. 1. Dipolin teekkaritansseissa
    2. Kuppilan portailla Jyväskylässä
    3. Innokas puhemies yhytti korpimökin kammarissa
    4. E-kontakti palstalta pöllähti eteeni

    Siinä ne ovat kaikki, täysillä rakastetut rakkaudet.
    21. 170 / 182
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt