-Hindulaisuus syntyi 2000v eaa.
-Juutalaisuus erkani idän uskonnoista vuonna 600 eaa.

Muistutan, että kun on kyse eaa. (ennen ajanlaskun alkua), niin mitä suurempi lukema, sitä vanhempi jokin on.
Kopioin tähän tarinan, jonka kerkesin jo kirjoittaa tuonne kreationismi ja älykäs suunnittelu -palstalle, koska se kuvaa hyvin sitä, miten minä näen maailmaa.

Oli luminen talvipäivä. Kaksi henkilöä, Matti ja Milla päättävät lähteä kävelylle ulkoilmaan. Maassa on koskematonta lunta ja ystävyksiltä jää kävellessään jalanjäljet lumeen. Yhtäkkiä molemmille tulee samanaikaisesti blackout ja unohtavat, mistä ovat tulleet ja mitä kautta.

Paikalle sattuu kolmas henkilö, Pekka, joka kertoo Matille ja Millalle, mistä uskoo heidän lähteneen ja mitä reittiä. Milla uskoo kaiken, mitä Pekka kertoo, koska hän kertoo asiansa vakuuttavasti ja vastaa Millan ja Matin kysymykseen.

Mattia tämä vastaus ei kuitenkaan tyydytä, vaan hän lähtee seuraamaan nähtävissä olevia jalanjälkiä takasinpäin. Matti pyytää myös Millaa mukaan tutkimusmatkalle tuntemattomaan, mutta Milla kieltäytyy koska hän uskoo Pekkaa niin lujasti ja pelkää, ettei todellinen vastaus mielytä häntä.

Matti lähtee nyt siis yksin matkalle ja löytää takaisin kotiinsa. Nyt Matti tietää, mistä hän on lähtenyt, mutta muistinmenetys estää häntä tietämästä, mistä hän on alunperin kotiinsa tullut. Se on aivan eri tarinansa se, joka vaatii eri toimia, mutta Matti pitää salapoliisin tutkimustyöstä ja mahdollisesti tulee tulevaisuudessa tyydyttämään tiedon nälkänsä. Milla lähti Pekan matkaan, koska Pekka tarjosi Millalle turvaa vastauksillaan, vaikka ne olivat pelkkää uskoa, eikä tietoa.



Samaistun siis tarinassa esiintyvään henkilöön, Mattiin, joka ei tyydy valmiisiin uskomuksiin ja malleihin. Jos minulla on mahdollisuus ja työkalut selvittää asia itse, teen niin. Jos taas ei, niin pidän mieleni puolueettomasti avoimena, kunnes joku tapa selvittää asia ilmestyy.

Minusta oman maailmankatsomuksen rakentaminen on jokaisen ihmisen yksilöllinen tehtävä, kunnes sen kuolema joskus katkaisee. Maailmankatsomuksen ei tarvitse olla koskaan valmis, toisin kuin uskonnot, jotka antavat sen suoraan.

Oman tiedon nälän ja uteliaisuuden tyydyttäminen on minusta paljon mukavampaa, kuin maailmansa aitaaminen tiettyyn uskomukseen, joka ei välttämättä ylety todellisuuteen.

- gev
Kerrompa sinulle Jaakob lyhyen tarinan.

Oli luminen talvipäivä. Kaksi henkilöä, Matti ja Milla päättävät lähteä kävelylle ulkoilmaan. Maassa on koskematonta lunta ja ystävyksiltä jää kävellessään jalanjäljet lumeen. Yhtäkkiä molemmille tulee samanaikaisesti blackout ja unohtavat, mistä ovat tulleet ja mitä kautta.

Paikalle sattuu kolmas henkilö, Pekka, joka kertoo Matille ja Millalle, mistä uskoo heidän lähteneen ja mitä reittiä. Milla uskoo kaiken, mitä Pekka kertoo, koska hän kertoo asiansa vakuuttavasti ja vastaa Millan ja Matin kysymykseen.

Mattia tämä vastaus ei kuitenkaan tyydytä, vaan hän lähtee seuraamaan nähtävissä olevia jalanjälkiä takasinpäin. Matti pyytää myös Millaa mukaan tutkimusmatkalle tuntemattomaan, mutta Milla kieltäytyy koska hän uskoo Pekkaa niin lujasti ja pelkää, ettei todellinen vastaus mielytä häntä.

Matti lähtee nyt siis yksin matkalle ja löytää takaisin kotiinsa. Nyt Matti tietää, mistä hän on lähtenyt, mutta muistinmenetys estää häntä tietämästä, mistä hän on alunperin kotiinsa tullut. Se on aivan eri tarinansa se, joka vaatii eri toimia, mutta Matti pitää salapoliisin tutkimustyöstä ja mahdollisesti tulee tulevaisuudessa tyydyttämään tiedon nälkänsä. Milla lähti Pekan matkaan, koska Pekka tarjosi Millalle turvaa vastauksillaan, vaikka ne olivat pelkkää uskoa, eikä tietoa.

Sen pituinen se.

Nyt kysymys Jaakobille. Mitä tämä tarina kuvastaa ja mitä sinä olisit tehnyt, kun Pekka saapuu paikalle?
Niin aivan mitä JOS. Raamatun opit on selätetty niin monta kertaa, että se "jos" on olematon nykykulttuurissa. Mitä ylipäätään tarkoitat kehittymisellä? Arvostan uskontoja kulttuurina, mutta halveksun sitä nykyajan todistamattomassa ajatusmaailmassa.

"Tuo vanha tarinakannatti meitä pitkään - se vaikutti asenteisiimme tunteiden tasolla, antoi elämälle tarkoituksen ja lisäpointtia työskentelyymme; se pyhitti kärsimyksen, opasti kasvattamisessa... Nyt vanha tarina ei enää toimi, emmekä me ole vielä oppineet uutta."
- kirjailija Thomas Berry