Vapaa kuvaus

Aloituksia

174

Kommenttia

19679

  1. Ok. Tuo melko myöhäinen maahanmuutto selittää osin. Käsityöläisiä on kaupunkien ulkopuolella ollut jonkin verran joissain kartanoissa. Ja sitten ennen (vienti)teollisuutta on ollut ruukkeja ja niiden yhteydessä elinkeinomahdollisuuksia.

    Mutta niinkin myöhään kuin 1850 Helsingin väkiluku on vielä ollut vain 20 000. Tuossa vaiheessa kaiken kaupunkiväestön osuus oli vielä varsin pieni koko väestöstä. Joten kenen tahansa nyt elävän suomalaisen 4. ja 5. polven esivanhempi varsin todennäköisesti on saanut elantonsa ainakin osin maanviljelystä.

    Nuo DNA testit ovat aika taikuutta. Vaikka kuten tuossa aiemmin sanoin monien eurooppalaisten osalta DNA:sta ei pysty päättelemään kansallisuutta, niin ne pystyvät kohdistamaan geneettiseen ryhmään, joka maantieteellisesti voi ainakin joissain tapauksissa osoittaa aika tarkasti esivanhemman lähtöseudun.
  2. Miten tuollaiseen 29% on tultu? Onko esim. isovanhemmissa tai heidän vanhemmistaan joku yksittäinen maahanmuuttaja Ruotsista vai kyse vain merkittävästä suomenruotsalaisesta perimästä?

    Jonkinlainen oma mutu-tuntumani on, että kielialueen rajoilla on varsin tavallista, että kulttuuri/kieli on säilynyt suomenruotsalaisena, mutta perimältään ihmiset kuitenkin ovat jo enemmän suomalaisia kuin ruotsalaisia. Näin koska, merkittävin muuttoaalto on tapahtunut jo joskus 1200- ja 1300-luvulla ja sekoittumista on ehtinyt tapahtua jo kymmeniä vuosia.
  3. Elossa olevista suomalaisten sukulaisista läheisimpiä ovat simpanssit. Heillä on kuitenkin 48 kromosomia kun taas meillä on 46. Myös aiemmin mainitulla kätevästi luita murskaavalla Habilis-tädillä oli 46 kromosomia. Sinulle, minulle ja Habilis-tädille yhteistä on että näistä meidän 46 kromosomistamme mikään ei ole varsinaisesti meidän omiamme vaan 23 on saatu äidiltämme ja toiset 23 isältämme.

    Jotain omaa kromosomeissamme kuitenkin voi olla. Koska sekä isällämme ja äidillämme on 46 kromosomia ja me saamme kummaltakin vain 23, niin sattuma astuu mukaan. On mahdollista että saamme yhden kokonaisen kromosomin sellaisenaan vanhemmaltame, jolloin koko kyseinen kromosomi on peräisin yhdeltä isovanhemmalta. Erityistapauksena miesten y-kromosomi on aina peräisin isän isältä. On kuitenkin myös mahdollista ja hyvin tavallista että vanhemmalta saatu kromosomi on yhdistelmä vanhemman kromosomiparista, jolloin siis esim. äidiltä saatu kromosomi voi olla alkupäästään peräisin äidin äidiltä ja loppuosastaan äidin isältä. Tällöin meille muodostuu kromosomi, jota täsmälleen samanlaisena ei ole kenelläkään muulla.

    Sitten vähän matematiikkaa. Meillä kaikilla vanhempia on kaksi, isovanhempia neljä, heidän vanhempiaan kahdeksan ja niin edelleen. Kymmenen polven takaa n. 300 vuotta sitten meillä on 1024 esivanhempaa. Käytännössä heitä varmaan harvoin on ihan niin monta, koska joku voi olla esivanhempi useampaa reittiä. Mutta leikitään että kaikki 1024 olisivat eri henkilöitä. Kuinka monen heistä "veri" virtaa suonissamme? Kuinka monelta jokin meidän perimämme osa on peräisin? Ehkä noin sadan. 90% näistä esivanhemmistamme ei siis näy meidän DNA:ssamme enää yhtään mitenkään. Tämä johtuu siitä että sukupolvien aikana seuraavan sukupolven kromosomeihin kopiotuu verrattain pitkiä DNA-pätkiä kromosomeista tai kokonaisia kromosomeja. Omaan perimäämme ei siis tavallaan mahdu jälkiä kaikista esivanhemmistamme.

    Suurin osa 46 kromosomin yksittäisistä kohdista on siis sellaisia, että se voi olla kymmenn polven takaa keneltä tahansa noista 1024:stä. Samalla se voi toki olla sananlainen joidenkin muidenkin saman sukupolven esivanhemien kanssa vaikka ei juuri heiltä olisikaan meille periytynyt. Kytkös muinaiseen historiaan saadaan vertaamalla DNA-ketjun osaa muinaisista väestöistä otettuihin näytteisiin ja voidaan nähdä minkä porukoiden kanssa se yhteneväinen.

    Ja sitten ne poikkeukset. Edellä mainituista 1024:stä esivanhemmasta miehllä kaksi (naisilla yksi) on sellaisia, että heidän perimästään pienn pieni osa meillä on varmasti. Koska mainittu Y-kromosomi kopioituu aina kokonaisuudessaan, niin miehen Y on peräisin isänisänisän...isältä. Ja vastaavasti mitokondrion vielä pienempi DNA osuus on aina peräisin juuri äidinäidinäidin...äidiltä.

    Näitä äitilinjoja ja isälinjoja seuraamalla kauas taakse historiaan havaitaan että suomalaisten isälinja vie useimmin kauas Siperiaan ja äitilinja taas ihan muualle.
  4. Jos puhutaan Suomen asukkaista niin kaikilla kolmella sanalla voi aiheeseen pureutua.

    Vanhin on kuokka. Aurat ja sirpit sopisivat myös maanviljelyn symboleiksi. Maanviljelyn alkuaskeleet otettiin jo kun Suomea vielä peitti jää. Kaikista mahdollisista tulijoista valtaosa olisi ollut maanviljelijöitä, koska näitä määrällisesti oli eniten ja sama maa-alue elättää moni(kymmen)kertaisesti enemmän maanviljelijöitä kuin metsästäjä-keräilijöitä. Suomi kuitenkin on ollut Euroopan viimeisiä kolkkia joissa metsästys-keräily on säilynyt elinkeinona.

    Sitten tulee suo. Soita alkaa muodostua kun vettä sataa enemmän kuin haihtuu ja myös pinnanmuodot mahdollistavat veden kertymisen. Jään alla ei ollut yhtään suota, mutta soita alkoi syntymään sille alueelle mikä jäätikön alta paljastui ja jäi jäätikön ja milloin Baltian jääjärven, Yoldiameren, Anculysjarven, Litorinameren tai Itämeren väliin. Koko soistumisen ajan eteläisemmässä Euroopassa sen ajan ihmisillä oli jo aikaa asettua, levittäytyä, sekoittua ja "vaellella".

    Ja viimeisenä sitten kuka tahansa Jussi, Juhani, Juho, kirkonkirjoissa Johan tai Johannes, muualla Euroopassa myös Johan, Johannes, Hans, John, Giovanni, ja paljon muuta. Joka tapauksessa kristityn perinteen mukaan nimettyjä.

    On ollut jään alta paljastunut maa, jonka sekä maanviljelys ja moniteistinen uskonto on suunnilleen viimeisenä vallannut. Mutta väestössä ja sen perimässä on jäljellä merkit että nykyisyyteen on päädytty kovin eri latua kuin muualla Euroopassa.