wanha_lieksalainen
Lieksan yhteislyseo,
Joensuun lyseon lukio,
korkeakoulu,
eläkeläinen
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia109 aloitusta · 2155 kommenttia
- Kyllä hän siellä oli, kotonaan. Hammaslääkäri Inkeri Ryynäsen vastaanotto oli samassa rakennuksessa Korpi-Jaakon kadun puoleisessa päässä. Inkerin sisar Hertta Ryynänen asui myös kartanossa. Inkeri Ryynäsellä oli kaikkiaan kymmenen sisarusta.
Lieksan Hovilasta tuli viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä kuuluisien taiteilijoiden kohtauspaikka, jossaesimerkiksi säveltäjä Heino Kaski oleskeli usein iltaisin kartanon valtiattaren hammaslääkäri Inkeri Ryynäsen ja eläinlääkäri Yrjö Kokon seurassa. Olihan Yrjö Kokon vaimo myös hammaslääkäri ja Inkerin ystävä.
Hovilassa vierailivat kaikki siihen aikaan paikkakunnalla esiintyneet taiteilijat. Tästä kertoo talon vieraskirja, jossa esiintyvät muiden muassa sellaiset nimet kuin kapellimestari ja säveltäjä Armas Järnefelt, Pietarissa syntynyt pianon soiton opettaja Orest Bodalew ja oopperalaulaja Wäinö Sola, joka on tärkeimpiä nimiä suomalaisessa oopperakulttuurissa.
Lieksan Hovila on empirevaikutteinen ja (mahdollisesti) saksalaisen arkkitehdin Johann Carl Ludwig Engelin suunnittelema. Kartano valmistui vuonna 1834. - Kyllä Sulo itse Barracudallakin ajatti oppilaitaan. Varsinaiset opetusautot ja inssiajoautot olivat kuitenkin Fiateja.
- Tuttu nimi tuo Martti Kaipainen. Saattaa hyvinkin olla sukua, koska myös Sulolla oli 60-luvun puolivälissä Lieksan oloihin hieman erkoinen automerkki: plymouth barracuda suurine takalaseineen.
- Nykyinen Hovilan kartano on rakennettu vuonna 1834 ja se on Lieksan vanhin säilynyt asuinrakennus. Jatkuu...
- Firma oli Lieksan Autokeskus ja sen omistaja ja opettaja oli Sulo Kaipainen. Opettajana oli myös Esko Piipponen. Koppalakkinen insinööri Norimäki tuli Nurmeksesta inssiajoon. Hän oli hyvin vähäpuheinen mies.
- Voin tunnustaa, että en tiedä metsurin työstä juuri mitään. Työn aiheuttamia haittoja olen havainnut joillakin tuntemillani 50- ja 60-luvun metsureilla. Äitini metsuriveli eli yli 90 vuotiaaksi ja kuoli hoikkana ja hyväkuntoisena tyräleikkauksen komplikaatioihin. Vanhuutta haittasivat vain huono kuulo ja sormien huono verenkierto,
- Työpäivän pituus on kahdeksan tuntia. Ylitöitä tehdään vain työnantajan luvalla. Valosan ajan eli päivänäön pituus vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Mieti sitä.
- Heino Kasken isä, lukkari Daniel Kaski oli avioliitossa kaikkiaan kolme kertaa, joista keskimmäisessä syntyivät Pielisjärvellä, Lamminkylässä Pokronlammen rannalla sijainneessa kodissa lapset Hilja Maria, Helmi Augusta, Olga Johanna ja Heino Vilhelm Daniel. Ensimmäisessä avioliitossa isä Daniel Kaskelle syntyi kaikkiaan seitsemän lasta, mutta kolmas avioliitto oli lapseton.
21. kesäkuuta vuonna 1885 syntynyt Heino Kaski oli äidin puolelta kuuluisan Korpi-Jaakon, Jaakko Stenius vanhemman sukulaisia suoraan alenevassa polvessa. Äidiltään Anna Maria Krogerukselta, poika peri kauneudentajun ja herkkyyden. Äiti kuoli pojan ollessa noin puolen vuoden ikäinen. Musikaalisuuden, huumorintajun ja luonnonrakkauden Heino peri isältään.
Lainaus professori Reijo Pajamon teoksesta HEINO KASKI, PIELISJÄRVELÄINEN - Muistan erään Saveliuksen perheen Pielisjärveltä 1950-luvulta. Perheeseen kuuluivat leskiäiti Elli ja 1920-luvulla syntyneet pojat Eino ja Heikki. Heikki oli muistaakseni laivuri ja Eino oli töissä jossakin kaupassa. Toinen pojista soitti vetopasuunaa, mutta en enää muista kumpi.
- Kyse on siis Lieksa-Pielisjärvellä syntyneistä tai täällä vaikuttaneista kuuluisuuksista.
- Ketjussa on mainittu vain joitakin viime vuosikymmenien julkisuuden henkilöitä. Kun pidennetään aikajaksoa 1800-luvulta 1900-luvulle, löytyy heitä melkoinen liuta. En lähde kaikkia enää luettelemaan, koska heitä on jo useaan otteeseen käsitelty Lieksan palstalla useassa ketjussa. Mainitsen kuitenkin kaksi kuuluisaa henkilöä ja taitajaa: Heino Kaski ja Yrjö Kokko. Loput löytyvät selailemalla vanhoja viestiketjuja.
- Kiitoksia kehuista! Kyllähän me useimmat 60-luvun työntekijät olemme jo mummoja ja ukkeja ja ainakin eläkeläisiä.
- Oli todella upea ottelu. Saunaan seuraavaksi ja sitten voittokahvit. Se on siinä.
- Heinävaaran yli menevän tien reunassa reilun puolen metrin syvyydessä tiealueen Saavanniemen puolella on vuodelta 1960 peräisin oleva, käytöstä poistettu lyijyeristeinen viestimaakaapeli tulvaluukun ohjauksia varten.
Maarekisteritietojen mukaan vaaran yli menevä yksityinen tiealue kuuluu maanomistajalle E.O. Ei siis voimayhtiölle. Kemijoki Oy:n omistama 10 metrin levyinen maakaistale on vain laitokselle johtavan tunnelin päällä.
1960-luvun lopulla parina kesänä olin suorittamassa opintoihin liittyvää harjoittelua Enso-Gutzeit Osakeyhtiössä ja vierailin silloin sekä vesivoimalaitoksilla että kartonkitehtaalla. Sähköosaston päällikkönä toimi tuolloin sähköteknikko Lennart Kurittu, jonka ohjauksessa tutustuin mm. sähkölaitoksen alueen kaapelointi- ja ilmajohtopiirustuksiin.
Olen säilyttänyt vanhan karttakopion, johon silloiset kaapelit ja ilmajohdot on piirretty. Harjoitteluistani Pankakosken tehtaalla olen joskus palstalla kertonutkin. Eräs tehtaan työntekijä kertokin tällä palstalla muistavan minut 60-luvulta. - Kaupunki käytti tuolloin etuosto-oikeuttaan peltomaan ostoon omakotitonteiksi. En ymmärtänyt kyseistä toimenpidettä silloin enkä ymmärrä nytkään. Valmiiksi kaavoitettuja, kunnallistekiniikalla höystettyjä tontteja on ollut tarjolla jatkuvasti kymmeniä. Totta on se, etteivät ne ole kovinkaan halutuilla paikoilla vesistön äärellä, vaan kaukana palveluista. Edullisia myytäviä taloja tontteineen on myös riittämiin.
Uusia omakotitaloja on rakennettu enää vain pari vuosittain. Paluumuuttajia on ollut jonkin verran. Lähikadulle muutti viime kesänä Lauri X Vantaalta 70-luvulla rakennettuun suurehkoon tiilitaloon, jonka lähtöhinta oli tontteineen noin 90 000, mutta myyntihinta oli huomattavasti halvempi. Sisäremontti oli todella mittava. - ...Vehkasuolla pitää tietenkin lukea. Vehkasuo sijaitsee kuivatetun Vehkalammen liepeillä. Lieksassa olisi tonttimaata kuivillakin kankailla, ettei suolle tarvitsisi rakentaa. Tunnen erään alueella asujan, jolla oli ongelmia maaperän kosteuden kanssa ja salaojituksen uusiminen talon ympärille maksoi melkoisesti. Ongelmana on se, ettei tehdyistä remonteista saa taloa myytäessä yhtään lisähintaa.
- Varmaan menee kotvanen, ennen kuin Riikolanlammen rantaan kaavoitetaan omakotitontteja. Valmiiksi kaavoitettuja tontteja Lieksan keskustan välittömässä läheisyydessä Kotolassa, Vehkasulla, Merilässä ja Partalanmäellä on viitisenkymmentä kaavoitettua tonttia, joihin on rakennettu vesi- ja viemärilinja sekä katuyhteys on rakennettu ja kohde on sähkönjakelun piirissä. Jokunen tontti on myös ydinkeskustassa.
Riikolanlammen ympäristöön pitäisi olla todellista kysyntää, jotta kunnallistekniikka kannattaisi sinne rakentaa. Siihen ei yksi kiinnostunut asukas riitä. - Eivät todellakaan ole lähelläkään toisiaan. Vanha alkaa höperehtiä ja sotkeentua lampien kanssa. Otanpa uusiksi. Samaisesta lähteestä löytyy myös Saavankallion kivikautiset löydöt Riikolanlammen tienoilta.
Asuinpaikka sijaitsee Lieksanjoen varrella, Riikolanlammen pohjoispuolella olevan Saavanniemen talon koillispuolella. Asuinpaikalla on kaksi löytökohtaa, joista ensimmäinen on Saavanniemeen johtavan tien pohjoispuolella olevan talon vanhalla pihapellolla tai kasvimaalla, joka on ilmeisesti kulotettu kasvillisuudesta puhtaaksi. Täältä löytyi kvartsia n. 25 x 30 m kokoiselta alalta sieltä täältä paljastuneesta hiekkamaasta. Löytöalue on pari metriä korkealla muinaisrantatörmällä, joka jatkuu ehjässä kangasmaastossa löytöalueen kaakkoispuolella. Saavanniemeen johtavalta tieltä erkaantuu kiinteistötie etelään lähellä voimalaitokselle johtavaa tietä. Tämän tien varrella, sen pohjoispuolella on vanha laikutusalue muinaisella niemellä, jossa metsän reunan yhdestä laikusta löytyi pari kvartsia soransekaisesta hiekasta. Todennäköisesti ehjää asuinpaikkaa on kankaalla myös näiden kahden löytöalueen välillä. Siksi kohteet on yhdistetty yhdeksi asuinpaikaksi, vaikka etäisyyttä onkin hieman yli 200 m.
Kirjoitus on suora lainaus netin sivulta Museoviraston arkeologiset kohteet - Kyse lienee asuinpaikasta, joka sijaitsee Pielisen muinaisen lahden ja siitä nykyään matalan liettyneen ja soistuneen vesialueen erottaman Pokronlammen itärannalla. Asuinpaikka-alue on mäntyä kasvavaa hiekkakangasta. Alueella oleva korkea törmä on sortunut, jolloin asuinpaikka on ainakin osaksi tuhoutunut. Alueella on myös historiallisen ajan kuoppia.
Asuinpaikan paikoin rikaslöytöinen ydinalue näyttää sijoittuvan ylemmälle kahdesta "terassista", noin 100-103 m merenpinnasta. Vain asuinpaikan "yläterassi" on ollut asuttu neoliittisena aikana. Myöhempi asutusvaihe kattaa molemmat terassit.
Löydöt: tyypillistä kampakeramiikkaa, enimmäkseen koristelemattomia pieniä asbesti-, kiille- ja heikkasekoitteisia saviastianpaloja, jotka ajoittuvat lähinnä kivikauden loppupuolelle ja varhaismetallikautiseen vaiheeseen.
ETRS89/WGS84 Lat: 63,29573326° Lon: 30,05332695°
ETRS89/WGS84 Lat: 63° 17,7440' Lon: 30° 3,1996'
ETRS89/WGS84 Lat: 63° 17' 44,6397" Lon: 30° 3' 11,9770"
Lähde: Museoviraston arkeologiset kohteet - Muistuupa mieleeni lyhyeltä harjoittelujaksolta 60-luvulla Pankakosken tehtaalta eräs maalari V.S., joka kertoi, että jonakin päivänä, kun maalaa koko päivän pienissä sisätiloissa, ei seuraavana aamuna muista edellisen illan kotiin menoa.
Maalithan eivät olleet kovin käyttäjäystävällisiä vielä noihin aikoihin. Minäkin muistan noilta ajoilta maalin nimeltä Pesto. Sen katku oli mielestäni niitä pahimpia. Maalatessani kotona kaappien ovia, oli välillä pakko pitää ulkona hengitystauko.
Silloin lienee ollut vallalla käsitys, että mitä pahempi haju, sitä parempi lopputulos. Nykyään sama käsitys vaikuttaa olevan kotitalouden pesuaineissa. Lieneekö niissä parhaiten vaikuttavin aineosa hajuste. Mitä voimakkaamoi haju, sen parempi pesutulos!