- Ei meikkaaminen nuorenna, päinvastoin. Tulee tunne että yritys on epätoivoinen, silmät on kuin pandalla ja ryppyjen sisään on mennyt meikkivoidetta.
En käytä mitään meikkiä paitsi huulipunaa, sitäkin silloin kun ei vielä tarvittu maskia.
Kosteus ja ryppyvoidetta meikin sijaan, niistä on apua, ainakin olen ollut huomaavinani.
Miksi pelätä vanhenemista, kaikilla se on edessä, mikäli ei ole niin huono onni että kuolee nuorena.
Raihnaisuutta minäkin pelkään ja muiden avun varaan joutumista. Mutta minkä sillekään voi, kävi miten kävi. - Etelä-Pohjanmaalla synnyinseudulla on lahjakkaita kiroilijoita.
Jesusauta on yleisesti käytetty. En ole kuullut sitä muulla suomessa.
Se sanotaan niin yhdys-sanana että kuulostaa muulta kuin Jeesus auta. - Painoa on tullut lisää. Yleensä pudotan heti jos on tullut maksimissaan 5kg ylimääräistä.
Nyt on ollut nihkeää, ei onnistu, pullaa kahvin kanssa tekee mieli, on pakko vierottautua kahvileivistä. Se yksinään riittää siihen että paino tippuu.
Vaikka itse sanonkin, leivon todella hyvää pullaa.
Vanhemmiten minusta on tullut nirso ruuan suhteen.
Voimakkaat maut kuten sinihomejuusto, oliivit, kaali..ym eivät enää maistu.
Ennen ne olivat herkkua. - Tunnen monia itseäni vähän vanhempia ja saman ikäisiä jotka eivät halua edes kuulla netin käytöstä. On myös sellaisia joita ei kiinnosta tai eivät opi.
- Kyllä omaishoitajat tuovat ison säästön yhteiskunnalle. Laitoshoito on kallista.
Toivon että en joudu laitokseen vaan kuolen kotona nukkuessani.
Samaa varmaan toivoo moni muukin, vaikka ei siihen asiaan omat toiveet juuri auta. - Minulla on vähän ajettu mutta melko iäkäs Pösö.
En halua mitään hienouksia, kun olen lähes koko ikäni ajanut näillä "vanhanaikaisilla" niin olisi hankalaa oppia kovin paljon uutuuksia.
Pösöllä on ajettu vähän yli 50 000, joten se kuljettaa minua vielä kauan kaupungin ja mökin väliä.
En erityisemmin pidä autolla ajosta, mutta se on minulle tärkeä kun reissaan kahden asunnon väliä.
En pelkää ajella isommissakaan kaupungeissa, mutta talvella vauhti hirvittää maantieajossa jos on huono keli. - Ei kannata tuomita omaishoitajia. Sain pa.skaa silmilleni aikoinaan erään kirjoittajan toimesta jos vähänkään vihjaisin omaishoitajuuteeni.
Omaishoitajissa, kuten kaikissa meissä on monenlaisia. Joku hoitaa vammaista lastaan, nuorten omaishoitajien asema varsinkin on huono. Tulot jäävät pieniksi ja se näkyy vielä eläkkeessäkin.
Moni hoitaa sairasta läheistään, itsekin hoidin kauan miestäni, hän oli täysin autettava vuodepotilas. En aikonut hoitaa kauan, siihen vain turtui eikä osannut lopettaa.
Meni kauan että osasin nukkua yöni, hyppäsin sängystä katsomaan ja muuttamaan asentoa miehen huoneeseen jossa oli ollut jo kauan tyhjä sänky.
En silti ollut marttyyri enkä uhrautuja, elin mahdollisuuksien mukaan omaakin elämääni.
Onneksi vapaita järjestyi, hoitopaikka oli lähellä, se auttoi jaksamaan.
Jälkeen päin olen huomannut että omaishoito antoi myös paljon, oli päivittäiset rutiinit, kun ne loppuivat oli tyhjä olo aika kauan.
Enää en jaksaisi enkä muutenkaan alkaisi omaishoitajaksi. - Mökiltä on kauppaan 14km.
Nyt ollaan kylillä, vajaa kilomeri kauppaan, lähikauppa on parin sadan metrin päässä.
Kissa muutti luokseni asumaan 4-vuotta sitten marraskuussa.
Oli koko kesän mökin lähettyvillä mutta ei antautunut kiinni, ruokaa laitoin sille ulos.
Kun satoi räntää ja oli kylmä niin suostui tulemaan sisään jos jätin oven auki että pääsee pakoon. Siitä vihdoin kesyyntyi, kun hyppäsi lämpimän uunin päälle niin päätti jäädä meille asumaan.
On niin minun perääni että ei jätä silmistään, ulkonakaan ei tarvita valjaita, seuraa minua lähellä, ei ole pelkoa että karkaisi.
Sillä oli pennut mahassa kun tuli, vein eläinlääkärille, tultiin siihen tulokseen että poistetaan pennut kun eivät olleet vielä isoja, samalla sterilisoitiin.
En olis pystynyt pitämään useampaa kissaa, ja niiden sijoittaminenkin olisi ollut riskialtista, on niin paljon hylättyjä kissoja kuten tämäkin oli.
Sain omistajan selville, on kyllä eläinrakas mutta kissa ei suostunut olemaan kotona kun muut kissat vieroksuivat ja kiusasivat sitä. Omistajan kotiin on yli kolme kilometriä, pitkän matkan oli kisu tipsutellut. - En tiedä onko kukaan täydellisen normaali.
Jos uiskentelee valtavirtaa vastaan kai poikkeaa normaalista, ainakin monien mielestä.
Olen kova kyseenalaistamaan asioita joita pidetään normaalina, joten saatan olla vähän epänormaali. - Ehkä minulla oli ruuhkavuosina liiaksi kontakteja ihmisiin, nyt nautin rauhasta.
Pitkät vuodet omaishoitajanakin olivat aika yksinäisiä. Ei kuitenkaan kokonaan,
omaishoitajuus aikana läksin ulkomaille aika usein, siksi, mikäli olisin jäänyt lomailemaan lähistölle niin olisin hakenut ukkelin kotiin. Tiedän itseni, olisi tullut tunne että mitä minä täällä aikaa vietän, voin yhtä hyvin hoitaa miestäni.
Onneksi sain vapaata kun alkoi pipo kiristää, en muuten olisi jaksanut yli kymmenen vuoden omaishoitajuutta.
Nykyisin ei tee mieli lähteä mihinkään, viihdyn kotona.
Tänään kävin ensi kerran viikkoon kaupassa ja asunnolla kaverin kanssa. Kastelin kukat ja hain postin.
Huomenna pakkaan kimpsut ja kissan muutamme kaupunkilaisiksi. - Laitoin uunin lämpiämään. Tein jauhelihapihvejä kun kaveri tulee viikonloppua viettämään. Unohdan koronan ja politiikan.
Sain valmiiksi Poncon jota olen virkannut muiden ohessa jo jonkin aikaa, siitä tuli nätti.
Sunnuntaina pitää lähteä kylille, pitää käydä näyttäytymässä muuten taloyhtiössä luulevat minun poistuneen kokonaan keskuudesta. Kai siellä pitää nyt ainakin pari viikkoa viihtyä kun lupasit taas pakkasiakin.
Ei minullakaan ole paljoa kerrottavaa, sitä samaa päivästä toiseen.
Onneksi viihdyn itse oikein hyvin elämässäni. - Olen kova virkkaamaan, eilen virkkasin itselleni ties monennetko töppöset. Mökillä on kylmä lattia joten ovat tarpeen.
Kissan kans jo pari viikkoa mökillä lumen keskellä, onneksi kaveri käy viikonloppuisin, muuten alkaisimme katin kanssa murista ihmisille tien poskessa. En olisi nuorempana viihtynyt näin erakkona. Kuuntelen äänikirjoja ja virkkaan enimmäkseen. - En luopuisi astiankuivauskaapista millään.
Nostan tiskikoneesta kuivauskaappiin päivittäin tarvitsemani astiat, siitä on helppo ottaa.
Mökilläkin on kuivauskaappi, se on tarpeen kun tiskaan käsin. - Mielialan mukaan. Nyt on kahvi ja pulla kausi menossa.
Yleensä keitän kaurapuuron ja lisään siihen jotain siemeniä. Leipää ja juustoa tai jotain leikkelettä.
Mikä lie tullut kun nykyisin tekee mieli pullaa, itse leivottua. - Minäkin kävin täällä 60 palstalla lähes päivittäin kunnes iästäni alkoi tulla kovaa porua.
Olivat laskeneet kuinka kauan olen kirjoitellut, siitä johtopäätös että olen yli-ikäinen. Ei kenellekään tullut mieleen että olen voinut alkaa käydä palstalla ala-ikäisenä. Sekin on yksi mahdollisuus.
Jos tulee nuorekas kuuskymppinen olo niin kirjaudun Mielikiksi ja käyn palstalla. - Kyllä loppusumma olisi pitänyt puolittaa.
Hän ei nähtävästi arvosta yhtään sinun panostasi. - Hyvin harvoin mietin sitä kuinka paljon on vielä aikaa. Ihan varmasti alle puolet eletystä.
Olen pitkäikäistä sukua, sata vuotta on moni saavuttanut, vanhin 106-vuotta.
Ei kuitenkaan mikään ole varmaa, isän suvussa on paljon syöpää, jos eivät sairastu syöpään niin elävät kauan.
Kun osaisi elää mahdollisimman täysipainoista elämää niin kauan kun pystyy.
Minulla on taipumusta jämähtää paikoilleni jos en pakota itseäni liikkeelle.
Onneksi sentään joka päivä harrastan liikuntaa, jämähtäminen tarkoittaa enemmänkin erakkona elämistä.
Pojan syöpään kuolemisen jälkeen läksi kuoleman pelko tyystin, En pelkää yhtään kuolemaa, joskaan en sitä vielä kaipaakaan. - En petaa jos ei joku ole tulossa. Voin sulkea makkarin oven jos yllätysvieraita tulee.
Edesmenneen mieheni huone omaishoitoajoilta on tyhjillään, kuntolu vempaimia säiyltän siellä kun eivät sovi kaikki omaan makkariin. Siinä huoneessa olisi hyvä moottorisänky, silti en oikein kotiudu sinne. Tytär omii huoneen aina kun käyvät.
Muistan hetekan ja ns. lokkipatjat, sellainen oli eka sänkymme. Se piti laittaa kiinni päiväksi ja pedata kun oli pieni asunto.
Minulla on aitassa vieläkin heteka, vien kesällä puolikkaan ulos, siinä on mukava loikoilla auringosa. - Narsisti sananakin on kärsinyt inflaation. Jos ei pidä jostain ihmisestä niin helposti tämä leimataan narsistiksi.
Hyvin usein avioerojen yhteydessä puoliso osoittautuu narsistiksi vaikka ei ennen eroa ole sellaisesta ollut tietoa.
On narsisteja olemassa, se on persoonallisuushäiriö joka tuottaa paljon murhetta kanssaihmisille ja hänen kanssaan tekemisissä oleville.
Tunnen muutaman jolla on osittain narsistisia piirteitä, mutta ihan puhdasta narsistia en tunne, siis sellaista josta aloittaja kirjoittaa.
Kai meissä kaikissa löytyy hippunen narsistia jos oikein tarkkaan penkoo. - Just tuota tarkoitin. :D