Epäuskoisuus, arvosteleminen ja oman selvän
etunsakin kiistäminen ei ole kovuutta ja
lujapintaisuutta. Ei mairitteleva ja matkittava
ominaisuus, vaan tavaksi tullut tietämättömyys.
Ihminen ei halua nähdä todellisuutta, Jumalan
luomaa maailmankaikkeutta oman sokeutensa
turvaamiseksi.
Jumalan viisaus, totuus ja todellisuus on
ihmisissä, luonnossa ja kaikkialla niin
todenmukainen, että melkoisen hätäpäätelmän
ihminen tekee, jos ei ota huomioon sitä
vaihtoehtoa, jotta kaikki onkin juuri siten kuten
on sanassa ilmoitettu. Että olemme Jumalan luomia
luomuksia ja onnemme on elää Hänen yhteydessään.
Jumala todistaa itsensä jo uskovassa ihmisessä.
Uudestisyntymän ihmeessä ja siinä kirkkauden
luomuksessa minkä Pyhä Henki luo. Verrattuna
entiseen pakanalliseen olemukseen, jossa ihminen
pälyili, jatkuvasti tarvitsi jonkinlaisen pönkän
horjuvalle itsetunnolleen, selitti
rauhattomuudessaan sekavia eikä oikein ollut
kotona missään, on hän uskovana täysin
toisenlainen luomus. Se rauhan, onnen ja
rakkauden kirkkaus mikä Pyhän Hengen täyttämässä
mielessä on ylittää kaikki aikaisemmat
kokemukset, eikä sen olomuodon ilmentämiseen
sanat riitä kertomaan. Ulospäin uskova näyttää
Hengen tilassa siltä kuin Hän on olisi juuri
nainnut aivonsa pihalle. Ymmärrys vain on
lisääntynyt, tila ei mene hetkessä ohi, eikä ole
ihmisestä itsestään.
Epäuskoisuuden logiikka tulee esille tarinassa,
jossa kuvitellaan, että sähkömies tulisi
sähköistämään omakotiltaloani. Olisin kyllä
huomannut muissa talouksissa miten sähkö toimii,
kuinka heiltä loistavat valot illalla ja olisin
kiinnostunut itsekin kokemaan samaa, mutta
sähkömiehen tullessa haluasin esittää kovanaamaa.
Hänen asetellessaan johtoja epäisin, että mitenkä
se sellainen voima voi tuollaissa ohuissa
johdoissa mennä. Eihän noissa edes ole reikää.
Sähkömies selittäisi, että kyllä se näissä vain
kulkee. Toisissa johdoissa menee plussaa ja
toisissa miinusta. Epäilisin, että eihän jos plus
ja miinus menee yhteen ole tuloksena mitään muuta
kuin nolla. Nyt sinä mulle kyllä höpöjä puhut.
Sähkömies tekisi työtänsä ja kärsivällisesti
selittäisi sähkön rakennetta ja miten sen tie on
talooni. En tajuasi enkä näkisi omaa
moukkamaisuuttani, vaan inttäisin, että vedät
niin paljon piuhaakin tänne, että meneehän se
sähkö, jos on olemassa niin sekaisin tuossa
sekamelskassa minkä olet luonnut.
Tavallaan kunnioittaisin sähkömiestä, huomaisin
että hän kyllä osaa asiansa ja jollakin tavalla
kaikessa mitä hän tekee tai sanoo on varsin selvä
logiikka. En voisi kuitenkaan myöntyä siihen,
että tuollainen näkymätön voima olisi olemassa,
että se lähtisi matkojen päästä ja tulisi
hallitsemaan taloani. Ei, tuo sähkömies vain
yrittää päteä tuoda itseään esille ja jymäyttää
minua muka hyväuskoista.
Sähkömies lähteissään kytkisi sähköt, sanoisi,
että siinä nyt näen, se toimii. Samalla hän
varoittaisi etten menisi sorkkimaan töpseleihin
millään esineellä. Se tuo sähkö, vaikka onkin
hyvä asia, on myös vaarallinen. Sen kanssa ei ole
leikkiminen. Vaikka et siihen usko, niin
kunnioita sitä kuitenkin jos elää haluat.
Sähkömiehen lähdettyä huomaisin, että se mitä hän
puhui, on totta. Kaikki toimii kuten hän sanoi.
Silti en voisi uskoa, että tämä on muka jotain
sähköä. Näkymätöntä vaarallista voimaa. Huiputtaa
se jätkä minua yritti. Ei noissa pistokkseen
reijissä voi olla mitään. Jollain muulla tavalla
tuo valo tulee kuin vaarallisena voimana. Vaikken
uskoisi sähköön, en silti tuhoudu vaikka teen
sitä mitä hän kielsi. Ei joku sähkö voi minua
määräillä. Työntäisin rautaiset esineet
pistokkeisiin todetakseni ettei minua huiputeta
ja siihii...
etunsakin kiistäminen ei ole kovuutta ja
lujapintaisuutta. Ei mairitteleva ja matkittava
ominaisuus, vaan tavaksi tullut tietämättömyys.
Ihminen ei halua nähdä todellisuutta, Jumalan
luomaa maailmankaikkeutta oman sokeutensa
turvaamiseksi.
Jumalan viisaus, totuus ja todellisuus on
ihmisissä, luonnossa ja kaikkialla niin
todenmukainen, että melkoisen hätäpäätelmän
ihminen tekee, jos ei ota huomioon sitä
vaihtoehtoa, jotta kaikki onkin juuri siten kuten
on sanassa ilmoitettu. Että olemme Jumalan luomia
luomuksia ja onnemme on elää Hänen yhteydessään.
Jumala todistaa itsensä jo uskovassa ihmisessä.
Uudestisyntymän ihmeessä ja siinä kirkkauden
luomuksessa minkä Pyhä Henki luo. Verrattuna
entiseen pakanalliseen olemukseen, jossa ihminen
pälyili, jatkuvasti tarvitsi jonkinlaisen pönkän
horjuvalle itsetunnolleen, selitti
rauhattomuudessaan sekavia eikä oikein ollut
kotona missään, on hän uskovana täysin
toisenlainen luomus. Se rauhan, onnen ja
rakkauden kirkkaus mikä Pyhän Hengen täyttämässä
mielessä on ylittää kaikki aikaisemmat
kokemukset, eikä sen olomuodon ilmentämiseen
sanat riitä kertomaan. Ulospäin uskova näyttää
Hengen tilassa siltä kuin Hän on olisi juuri
nainnut aivonsa pihalle. Ymmärrys vain on
lisääntynyt, tila ei mene hetkessä ohi, eikä ole
ihmisestä itsestään.
Epäuskoisuuden logiikka tulee esille tarinassa,
jossa kuvitellaan, että sähkömies tulisi
sähköistämään omakotiltaloani. Olisin kyllä
huomannut muissa talouksissa miten sähkö toimii,
kuinka heiltä loistavat valot illalla ja olisin
kiinnostunut itsekin kokemaan samaa, mutta
sähkömiehen tullessa haluasin esittää kovanaamaa.
Hänen asetellessaan johtoja epäisin, että mitenkä
se sellainen voima voi tuollaissa ohuissa
johdoissa mennä. Eihän noissa edes ole reikää.
Sähkömies selittäisi, että kyllä se näissä vain
kulkee. Toisissa johdoissa menee plussaa ja
toisissa miinusta. Epäilisin, että eihän jos plus
ja miinus menee yhteen ole tuloksena mitään muuta
kuin nolla. Nyt sinä mulle kyllä höpöjä puhut.
Sähkömies tekisi työtänsä ja kärsivällisesti
selittäisi sähkön rakennetta ja miten sen tie on
talooni. En tajuasi enkä näkisi omaa
moukkamaisuuttani, vaan inttäisin, että vedät
niin paljon piuhaakin tänne, että meneehän se
sähkö, jos on olemassa niin sekaisin tuossa
sekamelskassa minkä olet luonnut.
Tavallaan kunnioittaisin sähkömiestä, huomaisin
että hän kyllä osaa asiansa ja jollakin tavalla
kaikessa mitä hän tekee tai sanoo on varsin selvä
logiikka. En voisi kuitenkaan myöntyä siihen,
että tuollainen näkymätön voima olisi olemassa,
että se lähtisi matkojen päästä ja tulisi
hallitsemaan taloani. Ei, tuo sähkömies vain
yrittää päteä tuoda itseään esille ja jymäyttää
minua muka hyväuskoista.
Sähkömies lähteissään kytkisi sähköt, sanoisi,
että siinä nyt näen, se toimii. Samalla hän
varoittaisi etten menisi sorkkimaan töpseleihin
millään esineellä. Se tuo sähkö, vaikka onkin
hyvä asia, on myös vaarallinen. Sen kanssa ei ole
leikkiminen. Vaikka et siihen usko, niin
kunnioita sitä kuitenkin jos elää haluat.
Sähkömiehen lähdettyä huomaisin, että se mitä hän
puhui, on totta. Kaikki toimii kuten hän sanoi.
Silti en voisi uskoa, että tämä on muka jotain
sähköä. Näkymätöntä vaarallista voimaa. Huiputtaa
se jätkä minua yritti. Ei noissa pistokkseen
reijissä voi olla mitään. Jollain muulla tavalla
tuo valo tulee kuin vaarallisena voimana. Vaikken
uskoisi sähköön, en silti tuhoudu vaikka teen
sitä mitä hän kielsi. Ei joku sähkö voi minua
määräillä. Työntäisin rautaiset esineet
pistokkeisiin todetakseni ettei minua huiputeta
ja siihii...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olisiko mahdollista, että kirjoittaisit vielä
pidemmän kirjoituksen seuraavallakerralla. Se
onnistunee sinulta mainiosta, vieläpä lisäämättä
asiasisältöä yhtään.
Oletko kuullut tätä juutalaisvitsiä ? Se löytyy
1970 -luvulla painetusta ja suomennetusta
vitsikirjasta nimeltä "Kenelle rabbi nauroi ? ".
Kirja löytynee hyvinvarustetuista kirjastoista.
Se sisältää juutalaisten itsensä juutalaisista
kertomia vitsejä eikä siis ole rasistinen.
Natsi- Saksan alkuvaiheessa propagandaministeri
Göbbels vieraili koulussa, jossa oli paitsi
saksalaisia, myös juutalaisia oppilaita. Göbbels
kysyi luokalta: " Kuka on maailmanhistorian
tärkein kansanjohtaja ? Sille, joka vastaa
oikein, annan 1000 Saksan markkaa. "
Silloin juutalaispoika viittasi. Göbbels antoi
hänen vastata. Poika vastasi: " Tärkein
kansanjohtaja on Adolf Hitler ! "
Göbbels kysyi, miten juutalainen voi vasta noin,
eikö juutalaispojan pitäisi vastata: " Mooses" ?
Siihen poika totesi vain: " Mooses on kyllä
Mooses, mutta bisnes on bisnes ! "
Tämä siis on "Mooses on Mooses, bisnes on bisnes"
- hokeman etymologia.
Mitä eroa on juutalaisella ja joulupukilla?
Joulupukki tulee savupiipusta sisään, ja
juutalainen menee savupiipusta ulos.
En tiedä, onko tähän vitsiin vastausta
olemassakaan, mutta päättelin näin. Ontuuhan tuo
toisaalta; suomalainen joulupukki ei nuohoa.
Mutta ei kai Pakana itsekäänvastausta tiedä.
No niin, pyykit on pesty ja sisähommat
hoidettu, nyt ulos!
Hertta vanhana rasistina tiesi. Sujuvampi
sanamuoto kai olisi: Ne menevät eri suuntiin
savupiipussa.
Rrasistiksi leimaaminen julkisessa
keskustelussa on arrveluttavaa. Varsinkin, kun
ei ole perusteita. Vieläpä "vanha" rasisti.
Ikärasismia itseltänne. Räikeää. Perutteko
puheenne?
En ole niin vanha itsekään, että vaatisin minua
teititeltävän. Minuakin on aivan syyttä haukuttu
sekä rasistiksi, että sovinistiksi.
Minun tokaisuni oli sentään leikkimielinen, joten
mitään en peru, mitään en kadu.
Teitittelijä ottaa usein etäisyyttä, vaikkei
sinuttelijakaan aina tunkeileva ole.
En olisi odottanut sinulta näin varauksetonta
anteeksipyyntöä. Miten leikkimielisiä olivat ne
feministikeskustelun kopistelut, häh?
Joku eritt. satunnainen herkkä palstalla kävijä
ehkä luki vain tämän nimenomaisen keskustelun ja
purskahti itkemään. Niin sairasta kuvaa palstasta
(mme) en haluaisi antaa.
Ei missään itku ja nauru ole niin lähekkäin kuin
juutalaisvitseissä.
Oletko koskaan lukenut
keskitysleirikertomuksia? Siis muistelmia?
En ole lukenut, mutta onhan aiheesta ollut
lukuisia televisiodokumentteja ja elokuvia.
Minulle tuli mieleen yksi kysymys.Käyttääkö
jenkkien joulupukki ovea ulos mennesssään?
Tulee sivulliselle lisäkysymys: uskotko tosiaan
joulupukkiin?
Uskoohan moni toiseenkin yhtä vaikeasti
oikeaksitodistettavaan persoonaan!
...uskon joulupukkiin. Itse asiassa tiedän aivan
varmasti, että joulupukki on olemassa, sillä olen
itsekin toiminut joulupukkina kymmeniä kertoj
Hertta se vissiin tarkoittaa,että uskonko minä
joulupukkiin niin kuin hän itse.Hänhän kirjoitti
edellä joulupukista vaikka mitä.
Meinaan vaan,jotta jos joulupukki käyttää
savupiippua ulosmennesssään,niin onhan sillä
ainakin joskus sama suunta jutskun kanssa.