Kadotus...

Kärsimys on synnin palkka. Jos ei odota mitään, niin kärsimys on vähäisempi. Maailman pahuus on sielun karkaisemista. Kaikella on tarkoituksensa, ihmisen kiusaamisellakin. Ihmisen kiusaaminen on itsekasvatusta. Kiusaaminen on itseään kiusaamista. Jumala ei kiusaa ketään, mutta antaa sen tapahtua. Tämä on demiurgin maailma.

En usko ikuiseen helvettiin. Raamattua ja sen sanoja(esim "aika" ja "ikuisuus")on tulkittu väärin alkukielestä, eli hepreasta ja kreikasta. Nykyiset Latinan ja Germaanin kieliset käännökset ovat ainakin tämän asian suhteen vääristyneitä.


Sielut pysyvät helvetissään niin kauan, kunnes sekä saavat apua, että ovat valmiit ottamaan sitä vastaan. Jumala on KAIKKEUS eli universaali tajunta! Jumalan VALOSSA me näemme kaikki tekomme, sekä niiden seuraukset ja vaikutukset toisiin ihmisiin. Jotkut sielut eivät halua tulla VALOON, joten ne ovat tämän takia tuomittuja melkien ikuisesti pimeyteen. Se on viimekädessä niiden valinta, ei Jumalan. Jumala on maailman VALO!

"Ikuinen kuolema eli hävitys vai ikuinen kidutus?"
Ei kumpikaan! Rajattoman Rakkauden Jumala ei rankaise eikä kiduta (vain ihmiset tekevät sellaista!), vaan antaa aina uuden mahdollisuuden...oikeudenmukaisesti (karman lain mukaan).

"...ettei kaikilla ole asiaa taivaaseen ja että heidän kohtalonsa on kadotus ja että jos kadotus on ikuinen kuolema ilman ylösnousemus toivoa..."
Mikä on "taivas"? Onko se kuoleman jälkeinen tila vai voisiko se olla vain olemisen tila missä tahansa, jopa (joskus) maan päälläkin?
Mikä on "kadotus"? Jospa se tarkoittaa vain sitä, että ihmissielu on kadottanut yhteytensä todelliseen sisäiseen Itseensä, Jumalaan ja elämän tarkoitus tällä olemisen tasolla on yksinkertaisesti sen takaisin löytäminen!

Kokijan oma asenne ja kehitystaso määrittelevät sen miten elämänsä kokee, niin ennen oman aineellisuutensa kuolemaa, kuin sen jälkeen.

Olen sitä mieltä jotta "kadotus" olisi juuri se ikuinen uskontojen kovaati haluama ja tavoittelema ikuinen privaatti-tietoisuus vaikkapa "taivaassa"(puhumattakaan maallisesta paratiisista).
Sellaisessa olotilassa ja tilassa juurijosmissä olisi oltavakin niitä kaikenmoisia eriteltyjä tuntemuksia, siis myös kipua kuin nautintoakin(kuin juuri täällä!!) jotta elämä olisi hetken edes mielekästä.
Mutta ikuisesti,,no huh,huh.

Jos siis 'kadotus' merkitsee sitä että häviää täydellisesti olemattomiin, niin silloinhan ei tiedä koskaan edes eläneensä ja sehän on se paras tila.
Toisaalta jos joutuu taas uudelleen kiertoon on se uusi seikkailu.
Kirkkoisen juovuspäissään ja masennuksissaan keksimiin helvetillisiin ideoihin ikuisesta kidutuspaikasta en edes usko, koska mikään pahuus ei voi olla ikuista, ei siis mikään.
Toisaalta jos olisi sellaista ja sellainen paikka, niin jos todella oikeudenmukaisuus ja nöyryys löytyisi silloin ja siellä niin sanoen on "sydämestä", niin kidutus-paikka-tuomiokin ja se itse mesta tuntuisi varmaan "taivaalta", koska tietäisi "että se on minulle juuri oikein, saan ansioni mukaan".

Mutta ei, ei siis ajallisista tuomioista ajatonta rangaistusta, ei mitään järkeä kun samaan aikaan Jumalaa tituleerataan rakkaudeksi.

Jumala luodessa ihmisen kaltaiseksensa, antoi ihmiselle vapaan tahdon valita tarjolla oleva armo, joka sen hylkää, sen osa on iankaikkinen vaiva tulikivijärvessä jossa madot eivät kuole, tuskan kovuus on synnin teon mukainen. Vanhurskas tuomio on kaikille oikeudenmukainen lue Room.1:19,20, 2:14-16.

Ihmisenkin henki on sama ikuinen henki joka on Jumala. Se ei ole milloinkaan alkanut, eikä se milloinkaan pääty.

Maallisen elämän jälkeen sana 'ikuinen' on aikalailla voimakas ilmaus.

En usko ikuiseen kuolemaan, enkä kidutukseen...mehän elämme paikassa, jossa miljoonat ihmiset kituvat, nääntyvät nälkään..janoon ym.

On suurta harhakuvitelmaa, että joku (jotkut) jossakin antaisivat määräyksen, että kiduttakaa sitä ikuisesti?
Tällainen ajattelu ja uskomus on täysin järjetöntä.

Minä uskon siihen, ettei kukaan meitä rankaise. Sen me teemme itse, sovittamalla tekomme ja tällöin voimme joutua kokemaan itse ne negatiiviset teot ja tunteet, jotka olemme toisille tuottaneet.

Me olemme sitä kuoleman jälkeenkin kuin mitä me olemme ennen kuolemaa ja se on kaikille sama oli uskovainen tai ei

JOS olemme taivaassa nyt niin olemme sitä kuoleman jälkeenkin
Jos uskomme pääsevämme taivaaseen kuoleman jälkeen rukoilemalla ja juman armosta, niin jatkamme sitä samaa rukoilemista kuoleman jälkeenkin, ja tulemme taas maanpäälle takaisin rukoilemaan ja kärsimään uudessa persoonassa
koska syyn ja seurauksen lain mukainen välttämättömyyden pakko vaatii niin

Tuollainen uskonnon kaavan mukainen ratkaisu on kekisitty sielun ikuistamiseksi
mutta se on aikaa ja aikakin päättyy joskus joten se on vain kärsimyksen pelon ja tuskan avulla jatkettua sielun elämää joka kuitenkin päättyy aikanaan

Jos kuitenkin ymmärrämme oman syyn ja seurauksen ketjumme täällä maan päällä eläessä, niin tuo ketju päättyy silloin ja silloin elämme sitä elämää jota elimme paratiisissa, ja olemme osa kuolematonta ajatonta elämää, joka ei ole koskaan syntynyt eikä koskaan kuole

Meidän ensisijainen tehtävämme on ilmentää ajatonta elämää ajassa ja aineessa
mutta olemme paratiisiajan tapahtumissa ajautuneet väärälle raiteelle, ja tärkein tehtävämme on palata oikealle raiteelle ennenkuin ihminen tuhoaa koko telluksen elämän uskontineen ja aatteineen
.

Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Ilm 20:14
Ikuisella kidutdusksella, se on imisen oma tunto joka soimaa.

Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'

"Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."