Puna-armeijaa on näillä palstoilla ylistetty ja moitittu. Molempia aiheesta.
Mutta millainen oli asiantuntijan silmin puna-armeijan sotilas?
Siitä on hyviä kuvauksia mm. eversti ja sotahistorioitsija Y.A. Järvisen kirjoissa. Hän osallistui molempiin sotiin rintamajoukoissa.
Venäläisethän olivat mongolien ja tsaarivallan alaisina tottuneet elämään orjina.Elämä piiska selässä sai aikaan apaattisen ihmisen, joka alistui oleviin oloihin purnaten, mutta totellen..
Mutta muuttiko vallankumous tilanteen?Kasvattiko kommunismi uuden ihmisen, uuden sotilaan?
Mutta millainen oli asiantuntijan silmin puna-armeijan sotilas?
Siitä on hyviä kuvauksia mm. eversti ja sotahistorioitsija Y.A. Järvisen kirjoissa. Hän osallistui molempiin sotiin rintamajoukoissa.
Venäläisethän olivat mongolien ja tsaarivallan alaisina tottuneet elämään orjina.Elämä piiska selässä sai aikaan apaattisen ihmisen, joka alistui oleviin oloihin purnaten, mutta totellen..
Mutta muuttiko vallankumous tilanteen?Kasvattiko kommunismi uuden ihmisen, uuden sotilaan?
Vastaukset 17
Vanhimmat
punasotilas oli poikkeuksia lukkunottamatta äärettömän sitkeä, kärsivällinen, vähään tyytyvä, kuriin alistuva ja kuolemaa halveksiva.
Hän oli kuin kone, joka kävi kunnes polttoaine loppui ja vähän sen jälkeenkin.
Testi voittaja,, testi pidettiin 40- luvulla
Kaippa se riippui siitä missäpäin sodittiin ja mistä oli kotoisin. Esim. moskovalaiselle tai georgialaiselle Karjalan maasto oli vierasta kun taas leningradilainen oli tottunut siihen paremmin.
Sotaveteraanit, kuten iso-isäni, arvostivat venäläisiä sotilaita, olivat isänmaallisia ja uhrautuvaisia, tosin sodanjohto oli mitä oli, ne tuhlasi varsin surutta miehiä.
Mistä se tiesi että kaikki täällä olleet neuvostoliittolaiset oli ryssiä.
hyvin niin kauan kun olivat upseerin, politrukin tai edes aliupseerin johtamia. Jos esimiehet kaatuivat tai haavoittuivat, joukko menetti halunsa taistella ja hajosi tai antautui.
Tässä suhteessa suomalaiset kestivät paremmin, joskin samoja piirteitä oli. Suomalaiset ei tosin hevin antautuneet.
Politrukkit, komissaarit ja upseerit olivat ainakin vuoden 1942 loppuun asti vain haitaksi. Valvoivat Stalinin typeriä käskyjä ja tappoivat jokaisen armotta joka niitä uhmasi.
Kun Stalin taas näki että jos ei edes jonkin verran kuuntele asiantuntijoita niin tässähän kuollaan sukupuuttoon muuttui tilanne. En sano etteikö toki esimerkiksi Hitlerin virheet auttaneet vielä 1943 mutta kuitenkin.
sitten olisi sotaa johtanut? Millä koulutuksella? Oletkohan lukenut liikaa palstan jälkiviisaita strategeja?
"Politrukkit, komissaarit ja upseerit olivat ainakin vuoden 1942 loppuun asti vain haitaksi. "
Mikään armeija ei toimi ilman upseereja.
Kyllä siellä oli paljon oma-aloitteisia poikia joista suurin osa tosin oli ei-venäläisiä mutta tietysti suurimmaksi osaksi eivät toimineet koska tiesivät että:
a) Stalin tappaa perääntyjät ja
b) yhteistyö saksalaisten kanssa voi taata paremman elämän
siis johtivat joukkoja???
"Kyllä siellä oli paljon oma-aloitteisia poikia"
Miksei neuvostohistorioitsijat tiedä tällaisesta mitään? Ne väittävät eriarvoisten upseerien ja myös poliitisten työntekijöiden johtaneen joukkoja. Ovat siis väärässä?
Eivät johtaneet mutta pystyivät kuitenkin aiheuttamaan riittävää vahinkoa saksalaisille ja näiden liittolaisille ennen kuin jäivät vangiksi tai kaatuivat.
" Jos minä vain pahassa tarkoituksessa rikon tämän juhlallisen valani, niin koohdatkoon minua neuvostolain ankara rangaistus, yleinen viha ja työtätekevien ylenkatse."
Tuo oli sotilasvalan viimeinen kappale. Se piti myös käytännössä paikkansa. Esimerkiksi pelkuruus ja karkuruus rangaistiin yleensä kuolemalla. Myös sotavangin kohtalo oli karu, vaikka olisi vankeudesta palannutkin. Lievin rangaistus oli 10 vuotta työleiriä.
Eversti Wolf H. Halsti kirjoitti muistelmissaan, että suomalaiset sotilaat mielsivät laadullisen eron selvästi hyväkseen verrattuna puna-armeijan sotilaisiin. Jopa niin, että lukumäärä oli toisarvoinen tekijä taistelussa.
Hän kirjoittaa myös, että neuvostoliittolaiset sotavangit, joita hän kuulusteli eivät uskoneet omaa propagandaansa. Halstin mukaan ihmisen perusolemusta ei edes monikymmenvuotinen, massiivinen propaganda voi muuttaa toiseksi.
Halsti ihmettelee myös apaattisuutta, jolla venäläinen sotilas suhtautui omaan kohtaloonsa: pataljoonat saattoivat kahlata hitaasti lumessa kohti suomalaisten asemia, kunnes loppuun kaatuminen pysäytti liikkeen. Jos perääntymiskäsky joskus tuli, lähtö taaksepäin oli yhtä verkkaista. Halsti arvelee, että asialla on jotain tekemistä kansan koon kanssa.
miehistön suhteet lienevät yleensä olleet kohtuulliset. Upseerille kuului puna-armeijassa suuri määrä etuja, esimerkiksi ylimääräiset annokset ruuassa, tupakassa kuin alkoholissa. Puna-armeijassa niitä pidettiin luonnollisina.
Miehistölle oli edullista liittyä komsomoliin tai puolueeseen. Silloin esimerkiksi kaatumisestat ilmoitetiin omaisille ja perheesgtä pidettiin jonkin verran huolta.
puna sotilas näki talvisodassa komissaarin kartalta suomen ja ajatteli mikä tuo kärpääsen paska on, sekö meitä uhkaa.
jatkosodas sama aatteli sit, osaa ne sotia, katotaas.
mongoolit kirkiisit ollu koskaa ees kuullu sanaa suomi kun sen kuulivat ekan kerran aattelivat sen olevan juotavaa.
Nuoret mongooli miehet joita Puna-Armeijassa oli ikäluokalta 1915-1924 olivat raskaasti neuvostopropagandan aivopesemiä. Siitä nykyhistoriasta mitä mongooli äpärille nykyään opetetaan ei ollut tietoakaan. Jos joku sanoo että Stalinin aikainen Neuvostoliitto sallia mongoleille vapauden oppia omasta historiastaan ja matkustaa vaikkapaa Kiinaan niin puhuu P:tä. Käy kysymässä vaikka Suomessakin asuvilta kalmukeilta. Moni nulikka ei ollut edes kunnolla oppinut Tsingis-Kaanista.
Mongoleillehan ei edes kerrottu Leninin syntyperää. Sanottiin että vinot silmät johtuu optisesta harhasta. Virallisten oppikirjojen mukaan Vladimir Uljanovilla on työläistausta ja venäläiskansallinen alkuperä kuten kunnon bolshevikille kuuluikin. Ne ilmeisesti opetti tällaista roskaa Neuvostoliiton romahtamiseen asti.