Aina me hamuamme ja odotamme kovia juttuja.
Kyltymättömästi kaipaamme väriä ja vaihtelua
elämäämme. Emme halua tahkota samaa kehää, vaan
säpinää ja säihkettä tulee olla. Ellei ole
harmoonista, kaunista ja kaikki rajat ylittävää
iloa, niin kunhan edes myrskyä vesilasissa. Sitä
rauhaton sielumme kaipaa.
On tietenkin eräs asia, joka voi sielumme
lääkitä. Eikä kukaan varmaan arvaa mikä se on.
Jeesus Kristus. Kun otamme Hänet todella vastaan,
siinä on sieluumme ja elämäämme säihkettä enemmän
kuin mikään hullunmyllyn voi koskaan saada
aikaan. Maailman kova menohan vain kivettää
meidät, tekee kyyniseksi ja kivikasvoisiksi, niin
että pian aikaa meitä ei mikään liikuta.
Tälläinen yksinkertainen asia on tietenkin meille
vaikea. Alamme jo heti tympääntyä, että voi ei
taasen joku jotain yrittää, en kyllä anna. Emme
tajua sitä, että kyse ei ole kenenkään oikeassa
olemisesta, luovuttamisesta tai kenenkään toisen
saamasta voitosta, vaan siitä, että juuri sinä
saisit sieluusi elämän. Sellaisen elämän jota
juuri haluat sitä kuitenkaan vielä tietämättä. Et
voi kuvitella että Jeesus voi elävänä ja
vaikuttavana tulla sieluusi. Luulet vain, että
sinusta täytyy tulla veri veri omintuinen ja
kummajainen Jeesuksen tykönä. Ei. Nyt ehkä olet
kummajainen ja Jeesuksessa Kristuksessa pääset
tasapainoon.
Raamatussa kerrotaan miten sakkeus pelastui. Tuo
ihmisten silmissä syntinen publikaani kuuli
Jeesuksen kutsun ollessaan puuhun kiivenneenä
nähdessään tuon paljon puhutun profeetan. Jeesus
sanoi hänelle: " Sakkeus tule nopeasti alas,
sillä tänään minun pitää oleman sinun
huoneessasi." Sakkeus ilahtui siitä kutsusta ja
tuli nopeasti alas. Näin meidänkin olisi
toimittava kun kuulemme Jeesuksen kutsun syvällä
sisimmässämme. Ilahtua siitä ja rientää Jeesuksen
tykö. Sellaisia ihmisiä Jeesus haluaa. Niitä,
jotka ilolla kääntyvät hänen puoleensa. Ei
väkisinkäännytettyjä tai järkeisuskovia
aivopestyinä.
Sakkeukksen kääntyminen uskoon ja tuleminen
Jeesuksen tykö herätti nurinaa siitä, että
syntisen miehen luo Jeesus meni majailemaan. Ei
mennyt johtavien kirkonmiesten ja fariseusten
tykö opinkappaleita viilaamaan, vaan tuli ja
astui tuollaisen halveksitun publikaanin tykö,
jonka uskosta ei nyt voi mitään tulla, kun on
kaikki vääryydet tehnyt.
Näin voivat ihmiset meitäkin hyljeksiä ja
uskoamme. Eivät pitää uskovina kun tietävät
entisen elämämme ja alkavat enemminkin tenttailla
ja murentaa uskoamme kuin iloita siitä, että yksi
lammas on tullut Jeesuksen tykö. Siksi usko ei
todellakaan ole meille mielipideilmasto. Emme voi
uskoa sen mukaan kuin meiltä odotetaan ja
toivotaan, vaan sen mukaan kuin kuulemme kutsun
sydämessämme. Silloin olemme vapaat sekä
synnistä, että siitä että uskontiemme yritetään
kiiltokuvauskovien kautta kariuttaa. Jos olemme
seuranneet Jeesuksen kutsua, eivät ihmisten äänet
voi kantaa sen yli.
Kuullessaan nurinan Sakkeus itse nousi
puolustamaan uskoaan. Hän osoitti sen, että
Hänelle usko Jeesukseen ei ole vain hetken huuma,
eikä senhetkinen otollinen mielipideilmasto
ajatella niin, vaan että Hän on tehnyt todella
elämässään ratkaisun Jeesuksen puoleen.
Hän lupasi antaa puolet omaisuudestaan köyhille
ja jos jotakulta olen jotain petoksella ottanut,
niin annan nelinkertaisesti takaisin. Näitä hän
ei tehnyt siksi, että olisi osoittanut vain
hurkautensa ihmisten edessä, kuten fariseukset
tekevät almua antaessaan, vaan hän osoitti tällä,
että Jeesus oli todella tullut Hänelle todeksi.
Hän pystyi elämään sydämessään toisin kuin
aikaisimmin. Jeesus oli hyväksymällä hänet
syntinsen ihmisen ennen noita kiiltokuva
fariseuksia nostanut hänet uskossaan ja teoissaan
ohi heidän. Hän oli uskossaan lähempänä kuin nuo
hänen tuomitsijansa, jotka luulivat itsellänsä
olevan taivastan valtakunnan avaimet, mutta
joille Jeesus ei todellisesti merkinnyt yhtään
mitään.
Se päivä, jona Jeesus vieraili Sakkeuksen kotona
oli häne elämänsä suuri päivä. Siitä oli alkava
hänelle aivan uusi ja erilainen elämä. Hän nousi
ylös seuraavana aamuna erilaisena miehenä kuin
mitä aikaisempina aamuina. Hän ei lähtenyt
toteuttamaan päivän askareita kieroilu ja
omanvoitonpyytö aikein, vaan tehden kaiken kuin
Jeesukselle. Hänellä oli nyt sielussaan rauha,
rakkaus ja ilo lähimmäisiä kohtaan. Jokainen
ihminen, joka hänet sinä päivänä kohtasi saattoi
huomata, että jotain merkittävää oli tapahtunut
tälle miehelle. Monet tiesivät, ehkä Jeesus oli
vieraillut hänen kotonaan. Ehkä he kyselivät
siitä, ja hän todisti että hän oli tullut siihen
uskoon mitä Jeesus opetti. Ei siihen
raamatunselityskotelo oppiin mitä fariseukset
olivat vuosikymmeniä opettaneet ja joka ei
antanut mitään, vaan nyt hän tunsi mitä oli uskoa
Jumalaan ja tuntea se sanoma Jeesuksen kautta
itsessään.
Saattoi olla, että monet uskoivat Sakkeuksen
myötä. He näkivät mitä on elämä uskoa. Miten
ihminen voi sen voimasta muuttua ja heitä alkoi
kiinnostaa tuo usko. Oli tietenkin niitäkin,
jotka pitivät Sakkeusta kovin höyrähtäneenä.
Olisi vain jatkanut entistä katalaa elämäänsä
eikä sekaantunut tuollaisiin jumaluuksiin
näyttivät ne tai tuntuivat ne miten hyviltä
tahansa. Ei ihmisen osa ole tuollainen, muuttua
ja ryhtyä elämään erilailla kuin ennen. Hyvää
ehkä, mutta kummallista.
Samalla tavalla tänääkin Jeesus kutsuu niitä
joilla on herkkä sielu. Hän kutsuu
yksinkertaisesti, vaan tulemaan luokseen, mutta
antaa sillä matkalla vallankumouksen sieluun ja
elämään. Jeesuksessa Krituksessa meidän ei
tarvitse pakottaa itseämme mihinkään, ei tehdä
mitään turhan kunnian pyynnöstä, eikä täyttää
minkään uskonnollisen opin mittoja. Meidän tulee
vain ottaa Hänet vastaan ja antaa sen rauhan
minkä syntien anteeksisaamisesta saamme muuttaa
meidät. Silloin saamme palon elämäämme etsiä
Jumalaa toden teolla, tutkia Hänen sanaansa ja
kulkea sitä tietä päivästä päivään. Silloin enää
ihmisten ei tarvitse muistuttaa meille, että
Jeesus on Herra, tai että Raamatussa taitaa
seisoa niin. Meillä tulee olemaan palo siihen
tietämykseen ja hankimme sen ilolla ja
yllätävällä helpoudella. Siksi, koska Jeesus on
kansaamme.
Ellei Jeesuksen kutsu tunnu tulevan, jos emme ole
valmiita ilolla kääntymään Hänen puoleensa, niin
silloin on turha edes perustella epäuskoaan tai
etsiä sille syitä. Ei Jeesus edes halua sellaisia
jahkaavia lapsia itselleen tai sellaisia, jotka
uskovat kun se tuntuu nyt olevan niin kovasti in.
Jeesus etsii elämässä erilaisten tilanteiden
kautta niitä Sakkeuksiaan, jotka ehkä kovinkin
syntisinä ja ryvettyinä ovat kuitenkin
sydämessään halukkaita seuraamaan Häntä ja
muuttamaan elämänsä suuntaa. Heille jokin sana
voi olla sielun lääkke ja voima matkalle.
Sellainen, joka fariseukselle tai
kutusumattomalle on punainen vaate.
Ken on tehnyt Sakkeukset, tietää sen, että se
sana mikä minulle voi olla elämän sanat, voivat
olla joillekin häiriötekijä numero yksi. Jeesus
ei tehnytkään eikä sanonut sitä mitä kaikki
halusivat kuulla ja mille kaikki olisivat
tapattaneet karvaisia käsiään. Koska Hän on
antanut meille esimerkin sekä elämän sanat, niin
samoin on myös meidän toimiminen. Ei siten, mikä
maailman on, vaan sitä mikä on sielun.
Kyltymättömästi kaipaamme väriä ja vaihtelua
elämäämme. Emme halua tahkota samaa kehää, vaan
säpinää ja säihkettä tulee olla. Ellei ole
harmoonista, kaunista ja kaikki rajat ylittävää
iloa, niin kunhan edes myrskyä vesilasissa. Sitä
rauhaton sielumme kaipaa.
On tietenkin eräs asia, joka voi sielumme
lääkitä. Eikä kukaan varmaan arvaa mikä se on.
Jeesus Kristus. Kun otamme Hänet todella vastaan,
siinä on sieluumme ja elämäämme säihkettä enemmän
kuin mikään hullunmyllyn voi koskaan saada
aikaan. Maailman kova menohan vain kivettää
meidät, tekee kyyniseksi ja kivikasvoisiksi, niin
että pian aikaa meitä ei mikään liikuta.
Tälläinen yksinkertainen asia on tietenkin meille
vaikea. Alamme jo heti tympääntyä, että voi ei
taasen joku jotain yrittää, en kyllä anna. Emme
tajua sitä, että kyse ei ole kenenkään oikeassa
olemisesta, luovuttamisesta tai kenenkään toisen
saamasta voitosta, vaan siitä, että juuri sinä
saisit sieluusi elämän. Sellaisen elämän jota
juuri haluat sitä kuitenkaan vielä tietämättä. Et
voi kuvitella että Jeesus voi elävänä ja
vaikuttavana tulla sieluusi. Luulet vain, että
sinusta täytyy tulla veri veri omintuinen ja
kummajainen Jeesuksen tykönä. Ei. Nyt ehkä olet
kummajainen ja Jeesuksessa Kristuksessa pääset
tasapainoon.
Raamatussa kerrotaan miten sakkeus pelastui. Tuo
ihmisten silmissä syntinen publikaani kuuli
Jeesuksen kutsun ollessaan puuhun kiivenneenä
nähdessään tuon paljon puhutun profeetan. Jeesus
sanoi hänelle: " Sakkeus tule nopeasti alas,
sillä tänään minun pitää oleman sinun
huoneessasi." Sakkeus ilahtui siitä kutsusta ja
tuli nopeasti alas. Näin meidänkin olisi
toimittava kun kuulemme Jeesuksen kutsun syvällä
sisimmässämme. Ilahtua siitä ja rientää Jeesuksen
tykö. Sellaisia ihmisiä Jeesus haluaa. Niitä,
jotka ilolla kääntyvät hänen puoleensa. Ei
väkisinkäännytettyjä tai järkeisuskovia
aivopestyinä.
Sakkeukksen kääntyminen uskoon ja tuleminen
Jeesuksen tykö herätti nurinaa siitä, että
syntisen miehen luo Jeesus meni majailemaan. Ei
mennyt johtavien kirkonmiesten ja fariseusten
tykö opinkappaleita viilaamaan, vaan tuli ja
astui tuollaisen halveksitun publikaanin tykö,
jonka uskosta ei nyt voi mitään tulla, kun on
kaikki vääryydet tehnyt.
Näin voivat ihmiset meitäkin hyljeksiä ja
uskoamme. Eivät pitää uskovina kun tietävät
entisen elämämme ja alkavat enemminkin tenttailla
ja murentaa uskoamme kuin iloita siitä, että yksi
lammas on tullut Jeesuksen tykö. Siksi usko ei
todellakaan ole meille mielipideilmasto. Emme voi
uskoa sen mukaan kuin meiltä odotetaan ja
toivotaan, vaan sen mukaan kuin kuulemme kutsun
sydämessämme. Silloin olemme vapaat sekä
synnistä, että siitä että uskontiemme yritetään
kiiltokuvauskovien kautta kariuttaa. Jos olemme
seuranneet Jeesuksen kutsua, eivät ihmisten äänet
voi kantaa sen yli.
Kuullessaan nurinan Sakkeus itse nousi
puolustamaan uskoaan. Hän osoitti sen, että
Hänelle usko Jeesukseen ei ole vain hetken huuma,
eikä senhetkinen otollinen mielipideilmasto
ajatella niin, vaan että Hän on tehnyt todella
elämässään ratkaisun Jeesuksen puoleen.
Hän lupasi antaa puolet omaisuudestaan köyhille
ja jos jotakulta olen jotain petoksella ottanut,
niin annan nelinkertaisesti takaisin. Näitä hän
ei tehnyt siksi, että olisi osoittanut vain
hurkautensa ihmisten edessä, kuten fariseukset
tekevät almua antaessaan, vaan hän osoitti tällä,
että Jeesus oli todella tullut Hänelle todeksi.
Hän pystyi elämään sydämessään toisin kuin
aikaisimmin. Jeesus oli hyväksymällä hänet
syntinsen ihmisen ennen noita kiiltokuva
fariseuksia nostanut hänet uskossaan ja teoissaan
ohi heidän. Hän oli uskossaan lähempänä kuin nuo
hänen tuomitsijansa, jotka luulivat itsellänsä
olevan taivastan valtakunnan avaimet, mutta
joille Jeesus ei todellisesti merkinnyt yhtään
mitään.
Se päivä, jona Jeesus vieraili Sakkeuksen kotona
oli häne elämänsä suuri päivä. Siitä oli alkava
hänelle aivan uusi ja erilainen elämä. Hän nousi
ylös seuraavana aamuna erilaisena miehenä kuin
mitä aikaisempina aamuina. Hän ei lähtenyt
toteuttamaan päivän askareita kieroilu ja
omanvoitonpyytö aikein, vaan tehden kaiken kuin
Jeesukselle. Hänellä oli nyt sielussaan rauha,
rakkaus ja ilo lähimmäisiä kohtaan. Jokainen
ihminen, joka hänet sinä päivänä kohtasi saattoi
huomata, että jotain merkittävää oli tapahtunut
tälle miehelle. Monet tiesivät, ehkä Jeesus oli
vieraillut hänen kotonaan. Ehkä he kyselivät
siitä, ja hän todisti että hän oli tullut siihen
uskoon mitä Jeesus opetti. Ei siihen
raamatunselityskotelo oppiin mitä fariseukset
olivat vuosikymmeniä opettaneet ja joka ei
antanut mitään, vaan nyt hän tunsi mitä oli uskoa
Jumalaan ja tuntea se sanoma Jeesuksen kautta
itsessään.
Saattoi olla, että monet uskoivat Sakkeuksen
myötä. He näkivät mitä on elämä uskoa. Miten
ihminen voi sen voimasta muuttua ja heitä alkoi
kiinnostaa tuo usko. Oli tietenkin niitäkin,
jotka pitivät Sakkeusta kovin höyrähtäneenä.
Olisi vain jatkanut entistä katalaa elämäänsä
eikä sekaantunut tuollaisiin jumaluuksiin
näyttivät ne tai tuntuivat ne miten hyviltä
tahansa. Ei ihmisen osa ole tuollainen, muuttua
ja ryhtyä elämään erilailla kuin ennen. Hyvää
ehkä, mutta kummallista.
Samalla tavalla tänääkin Jeesus kutsuu niitä
joilla on herkkä sielu. Hän kutsuu
yksinkertaisesti, vaan tulemaan luokseen, mutta
antaa sillä matkalla vallankumouksen sieluun ja
elämään. Jeesuksessa Krituksessa meidän ei
tarvitse pakottaa itseämme mihinkään, ei tehdä
mitään turhan kunnian pyynnöstä, eikä täyttää
minkään uskonnollisen opin mittoja. Meidän tulee
vain ottaa Hänet vastaan ja antaa sen rauhan
minkä syntien anteeksisaamisesta saamme muuttaa
meidät. Silloin saamme palon elämäämme etsiä
Jumalaa toden teolla, tutkia Hänen sanaansa ja
kulkea sitä tietä päivästä päivään. Silloin enää
ihmisten ei tarvitse muistuttaa meille, että
Jeesus on Herra, tai että Raamatussa taitaa
seisoa niin. Meillä tulee olemaan palo siihen
tietämykseen ja hankimme sen ilolla ja
yllätävällä helpoudella. Siksi, koska Jeesus on
kansaamme.
Ellei Jeesuksen kutsu tunnu tulevan, jos emme ole
valmiita ilolla kääntymään Hänen puoleensa, niin
silloin on turha edes perustella epäuskoaan tai
etsiä sille syitä. Ei Jeesus edes halua sellaisia
jahkaavia lapsia itselleen tai sellaisia, jotka
uskovat kun se tuntuu nyt olevan niin kovasti in.
Jeesus etsii elämässä erilaisten tilanteiden
kautta niitä Sakkeuksiaan, jotka ehkä kovinkin
syntisinä ja ryvettyinä ovat kuitenkin
sydämessään halukkaita seuraamaan Häntä ja
muuttamaan elämänsä suuntaa. Heille jokin sana
voi olla sielun lääkke ja voima matkalle.
Sellainen, joka fariseukselle tai
kutusumattomalle on punainen vaate.
Ken on tehnyt Sakkeukset, tietää sen, että se
sana mikä minulle voi olla elämän sanat, voivat
olla joillekin häiriötekijä numero yksi. Jeesus
ei tehnytkään eikä sanonut sitä mitä kaikki
halusivat kuulla ja mille kaikki olisivat
tapattaneet karvaisia käsiään. Koska Hän on
antanut meille esimerkin sekä elämän sanat, niin
samoin on myös meidän toimiminen. Ei siten, mikä
maailman on, vaan sitä mikä on sielun.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihana pitkä juttu. Oli ihan jaskelia....