Liittyen jo aiempaan keskusteluun uskaltaudun
avata otsikon peruskristillisestä perisynnin
perverssistä käsitteestä.
Kristinuskon kantaviin peruspilareihin kuuluu
doktriini ihmisen perisynnistä. Tällä
tarkoitetaan sitä, että ihminen jo syntyessään on
syntinen, paha ja kadotukseen tuomittu. Ihminen
on suorastaan satanistinen. Perisynnin
käsitteeseen perustuu sekä Luterilainen että
Katolinen pelastusoppi.
Tämä - ainakin minulle - on ollut erittäin
vaikeaa käsittää. Otetaan esimerkki:
Seisot kadulla ja huomaat lapsen - omasi tai
jonkun muun - horjahtavan raitiovaunun eteen,
niin lähes refleksinomaisesti repäiset mukulan
takaisin turvaan. Saman tekee lähes kuka hyvänsä.
Refleksinomaisesti.
Tällainen refleksi ei lähde läpeensä pahasta -
pahaksi luodusta - ihmisestä. Lisäksi tällainen
suojelumekanismi on meissä kaikissa.
Myötäsyntyisesti ja Jumalan lahjana.
Tappaminen on mediassa popularisoitu kuin
hampurilaisen syönti. Silti tosipaikan edessä
tappaminen - tai edes fyysisen vahingon
tarkoituksellinen ja harkittu tuottaminen - on
erittäin monelle ihmiselle vaikeaa, lähes
mahdotonta ELLEI siihen erityisesti provosoida.
Fakta minkä toteaminen on ei vaadi monenkaan
sotadokumentin lukemista.
Jos ihminen olisi luonnostaan niin paha
ja "syntinen" kuin kristillinen käsitys antaa
ymmärtää, niin suojelurefleksiä ei olisi ja
toisen vahingoittaminen kävisi kuin pullansyönti.
Voisiko joku uskis ystävällisesti selittää
edellämainitun ristiriidan? Vai onko tämäkin
saatanan saatanallinen juoni??
Toinen mysteeri minulle on se, miksi Jumala olisi
luonut omasta kuvastaan niin läpeensä pahan kuin
uskikset kertoo...ilmeisesti se vasta
saatanallinen juoni onkin.
avata otsikon peruskristillisestä perisynnin
perverssistä käsitteestä.
Kristinuskon kantaviin peruspilareihin kuuluu
doktriini ihmisen perisynnistä. Tällä
tarkoitetaan sitä, että ihminen jo syntyessään on
syntinen, paha ja kadotukseen tuomittu. Ihminen
on suorastaan satanistinen. Perisynnin
käsitteeseen perustuu sekä Luterilainen että
Katolinen pelastusoppi.
Tämä - ainakin minulle - on ollut erittäin
vaikeaa käsittää. Otetaan esimerkki:
Seisot kadulla ja huomaat lapsen - omasi tai
jonkun muun - horjahtavan raitiovaunun eteen,
niin lähes refleksinomaisesti repäiset mukulan
takaisin turvaan. Saman tekee lähes kuka hyvänsä.
Refleksinomaisesti.
Tällainen refleksi ei lähde läpeensä pahasta -
pahaksi luodusta - ihmisestä. Lisäksi tällainen
suojelumekanismi on meissä kaikissa.
Myötäsyntyisesti ja Jumalan lahjana.
Tappaminen on mediassa popularisoitu kuin
hampurilaisen syönti. Silti tosipaikan edessä
tappaminen - tai edes fyysisen vahingon
tarkoituksellinen ja harkittu tuottaminen - on
erittäin monelle ihmiselle vaikeaa, lähes
mahdotonta ELLEI siihen erityisesti provosoida.
Fakta minkä toteaminen on ei vaadi monenkaan
sotadokumentin lukemista.
Jos ihminen olisi luonnostaan niin paha
ja "syntinen" kuin kristillinen käsitys antaa
ymmärtää, niin suojelurefleksiä ei olisi ja
toisen vahingoittaminen kävisi kuin pullansyönti.
Voisiko joku uskis ystävällisesti selittää
edellämainitun ristiriidan? Vai onko tämäkin
saatanan saatanallinen juoni??
Toinen mysteeri minulle on se, miksi Jumala olisi
luonut omasta kuvastaan niin läpeensä pahan kuin
uskikset kertoo...ilmeisesti se vasta
saatanallinen juoni onkin.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Niin, minulle on tullut vahva mielikuva, että koko
kristinusko on saatanallinen juoni ihmiskuntaa
kohtaan. Kristinusko on aiheuttanut niin paljon
kärsimystä, niin vähän hyvää.
Jos spekuloimme, että kristinusko ei olisi
syrjäyttänyt ikinä mitralaisuutta, niin millainen
olisi maailma? Sitä ei voi tietenkään kukaan
tietää. Riittää, jos Konstantinus suuri olisi
jäänyt tahraksi vanhempiensa lakanaan, niin
maailma voisi olla totaalisen erilainen.
Mutta, jos kuitenkin oletetaan, ettei kristinusko
olisi syrjäyttänyt mitralaisuutta. Minä oletan
silloin, että on mahdollista, että Euroopassa ja
koko Maailmassa olisi ollut vähemmän kärsimystä
tämän 1600 vuoden aikana, minä kristinusko on
terrorisoinut.
Miksi oletan niin? Siksi, että mitralaisuus,
vaikka oli melkein samanlainen uskonto kuin
kristinusko, oli käytännössä vapaaehtoinen
uskonto. Siihen ei ketään pakotettu kääntymään.
Tosin, emme voi tietää, jos vaikka samat papit,
jotka kaappasivat vallan kirkossa, olisivat niin
voineet menetellä mitralaisuudessakin. Jos
lehmällä olisi siivet, se saattaisi lentää.
En aikonut tarttua tähän enää, mutta kun ei näytä
olevan muutakaan mielenkiintoista…
Olen joskus aikaisemmin maininnut että uskon
Jeesukseen historiallisena henkilönä, vaikka
agnostikkona suhtaudun epäilevästi häneen Jumalan
poikana ym. muuhun mitä tähän liittyy.
Rupesin oikein pohtimaan, miksi uskon tähän.
Ainoa konkreettinen todistus on Tacituksen
maininta, ja aivan perustellusti voidaan väittää,
ettei sekään mitään todista. Suentonios mainitsee
hänet ikään kuin ohminennen, Josefusta en ole
lukenut, mutta häntä ei pidetä luotettavan,
väitetään että maininnat Jeesuksesta olisivat
myöhempää lisäystä.
Tacitus oli sen sijaan luetettava oman aikansa
historioitsija. Hän tosin väritti, niin kuin
olikin tapana tänä aikana. Mutta faktat
henkilöistä ei ole voitu todista vääriksi,
hänellähän oli oikeus tutkia keisareiden
kirjaston kokoelmia. Luulisin, että hän olisi
löytänyt näistä maininnan teloituksesta, mihin
hän viittasi.
Mutta, tämäkin on oikeastaan sivuseikka,
oikeastaan pidän itse evankeliumia varsin
luetettavan todistusaineistona. Sitä en sano,
etteivät ne olisi väritettyjä, siihen aikaan oli
tapana tehostaa tarinaa saadakseen siihen
uskottavuutta, toisin kuin tänä päivänä. Jos
poistetaan neitseestäsyntymisen, Betlehemin
tarina ja siihen liittyvä lasten surma,
yliluonnolliset teot ym. niin esiin nouse
erittäin voimakas, oma äänensä omaava
persoonallisuus, joka on yhteneväinen joka
evankeliumissa. Minusta tämä olisi liian
ihmeellistä ollakseen pelkkä sepite, en usko että
nämä kirjoittajat olisivat kyenneet siihen,
romaani kirjallisuuden lajinakaan ei ollut siihen
aikaan edes keksitty. Ja sitä paitsi, onhan
luotettavia dokumentteja siitä, että
Jerusalemissa oli alkuseurakuntia jo 30 luvulla,
heti Jeesuksen kuoleman jälkeen. Uskon kyllä,
että erittäin karismaattinen henkilö on siihen
aikaan liikkunut siellä, ja saanut laajaa
kannatusta. Mutta, tämä on minun tulkintani,
todistaahan en voi tätä.
Toiseen aiheeseen, mithralaisuudesta. Toisin kuin
väität, niin nykytutkimuksen mukaan sitä ei
pidetä uskontona, joka olisi noussut Kristinuskon
sijaan. Itse asiassa väitetään, ettei sillä, niin
kuin ei muillakaan sen ajan mysteeriuskonnoilla,
olisi ollut mahdollisuutta vastustaa
Kristinuskon. Miksi ei? Ne olivat liian
sidoksissa sen ajan kulttuuriin, joka oli
vääjäämättä sammumassa.
Ensinnäkin, mysteeriuskonnoilla, kuten ei
mithralaisuudessa, ei siihen aikaan ollut mitään
yhtenäistä organisaatiota, ne muodostuivat (ja
etenkin mithra pienistä) erillisistä yksiköistä.
Joka paikkakunnalla oli omat solunsa; jos muutit
toiseen paikkakuntaan, niin jouduit suorittamaan
uudestaan initiaatiomenot. Toisin kuin
Kristinuskolla, apostolithan kiertelivät
jatkuvasti paikasta toiseen, ja eri seurakunnilla
oli sen aikaisessa tunnetussa maailmassa kiinteä
vuorovaikutus.
Toiseksi, mysteeriuskonnot eivät minään aatteena
täyttäneet joka päivästä elämää. Ne olivat
ennemmin kuin kerhoja, joihin mentiin
suorittamaan määrättyjä rituaaleja. Näin oli
etenkin mithralaisilla, niihinhän ei ollut
naisilla pääsyä, lapsista puhumattakaan.
Kristityt ja juutalaiset taas opettivat lapsensa
tiettyyn uskoon, siitä tuli elämäntapa, ja
sukupolvien kasvaessa, Kristinuskon voimakkaan
käännytystyön vaikutuksesta, tästä kasvoi kuin
lumipalloefekti.
No, tästä aiheesta on varmaan kirjoitettu kirjoja
tonneittain, mutta näin minä olen asian tulkinnut.
Tervehys. Minä en oikein ymmärrä, miksi edes on
mitenkään mielekästä ateistisesta/agnostisesta
näkökulmasta epäillä Jeesuksen historiallisuutta.
Minusta on helppo uskoa, että evankeliumit ovat
todiste Jeesuksen historiallisuudesta. Vaan se,
että hänen väitetään olevan jumalan sivupersoona,
voi aivan hyvin olla muiden ihmisten väritystä ja
toiveita.
Olihan noita profeettoja kai. Ihmeteot? Kukapa
niistäkään tietää.
Vaan sinä se jaksat kirjoittaa pitkiä
mietteitä :). Onko sinua "Herra kutsunut" ikinä,
niin kuin ammattikielellä sanotaan..?
TAcitus kirjoitti Jeesuksesta vasta toisella
vuosisadalla. Hänen kirjoitti tarinan, aikana,
jolloin oli jo kristittyjä. Hän siis vain kirjasi
ylös sen, mitä hänelle oli kerrottu. On erittäin
epätodennäköistä, että Tacitus olisi perustanut
kirjoituksensa mihinkään historialliseen
arkistoon. On epätodennäköistä, että roomalaisilla
olisi edes ollut mitään arkistoa, jossa olisi
kaikki ei-rooman kansalaisten tuomiot. Jos
Tacituksella olisi ollut jokin roomalainen
asiakirja, mistä hän olisi tiedon ottanut, niin
hän olisi automaattisesti kutsunut Pilatusta
oikealla tittelillä. Hän kuitenkin käytti väärää
titteliä.
Niin, mitralaisuuden kerrotaan olleen tärkein
uskonto (roomalaisilla) siinä vaiheessa, kun
kristinusko sen syrjäytti Konstantinuksen
toimesta. Mitralaisuudesta tiedetään tarpeeksi,
jotta voidaan sanoa sen olleen hyvin kristinuskon
kaltainen, mutta, mitralaisuudesta tiedetään
siltikin vähän. Kristityt, syrjäytettyään
mitralaisuuden, onnistuivat hävittämään todisteet
mitralaisuudesta melko tehokkaasti.
ei kirjoittanut ”tarinoita”, hän oli
historioitsija, tänä päivänkin arvostettu. Se,
että hänellä oli pääsy keisarilliseen kirjastoon
olen lukenut monista lähteistä. Muistaakseni myös
Plinius nuorempi viittaa siihen eräässä
kirjeessään (he olivat ystäviä).
Mitä tästä kirjastosta on saattanut löytyä,
kertokoon se, että keisari Trajanuksen ja Plinius
nuoremman kirjeenvaihto tämän olleessa Bitynian
käskynhaltijana, on säilynyt. Siinä hän pyytää
keisarilta neuvoja aivan triviaalisissa asioissa,
esim. kuuluisa kirje koskien kristittyjen
kuulustelua. Hän ei kirjeissään mainitse
arvonimeään, tokihan keisari sen tietää. En tässä
väitä, että mitään vastaava kirjettä olisi ollut,
mutta toistan sen, Tacitus ei ollut mikään
tarinankertoja, joka turvautui suullisesti
kerrottuihin tietoihin.
Vielä mithralaisuudesta, minua hämmästyttää kuka
väittää sen olleen tärkein uskonto ennen
kristinuskoa? Voin kertoa, että olen jonkun
verran perehtynyt tähän aikakauteen, vaikka en
ole täällä viitsinyt korjata väittämisiäsi (esim.
orjuudesta). Olen varmasti lukenut tästä
aikakaudesta yli toista sataa kirjaa, ja kuvan,
jonka olen saanut tästä kultista on, että se
kuului ehkä kahdenkymmenen tunnetuimman joukkoon.
Roomalaiset omat jumalat olivat loppuun asti
etusijalla, nämä idästä saapuneet mysteerikultit
kyllä suvaittiin. Ja se, ettei näistä tiedetä
juuri mitään, johtuu nimenomaan siitä, että
vihkimättömiltä rituaalit olivat salaiset. Eikä
näillä ollut mitään Raamattua, joten tieto
uskontojen sisällöstä katosi pappien mukana.
Toisaalta, älymystö halveksi kaikkia uskontoja,
lue vaikka Senecaa tai Pliniusta, niin toteat
tämän itsekin.
Mutta, jos sinulla on asioista syvempää tietoa,
niin enpä rupea kiistelemään.
hauska tappaa vanha tuttu. Missä olet
piileskellyt? Hellareita kiusaamassa
netmissionissa vai?
Niinpä, tämä Pakana kovasti väittää ettei mitään
Jesseä ole ollut olemassakaan, ja rupesin
miettimään, mitä todisteita hänestä loppujen
lopuksi on, ja näihin päätelmiin pikkuiset aivoni
monisanaisesti päätyivät.
No, enpä ole kuullut Herran kutsuvan. Taitaa
tietää, että jos jotain ääniä rupeaisin
kuulemaan, niin painuisin heti lääkäriin.
Mukava kun pistäydyit taas. Voisit kyllä käväistä
useammin kuin puolen vuoden välein.
Juu, käsitit väärin. En minä Tacitusta mollaa.
Olen useammasta lähteestä lukenut tuosta
Tacituksen Jeesus-maininnasta. Sitä ei pidetä
todistuksena Jeesuksesta. Tacitus kyllä kirjoitti
asioista myös kuulopuheiden perusteella. Tuota
nimenomaista kertomusta pidetään sellaisena.
Olen lukenut Tacituksen Germanian, ja kertoo
Tacitus siinäkin pohjoisista kansoista asioita,
jotka eivät voi pitää paikkaansa. En edes väitä,
että Tacitus olisi kertonut satua, tai olisi
epäluotettava, mutta, kyllä hän ei jokaista asiaa,
minkä kirjoitti, tarkistanut 100%:sti
luotettavista lähteistä. On aivan ymmärrettävää,
että Tacitus kirjoitti tuon maininnan Jeesuksesta
hyvässä uskossa, koska siihen aikaan oli jo
olemassa kristittyjä seurakuntia. Tacitukselle
Jeesus oli jo yhtä tosi kuin myöhemmillekin
kirjoittajille. Mutta, ei n 80 v. Jeesuksen
oletetun kuoleman jälkeen kirjoitettu lyhyt
maininta voi olla historiallinen todiste Jeesuksesta.
Kertoisitko oman käsityksesi siitä, mikä oli
Roomassa merkittävin uskonto ensimmäisten
vuosisatojen aikana, ennen kuin kristinusko tuli
vallitsevaksi?
Tacitus tänä päivänä läpäisi historiankritiikkiä,
mutta häntä ei sovi aliarvioida. Tieteenä
historian tutkimus on melko nuorta, Tacitus
voidaan sanoa olevan ensimmäinen ”oikea”
historioitsija. Kuten ensimmäisessä viestissäni
kirjoitinkin, ennemmin tukeutuisin
evankeliumeihin Jeesuksen olemassaolon
todisteina, ja syistä, jotka jo mainitsin.
Mitä tulee kysymykseesi mikä oli merkittävin
uskonto, niin jo itse kysymys paljastaa sen, että
ajattelusi on sidoksissa omaan aikaamme. Mitään
merkittävintä tai parhaaksi katsottua uskontoa ei
yksinkertaisesti ollut.
Roomalaiset uskonnot eivät sisältäneet mitään
moraalioppeja tai etiikkaa, eikä niillä kerta
kaikkiaan ollut mitään dogmeja, joista kiistellä.
Keskustelu mitä käytiin, kiivastakin, oli eri
filosofisten suuntien kesken. Tämä on juuri se,
mitä nykyään on niin vaikea ymmärtää.
Olet varmaan lukenut, että Roomassa vallitsi
uskonvapaus, mutta et ehkä sisäistänyt mitä se
käytännössä merkitsi. Jokainen palvoi sitä, mikä
oli hänelle läheisin, ja monesti se liittyikin
ammattiin. Maanviljelijöille esim. ehdottomasti
tärkein oli Ceres. Tämä ei estänyt muidenkin
jumalien palvomista, ja näin tehtiinkin,
tilanteen mukaan. Olihan joka eri jumalalla oma
funktionsa. Tämän lisäksi jokaisella kaupungilla
oli ”suojelijansa”, jumala, johon senaatti (alun
perin keisari) valitsi papin, niin kuin muidenkin
merkittävien jumalten papinvirkoihin. Roomassahan
se oli Jupiter Optimus Maximus. (Pompeijin
virallinen jumala oli muuten Fortuna, olisiko
joku loukannut tätä, kun kaupungilla kävi näin
kalpaten?) Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka
paljon, ja on tehtykin, mutta tässä nyt aivan
yksinkertaisuuksia.
Idästä tulleet mysteeriuskonnot taas sisälsivät
mystiikan piirteitä, joita roomalaisessa
jumaluskosta puuttui, kosimista yhteyttä ja
lupauksia tuonpuoleisesta (tämä tosin, jos
muistan oikein, puuttui mithralaisuudesta). Mutta
monet, jotka vihkiytyivät näihin kultteihin,
saattoivat liittyä useampaankin. Silti he myös
palvoivat Rooman omia jumalia, todisteena
mainittakoon, että mysteerikulttien temppeleissä
oli yleensä myös muille jumalille pyhitettyjä
alttareita (mithran temppelit eivät olleet
poikkeus).
Jälkeenpäin, kun ollaan spekuloitu sillä, mikä
olisi saattanut levitä kristinuskon sijasta, niin
vastausta on etsitty nimenomaan näistä
mysteerikulteista, sillä kuuluihan kristinusko
niihin. Ei siis sen takia, että nämä olisivat
olleet muita silloisia uskontoja merkittävämpiä.
Kirjoitinkin jo edellisessä viestissäni
tulkintani siitä, miksi mikään näistä ei olisi
kyennyt vastustamaan kristinuskon leviämistä.
Jotta et oleta, että tämä kaikki on ihan omasta
päästäni temmattua, niin selailin kirjahyllyä
saadakseni tukea mielipiteilleni. Seuraavassa
siteeraus John Fergusonin (historian professori,
jota pidetään Rooman ajan tutkimuksen
auktoriteettina) kirjasta The religions of the
Roman empire siv. 49:
But Mithraism scarcely touched the civil
population; it was gross exaggeration by Renan to
suggest in his celebrated epigram that if some
mortal malady had afflicted the Christian Church
the world would have been Mithraist. Mithraic
sanctuaries were always small.
Kiusaan ja kiusatutan itseäni paljolti
Netmissionissa. Poikkeapa joskus! (Tahattoman)
hauskoja juttuja mutta myös hyvinkin älyllistä
keskustelua; tykkäisit varmasti.
Enpä nyt keksi viisaampaa...palaillaan!
Ok, en väitä vastaan.
perisynti=läpimätä?
Eikös tuo mene liioittelun puolelle?
En koe perisyntiä tuomitsevasti. Jokaisen sisällä
on taipumus tehdä pahaa ja hyvää. Mitä perverssiä
siinä on? Tapa ja laatu vain vaihtelee.
"uskikset kertoo että ihminen on luotu läpeensä
pahaksi"
Ai kertoo vai? Ihmeuskiksia tai sitten otat liian
kirjaimellisesti.
"Jokaisen sisällä on taipumus tehdä pahaa ja
hyvää". Pitää paikkansa mutta tämä ei ollutkaan
pointti.
En minäkään koe perisyntiä tuomitsevasti (ehkä
siksi etten usko siihen) mutta se ei -
edelleenkään - ollut pointti, ystävä hyvä.
Pointti on se, mitä kirkko opettaa ja mihin
doktriineihin opetukset pohjautuvat.
Kirkon pelastusoppi pohjaa käsitteeseen ihmisen
lähtökohtaisesta pahuudesta ja perisynnistä. Tämä
ei ole liioittelua vaan - varsin kirjaimellinen -
fakta.
Pointtiasi ymmärrä en. Kirkko opettaa että
ihminen on 100% sisältä mätä? En tunnista tuota
oppineeni.
Noin se on. Suuri osa uskovista eivät edes tunne
oman uskontonsa oppeja. Silti vain uskotaan. Usein
on käynyt minullekin ilmi, että uskova on pihalla
kuin lumiukko.
ja yksiselitteinen kanta ihmisen syntisyydestä
riippumatta siitä tunnistatko sinä sitä tai et.
Lue raamattua ja keskustele
teologisesti "oikeaoppisen" papin kanssa.
Niinpä, ikuinen "luonnon" ja "kasvatuksen"
välinen kiista - syntyykö ihminen ääliönä vai
kasvaako hänestä sellainen????
On se mitä raamattu opettaa, eikä se mitä kirkko
opettaa. Ei uskisten tarvitsisi tietää kuin
Raamatusta(karrikoitu ilmaisu), siinä on kaikki.
... niin vastaisitko ystävällisesti esittämääni
suoraan kysymykseen? Kyllä/ei ilman perusteluja
riittää.
Ei se meinaan teillekään kovin selvä tunnu
olevan, koska kumpikaan ei siihen usko.
Kun jokainen ihminen syntyy tähän maailmaan, hän
tulee puhtaina synneistä. Se, mitä tapahtui
Aatamille ja Eevalle, oli pelkästään heidän
syntinsä ja he saivat siitä rangaistuksen ja
sitten he saivat anteeksi, mutta ei heidän
tekojaan lasketa synniksi heidän jälkeläisilleen.
Jumala ei ole epäoikeudenmukainen.
Jokainen on vastuussa ensisijaisesti vain
itsestään ja vastaa vain omista synneistään. Jos
sukulaisesi tekee syntiä, ei se ole sinulle
synti. Syntiä on se, jos et kiellä toista
tekemästä pahaa, mutta jos he päättävät silti
tehdä pahaa, ei se ole sinun vikasi. He saavat
palkkionsa Jumalalta ennemmin tai myöhemmin.
Olet oikeassa siinä, että meillä on enemmän
taipumusta hyvään kuin pahaan, vaikkei pahaa voi
kokonaan karsia pois. Kuitenkin meidän tehtävämme
on kamppailla pahuutta vastaan ja jalostaa
luonnettamme paremmaksi ja puhtaammaksi. Se on
mahdollista.
Jumala tahtoo meidän tekevän tahtonsa mukaisesti
ja viisaat ihmiset tekevät niin parhaansa mukaan
välttyäkseen turhalta harmilta. Käskyt eivät ole
meidän kiusaamista varten vaan sitä varten, että
meillä olisi parempi olla ja elää vapaina. Jumala
tietää parhaiten meidän sietokykymme eikä vaadi
meiltä enempää kuin mihin pystymme. Laiskuuden
vuoksi ei kuitenkaan pidä ryhtyä passiiviseksi
armon odottelijaksi.
Lukekaa kirjoitukseni "Islamilainen näkökulma
Jeesuksen palvomiseen" ja "Kristinusko ei ole
koko totuus".
erinomaisia viestejä enkä tässä kohdassakaan ole
juurikaan eri mieltä...paitsi:
"Jumala tahtoo meidän tekevän tahtonsa mukaisesti
ja viisaat ihmiset tekevät niin parhaansa mukaan
välttyäkseen turhalta harmilta."
Ei kai Jumala ole niin saamaton ja heikko ettei
saisi meitä tekemään juuri niinkuin haluaa??
Jos Jumala todella on A ja O, kaikkivaltias niin
maailmassa EI VOI olla sijaa toiminnalle jota
Jumala ei hyväksy.
Näinollen Jumalalla ei voi myöskään olla
preferenssejä tai tarpeita jotka ylittävät omat
toiveemme tai halumme.
Jumala on antanut meille mahdollisuuden ja
OIKEUDEN tehdä aivan mitä haluamme SEKÄ kokea
jokaisen tekomme seuraukset. Olivat ne sitten
tulkittavissa "hyviksi" tai "huonoiksi".
On totta että Raamatussa on hyviä neuvoja siihen
miten välttyä harmeilta, mutta hyvä neuvo on
aivan eri asia kuin Jumalan tahto.
On aivan totta se, että Jumala voi tehdä meille
aivan mitä tahtoo ja saada meidät toimimaan oman
tahtonsa mukaan.
Kuitenkin Hän on antanut meille vapaan tahdon
tehdä hyvää tai pahaa ja joskus Jumala antaa
meidän todellakin rypeä omassa pahuudessamme sen
vuoksi, että Hän saisi tietää todellisen
luonteemme ja sen haluammeko aidosti, vapaasta
tahdosta palvella Häntä vai palvelemmeko Häntä
vain pelkän Jumalan pelon vuoksi tai
näyttääksemme hyviltä ihmisten silmissä vai
seuraammeko mieluummin maailman huvituksia
yrittäen unohtaa kuoleman, joka voi kohdata
meidät milloin tahansa.
Suurin rakkaus on pyyteetöntä ja se, joka
rakastaa Jumalaa vapaasta tahdostaan on
paremmassa asemassa kuin sellainen, joka tekee
sen vain Jumalan pelosta, vaikka molemmat
ansaitsevat palkkionsa, jos tekevät oikein.
Jos Jumala haluaisi, Hän voisi tehdä meistä yhden
kansan ja voisi laittaa jokaisen ihmisen sydämeen
uskon ja rakkauden, mutta tämä elämä on pelkkää
testiä ja erilaiset uskonnot, näkemykset ja
hyvyys sekä pahuus koettelevat ihmisiä. Kukaan ei
ole niiltä täysin turvassa.
Jumala on asettanut uskovaisten velvollisuudeksi
taistelemisen pahuutta ja väärintekijöitä
vastaan. Alin taistelun taso on kieltäytyminen
siitä pahasta, mitä he tekevät ja sitä kautta
maailman parantaminen omalta osaltaan.
Jumala on antanut meille tietyt rajat toimia ja
näiden rajojen noudattaminen on meistä itsestämme
kiinni. Joskus Jumala antaa meidän tehdä
parannuksen pahanteon jälkeenkin, mutta on myös
niitä ihmisiä, jotka eivät ikinä tee parannusta
tai saa siihen mahdollisuutta. Jumala ohjaa sitä,
jota haluaa ja eksyttää sen, jonka haluaa. Jos
joku ihminen ei välitä Jumalasta, miksi Jumala
välttämättä välittäisi hänestä? Mutta Jumala
tietää tämänkin asian parhaiten.
Jotkut ihmiset keskittyvät julistamaan vain sitä,
että Jumala rakastaa sinua, mutta elämämme
sinänsä ja kaikki tämä maailma on jo suuri lahja
meille. Meidän tulisi olla kiitollisia siitä ja
pitää tästä maailmasta hyvä huoli, koska Jumala
on antanut sen meidän vapaaseen käyttöön. MEIDÄN
itsemme tulisi rakastaa Jumalaa ja tehdä
parhaamme. Mikään meidän tekomme ei ole niin
suuri, että sitä voisi edes verrata
takaisinmaksuna Jumalalle, mutta tehdään
parhaamme niillä voimilla, jotka Luoja on meille
suonut.
Jumala loi ihmisestä hyvän, mutta valitettavasti
ihminen on heikko, todella heikko, sen tekia
ihminen lankeaa syntiin, jonka takia ihmiset ovat
alkaneet pitää lajiaan pahana. Paha se ei ole
alkuaan vaan pahan siitä tekee se että ihminen
valitsee niin monen kerran Saatanan tien eikä
Jumalan. Jeesus on tie totuus ja elämä.
onkin loppujen lopuksi niin saamaton ja
ammattitaidoton voima, että teki ihmisestä
heikon, huonon ja vajavaisen kun ei parempaan
kyennyt...???
Jossain toisessa yhteydessä tekstisi saattaisi
kuullostaa Jumalanpilkalta
Mä uskon että ihminen on heikko siksi että se
voisi olla Jumalassa mahtava ja vahva. Ihminenhän
ei ole mitään ilman Jumalaa mutta Jumalan kanssa
hän on... =)
Ei siis Jumalan pilkkaa...
mielipide, mutta et vastannut edelliseen
kysymykseen siitä miksi Jumala on luonut
ihmisestä luuserin.
Jumala halusi että ihminen tajuaa että hän ei ole
Jumalan veroinen eikä voi päästä taivaaseen omin
avuin, mitä heikompi on sitä helpompi se on
tajuta. Mutta onneksi Jumala on juuri niissä
heikoissa vahva(sanoopi Raamattu).