Mikä Keskustaa vaivaa?

Keskusta kärsi huhtivaaleissa veret seisauttavan vaalitappion, joka pudotti suurimman hallituspuolueen pienimmäksi oppositioryhmäksi. Pienpuolueeksi taantunut keskusta kyntää nyt koko satavuotisen historiansa surkeimmissa kannatusluvuissa eikä kannatuksen lasku ole pysähtynyt vaalien jälkeen.

Mikä keskustaa oikein vaivaa? Tämä kysymys on ollut ihmisten huulilla katastrofaalisten eduskuntavaalien jälkimainingeissa. Monien keskustalaisten puheista kuultaa hätä siitä, onko liikkeellä tulevaisuutta. Jopa aatteellisimpien aktiivitoimijoiden usko on koetuksella tilanteessa, jossa puolue on menettänyt kolmanneksen kannatuksestaan edellisistä vaaleista.

Pettyneitä on paljon, mutta ymmärretäänkö puoluejohdossa, miten kriittinen tilanne todellisuudessa on? Ennen vaaleja äänestäjien parissa vahvistui kokemus siitä, että keskustan korvat ovat kuuroutuneet tavallisten ihmisten huolille. Se oli suurin mahdollinen loukkaus puoluetta vuosikymmeniä äänestäneille.

Suosion sulaminen kielii karua kieltään politiikan suunnanmuutoksen välttämättömyydestä. Radiohiljaisuus ja kanveesissa makaaminen ei poista ongelmia vaan ainoastaan syventää ahdinkoa. Vain avoin ja nöyrä asennoituminen voi pitkässä juoksussa muuttaa laivan kurssia.

Tilanne on sinänsä nurinkurinen, että nykyajan kuuluisi tarjota mitä otollisin kasvualusta keskustan kaltaiselle liikkeelle. Kaikki tuoreet tutkimukset osoittavat, että suomalaisten asenteet maaseutua kohtaan ovat myönteisemmät kuin milloinkaan aiemmin.

Vanhakantainen ja negatiivinen ihmisryhmiä ja alueita vastakkain asettava kaunapolitiikka ei enää vetoa, vaan enemmistö ymmärtää koko Suomen tukemisen merkityksen. Jopa neljä viidestä suomalaisesta on sitä mieltä, että maaseutua ja heikompia alueita kannattaa tukea verovaroin.

Moni kaupunkilainen kaipaa luonnon rauhaan ja kakkosasunnot maaseudulla yleistyvät. Kaksoisidentiteetin kokemus vahvistuu samalla; entistä useampi määrittelee itsensä sekä maalaiseksi että kaupunkilaiseksi.

Kysymykset lähellä tuotetusta ruuasta ja energiasta ovat globaalisti polttavia. Se, miltä maaseudun tulevaisuus näyttää, on yhteiskuntamme ja laajemmin koko ihmiskunnan kohtalonkysymys. Ne alueet, joilla on puhdasta ruokaa ja puhdasta makeaa vettä, menestyvät. Maamme rikkaita luonnonvaroja on jatkossakin kyettävä hyödyntämään ekologisesti kestävällä tavalla.

Nämä kysymykset ovat keskustan identiteetin ydintä. Keskustalaiselle politiikalle on suurempi tilaus kuin koskaan, mutta samanaikaisesti kannatus putoaa. Keskustan suurin ongelma on ollut siinä, ettei politiikka ole ollut riittävän keskustalaista.

Oppositioasema tarjoaa viimeisen mahdollisuuden uudistumiselle. Kataisen hallituksen punamusta politiikka perustuu keskittämiselle ja on sosiaalisesti kestämättömällä pohjalla. Desentralismille, yrittäjyydelle ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle löytynee puolueen mentävä aukko.

Kahdet seuraavat vaalit ovat keskustalle elintärkeät. Presidentinvaaleissa puolueen on kyettävä nousemaan kanveesista, kokoamaan omat joukot ja palauttamaan ihmisten usko yhteiseen asiaan.

Se, miten presidentinvaaleissa käy, luo pohjavireen syksyn 2012 kunnallisvaaleihin. Näissä vaaleissa keskusta on selkä seinää vasten. Tulevissa koitoksissa tarvitaan asianhoitajuuden ja virkamiesmäisyyden sijaan aatteellisuutta ja taistelumieltä.

Jukka Koivula

Tampereen Opiskelevien

Keskustalaisten puheenjohtaja