Avioliitosta
7:1 Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;
7:2 mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.
7:3 Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.
7:4 Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.
7:5 Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.
7:6 Mutta tämän minä sanon myönnytyksenä, en käskynä.
7:7 Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen.
7:8 Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin;
7:9 mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa.
7:10 Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;
7:11 mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.
7:12 Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
7:13 samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
7:14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
7:15 Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
7:16 Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?
7:1 Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;
7:2 mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.
7:3 Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.
7:4 Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.
7:5 Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.
7:6 Mutta tämän minä sanon myönnytyksenä, en käskynä.
7:7 Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen.
7:8 Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin;
7:9 mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa.
7:10 Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;
7:11 mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.
7:12 Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
7:13 samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
7:14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
7:15 Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.
7:16 Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Näihin ei ole liiemmin kommentoitu. Taitaa olla
hyvä asia.
Olipahan kyse erosta tai yhdessä olemisesta,
ihmisten kuuluu päättää siitä, jollakin muulla
kuin uskonnon perusteilla. Ja erot eivät kuulu
tälle palstalle, Raamatulla päähän lyöden ei voi
pakoitta ketään onnetonta paria pysymään yhdessä
(yrittävät kyllä).
On se hyvä, että jollain on selvät säännöt ja
ohjeet mistä säännöstö haetaan.
Säännöt ja säännöt. On! kirjoitettu uskovien
sydämissä. Kirjoitettu kirjain on ihanne, johon
ei voi pyrkiä. Uskonsa toteuttamitapojen ulospäin
näyttäminen ei tarvitse olla
pakkomielteistä...
Monet uskovaiset perheet pitävät yllä
avioliittoja, joissa henkisen kärsimyksen
syyttöminä maksajina ovat lapset.Kun ei ihminen
kunnioita maallista viisautta niin ei tarvitse
myöskään ajatella mitä muille tekee. Tulee
mieleen synninorjuudesta lainorjuuteen siirtyminen
(ja lasten pakkosiirto). Miksi uskovankin on
etsittävä sääntöjä, eikö Kristuksen sovitustyö
riitä? Meistä ei kukaan ole/tule olemaankaan
tämän auringon alla
täydellinen.
Uskovakin erehtyy, seurauksien kantajiksi pitäisi
riittää aikuiset. Ilman orjuutusta. Raamatun laki
on synnintunnon herättämistä varten, ettei
sydämemme ylpistyisi. Jotenkin epäviisasta
uskovaiselta, lyödä kirjalla toisia päähän ja
sanoa perään: "hallelujaa minä olen menossa jo,
pitelen täällä lentojarjoituksia..." Tuotako
Kristus tarkoitti muka. Jumala ei muutu mutta
maailma muuttuu. Meidän jokaisen tulisi katsella
omaa vaellustamme, korottaa Kristuksen
sovitustyötä. Turha haukkua Jehovan todistajia,
ne ovat saaneet paljon myös ihmisiä niin Vapaa
kirkkoon kuin muihinkin suuntiin. Kivoja ja
vilpittömiä ihmisiä ne pari, jotka niistä joskus
tunsin.
Kyllä aina parempaan voi ja pitääkin pyrkiä.
Jos en olisi uskossa, niin en omilla voimillani
jaksaisi täällä kirjoitella puolesta enkä
vastaan. Aika hyvä veto oli tuo, että
Jehovantodistajat ovat hyviä, kun ovat saanet
Vapaakirkkoon porukkaa.
Onhan sitä maailmassa paljonkin kivoja ihmisiä,
sitä en toki kiistä.
Herätyksen saanut ihminen itse päättää mikä on
oikea oma hengellinen koti, tiedän monta
sellaisen historian omaavaa uskovaa, jotka ovat
lähteneet tutkimaan Raamattua jehovien
kanssa...
Jos pyrkimys parempaan lähtee itsestä eikä
Kristuksesta, ovat hedelmät sen mukaisia...
Julistamme tuomionpäivää, muiden syntisyyttä,
ARMO muistetaan kun puhumme itsestämme.
Monellakohan on sellainen tunne, että uskovaiset
ovat armollisia vain itselleen, vaikkakin
ulospäin yrittävät näyttää niin pyhäää ja
julkisynnitöntä.
Minulta on joskus kysytty mitä tekisin jos
minulla ei olisi lapsia... En ole ainakaan vielä
voinut vastata, kun en mitenkään voisi kuvitella
ettei olisi. Mitä tekisin jos en olisi uskossa...
No kun en voi luopua minulle rakkaista, kuvitella
olemattomiksi... Se ei olisi minun elämäni, jos
jotain niin olennaista olisi
pois.
Jotain sanon Jehovien eduksi, he osaavat puhua,
perustella, Raamatun pohjalta. Ja eivät vetele
Raamatulla päähän.Ja vielä sekin, etteivät muuten
hauku muiden seurakuntien uskovia. Mistä sinä
tiedät kuka tulee ensimmäiseksi ja kuka
viimeiseksi? Minun jehova sympatiani ei johdu
kiinnostuksesta niitä kohtaan vaan usko tai älä:
toisia moittimalla ei oma asema parane.
Päinvastoin se voi olla langetukseksi. Piru voi
vähätellä, ilkkua sinunkin
suullasi.
Paheiden summa on vakio. Uskovallakin. Raa'asti
karrikoiden :Jos olet hyvä saarnamies oletko hyvä
perheen isä, vai pakenetko perhettäsi...
Parempaan pyrkiminen yleensä vie jotakin hyvää ja
kallista sinulta pois, eikä selitys
yksinkertaisesti ole, että paha vastaan
hyvä.
Et kuitenkaan itse ole Jehovan tod., vai?
Kyllä uskovatkin tekevät pahaa, koska lihansa on
liitossa saatanan kanssa. Joka muuta väittää,
puhuu omiaan.
Pyrkimykset kuitenkin pitäisi uskovilla olla
hyvät.
Myönnän, että voisin olla parempikin isä
lapsilleni.
Jehovat eivät aidosti tutki Raamattua, mikäli
eivät löydä sieltä Jeesusta.
Uskova ja kasteella käynyt. En mitenkään voi
uskoa Jehovan oppia. Kyllä minä tulin uskovilta
nielasseeksi jotain sellaista, ettei seurakuntana
näy yhtikäs
mitään.
Ole sellainen isä lapsillesi kuin haluaisit
Taivaan Isän olevan sinulle. Suhtaudu lapsiisi
kuin näkisit Jeesuksen edessäsi. Silloin olet
oikealla
tiellä.
Jehovan Todistajilla on keskinäinen tahto hyvään
vahvempi kuin muilla. Erilaiset ihmiset
tarvitsevat erilaisia seurakuntia. Se oppi vetoaa
tietyn tyyppisiin ihmisiin.
"Jehovan Todistajilla on keskinäinen tahto hyvään
vahvempi kuin muilla. Erilaiset ihmiset
tarvitsevat erilaisia seurakuntia. Se oppi vetoaa
tietyn tyyppisiin ihmisiin."
Siinä on vaan se pieni vika, että se oppi ei
pelasta, vaan sitoo.
Puhunut että JT pelastaa? Pelastuminen nähdään
sitten kun on sen aika, kuka ja ketkä... Uskon
Kristuksen sovitustyöhön mutta nöyrästi rukoilen
ettei Paha... Jos minusta tulee luopio,
harhaudun... Pelätä sopii aina, vaikkei nyt vois
kuvitellakkaan. Nyt me vielä elämme ajallista ja
kaikki on mahdollista. Siksi en pidä
lentoharjoituksia, edes
puheina.
Kaikki sitoo. Etkö ole huomannut yhteisiä
piirteitä Jt:lla, mormooneilla... Kuin myös
Ev.Lut...uskovilla? Arvaanpa, olis kaikki yhdessä
vahvempi kokonaisuus. Miksi ei voi lähteä siitä
liikkeelle, että jokaisessa on jotakin hyvää...
Pitääkö kaikesta etsiä vain vikoja? Rakentaako
vikojen etsiminen?
Siksi olen tarkkana, että ei ole sama mihin
uskoo. Toiset polut vievät kadotukseen ja vain se
polku johtaa valoon, jota kuljemme.
Tuo luopioajatus ei oikein istu. Jos kerran olet
ottanut Jeesuksen vastaan, niin Hän ei sinusta
luovu, vaikka sinä luopuisit Hänestä.
En usko vikojen etsimisen rakentavan, mutta
silmien aukaisemisen tai herättämisen luulisi
auttavan.
Kun etsii hyvää, löytää hyvää. Kun etsii pahaa
niin...
kerran uskovien kesken pitäisi vallita
sisarellisen/veljellisen rakkauden, sieltä kun
löytyy tuolta ylhäältä yksi ainoa taivas; kaikki
pyrkivät samaan taivaaseen, sielläkö vielä on
tarkoitus jatkaa oppiriitoja, jokainen uskoo
olevansa oikeassa. Tämä on naurettavaa kirjoittaa
näin mutta tältä joskus tuntuu. Eiköhän pienet
oppierot ole täällä maallisessa elämässä
pelkästään hyväksi(pitäisi kääntää Jumalan
eduksi). Väitteleväthän tiedemiehetkin ja
loppujen lopuksi; ilman kritiikkiä ei olisi
tieteissäkään niin paljon hyvää. Uskovien pitäisi
kyetä katsomaan toistensa virheiden läpi, ne ovat
niin pieniä maailmankaikkeuteen ja Jumalan
suuruuteen verrattuna. Kaikki me olemme samalla
elopellolla. Ja jos aikoo johtajaksi on ensin
oltava hyvä palvelija... velj./sisar.
rakkaudessa. Kun olet päättänyt uskoa Kristukseen
tavallasi, miten sitä voisi häiritä jonkun toisen
ihmisen tapa uskoa ? Eihän ateistikaan saa
päätäsi kääntymään.
Jehovakaan ?
Miten sinun avioliittosi kävisi/olisi käynyt, jos
vaimosi etsisi/olisi ensitapaamisesta lähtien
etsinyt sinusta pelkästään vikoja? Tai
ystäväsi/uskonveljesi kaivelisivat niitä
sinusta? Kaikki jotka tulisivat
sinua "tuuppimaan", sanoisivat vain haluavansa
avata sinun silmäsi, herättää sinut
ajattelemaan.Et parhaalla tahdollakaan löytäisi
sellaista vikaa itsestäsi, josta tuntisit
ansainnesi tulla rökitetyksi. Heräisikö sinussa
vastarinta ? Eikö tuntuisi lopulta ettei kaikki
ole oikein. Niin ajattelevat kaikki uskontokunnat
toisistaan. Ihmisen ylpeys ja halu olla oikeassa
pitäisi kyetä huomaamaan muiltakin kuin itseltä.
Minua on kauan rieponut: uskovat olemme kuin
kanalaumoja, joista jokainen on varma ja väittää
meidän kirkon olevan juuri oikeassa, muita pois
sulkevasti, tuomitsevasti. Tälläinen hajaannus
tekee sen että, Paha voi puhaltaa yhdellä
henkäyksellä kumoon ja uskova auttaa itse itsensä
häpeään, parilla väärinvalitulla
sanalla.
En halua väittää olevani parempi keskustelija
kuin joku muu mutta voihan valita sellaisen tien,
ettei aina tarvitse joka asiaan puuttua siis
kommetoida. Minä ainakin tiedän suoraan
vastauksen Kaizun kirjoituksia lukiessani, mitä
Pakana(M) vastaa, katsomatta, no katson
kuitenkin... Miksi pitää tehdä itsestä
(Kristuksesta)
pelle.
Tämä ei sitten tarkoita sitäkään että Pakana(M)
olisi paha, päinvastoin pidän häntä erittäin
arvostettavana, ja älykkäänä psykologisesti,
uskontotieteentutkijana(mitähän oikeasti lienee,
sitä en tiedä). Mikään täällä internetissä ei
olisi kasvattavampaa luettavaa kuin jos Pakana(M)
saisi vertaisensa vastuksen uskovasta.
Todella kaunista teologiaa ja ajattelua ja noin
toivoisin asioiden olevan. Raamatussa
tähdennetään kuitenkin Jeesuksen merkitystä niin
paljon, että sitä ei voi sivuuttaa ajattelemalla,
että kaikki suht. hyvät ihmiset pääsisivät
taivaaseen. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin
Jeesuksen mukaan taivaaseen ei pääse kukaan,
koska emme ota joka aamu ristiämme kantaaksemme,
vaan monesti ajattelemme itseämme. Armo käy
kuitenkin kaikkien näiden yli ja sitä sinäkin
varmaan tarkoitat.
Tässä valossa ajattelenkin, että jos uskova
vaivoin pelastuu, niin kuinka sitten sellainen,
joka ei tunnusta Jeesusta Herraksi?
Miksi pitää olla tarkempi muille kuin itselle? En
puhu "hyvistä ihmisistä" vaan muiden seurakuntien
uskovista, Jeesukseen uskovista. Etkö ole vielä
huomannut että esim. Pakana(M) käyttää ihan
tietoisesti hyväksi tätä. Kristikunnan
historiasta löytyy niin paljon pahaa kerrottavaa,
että järkytys ajatella kuinka me nyt ilkeämme
tarttua ihan pikkuseikkoihin moittiessamme kanssa
sisaria, esim. Jehovia. Jehovat/
Mormoonit/Helluntailaiset/Adventistit/ muut ovat
kaikki erehtyneet esim maailmanloppua
ennustelemaan.Tai sitten tämä paljon parjattu
lähetystyö: valitse Jeesus tai kuole... Emme me
mitään täydellisiä
ole.
Ristinkantamisen voi nähdä monella tavalla. Joku
voi kuvitella kantavansa ristiä, todellisuus
onkin vain näyttämisen halua muille uskovaisille
tai ulkoisen aseman tavoittelua: Voithan sinäkin
nöyrännäköisenä pyytää seurakunnalta
esirukouksia "tähän raskaaseen työhön". Esittää
tämän vaikka kärsimyksenä, että kaikki
huomaisivat kuinka uhraat perheesi kuuluvaa aikaa
puhelinlaskuakin tulee yms... Rakkaudesta
Kristukseen...
Kuules joskus on pakko ajatella itseään, ja
parempi, jos ei liian myöhään... Itsensä
unohtaminen ja uhraaminen purkautuvat helposti
fyysisiksi oireiksi. Me olemme
psyykkisfyysissosiaalisia kokonaisuuksia, psyyken
toimintaa ei voi irroittaa biologisesta
toiminnasta, sosiaalisista olosuhteista tai
kuvitella sen Jumalan Pyhällä Hengellä sammuvan.
Meillä on omatahto, jota ei pidä kauan vaatia
pärjäämään ympäristön sätkynukkena. Risti ei voi
olla elämän ainoa virike.
Uskoon tulo on siitä jännä kokemus, että Raamatun
sanat alkavat elämään ihmisessä omaa elämäänsä.
Usko tekee vapaaksi ja tämän tajuaminen on
varmaankin ollut vaikeinta. Ei kenenkään tarvitse
tehdä enää mitään pelastuakseen, vaan ihminen
alkaa päinvastoin haluamaan tekemään sellaisia
tekoja, mitkä ovat Jeesukselle mieluisia.
Tähänkin on tullut sellainen hinku, että voi että.
Minä otan uskon sellaisena arkeen kuuluvana
tosiasiana elämässäni mutta en halua touhottaa
tai olla tahditon. Olen samanlainen ihminen kuin
ennenkin: haluan tulla omana itsenäni
arvostetuksi, pyrin eteenpäin, opiskelen(minkä
sairaudeltani voin...), teen kaikkea mahdollista
normaalisti, ilman Jeesusteluja. Olen välillä
katkera sairas ämmä ja vajoan synkkyyteen ilman
pyhää rengasta päänpäällä:kiroilen ja karkoitan
kaikki ympäriltäni ja kysyn MIKSI!? MIKSI just
minä... Ilman uskoa Jeesukseen hyppäisin
korkealta... tai sittenkin, lapset ovat
rakkaita.
Uskostani puhun, jos koen etten tunge sitä
väkisin puheeksi. Minulle usko ei ole ulkoisten
tekojen summa. Enkä välttämättä usko kaiken
olevan Jeesukselle "mieluista" vaikka se
äkkiajattelulla siltä tuntuisikin. Minusta ei
koskaan voisi tulla uutta Äiti Teresaa(mitä se
yks entinen missi leikkiikään?), vaikka
haluaisinkin auttaa ihmisiä noin karrikoiden
sanottuna.
Uskoontulon jälkeen olen elänyt monia hyvin
hiljaisia aikoja, välillä en jopa ajatellut
olevani uskova, vain rukous säilyi. Minä en ole
koskaan tuntenut itseäni sidotuksi -
>vapautuminen? Synti, minä en enää koskaan anna
kenenkään potkaista itseäni päähän-> potkaisen
varmasti takaisin. Kuvaannollisesti. En
ilmeisestikään ole
lammas...
"Jotain sanon Jehovien eduksi, he osaavat puhua,
perustella, Raamatun pohjalta. Ja eivät vetele
Raamatulla päähän.Ja vielä sekin, etteivät muuten
hauku muiden seurakuntien uskovia. Mistä sinä
tiedät kuka tulee ensimmäiseksi ja kuka
viimeiseksi?"
Osaavatko? Miksei heidän Raamatustaan sitten
löydy mitään sillä hetkellä, kun he tulevat
ovelle? Miten he perustelevat Raamatulla sen,
että heidän taivaspaikkansa varmistuu sillä,
miten monta tyyppiä he saavat käännytettyä, tai
miten monen kanssa he keskustelevat
uskonasioista? Eräs tuttu pappi kertoi kerran
jehovista, jotka tulivat soittamaan hänen
ovikelloansa, että "voitaisiinko keskustella
siitä, minne sinä olet matkalla?". Tämä rakas
pappi-veljemme oli kysäissyt aivan ohimennen,
että olettekos te niitä, joista Raamatussa
sanotaan, että "ovelta ovelle käyvät"? Ja
keskustelutoverit olivat aivan innostuneet, että
Kyllä, kyllä, heitä me olemme. No, Heikki-veli
oli sitten kysynyt, että "mutta eikös se jatku
niin, että "älkäät te heitä kuunnelko, sillä he
eivät ole minusta, vaan he ovat perkeleestä"?"
Ja etteivät muka hauku muita uskovaisia? Mummoni,
joka kerran erehtyi päästämään jehovat sisään, ei
päässyt heistä eroon, vaan joutui lopulta
tekemään ilmoituksen kotirauhan häirinnästä, kun
lähes päivittäin käytiin ovien ja ikkunoiden
takana koputtelemassa. Kun mummo sitten oli
tuossa ensimmäisessä keskustelussa kertonut, että
on ennen ollut lestadiolainen, alkoivat jehovan
todistajat kilvan moittia tätä syntistä joukkoa.
En viitsi ruveta toistelemaan sanankäänteitä, sen
verran törkeitä ne olivat. En tahdo yleistää,
mutta nämä molemmat tarinat ovat totta. Kuitenkin
tunnen jehovia, jotka ovat ihmisinä todella
mukavia ja miellyttäviä.
Tuommoista että olisivat haukkuneet, ei ole
sattunut minun kohdalleni.He, ainakin ne jotka
joskus tunsin, sanoivat etteivät porraskäytävissä
saarnaa. Jos luit>>Jehovat ovella<< jutusta minun
tarinani... Jehovilla oli oma osuutensa minun
herätykseeni. Minun asiani ei ole tuomita
heitä.
Niiden jutuissa on paljon varmasti oikeatakin.
Säälin heitä ja rukoilla jaksan että Jumala,
Kristus valaisisi oikean totuuden heidän
sydämiinsä. Jos tuo on yhtä oikea kuin
meidänkin , en vastusta, pitäkööt onnensa,
uskokoot niinkuin heille Herra totuuden on
ilmaissut. Se että tässä tai missään muualla
haukumme heidän sydämensä vakaumusta, ei saa
muuta aikaan kuin, että he uskovat kovemmin
siihen harhaan, väärässä ei kait meistä helposti
kukaan myönnä olevansa. Kun sanat eivät riitä,
olkoon aseeni hiljainen rukous.
Joo ihmisiä me kaikki ollaan. Suunnaton aarre
kätkettynä saviastioihin. Ihminen ei ikinä
varmaan ymmärrä toisaalta omaa arvoansa, eikä
toisaalta pienuuttaan Jumalan edessä.
Jeesus on ainakin minut vapauttanut, mutta paljon
on vielä ns. vitutusta elämässä. Jeesus ei
kuitenkaan luvannutkaan mitään helppoa elämää,
joten...
Herran siunausta sinulle ja muillekin.
Kyllä ymmärtää oman arvonsa ja osaa viedä sen
muilta. Meillä on tapoina pitää omat
mielipiteemme/vaateemme /pyyteemme aina muita
arvokkaampina. Oman arvontunnon voi kanavoida
niin monella tavalla, tehdä itselle
huomaamattomaksi, saada näyttämään Pyhältä:
Itsepetosta(+muiden), uhrautumisen nimissä,
meillä on aina oma etu
mielessä.
99% meissä asuu hyvinvoiva, itsesäälissä
kieriskelevä narsisti. Olemme sitä paitsi
aikamoisia sadistejakin: illalla nukkumaan
käydessä voi pyytää anteeksi Jumalalta,
Jeesukselta. Tiedän että uskovaisia on joka
lähtöön, eikä kaikki, jotka itseään niin kutsuvat
ja kirkonpenkkiä kuluttavat ole
aitoja.
Harmi ettei voi ketään käskeä lukemaan
psykologiaakaan yksin, siis ilman opettajaa,
luennoitsijaa... Yksin löydämme vain muut, koska
emme näe itseämme vikoinemme -> keräämme vain
itselle "hyödyllistä", lyödäksemme tiedolla
muita. Kuuntelemisen ja lukemisen ero on se,
ettei kuunnellessa voi valita sanoja, jotka
luennoitsija sanoo mutta lukiessa ei kaikkea
tarvitse lukea oikein eikä varsinkaan
pikkuseikkoihin takertua. Psykologia on tarkasti
harkittua, asiallista sanomaa meidän
raadollisemmasta puolesta -> Itsetuntemus.
Raamattuakin luemme samalla tavalla mutta menemme
myös kuuntelemaan jonkun luentona.
Jehovat nimenomaan koulutetaan näyttelemään
mukavaa ja kivaa, jotta he onnistuisivat
käännytyksissään.
Tuosta 99 % varmaan monet maailman ongelmatkin
johtuvat. Teemme pahaa vaikka aikomuksemme olisi
hyvä, koska emme tiedä kaikkia asioihin
vaikuttavia seikkoja.
Uskovien yhteys toimii... Siellä ei kukaan taida
voida luottaa toiseensa, sielläkään...
Seurakunnissakin sama laki kuin maailmassa. On
näytettävä että osaa olla paha, sisällä asuu
sittenkin piru. Voi Jeesus kun tulin
erehtyneeksi! Niinkö? Eli kun joku luotettavana
ja hurskaanakin pidetty uskova valehtelee
toisesta omaa etuaan silmällä pitäen... ja pitää
huolen ettei toinen pysty saamaan
samaa"luotettavuutta" tai sitten tietää ettei se
looseri ole valmis särkemään kenenkään
perhettä... Pakoon... Missähän se hyvä aikomus
lienee ollut... Miltä se Jumala ketä varjelee...
Kun niistä yhteyksistä pysyy pois voi
varjellakin. Olen ainakin nyt puhtaalla
omallatunnolla ilman seurakuntaa... enkä
edelleenkään siunaile.
voi koulutuksella muuttaa. Jos olet yrmy ja
ynseä, sinut saadaan ehkä hetkellisesti
näyttämään ystävälliseltä ja mukavalta, jos kauan
koulitaan, mutta todellinen, aito välittömyys ja
ystävällisyys näkyy alusta asti ja erottuu
teennäisistä tekohymyistä selkeästi.
Kaikki jehoviksi tai helluntailaisiksi ryhtyvät
eivät huomaa, ennen kuin on myöhäistä. Siihenhän
niiden jäsentenkalastus perustuukin.
Jokaiselle uskovalle löytyy seurakunta ja jos
ensimmäinen ei ole mukava, niin sitten vaihtoon.
Jeesus painotti seurakuntayhteyttä ja olenkin
huomannut sen erittäin tärkeäksi paikaksi. Meillä
on sellainen pienryhmiin perustuva srk. Olen
havainnut viikoittaiset kokoontumisemme erittäin
antoisiksi, eikä olla puolen vuoden aikana
kertaakaan kukaan toisensa kanssa riidellyt.
Tervetuloa kaikille muillekin Tampereelta ja
lähiympäristöstä Palatsille, jossa toimimme.
Oppimme on Raamatun mukaista
luterilaispainotteista, mutta Hellareita ja
Vapareitakin on porukassa.
Riidellyt kenenkään kanssa. Satuin vain ihan
vahingossa näkemään tilanteen, joka mieluumin
olisi saanut olla näkemättä. Siitä alkoi vaino
minua kohtaan. Olimme samassa seurakunnassa ja
siihen asti usko oli yhdistänyt jollainlailla...
Vainoa riitti moneksi vuodeksi. En minä
mielelläni kävellyt tieheni. En asu siellä
päinkään.
Harmi homma ne riitelyt. Jeesus ei varmaankaan
tarkoittanut sitä. Sen takia Raamattu toimiikin
hyvänä ohjenuorana. Onhan meillä täällä
netissäkin ihan komee srk, ex ni?
Riitaan tarvitaan 2... Tässä tapauksessa (kaunis)
hyvin pukeutunut, elämässään menestynyt "uskova"
lohikäärme henkäisi... Ymmärsin lähteä ennenkuin
liekki tuhosi kokonaan minut. Tämä ei ole
seurakunta(= uskovien yhteys). Tämä on areena,
jolla vallitsee... Sanoisinko vaikka huonosti
näin: Lopun ajanhenki näyttäytyy kaikessa
irvokkuudessaan. Tulee mieleen Timoteuksen(2.)
kirjeen ennustukset lopunajan ihmisistä... Tänne
voi jättää oman uskonsa vaikka pirun
revittäväksi. Tämä ei ole hengen tyyssija. :(
Outoa, että edes srk:n johtajan janssa ei voitu
asioita selvittää, mutta ymmärrän, että
sellaistakin voi tapahtua, niin kuin ihmisten
välillä yleensä. Srk:ssa se kyllä ihmetyttää, kun
ei ole Jeesuksen tahto se.
Pakana(M) kaivaa mielestäni Raamatusta kaiken
epäselvän ja jättää pois kaiken hyvän. Hän
taistelee Jeesusta vastaan, koska ei ymmärrä,
että hävitäkin voi. Jos olisin entinen Kaizu,
niin minut olisi poistettu täältä palstoilta
herjaamisen vuoksi. Nyt yritän saada näkökulmiin
myös sitä Jeesuksen rakkautta, mitä Hän osoitti
kanssaihmisille. Fariseuksia tosin taisi haukkua
kyykäärmeiden sikiöiksi, joten voisihan senkin
linjan valita tätä pimeässä kulkevaa kohtaan.
Taidan kuitenkin valita toisin, vaikka Pakana
täällä lakia saarnaakin.
Kyllä Jehovat ja Hellarit on täysin eri porukkaa.
Ei kaikkien uskovien elämä kestää päivänvaloa.
Millaiseksi ihmisen on pitänyt muuttua omia
virheitä peittäessään... Ehkä hän aluksi oli
ollut pohjimmiltaan viattomasta sydämestään
rakastunut... Kaikki oli vain karannut käsistä.
Uskon että hän vihasi omaa tilannettaan, yritti
koota ylpeytensä rippeitä tai mitä lie.
Vanhimmiston, johtajan mukaan vetäminen tuli
huolella eliminoiduksi vaihtoehdoksi... Minun
tappiokseni sillä ihmisellä oli niin paljon hänen
aitouteensa luottavia sisarellisesti rakastavia
uskovia, jotka eivät varmasti tienneet mitä
tekivät, auttaessaan häntä ja mustatessaan minua.
Minä en voinut tehdä mitään. Jeesuskin olisi
hävinnyt vähemmän korea kun oli...
Kyllä asiat tulisi saattaa päivänvaloon ja
kohdata tilanne rehellisesti. Helppo minun on se
sanoa, mutta ....
Ei riitä rahkeet. Rehellisesti sanottuna, se
olisi varma tuho minulle. On ajateltava että
senkin jälkeen on elettävä ja käveltävä pää
pystyssä. Jossakin kulkee raja mutta rajalla
pitää myös osta arvioida seuraukset. Minun
laivani ei ole merenkulkua varten
tehty.
Tuo Pakana (M) ei ole uskonvastustaja tai
puolustaja. Tiukka tyyppi, erittäin loistava
ajattelu. Ei ole kait uuden- ja vanhanliiton eroa
sisäistänyt, kun perustelee asioita vanhalla
liitolla. Hän yrittää olla rehellisesti omaa
mieltään, ei niin hyvää etteikö jotain pahaa ja
ei niin pahaa etteikö jotain hyvää.
Kyllä Pakana(M) on ihmisenä varsinainen älykkö ja
varmaan ihan fiksu tyyppi, mutta uskosta osaton
lukee Raamattua juuri tuolla tavalla, niin
kuin ...(en viitti sanoa).
Mielestäni hän on uskonnon vastustaja, mitä nyt
aina asettaa pakanauskonnot Jeesuksen edelle.
Hän on samanlainen harhassakulkija Jeesuksen
seuraajan näkökulmasta, kuin mekin hänen
näkökulmastaan hurahtaneita tomppeleita. Hänen
täytyisi muistaa ainakin minun kohdaltani, että
olen ollut samanlainen, mutta en ole enää.
Etsintäni (n.12v.) tuotti tuloksen ja olen
nykyään Jeesuksen oma.
Onhan Jeesus itse puolellasi, jos varsinkin
tiedät olevasi oikeassa. Vääryyttä ei pidä
hyväksyä. Toisaalta voithan antaa mielessäsi
anteeksi, koska vääryyttä maailmaan sopii, eikä
sitä ole sotimalla tukahdutettu.
P(M) on Jumalan armosta P(M), juuri sellainen
kuin sattuu Jumalan luomana olemaan. Mitä meillä
kenelläkään on sellaista, mitä Jumala ei olisi
antanut/sallinut. P(M) pakoittaa meidät
ajattelemaan. Sehän on vain hyvä, tuulettaminen
ei ole pahitteeksi, paitsi jos siitä yrittää
kieltäytyä. ->
Silloin ihminen on väsynyt kantamaan ristiä, on
osattava hakeutua lepoon ja antaa itselle oikeus
palautua; ristinkantaminen viha sydämessä ei
rakenna. En ole koskaan kenenkään kuulut sanovan,
että Jeesuskaan olisi vihaisena ristiään
kantanut. Siinäkin oli kauhea ero millaisen
vastaanoton hän oli saanut tullessaan
Jerusalemiin ->1.kansa hurrasi, lauloi->
2.faris.kiinniotto ->3.tuomiolle ->yhtäkkiä kansa
oli kääntynytkin vastaan. Opetuslapsetkin olivat
häipyneet... Ei olisi tavan hermoilla varustettu
kestänyt. Meillä on kaikki niin pientä ja silti
vihastumme...
Ei uskonnon vastustamista ole vanhojen oppien
esille tuominen tai niihin paneutuminen. Maailma
tarjoaa vaihtoehtoja, se mihin tartut on itsestä
kiinni. Suomalaisessa kulttuurissa vain sattuu
olemaan pakanallisia tapoja vielä paljon
jäljellä, ihan huomaamattomina, ne ovat meille
perinnettä. Ovathan Juutalaiset juutalaisia
eivätkä usko Jeesukseen Messiaana vaikka Jeesus
oli juutalaista syntyperää. Niin paljon on
sokeutta, eikä sitä vihalla voiteta. Vaikeneminen
Jeesuksen sanoman edessä ei olisi edes
Raamatullista. Jeesus ei kumartanut
Pirua.
Vääryyttä ei pidä hyväksyä mutta kuka tietäisi
mikä on oikein jos vääryyttä ei olisi. Kaikki
asiat voidaan aina kääntää toisinpäin. Entä jos
P(M) kääntää asian, siis sinun olisikin
muistettava... haettava hänen hyväksyntäänsä.
Meistä ihmisistä löytyy muuten yllättäen kahtia
eräs jako: On sellaisia, jotka suostuvat
kantamaan taakkoja ja sitten sellaisia, jotka
eivät
ikimaailmassa.
Herran rauhaa sinulle Bescheid...
Samoin, Jumala kanssasi.
kiitos.
Jaha.Täällähän ne palstan partamiehet miesten
kesken keskutellee naisen asemasta kun ensin ovat
ajaneet kaikki naiset foorumilta ulos .
Senkin pelkurit!!!!Nuhjukset!!!!Munattomat!!!!