Ymmärrän kyllä, miten miehet joskus alistivat naista, vaikka useimmat feministitkään eivät taida tietää, että ainakin eurooppalaisessa kulttuurissa on ollut toistuvasti myös naisjohtoisia aikoja: naisilla kulttuurillinen ja henkinen johtoasema. Tutustukaa historiaan, jos ette minua usko.
Kuitenkin -omalta osaltani olen kuitenkin hyvittänyt naisille miesten tekemiä virheitä.
Nimittäin ravintolassa käydessä olen pitänyt tarkkaan huolta, etten vain alistaisi naista.
Koska miehet ovat sovinisteina perinteisesti maksaneet laskun ja näin saattaneet naisen avuttomaan ja alempiarvoisempaan asemaan, olen minä toiminut hyvittäjänä.
Olen antanut aina naisen maksaa koko laskun. Joskus olen joutunut tosin pitkäänkin selittämään, että kyllä minua saa täten alistaa: se on jopa seuralaiseni oikeus ja velvollisuus; historialliset tosiseikat huomioiden.
Täten tunnen, että olen omalta osaltani täyttänyt velvollisuuteni miessukukunnan virheiden korjaajana.
Kuitenkin -omalta osaltani olen kuitenkin hyvittänyt naisille miesten tekemiä virheitä.
Nimittäin ravintolassa käydessä olen pitänyt tarkkaan huolta, etten vain alistaisi naista.
Koska miehet ovat sovinisteina perinteisesti maksaneet laskun ja näin saattaneet naisen avuttomaan ja alempiarvoisempaan asemaan, olen minä toiminut hyvittäjänä.
Olen antanut aina naisen maksaa koko laskun. Joskus olen joutunut tosin pitkäänkin selittämään, että kyllä minua saa täten alistaa: se on jopa seuralaiseni oikeus ja velvollisuus; historialliset tosiseikat huomioiden.
Täten tunnen, että olen omalta osaltani täyttänyt velvollisuuteni miessukukunnan virheiden korjaajana.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Milloin mielestäsi kulttuurillinen ja henkinen johtoasema on ollut naisilla?
Otetaan esimerkiksi Venäjä. 1600-luvun lopulla, ennen Pietari Suurta, vallasta kamppailivat hänen äitinsä Natalia ja sisarensa Sofia. Pietarin jälkeen valtaistuimelle nousi v. 1725 Katarina I muutamaksi vuodeksi, ja 1742 Elisabet I. Tämän kuoltua vallan kaappasi Katarina II Suuri, joka hallitsi vuosisadan viimeiselle kymmenelle. Katarina II oli suuri kulttuurivaikuttaja. Itävallassa hallitsi keisarinna Maria Teresia vuodesta 1740 vuosisadan loppuun (myöhemmin hänen poikansa tuli kanssahallitsijaksi). Ranskassa kulttuurielämää hallitsi Mme de Pompadour.
- Tässä muutamia nimiä, jotka ovat jääneet historiaan.
Toki naishallitsijoita on ollut aina silloin tällöin, mutta se ei tarkoita, että kulttuuri tai yhteiskunta olisi sen naiskeskeisempi kuin muuloinkaan.
Kleopatra oli merkittävä hallitsija Egyptissä, vaikka rakkaus hänet turmioon veikin - ensin Ceasar ja sitten Marcus Antonius, joka taisteli epätoivoisesti vallasta Gaius Octaviusta (Augustus) vastaan ja hävisi - Kleopatra teki itsemurhan.
Kleopatran aikana kukaan ei Egyptissä nähnyt nälkää, koska viljaa osattiin varastoida huonoja aikoja varten. Aleksandrian kirjastoa. kehitettiin, Tieteitä ja taiteita tuettiin.
Kleopatra puhui useita kieliä ja hän oli kiinnostunut uusista asioista.
Kleopatra oli omana aikanaan hyvin vaikutusvaltainen, merkittävä nainen ja ehkä hieman ristiriitainenkin hahmo. Hänestä on kirjoitettu hyvä kirja, lainatkaa kirjastosta - ei ole tylsästi kirjoitettu.
Neferiti on myös ollut aikanaan merkittävä nainen myöskin Egyptissä, mutta paljon ennen Kleopatraa. Kleopatra ei ollut Egyptiläinen alkujaan, vaan hänen sukunsa oli tullut Kreikasta - muistaakseni Ptolemaios (korjatkaa joku, jos olen väärässä)
nainen hallitsee valtaan päästyään yhtä suurella kiihkolla kuin mieskin. Vaikka aina väitetään että naiset edustavat "pehmeämpiä" linjoja.
Ei nämä historian naishallitsijat mitään lempeitä sisaria ole olleet. Katariina Suurikin tapatti miehensä ja hänen tiensä vallan huipulle oli verinen.
Katariina Suuri oli kovaotteinen ja valloitushaluinen, kun taas Maria Teresia edusti lempeää äidillisyyttä. Niinpä kun arvon daamit ja Fredrik Suuri pilkkoivat Puolan, Katariina otti osuutensa hymysuin, mutta Maria Teresia itki ja otti.
Historiallisista tosiasioista on tietysti erilaisia tulkintoja/näkemyksiä, ja se on selvää, semminkin kun puhutaan ajoista, joita ei kukaan nykyinen ihminen ole itse ollut elämässä.
Oman historiankäsitykseni olen ammentanut Egon Friedelliltä; koskien euroopan historiaa jostain keskiajalta 1900-luvun alkuun.
Kannattaa lukea "uuden ajan kulttuurihistoria", 3-osainen elävästi, jännittävästi ja tietorikkaasti kirjoitettu teos, jonka kirjoittaja oli monipuolisesti sivistynyt, tietorikas ja luova ajattelija.
Rokokoon ja renesanssin kuvauksista vakuuttuu siitä, että ne ovat olleet pitkälle naisen mukaan orientoituneita; naisilla on ollut paljon kulttuurillista ja yhteiskunnallista valtaa; ne ovat olleet naisvallan aikakautta. Rokokoon aikana jo aikalaiset totesivat, että miehet naisistuvat yhä enemmän rokokoon edetessä.
Tämän Friedell myös kertoo aivan suoraan, ja antaa paljon esimerkkejä/näyttöjä.
Tietysti aina on ollut sortoa, mutta feministithän tekevät yleensä sen virheen, että he kuvittelevat sorron aina johtuvan sukupuolesta, kun todellisuudessa on niin, että ihminen, jolla on valtaa, käyttää tätä valtaansa toisen ylitse, oli sukupuoli kumpi tahansa. Niinpä sekä miehiin että naisiin on kohdistunut aina myös sortoa ja hyväksikäyttöä mm. rappeutuneen aateliston ja porvariston taholta, mutta vain jotkut naiset ovat tulkinneet asian siten, että se sorto johtuu pelkästään heidän sukupuolestaan.
Todellisuudessahan miehiin vallanpitäjien kohdistama sorto on ollut luultavasti paljon suurempaa ja laajamittaisempaa kautta historian: sotaan pakottaminen, väkivalta, kohtuuttomat ja mielivaltaiset verot; käytännössä orjuus jne.
Naisilla on ehkä saattanut olla valtaa yksittäistapauksissa, mutta käsityksesi, että aikakausi olisi ollut naisvallan aikakautta on yleistävä ja virheellinen. Yksinkertaisesti sanottuna: joku on taas lähtenyt tekemään amatöörimaisia johtopäätöksiä, jotka ovat paitsi yleisiä tällä palstalla niin myös muualla internetin keskustelupalstoilla.
Itse asiassa renessanssi (kirjoitetaan kahdella s:llä) ei ollut naisille mitenkään erityisen hyvää aikaa. Jos tutkit asiaa useamman kuin yhden kirjan valossa, se varmasti selviää sinulle). Tutki vaikkapa naisten juridisia oikeuksia, niin huomaat, että naiset olivat vahvasti sidottu aviomieheensä. Teoreettisen viitekehyksen tälle kaikelle antoi uskomus siitä, ettei nainen pysty heikompana sukupuolena vastaamaan itsestään, ja siksi nainen on miehen holhouksen alainen.
En kiellä, etteikö joillakin yläluokan naisilla (huomaa yläluokka) ole ollut paljonkin kulissien takaista valtaa, mutta että naisvallan aikakautta? Itse asiassa väitän, että feodaaliyhteiskunnassa yläluokan naisilla oli huomattavasti enemmän valtaa, sillä valta perustui maan omistukseen, ja muistaakseni naisillakin oli maahan oikeus. Feodaaliyhteiskunnan jälkeen asema puolestaan huononi.
Toinen väittämääsi, että feministit ovat tehneet virheen, kun kuvittelevat että valta kohdistuu sukupuoleen.
Olen samaa mieltä, että ihminen käyttää valtaansa toisten ihmisten yli, ja että tässä näkökulmassa valta voi kohdistua niin naiseen kuin mieheenkään.
Emme kuitenkaan pääse siitä mihinkään, että valta kietoutuu vahvasti valtarakenteisiin ja näissä valtarakenteissa puolestaan jotkut ovat huonommassa asemassa toisiin nähden. Esimerkiksi naiset ovat huonommassa asemassa miehiin nähden, mustat ovat huonomassa asemassa valkoisiin nähden tai mustalaiset ovat huonomassa asemassa valtaväestöön nähden.
Tuo on tosiasia, jota ei pääse pakoon vierittämällä syy yksittäistapauksiin. Tosi myönnän, etteivät kaikki valkoiset miehetkään ole samanvertaisessa asemassa keskenään, mutta he kuitenkin hyötyvät yleisesti ottaen valkoisista ja mieskeskeisistä valtarakenteista mustien ja naisten kustannuksella. Tosin uskon vahvasti siihen, että rakenteet ovat muuttumassa.
Siksi minusta valtarakenteita kritisoitaessa ja kyseenlaistamisessa on syytä ottaa huomioon myös sukupuoliaspekti tai vähemmistöjen lähtökohdat. Minusta on huolestuttavaa, etteivät miehet (kuten tällä palstallakin on huomattu) useinkaan vaivaudu puolustautumaan osuvalla vasta-argumentaatiolla, vaan torjuvat ei-toivotun kritiikin vähättelyllä ja syyllistämisellä.
Arvasinkin, että joku tuo esiin niitä epäkohtia, joita myös renesanssin aikana on ollut. Se ei vain todista mitään, että naisten elämässä on ollut epäkohtia myös silloin, koska IHMISEEN kohdistuu aina sortoa, oli aikakausi mikä hyvänsä.
Esitit oman käsitykseni, minulla on omani, joka perustuu historiallisiin tosiasioihin.
Kuten kerroin, historiantutkijat esittävät menneisyyttä aina hieman eri valossa, ja erilaisia käsityksiä on. Muutoin ei voisi olla, koska historia ei ole mikään yksiselitteinen vaan sangen hankala ja vaikea tieteellinen kenttä.
Pysyn kyllä omassa käsityksessäni, enkä viitsi edes korjata virheellisiä käsityksisäsi feodaalivallan ajalta -se oli niin selkeästi miehinen aikakausi.
Mieti vielä, mitä tarkoittaa "henkinen ja kulttuurillinen johtoasema": saatat saada hieman laajempaa näköalaa, jos sinulle selkenee se, mikä merkitys näillä käsitteillä on, ja kuinka laajasti ja monimuotoisesti vaikutti se, että naisilla oli renesanssin aikana paljon henkistä ja kulttuurillista "valtaa". Että naisisuus oli se, minkä mukaan miehetkin pitkälle orientoituivat tuolloin.
On lapsellista esittää -kuten teet -että renesanssi ei ollut naisille mitenkään erityisen hyvää aikaa. On kokonaan toinen asia, että kulttuuri orientoituu pitkälle naisen mukaan kuin se, että siitä seuraisi se, että se olisi naiselle hyvää aikaa! Ne ovat kaksi eri asiaa.
Tuskin mikään aikakausi on yleisesti ottaen ihmiselle mitään hyvää aikaa: aina on epäkohtia ja rappiota niin paljon ihmisen toimesta.
Nykyinenkin aika- vaikkapa suomessa -ei ole naiselle mitenkään erityisen hyvä!
Ja onko se sitten feminismin syytä!
Oikeastaan tahdoin sanoa, että feministit tekevät virheen siinä, että ovat kuvitelleet vallan kohdistuvan PELKÄSTÄÄN sukupuolen mukaan, kun tosiasia on se, että ylempi on aina käyttänyt valtaansa alemman ylitse -ja usein väärin.
Ja se että naisiin on kohdistunut vallankäyttöä miesten taholta....siihen on usein ollut syynä se, että nainen perinteisesti toisenlaisena kuin mies on ollut hankala "tapaus" valtaa käyttävän miehen kannalta.
Usein valtaapitävien kanssa ongelmiin on joutuneet ne, jotka ovat jotenkin erilaisia kuin vallankäyttäjä itse -pulmallinen asia, eikä siinä ole siis pelkästään sukupulesta tai ihonväristä kysymys, vaan siitä, että erilaisuus on keskeneräiselle ihmiselle ollut aina liian ongelmallista.
Tietysti on sortoa sukupuolen, ihonvärin yms mukaan, mutta asia ei kokopnaisuudessaan ole ollenkaan niin mustavalkoinen kuin yleisesti kuvitellaan. Asiassa on monta tekijää, ja NE tekijät, joita toin esiin, mm. usein sivuutetaan.
Mutta lukaiseppa se Friedellin 3-osainen teos, niin palataan asiaan sitten!
Mitä tulee esittämääsi kritiikkiin miehiä kohtaan, niin on kuitenkin niin, että feministiset naiset ovat aivan liian usein niin takertuneet vaillinaisiin ja osittaisiin näkökulmiinsa, että mieskin turhautuu, luopuu hedelmättömästä keskustelusta ja linnottautuu omien näkemystensä taakse.
Älä siis turhaan kritisoi miehiä siitä, mikä on niin tyypillistä teille feministeillekkin!