Vaikkei kesä vielä keikkuen tule, niin festarit
lähestyvät sillä vauhdilla, että valmistilaa
tulee ryhtyä pitämään yllä sekä henkisesti että
hengellisesti. Henkiselle tilallemme emme voi
muuta kuin toivoa parhasta ja pelätä pahinta,
mutta hengelliselle paljonkin ja siitähän se
elämämme festari avautuu.
Festareilla on tarkoituksena pitää hauskaa.
Iloita omasta sekä toisten persoonallisuuksista
ja tuntea se mitä on olla ihmisenä ihmisten
keskellä. Voi olla tietenkin niitäkin, joille
juhlamieli ei oikein kohoa ja keskittyvät riidan
haastamiseen ja vaikeuksien hakemiseen, mutta he
ovat vähemmistöosakkaita ratkiriemukkaassa
yleisömeressä.
Mutta minkäs sitä teet, jos ryhtyy sapettamaan
oikein toden teolla, eikä fiilis ota oikein
syttyäkseen. Mikään ei oikein tunnu olevan
mallillaan, ei kuten pitäisi ja jokaisesta on
joku poikkipuolisuus huomautettavana. Onko mitään
tietä onnneen, iloon ja yhteisiin iloihin?
Jo hieman ennen kuin sappi kiehuu yli, voi avata
sellaisen kirjan kuin Raamattu. Se on verraten
paksu opus, jossa kuitenkin kiteytyneenä
ihmiselämän kaikki koukerot ja sellaiset asiat,
mitä emme pysty itse itsellemme millään tavalla
selventämään, mutta jotka Jumala avulla tuosta
sanasa tulevat meille todelliseksi elämäksi.
Ottakaamme reppuumme evästä sieltä.
Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja
kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin
pakanain keskuudessa: Herra on tehnyt suuria
heitä kohtaan. Ps. 126:2
Ja he tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla,
tulevat virtanaan Herran hyvyyden tykö, jyväin,
viinin ja öljyn ääreen, karitsain ja karjan
ääreen. Ja heidän sielunsa on oleva niinkuin
runsaasti kasteltu puutarha, eivätkä he enää
näännyt. Silloin neitsyt iloitsee karkelossa ja
nuorukaiset ja vanhukset yhdessä. Minä muutan
heidän surunsa riemuksia, annan heille
lohdutuksen ja ilon heidän murheensa jälkeen.
Jer. 32:12-13
Sinä teet teet minulle tiettäväksi elämän tiet,
sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä. Ap.2:28
Kun olemme löytäneet ilon, kun olemme kohdanneet
vapahtajamme, on meillä mahdollisuus sen jälkeen
kohdata rakkaudessa ja ilossa myös toinen
ihminen. Kylpeä toisen persoonallisuudessa,
katseissa ja kaikessa ihmisyyden tarjoamissa
antimissa. Ilossa meitä ei tarvitse paapoa,
pyrkiä ymmärtämään ja olemaan kaikkien tyhmien
mielipiteitten kaltainen, vaan löydämme
toisistamme sen mikä on elämää.
Rakkauden festareilla ei aina tarvitse mennä
kovaa, eikä olla kauhea meteli. Sielun ilo ja
rakkauden lämpö voittaa moninverroin
merkityksettömän metelöinnin. Tyyni järvenpinta,
johon iltaaurinko luo varjojaan ja toisen
rakkaudesta palavat silmät ovat festarikauden
avajaisten parasta antia. Sitä mitä Herra meille
antaa silloin kun avaamme sydämemme Hänen
ilolleen ja ihmisyyden tulla tekemään meistä
kyvykkäistä kanssaeläjiä.
Kun maailmankatsomus ei ole rajoittunut, niin
mahdollisuus ja oikeastaan välttämättömyyskin on
mennä hengellisille festareille. Silloin tosiaan
voi rakastaa niitä, jotka meitä rakastavat ja
hetkeksi huokaista ilonpilaajien ja
synkistelijöiden maailmankatsomuksesta.
lähestyvät sillä vauhdilla, että valmistilaa
tulee ryhtyä pitämään yllä sekä henkisesti että
hengellisesti. Henkiselle tilallemme emme voi
muuta kuin toivoa parhasta ja pelätä pahinta,
mutta hengelliselle paljonkin ja siitähän se
elämämme festari avautuu.
Festareilla on tarkoituksena pitää hauskaa.
Iloita omasta sekä toisten persoonallisuuksista
ja tuntea se mitä on olla ihmisenä ihmisten
keskellä. Voi olla tietenkin niitäkin, joille
juhlamieli ei oikein kohoa ja keskittyvät riidan
haastamiseen ja vaikeuksien hakemiseen, mutta he
ovat vähemmistöosakkaita ratkiriemukkaassa
yleisömeressä.
Mutta minkäs sitä teet, jos ryhtyy sapettamaan
oikein toden teolla, eikä fiilis ota oikein
syttyäkseen. Mikään ei oikein tunnu olevan
mallillaan, ei kuten pitäisi ja jokaisesta on
joku poikkipuolisuus huomautettavana. Onko mitään
tietä onnneen, iloon ja yhteisiin iloihin?
Jo hieman ennen kuin sappi kiehuu yli, voi avata
sellaisen kirjan kuin Raamattu. Se on verraten
paksu opus, jossa kuitenkin kiteytyneenä
ihmiselämän kaikki koukerot ja sellaiset asiat,
mitä emme pysty itse itsellemme millään tavalla
selventämään, mutta jotka Jumala avulla tuosta
sanasa tulevat meille todelliseksi elämäksi.
Ottakaamme reppuumme evästä sieltä.
Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja
kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin
pakanain keskuudessa: Herra on tehnyt suuria
heitä kohtaan. Ps. 126:2
Ja he tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla,
tulevat virtanaan Herran hyvyyden tykö, jyväin,
viinin ja öljyn ääreen, karitsain ja karjan
ääreen. Ja heidän sielunsa on oleva niinkuin
runsaasti kasteltu puutarha, eivätkä he enää
näännyt. Silloin neitsyt iloitsee karkelossa ja
nuorukaiset ja vanhukset yhdessä. Minä muutan
heidän surunsa riemuksia, annan heille
lohdutuksen ja ilon heidän murheensa jälkeen.
Jer. 32:12-13
Sinä teet teet minulle tiettäväksi elämän tiet,
sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä. Ap.2:28
Kun olemme löytäneet ilon, kun olemme kohdanneet
vapahtajamme, on meillä mahdollisuus sen jälkeen
kohdata rakkaudessa ja ilossa myös toinen
ihminen. Kylpeä toisen persoonallisuudessa,
katseissa ja kaikessa ihmisyyden tarjoamissa
antimissa. Ilossa meitä ei tarvitse paapoa,
pyrkiä ymmärtämään ja olemaan kaikkien tyhmien
mielipiteitten kaltainen, vaan löydämme
toisistamme sen mikä on elämää.
Rakkauden festareilla ei aina tarvitse mennä
kovaa, eikä olla kauhea meteli. Sielun ilo ja
rakkauden lämpö voittaa moninverroin
merkityksettömän metelöinnin. Tyyni järvenpinta,
johon iltaaurinko luo varjojaan ja toisen
rakkaudesta palavat silmät ovat festarikauden
avajaisten parasta antia. Sitä mitä Herra meille
antaa silloin kun avaamme sydämemme Hänen
ilolleen ja ihmisyyden tulla tekemään meistä
kyvykkäistä kanssaeläjiä.
Kun maailmankatsomus ei ole rajoittunut, niin
mahdollisuus ja oikeastaan välttämättömyyskin on
mennä hengellisille festareille. Silloin tosiaan
voi rakastaa niitä, jotka meitä rakastavat ja
hetkeksi huokaista ilonpilaajien ja
synkistelijöiden maailmankatsomuksesta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.