Tutkimus varhaisaikuisuuden masennuksesta ja uskonnollisuudesta

Huomioidaanko kaikki kokemukset?

Kyllä huomioidaan, kunhan ne vain liittyvät kyseiseen aiheeseen. Kokemukset laidasta laitaan ovat tervetulleita!

Aika on ilolla, autuaita ne, jotka Herran Jeesuksen tuntevat Vapahtajanaan ja Herraansa rakastavat ja tahtonsa mukaan Pelastuksen Kalliolle rakentevat ei tunteiden mukaan vaan opetuksensa mukaan ja toivonsa Herran armoon laittavat Pyhän Hengen voimasta ja hyvästä ja terveestä ja mielekkäästä suhteesta ja kiitoksesta ja ylistyksestä.

Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannusta eli mielenmuutosta ja suuresti taivaassa iloitaan yhdestäkin, joka tekee parannusta, sillä tapahtukoon maailmassa Isän Jumalan tahto ja sielun pelastus ja sen otollinen vaellus hyvässä mielenlaadussa ja hyvän hedelmän tuottamisessa.

Hei, olen ollut nuorena mukana vanhoillislestadiolaisuudessa, ja siinä liikkeessä on vielä vanhempani ja yksi siskoni mukana. Lähdin pois siitä liikkeestä jo vuonna 1976. On mua jotkut tuominnu ja jotkut käyttäytyneet ylimielisesti jälkeenpäin mutta en tiedä miksi, sehän on jokaisen omaasia ja en itsekkään tuomitse heitä. Mutta joskus ajateluttaa kun muistuu mieleen lapsuuden ajat, meillä oli mustavalkoinen tv yksi kanava 70 luvun alkuvuosina. Meillä piti pitää pyhäkoulu tulevana sunnuntaina, torstai iltana myöhään koputettiin ovelle ja eräs vl mies tuli sisään ja seisoi oviaukossa ja puhui että hän on käynyt kiertämässä taloisa ja sanonut että ei saa meille päästää vanhempien lapsiaan koska meillä on tv. Se ilta oli pilalla ja äitini joka oli usein masentunut itki koko illan ja emme lapsena tienneet miten voisi asiaa auttaa. Ja myöhemmin sanoi tämä samainen mies isälleni että hän tulee muutaman miehen kans ja raahaa ulos television ja hävittää sen, mutta isä sano siihen että tuu vaan ja samoin teen sun uudelle autolle aivan yksin. Sitten 70luvun puolesa välisä isä hävitti tvn. Olen ollut myös heidän ripareilla 2 viikkoa ja sielä tein parannuksen kun olin nyppinyt kulmakarvoja. Olen myöhemmin kuullut hoitokokouksista joita liike järjesti joskus 70,80 luvuilla, mutta en ole itse ollut koskaa niissä mukana. Nyt olen jo 50v ja uskon että usko Jeesukseen pelastaa , mutta ei mikään lahko. Haluan myös että kommentoit kirjoitustani ja voinhan aina kirjottaa lisää jos tahdot niin.

Hei!

Tutkimuksen kannalta ei ole soveliasta, että kommentoin yksittäisiä kirjoituksia.

Jos haluatte osallistua tutkimukseen, katsokaa tarkemmat ohjeet kotisivuiltani (http://www.helsinki.fi/~phannila/), josta löytyy myös linkki varsinaiseen tutkimuslomakkeeseen.

Ystävällisin terveisin,

Pyry Hannila

Jeesus sanoo, joka taakseen katsoo ei ole kelvollinen minua seuraamaan!

ETTÄ SILLEEN.

Olin koulukiusatu ja lapsena ja peruskoulun ala-asteella ei minulla ollut paljon kavereita. Vanhempani eivät olleet uskovaisa, mutta uskoin jo lapsena Jumalaan ja 15-vuotiaana tein teitoisen uskonratkaisun. Uskon että juuri usolla Jumalaan ja rukouksella on suuri merkitys, että en ole sairastunut masennukseen ja olen päässyt eteeenpäin lapsuuteni ja nuoruuteni vaikeista vaiheista.

Olen nyt 55-vuotias, eronnut, lapseton mutta koen elämäni todella mielekkääksi. Olen elänyt läpi myös puolisoni kanssa rajun yrityksen konkurrsin, mutta vaikeudet ovat vain vahistaneet ja ovat nyt voimavarana. Kristinusko on elämäni kantavana voima vielä tänääkin.