Laista ja evankeliumista!

IV VÄITE

"Oikea tieto lain ja evankeliumin erottamisesta ei ole ainoastaan ihana valo koko Raamatun oikeaan ymmärtämiseen, vaan Raamattu on ilman tätä tietoa myös suljettu kirja ja jää siksi.

Kirkkohistoriakin opettaa tämän erotuksen tuntemisen tähdellisyyttä. Kirkon turmeltuminen alkoi lain ja evankeliumin sekoittamisesta. Jos luemme kirkkoisien kirjoituksia, huomaamme pian, että koko kurjuuden juurena on se, että he eivät oikein osanneet erottaa lakia ja evankeliumia. Tosin voimme aina kuudenteen vuosisataan asti seurata vielä ihania todistuksia siitä, mutta sitten huomaammekin tämän valon sammuvan ja erotuksen painuvan yhä enemmän unholaan. Saman asian näemme myös siitä, että munkkilaisuus tästä alkaen saa yhä kasvavaa arvonantoa osakseen.
Sitä, minkä Herra sanoi tuolle rikkaalle nuorukaiselle, pidettiin kaiketi autuuteen vältämättömänä. Niille, joille olisi pitänyt tarjota evankeliumia, osoitettiin laki. Jos sitten etenemme ajassa aina paavikunnan mahtavuuden aikaan asti, on tieto tästä erotuksesta silloin jo täysin sammuksissa. Samaan aikaan vajottiin todella helvetilliseen pimeyteen silkan pakanuuden ja epäjumalanpalveluksen pesityessä kirkkoon.
Kuinka kävikään sitten meidän Lutherimme! Aluksi hänellä olikin paljonkin tietoa asiasta, sen aikaisen pimeyteen verrattuna, mutta lakia ja evankeliumia hän ei osannut erottaa. Kuinka hän onkaan menehtyäkseen vaivannut ja rääkännyt itseänsä! Hän kidutti itseään ja paastosi niin, joutui henkihieveriin. Vaikein ja hirvittävin sana hänestä oli se, että se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmestyy evankeliumissa." Voi kurjuutta!" hän ajatteli. Laki vaatii ihmiseltä täyttymystä, ja nyt täytyy vielä evankeliuminkin kautta tulla vanhurskautetuksi." Hän kertoo itse joutuneensa usein jopa Jumalaa herjaaviin ajatuksiin. Sitten yhtäkkiä hänelle valkeni, minkälaisesta vanhurskaudesta evankeliumissa puhutaan. Tästä hetkestä käsin alkaen hän kertoo käyneensä kiireesti koko Raamatun läpi ja alkaneensa päästä selville siitä, missä on lakia, missä evankeliumia; hän kävi tutkimaan joka kirjaa, ja niin asiat alkoivat hänelle kaikin kohdin selvitä. Sillä hetkellä kuin Luther oppi tuntemaan tämän erotuksen, hänestä sukeutui uskonpuhdistaja."

" Viidennen uskonkohdan lopussa sanotaan Yksimielisyyden ohjeessa ( s. 506, 27 ): Että siis näitä kahta, lain ja evakeliumin oppia ei hämmenettäisi ja toisiinsa sekoitettaisi eikä pantaisi toisen tehtäväksi sitä, mikä kuuluu toiselle - sillä siten helposti Kristuksen ansio ja hyvät teot joutuvat pimentoon ja evankeliumista tulee jälleen lain oppi,....."

Laki ja evankeliumi kirjasta