Suomen Kommunistinen Puolue SKP ei milloinkaan ollut suoraan edustettuna vaaleissa. Kommunistit toimivat peitejärjestön Suomen Kansan Demokraattisen Liiton SKDL:n kautta. (oli maalaisliiton liittolainen "kansanrintamassa"). Kaikki valitut eivät olleet SKP:n jäseniä.
Samalla tavalla suurmaanomistajien MTK maataloustuttajien keskusliitto ei ole suoraan edustettuna vaaleissa vaan toimii peitejärjestönsä maalaisliitto-kepun välityksellä. Kepu on MTK:n poliittinen käsikassara samalla tavoin kuin SKDL oli SKP:n poliittinen jatke. Miltei kaikki Kepun kansanedustajat ovat MTK:n jäseniä.
Samalla tavalla suurmaanomistajien MTK maataloustuttajien keskusliitto ei ole suoraan edustettuna vaaleissa vaan toimii peitejärjestönsä maalaisliitto-kepun välityksellä. Kepu on MTK:n poliittinen käsikassara samalla tavoin kuin SKDL oli SKP:n poliittinen jatke. Miltei kaikki Kepun kansanedustajat ovat MTK:n jäseniä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mites EK-Kako?
Vapaamuurarit-Kako?
ym.ym.......
Edustettuina AINA hallituksessa !
Ja tuloksethan puhuvat puolestaan:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15450203/miljonaarien-lukumaara-huimassa-yli-60--kasvussa
SKP-SKDL:N JA MAALAISLIITTO-KEPUN kannatus perustui samaan lähteeseen räyhäkkääseen neuvostoliittoon. Kremlin satraapit rahoittivat ja päönkittivät maalaisliittoa ja kommunisteja, jotka kampesivat isänmaallisia ja moderneja poliittisia voimia paitsioon. SKP lakkautti itsensä neukkulan romahdukseen mutta Maalaisliitto-kepu on jatkanut kummittelua neukkulan romahduksen jälkeen, koska se pääsi loisimaan valtion varoin massiivisten tukiaissysteemien varaan.
http://www.youtube.com/watch?v=Gu5a2gScm4c
Ote Wikipediasta demarien suhteen.
"Jatkosodan päätyttyä sosiaalidemokraattien piirissä käytiin lyhyen aikaa keskustelua puolueen yhtymisestä vaaliliittoon kommunistien ja kuutosten muodostaman Suomen kansan demokraattiseen liiton kanssa. Hankkeen kannattajat jäivät kuitenkin puolueessa vähemmistöön. Kahden työväenpuolueen välit muodostuivat erittäin huonoiksi.[31][32]
1950-luvulla puolue ajautui vaikeaan tilanteeseen, kun Neuvostoliiton taholta suhtauduttiin puolueeseen vihamielisesti ja Urho Kekkosen hyvät idänsuhteet kasvattivat hänen ja maalaisliiton sisäpoliittista valtaa. Kun sosiaalidemokraatit valitsi 1957 puheenjohtajakseen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomitun Väinö Tannerin ja puoluesihteeriksi niin kutsuttuihin ”leskisläisiin” kuuluvan Kaarlo Pitsingin, puolueen idänsuhteet kärsivät. Tämä johti vuoden 1958 vaihteessa kriisiin, kun Neuvostoliitto ei hyväksynyt Suomeen enää hallitusta, jossa puolue oli mukana. Alkoivat yöpakkaset eli Neuvostoliiton diplomaattinen ja kauppapoliittinen painostus Suomen hallituksen kaatamiseksi. Hallitus kaatui ja alkoi sosiaalidemokraattien pitkä oppositiokausi ulkopoliittisesti arveluttavana puolueena."
NL komenteli Kekkosta ja muita kommareihin verrattavia niin, että laillisia Suomen hallituksiakin kaadeltiin mennen tullen, että saatiin Neuvostoliiton hankalaksi kokemat demarit sivuun.