Laskettuunaikaan viikko!

Täällä kans olisi jo kova halu päästä synnärille, mutta ei kerta kaikkiaan tunnu missään. Kirjoittelinkin jo omista tuntemuksistani tuonne synnytyspuolelle. Mutta tällä hetkellä menossa siis rv 39 3 ja aivan normaali olo. Voisin tosiaan lähteä vaikka maratonille, mutta taidan sen nyt kuitenkin jättää väliin :)

Ensimmäinen lapsi olisi tulossa, joten koko synnytyskin tuntuu niin epätodelliselta kun ei oikein tiedä mitä siltä odottaa. Sairaalakassin pakkaaminenkin on tuntunut niin oudolta :) Ja nyt ei ole laittaa päälle mitään sopivia vaatteita kun kaikki hyvät ja mukavat vaatteet olen pakannut kassiin. Toivottavasti pieni syntyisi ajallaan, ettei vaatteita tarvitsisi jemmata viikko tolkulla :)

Kivuliaita supistuksia ei ole ollut ollenkaan, joten niitäkin odotan jo ihan innolla, että pääsee tuskailemaan ja tositoimiin. Harjoitussupistuksia on pävittäin. Kolmea ässää on kokeiltu, mutta ainakaan vielä ei ole tuottanut tulosta. Ei kai tässä auta kun odottaa loppuun asti. Itseäni olen lohduttanut sillä, että viimeistään kolmen viikon päästä saan pienen syliin.

Heips taas!

Mukava kuulla, että täällä on ainakin yksi odottelemassa synnytystä minun kanssani :)

Eilen, kun olin kirjoitellut tänne, niin tuli muutamia hieman kipeämpiä supisteluja, mutta koska oli mahdollisuus nukkua päiväunet ja käytin sen pikimiten, niin supistelutkin katosivat sen sileän tien. Sen jälkeen ei sitten olekaan ollut mitään tuntemuksia ja vauvakin tuntuu liikkuvan elämänsä tunnossa masussa, joten ei kai tässä auta muu kun yrittää saada muuta ajateltavaa. Muuten tuntuu, että tukka lähtee päästä tätä vauhtia, kun on niin levoton :)

Uutena asiana, minulla on tähän loppuodotukseen liittynyt ihmeellinen ärtyneisyys. Sitä en kyllä muista aikaisemmilta kerroilta. Kai tämä jotenkin liittyy näihin hormooneihin toivottavasti. Tänään taas neuvola rv 39 1 siis menossa!

Laittakaahan muutkin loppuodottajat viestiä!

:) Itse olen myös huomannut, että ärtyneisyyttä on ilmassa. Ihan pienetkin asiat saavat mielen kiehumaan. Aikaisemmin kärsin melkoisista PMS oireista, joten olen ajatellut, että voisikohan olla merkki ainakin lähestyvästä synnytyksestä. Olen viime aikoina lukenut paljon ihmisten synnytyskertomuksia ja niistä päätelleen synnytys taitaa usein käynnistyä aivan "odottamatta". Täytyy siis varmaan rauhoittua ja luottaa siihen, että kyllä se sieltä tulee kun on tullakseen. Mutta kun ei malta odottaa, että jotain alkaa tapahtua :)

Lähinnä itseäni pelottaa se, että vauva pääsee kasvamaan hirmu isoksi jos menee paljon yli lasketun ajan. On nimittäin tuota painoa kertynyt hurjasti raskauden aikana ja jo viikko sitten vauvan painoksi neuvolassa veikkailtiin 3,5 kg :/. Kyselin, että voisinko päästä äitipolille paino/synnytystapa-arvioon, mutta terkkari sanoi, että katsotaan sitten jos ei ole vielä laskettuna päivänä syntynyt. Huomenna olisi neuvola, joten täytyy kysyä asiasta taas. Nyt siis viikkoja 39 5

10 päivää laskettuun aikaan (tunnin päästä enää 9).

Esikoinen syntyi rv 40 6, ja pelkään, että tämäkin menee pitkäksi. Meillä ei taida lähisuvussa olla yhtään vauvaa, joka olisi syntynyt ennen laskettua.

Esikoisen kanssa jotenkin "aavistin" synnytyksen alkamisen noin päivää tai kahta ennen kuin poika oli maailmassa. Tuli vain yllättäen seesteinen ja varma olo ja sitä seurasi lapsiveden lorahtelu, joka seuraavana aamuna jatkui vesien menolla kokonaan.

Tämä raskaus on ollut täysin erilainen kuin ensimmäinen, eikä ole mitään aavistusta, miten tässä nyt mentäisiin. Edes iso vauva ei pelota niin paljon kuin se, että olen tässä vielä rv 42 0... Olen turvonnut raivopallo, paino nousee 200 g/vrk, jalat rikki ja yleisin kysymys, joka minulta nykyään kysytään ei suinkaan ole "joko?" vaan "miksi sä oot aina noin vihanen?".

Hemoglobiini oli täälläkin laskenut liian alas ja pitäisi rautaa syödä. Eipä siinä muuta, mutta kärsin pahasta ummetuksesta, eikä oikein innosta lisätä sitä.

Vauva on laskeutunut ja kiinnittynyt (toisin kuin esikoinen), kipeitäkin supistuksia ollut (toisin kuin esikoisella), menkkamaisia tuntemuksia, polttelua yms. Salaa toivon aina nukkumaan mennessä, jospa lähtö olisi jo sinä yönä. Aika varmasti saa kuitenkin laskea viikonpäivät vielä lasketun ajan jälkeen. Enkä yhtään ole katkera niille, jotka synnyttävät vauvansa rv 38 tai 39 ;) Tekee mieli kaveriakin puraista aina, kun hän muistelee, miten hänellä synnytykset käynnistyivät viikolla 39.

Tänään kävin viimeisellä (toivottavasti) neuvolakäynnillä. Pää kyllä tuntui alhaalla, mutta ei kuitenkaan ollut terkkarin mukaan kiinnittynyt. Noo, mutta monet vauvathan laskeutuvat vasta synnytyksessä. Huomenna olisi sitten 40 viikkoa kasassa. Suhteellisen nopeasti on aika mennyt, mutta seuraavat 2 viikkoa tuntuvat varmasti ikuisuudelta jos sinne asti joutuu odottelemaan pienen tuloa :/ :)

Verenpaine oli normaali, mutta koholla aikaisempiin mittauksiin verrattuna. Pissa oli kuitenkin puhdas, mutta turvotus on jotain aivan käsittämätöntä. Olen joskus kuullut, että verenpaine voisi nousta juuri ennen synnytystä. Pitää nyt koittaa keksiä jotain mukavaa tekemistä, ettei ajatukset pyöri vain synnytyksessä. Nyt olen alkanut seurailemaan liikkeitäkin tarkemmin ja hermostun heti jos liikkeitä ei meinaa tulla. On selvästi rauhoittunut viimeisen viikon aikana, mutta sitten kun liikkuu niin liikkuu paljon.

Muistinki viikot väärin.. Mulla ultrattu kumpiki 20 3 ja sillo ollu painoarviot siis 330g ja 360g :)

Mukava saada tänne lisää viimeisillään odottavia! Tervetuloa mukaan vaan :)

Täällä siis edelleenkin heilutaan valtavana. Lakritsi ei tuonut toivottua tulosta ja tänään on kokeiltu sitten siivoamista oikein kunnolla ja uimista. Mitään tuntemuksia ei siis ole ja rv tänään siis 39 3. Olin jo jotenkin mielessäni varma, että vauva syntyisi tänään, mutta masuasukki ei ole samaa mieltä äitinsä kanssa :) Tänään tuskin kerkiää enää tulemaan ;)

Tuo ärtynäisyys on kyllä tänään ollut itsellänikin taas pahasti pinnassa. Mies saa varsinkin osansa, kun suutun ihan pienimmistäkin asioista. Sitten pyytelen anteeksi, kunnes ärsyttää taas. Tämän on minulle aika uutta ja ihmeellistä, sillä yleensä olen pitkäpinnainen. Toivon todella tämän johtuvan hormooneista ja tästä odottamisen odottamisesta, vaikka laskettuaika ei ole edes mennyt umpeen!!!

Yritän pitää itseni touhussa ja tehdä mukavaia asioita, jotta en miettisi kokoajan tulevaa synnytystä, mutta jotenkin sitä elämä nyt tuntuu pyörivän tässä oman navan ympärillä :)

Minulla ei ainakaan ole aikaisemmissa raskauksissa tapahtunut mitään huomattavaa laskeutumista vauvan osalta. Sf-mittakin on heitellyt kummassakin edellisessa todella korkealla ja esikoisen kanssa jouduin siitä vielä erilliseen ultraan, jossa tutkittiin lapsen kokoa, ettei olisi liian iso. Nytkin sf-mitta on korkea, mutta kun neuvolantäti tiistaina oiken painoin vauvaa alas mitatesssaan niin sai muutaman millin lyhyemmän tuloksen kun edellisviikolla. Tämä sijaisneuvolantäti on niin huolissaan, kun menee yli käyrien, vaikka olen monta kertaa sanonutkin, että minulla on kummassakin edellisessä sf-mitta ollut ihan omilla lukemilla ja lapset olleet silti "normaalin" kokoisia. Silti en toivo mitään kauhean pitkää odotusta enää vauvan koonkin takia.

Sinulla rv39 3 alkaa todella olla jo hyvillä lukemilla päivät. Luin täältä netistä että todennäköisin synnytyspäivä on rv 40 2. Laittakaahan tänne sitten uutiset, jos vain pystytte, kun pieni ihmeenne on syntynyt. Eihän sitä teidä, vaikka lähtö tulisi ensi yönä. Sitä odotellessa, katsotaan huomiseen kuulumisa :)

Juu todella alkaa olla jännät paikat. Ajoittain on melko napakoita kivuttomia supistuksia, jotka kestävätkin pitkään, mutta näitähän on jo tullutkin viime aikoina. Eli ei noista kivuttomista supistuksista osaa päätellä mitään. Itselläni on myös sf-käyrä mennyt ihan yläkäyrää koko ajan. Nyt viime mittaukset ovat olleet vähän erilaisia, mutta viimeiset kerrat onkin aina ollut eri mittaaja. Tänään neuvolan täti sanoi että häpyluuni on melko alhaalla, mikä osittain selittää suuren sf-mitan. Toivottavasti ensi yönä saisi edes jollakin tavalla nukuttua. Menee yöt suurimmaksi osaksi valvoessa. Tuntuu pienikin olevan virkeimmillään illalla, joten on kai hyvä varautua siihen että illalla valvotaa! :)

Heipä taas!

Tänään ollut todella vaikea odotuspäivä. Vauva liikkunut kovasti ja painaa tuonne alas niin, että jalat kramppaavat ja pahasti. Lisäksi ollut vähän huonoaoloa ja väsymystä. Täytyy tarkkailla tilannetta, sillä itselläni ollut proteiinit koholla jo monta viikkoa, että ei tule mitään raskausmyrkytykseen viittaavaa.

Mieskin alkaa olla aika kärsimätön näkemään vauvamme ja kyselee joka aamu ihanasti, joka vauva syntyy :) Rv nyt 39 4 ja nuorimmaisemme syntyi näillä lukemilla, mutta jokainen lapsi omalla ajallaan. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä!

Täällä raskausviikkoja kasassa vasta 35 5, mutta ennenaikaisuus uhkaa tätä minun masukkia.
Olin vuodelevossa 34 viikolle saakka (kaikkiaan seitsemän viikkoa), ja sitten lääkäri sanoi että saat luvan alkaa vähän liikuskella pikkuhiljaa...
Nyt tällä pienoisella ole enää mihinkään kiire ^_^vaikka kovasti välillä jo napakasti supistelee, 1,5-2 tuntia kerrallaan.

eli siis synnytys luultavasti lähellä minullakin, joten kelvannen joukkoon :)?
onhan tämä yhtä odottelua, toki toivon että menisi vielä ainakin viikon masussa, mutta toisaalta, keskimmäinen lapsemme on syntynyt 35 6 viikoilla sitä nuorempi 37 6, eli mielestäni vähän ihme jos menee yli kahta viikkoa vielä. meillä tähän ennenaikaisuuteen lienee suurin syy tuo minun runsas ylipaino (todella järkyttävän paljon), mutta hyville viikoille on siitä huolimatta päästy :)
tuon lisäksi meillä suvun naisilla on heikko kohdunkaula.
joillakin, ei suinkaan kaikilla.

Olen 8kk pojan äiti ja suorastaan himoitsen olla teidän asemassa :) olisi ihanaa päästä synnyttämään, jännityksellä olen käynyt lukemassa teidän kirjoituksia ja olisi tietysti kiva kuulla miten asiat eteni, jos siis joskus käytte vielä täällä.
Onnea teille kaikille ja voikaa hyvin.

Tervetuloa mukaan vaan Äityliini81 ja mukava, kun seurailet meidän tapahtumia äitimamma84 :) Täällä sitä edelleenkin roikutaan yksissä palasissa, mutta voi olla että rv39 3 on jo oman nyyttinsä saanut, kun ei ole mitään kuulunut hetkeen. Toivotaan niin :)

Tänään aamusta oli taas voimakkaampaa ja aaltoilevampaa selkäkipua ja edin jo jälleen kerran toivoa, että jotakin todella tapahtuisi, mutta turha toivo. Vaikka kuinka touhusin aamupäivän ja yritin oikein edistää aaltoilua niin hävisi sitten itsestään jälkiä jättämättä. Tosin valkovuodon seassa oli muutamaan otteeseen vähän veren sekaista limaa, että oiskopa tuo ollut limatulppaa. Aikaisemmissa raskauksissa en ole koskaan huomannut/löytänyt limatulppaa ollenkaan, joten arvoitus on tämä asia. Tosin tässä vaiheessa kyttää tuota alapäätä niin tarkasti, että ihan huvittavuuden piikkiin välillä menee. Joka vessakäynnillä kun toivois näkevänsä vaaleanpunertavaa housuissa, mikä minulla ollut aina synnytyksen merkki. Harvoimpa sitä toivoo "verta" näkevänsä ;)

Väsymys on edelleenkin aika kovaa ja pelkään, että hemoglobiini on edelleenkin alentunut, vaikka kuinka yritän syödä rautapitoista ruokaa ja rautalisää vitamiinien seassa.

Jos kyseessä oli limatulppa, toivotaan että ensi yönä jotakin tapahtuu ;) Sinulla on kyllä jo Äityliini81 tosi pitkiä supistusaikoja, mutta toivottavasti vielä vähän jakselee pysyä masussa :)

Täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena. Aamulla oli sängyssä makoillessa jotain pientä vihlontaa vatsalla, mutta eivät tainneet mitenkään liittyä supistuksiin:) olo on edelleen hyvä ja synnytys tuntuu edelleen niin etäiseltä vaikka laskettuaika on jo ohitettu. Vauva on ehkä hieman vähentänyt liikkumistaan että välillä ihan huolestuu että onkohan kaikki hyvin. Oikeastaan vain iltaisin tuntuu kunnon potkut ja päivisin on melko rauhallista. Toisaalta sitä itsekin nyt touhuaa ja liikkuu niin paljon päivisin ettei kaikkia liikkeitä huomaa. Täällä myös vessareissut alkavat olla jo melkoista kyttäilyä, mutta vielä en ole huomannut mitään erityistä. Eilen olivat verenpaineet omaan tasoon nähden vähän koholla, mutta kun olin kunnolla levännyt niin sain taas hyvät lukemat. Mutta odottelu siis jatkuu! :)

Täällä yksi malttamaton esikoisen odottaja myös, viikkoja 39 4. Nyt on jo kuukauden ajan ollut päivittäin kivuliaita supistuksia, menkkamaisia kipuja, pahoinvointia, ärsyyntyneisyyttä jne. Vauva on jo laskeutunut & kiinnittynyt kauan sitten ja kohdunkaulakanavakin oli jo olematon kuukausi sitten. Limatulppaa todennäköisesti irronnut jo pariin otteeseen. Kaikesta huolimatta edelleen vauva pysyy masussa tiukasti ja temuaa siellä kovasti. Neuvolan seurannoissa kaikki ok ja normaalisti. Lähes kaikesta mitä teen tulee supistuksia (kivuttomia tai kivuliaita) ja ne yleensä rauhottuu levossa. Olo alkaa olla jo tuskanen ja pinna kireellä kun koko viimeinen kuukausi on ollut pelkkää väärää hälytystä. Ei auta kun odotella... Tsemppiä muille loppuodottajille!:)

la:han 2 viikkoo ja normaaleja liitos-sukkapuikko-päänpainamiskipujen lisäksi ei ole kuin muutama kipeä supistus päivässä. Hampaat irvessä lenkitän koiran ja siivoa ja käyn saunassa. Valkovuotoa tulee paljon. Seksi on alkanut sattumaan ja muutenkin alapää tuntuu jotenkin oudolta yhdynnässä. Mulla syntyneet 37 ja 38 viikoilla, eli tämä menee varmaan sitten pisimmälle.... Haluaisin jo että syntyy, kovin on rauhallista sorttia... ehkä tyyntä myrskyn edellä.....Koitan tsempata että syntyy kun on valmis syntymään...Molemmat edelliset alkaneet täysin puskista veden menolla.

Hei taas täältä!
Ja tervetuloa mukaan kaikki uudet loppusuoralaiset. Tänään Rv 39 6 eli huomenna olis sitten laskettuaika. Yhtenä kappaleina ollaan, joten tästä lapsesta tuleekin sitten elokuun lapsi, vaikka toisin ajattelin :)

Limatulppaa tai ei, mitään ei ole tapahtunut sitten eilisen ei edes kivuttomia supisteluja. Nyt olis hyvä muutenkin vaavin syntyä, kun paikalla on miehen sisko ja anoppi hoitamassa muita lapsia :)

Tänään on kuitenkin ollut vähän parempi päivä. Itsellä ollut jotenkin rauhallisempi mieli. Olen yrittänyt ajatella ja touhuta kaikkea muuta kuin tätä synnytystä. Sukulaisillekin, jotka soittelee ja kyselee olen heti vain todennut, että ei ole syntynyt ja puhutaanko jostakin muusta. Vaikka yritänkin nyt lakata odottamasta, niin sanonpa kuitenkin silti, että jospa vaikka ensi yönä ;)
Voimia muillekin odotukseen!!

Täällä kans yksi viimeisillään oleva. :) Nyt viikkoja menossa 40 5 ja ei mitään kummempia oireita ole ollut (synnytyksen suhteen siis), ei kipeitä supistuksia, ei limatulppaa, ei mitään... Vauva on ollut laskeutuneena ja kiinnittyneenä jo useamman viikon. Juilii niin pirusti tuonne nivusiin, kun pää painaa ja liitoskivut vaivaa.
Pariin viikkoon sf-mitta ei ole kasvanut eikä oma paino noussut. Vauvakin on ollut hieman rauhallisempi, liikkeitä on kyllä tullut tarpeeksi, mutta ei ehkä niin kovia kuin aiemmin. Enteileeköhän tuo mitään? :)

Onneksi kukaan ei pahemmin soittele ja kysele että "Joko joko?"

Toinen lapsi siis tulossa, esikoisen kohdalla käynnistettiin kun meni yliaikaiseksi, saa nähdä käykö tämän kanssa samalla tavalla. Viikon päästä olisi käynnistys edessä jollei meinaa tulla itsekseen ulos. Olisihan tuo mukava jos käynnistyisi itsekseen, on se varmaan hieman erilainen kokemus kuin tuo lääkkeillä käynnistys.

Täälläkään ei näy odotukselle loppua! Illalla kävin vielä myöhään pienellä kävelyllä ja portaitakin yritin kävellä ennen nukkumaan menoa. Mutta ei mitään vaikutusta :). Pitäisi varmaan kokeilla akupunktiota, netissä oli siihen ohjeitakin, mutta en nyt muista mikä se sivu oli. Googlettamalla löytyy :)

Jotenkin itselläni on niin vahva tunne siitä, että tämä vauva ei ole itsestään tulossa ulos. Eli varmaan käynnistys edessä. Pitää kuitenkin pitää yllä pientä toivoa, että jos vaikka syntyisi viilkonloppuun mennessä :) Mutta vieläkään ei ole mitään erityisiä viitteitä siitä, että synnytys olisi lähellä. Tänään olisi tiedossa shoppailua, katsotaan josko tästä S:stä olisi jotain apua :)

ArgH!

Olin eilen niin rauhallinen ja jo valmis odottamaan vaikka kuinka kauan, mutta sitten tänä aamuna tossa kuuden aikaan alkoi supistella. Niitä tuli noin 12 min välein ja vessassa kun kävin niin tuli vähän verein sekaista limaa ja ajattelin, että nyt tässä mennään. Sitten seitsemän jälkeen loppuivat kun seinään. Ei mitään tuntemuksia ei enää edes kuukautisjomotusta selässä. Tässä sitten yritän nyt keräillä harmistukseni kokoon! Tänään vielä laskettuaika,( vaikka tiedänkin, että tosiasiassa harva lapsi syntyy juuri laskettunapäivänä) niin johan harmittaa!!!!!

Huomenna olis sitten taas neuvola, vaikka toivoin, että sinne ei enää tässä kunnossa tarvitsisi mennä. Ei kai sitä voi yrittää lohduttautu muulla, kun ajattelemalla, että kaikella on aikansa taivaan alla.

Tervetuloa taas uusia loppuodottajia kärvistelemään tänne, täällä ainakin yksi kärvistelee tänään ja kovasti odotuksen tuskasta suoraan sanoen :) Supistuksetkaan ei tunnut pahoilta tähän kärsimättömyyteeni nähdän!

Täällä kanssa yks malttamaton ja pinna kireellä odottelija... Viikkoja on 38 4 ja ajattelin olla tällä kertaa rauhallinen odottelija kun esikoinenkin syntyi vasta 40 6. Mutta sitten kävin äitipolilla kontrollissa viime viikolla ja siellä sanottiin, että kohdunkaula on hävinnyt ja kohdunsuu on 2cm auki. Oletin sitten, että synnytys alkaisi hetkellä minä hyvänsä. Tuon kontrollin jälkeisenä yönä oli parin tunnin ajan melko kivuliaita selässä tuntuvia supistuksia, mutta ne sitten loppuivat eikä sen jälkeen ole kuulunut mitään. Nyt on ihan ekstra ärtynyt olo, kun ei uskalla lähteä mihinkään kauemmas ja koko ajan odottaa vaan lähtömerkkiä...

Jee! Täältähän löytyikin samassa tilanteessa olevia. Itselläni nyt menossa 40 4 ja hermot meinaa mennä! Vauvan pää on ollut kiinnittyneenä jo 3 viikkoa ja muutamia supistuksia on tullut suunnilleen tuon 3 viikkoa lähes päivittäin. Myöskin tuo vauvan lantioon puskeminen on tuttua touhua. Nyt on sitten pari viime päivää jomottanut koko ajan kuin olis menkat, mutta ei tuu kunnon suppareita ja lisäks alaselkään sattuu aikalailla, kun kävelee. Tulis jo! Oon ekakertalainen, enkä ollut lainkaan tajunnut, että nää loppumetrit on näin hermoja raastavia! Synnytyskin jännittää, kun ei yhtään tiiä mitä on edessä, ja toisaalta tietää, että se on väistämättä edessä, niin haluis vaan nyt nopeesti päästä hoitamaan sen homman. Ihanaa kuulla, että muillakin on samoja tuntemuksia! Tsemppiä kaikille! Kyllä me nää nyytit ennemmin tai myöhemmin syliin saadaan!

Hei kaikki kanssani loppumetrit odottaneet!

Tiistaina 2.8.2011 kli 12.30 rv 40 1 meille syntyi kolmas pallero, ihana pieni poika. Nyt olemme jo kotiutuneet sairaalasta, sillä kaikki meni hienosti. Lupasin palata tänne vielä kertomaan tapahtumista ja toivottavasti tsemppaamaan vielä teitä, jotka odottavat.

Vielä maanantaiaamuna tuskailin tänne, että supistelut lakkasivat ja mitään ei tapahtunut. No, maanantaina tuli päivällä iso limatulppa vessassa käydessä ja sitten illalla supisteli taas, mutta mihinkään tositoimiin ei vielä maanantaina päästy. Olin aika turhautunut. Yö meni ilman mitään tuntemuksia, mutta aamulla seitsemän maissa alkoi taas kevyesti supistella.

Olin päättänyt pitää supistuksia yllä touhuamalla mahdollisimman paljon, joten touhusin lasten kanssa aamupuuhat ja siivoilin paikkoja. Yhdeksän aikaan alkoi tuntua siltä, että jotakin tässä voisi ehkä tänään tapahtua, joten varoittelin mummoa, että voisi tulla puolillepäivin katsomaan lapsia, mutta vielä ei ollut mitään kiirettä. Tein ruuan uuniin ja järjestelin paikkoja vielä lisää.

Puoli yksitoista soitin mummolle uudestaan, että voisi lähteä jo vaikka tulemaan, sillä tiesin hänellä kestävän sellaisen 40 min tulla. Itse lähdin suihkuun ja ajattelin kärvistellä vielä rauhassa. Kun tulin suihkusta alkoi olla jo aika tuskaista ja pääsin aina vain vähän eteenpäin ennen supistelua. Istuma-asennossa supistusten väli oli vielä siedettävä, mutta seisoessa ja kävellessä ne tulivat huomattavasti nopeammin ja kipeämmin. Minulla kesti aika kauan pukea päällä ja laittaa viimeiset tavarat sairaalalaukkuun.

Mummo onneksi tuli minun pukeutuessa ja mies sanoi vielä syövänsä ennen lähtöä. Noin 11.50 sanoin, että nyt meidän täytyi todella lähteä sairaalalle. Autoon pääseminen oli jo todella tukalaa, mutta istuessa supistusten väli tässä kasvoi ja oli kohtuullinen olo. Välillä tosin ihmettelin, kun joidenkin supistusten välissä ei ollut yhtään taukoa ja toisissa taas useampi minuutti. Olimme perillä sairaalan pihassa 12.10 ja mies sanoi vievänsä auton nopeasti parkkiin. Minä jäin odottamaan aulaan supistusteni kanssa.

Minä halusin mennä kävellen ja hissillä vielä 2 kerrokseen synnytysvastaanotolle, vaikka moni tarjosikin pyörätuolia. Ajattelin vain, että 5 cm pitää ainakin olla auki ennen osastolle menoa, joten minä kävelen. Vastaanotossa ei ollut ketään ja olono alkoi olla todella tuskainen. Ajattelin vain, että nyt on todella saatava se epiduraali tai en jaksa kohta ollenkaan. Ketään ei näkynyt missään, vaikka kuinka soitimme kelloa. Sitten minua alkoi ponnistuttaa ihan valtavasti. Huusin siinä vastaanottotiskillä, että nyt minua ponnistuttaa, että tulkaa joku vähän äkkiä tai tämä syntyy tähän. Aloin olla hieman paniikissa. Aulassa olevat odottajat alkoivat huudella apua ja mieskin tuli aika rivakasti paikalle. Nopeasti siihen sitten ilmestyi henkilökuntaa, joka onneksi johdatti minut ripeästi sängylle. Synnytyssalit olivat täynnä, joten minut ohjattiin lepohuoneeseen. Kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoi, että täysin ollaan valmiita. Vauva syntyy nyt. Sitten vain ponnistettiin ja kolmenna työnnöllä vauva oli ulkona. Olimme sairaalan pihassa siis 12.10 ja poika tuli maailmaan 12.30. Itse en meinannut lopussa mukana pysyä, mutta jälkikäteen ja alkushokin mentyä tuntui, että kaikki meni juuri niin kuin pitikin. Silti sairaalan olisi pitänyt lähteä jo vähän aikaisemmin :)

Minulle ei tullut repeämiä eikä tikkejä tarvittu, joten tässä sitä istutaan hyvällä mielellä kotisohvalla imettämässä pientä nyyttiä. Synnytyksen kestoksi merkittiin 3h30min.

Näin siis täällä! Toivottavasti muillakin on jo nyyttejä kainalossa. Tsemppiä muille vielä odotukseen :)

Ihanaa, onnea hirmuisesti ja hyviä vointeja koko perheelle :) Päätin tulla kyylimään ennen nukkumaanmenoa josko täällä olisi joku pulla tullut uunista ulos. Marraskuussa tulee sektiosta vuosi että pitäisikö sitä miestä alkaa hieman houkuttelemaan toisen vaavin tekoon niin ei tarvitsisi elää teidän toisten kautta omaa haavetta.

Onnea sinne vauvan saaneelle! Nopeasti oli synnytys näköjään sujunut. Täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena. Tänään siis viikkoja tasan 41. Enää ei jaksaisi odottaa ja eilinen oli erittäin vaikea päivä, siis henkisesti. Vieläkään ei oikein tunnu missään, ainoastaan verenpaineet alkaneet hieman kohota joten tänään olisi neuvolassa sitten kontrolli. Olen jo valmistautunut siihen, että viikon päästä on käynnistys. En oikein edes jaksa enää uskoa, että vauva tulisi omatahtoisesti ulos.

Heips!

Vaikka vaavi onkin täällä jo sylissä niin käyn teitä muut odottajat kuikkimassa, josko masuasukit olisivat jo tulleet maailmaan. Erityisesti sinulle tsemppiä Rv39 3 vielä viimeiseen viikkoon. Olin ihan varma, että sinä olisit saanut jo omasi, mutta onneksi odotustasi on korkeintaan se viikko jäljellä. Voimia (voin vain kuvitella) hermojaraastavaan odotukseen!

Heipsan. täällä lienee jo loputkin synnytelleet kun on tämä palsta hiljentynyt? mutta onko muita kohtalotovereita?
Täällä viikkoja nyt 37 3 eikä mitään merkkejä enää että synnytys olisi lähelläkään :D
vaikka ensin uhkaili niin pitkään että syntyy ennen aikojaan.
Rinnat on tulleet jotenkin aremmiksi, että hormonit on jotenki muuttuneet, raskaus aikaan mulla ei silleen oo aijemmin tuota vaivaa ollut.
verenpaineet väliin nousseet ja kohoilleet, mutta ei vaarallisen paljon.
supistuksiakaan ei ole ollut pitkään aikaan, uni on maistunu entistä enempi.
pitää varmaan alkaa touhuilemaanpäivät nyt kun meillä muut lapset on jo koulussa päivät :)
kirjoitelkaas kuulumisianne ja jos jollain on muita kuin kolmen S:n vinkit käynnistämiseen, niin saa laitella tänne :D
meillä tuo kolme ässää jo käytössä eikä auta... paitti se siivous... ei vaan jaksas :D

Täällä tänään 36 4, kolme muksua ennestään, eka käynnistettiin pian 9v sitten yliaika verenpaineet taivaissa, seuraava tuli pari tuntia supistuksen alettua 37 5, ja kolmas sama juttu, viikkoja 37 4...eli TOIVON että tämäki tulisi pian :) En jaksaisi odotella enää päivääkään...

Kirjoittelin tänne 5.8 n klo 8.02, että ei tunnu missään. Siitä kaksi tuntia niin lapsivedet meni :). Supistuksia ei kuitenkaan alkanut kuulumaan, joten lähdimme synnärille iltapäivällä, koska tuntui, että liikkeitä ei tullut tarpeeksi. Päivystyksessä todettiin, että vauvalla on kaikki hyvin, mutta voisin jäädä yöksi sairaalaan, koska synnytys pitäisi kuitenkin käynnistää viimeistään seuraavana aamuna. Jäin sitten siraalaan ja minut määrättiin laskemaan liikkeitä sydän käyrän yhteydessä. Kätilö totesi jo aiemmin, että vauvan pää on lantiossa, mutta ei vielä kiinnittyneenä. Myöhemmin illalla otettiin vielä sydän käyrää ja kätilökin tuli vatsan päältä tunnustelemaan liikkeitä. Itse vain totesin kätilölle, että tunnen liikkeitä alhaalla. Kätilö ihmetteli, että miten voin tuntea liikkeitä alhaalla. Kätilö ha
ki samantien ultra laitteen. Hän katsoi nopeasti sikiön tarjonnan ja haki myös lääkärin paikalle. Ultrasta selvisi, että vauva olikin perätilassa. Sanoin heti, että en lähde edes yrittämään alakautta ja lääkäri päätti, että aamulla leikataan jos supistuksia ei ala tulla. Lääkäri teki erittäin kovaotteisen sisätutkimuksen ja totesi, että paikat on vielä aivan kiinni. No sitten yöllä alkoikin kunnon supistukset ja menin kertomaan kivuista kätilölle. Menin vielä hetkeksi lepäilemään, mutta sitten kätilö tulikin ilmoittamaan, että nyt leikataan. Sektio tehtiin siis yöllä ja mies kerkesi myös mukaan. Terve tyttö syntyi nopeasti ja nyt ollaan kotona! Ihmettelen vain, miten perätila oli jäänyt neuvolassa huomaamatta. Minulla oli neuvolassa viimeisillä käynneillä aina eri terkkari, joten olisi voinut luulla, että edes joku heistä olisi perätilan huomannut. Lääkärin mukaan vauva oli kuitenkin ollut jo pitempään perätilassa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin :)

39 3 Onnea sinne koko perheelle!
Onpahan ollut jännitystä kerrakseen :D.
Täällä kans edelleen yhtenä... vieläkin!
väliin on napakoita ja kipeitäkin supistuksia, mutta niiden yhteydessä tulen aina hirveän väsyneeksi, ja sitten kun yritän nukahtaa, nukahdankin pian ja ne menevät ohi! eli täällä tiedossa supernopea synnytys! pelottaa vaan kun matkaa on 130 kilometriä että kuinka sinne sairaalaan ehtii!
tiedän että paikat on avautunu entisestään. eilis päivä oli niitä napakoita, piti ihan hengähdellä ja puuskuttaa.
vaan ne loppui sitten kesken :(
mie vetelen jo 12 tunnin yöunia, ja väliin tuntuu ettei nekään riitä! mistä lie johtunee tämä väsymys.

20 6:
Meillä myös kolme muksua ennestään :)
poikia kaikki. nyt neljäs tulossa ja tyttöä ovat "varovasti veikanneet" nuo ultraajat! Eli hienoista jännitystä ilmassa. :)

Hei. Piti tulla lukemaan tänne onko kaikki jo saaneet lapsukaisensa joilla la oli lähellä viimeks ko kirjoittelin...Kirjoittelin elokuun alussa ja olin menossa synnärille keskiviikkona 3.8. Eihän ne sillon ruennu käynnistää, piti palata perjantaina takaisin jolloin käynnistettiin. Pieni tyttö syntyi 12.40 perjantaina 5.8, synnytyksen kesto 2 tuntia 15 minuuttia eli oikein mukavan nopsaan. Ponnistin puudutuksen vielä vaikuttaessa eli en tuntenut mitään. Huippukokemus, aivan erilainen kuin 1.synnytykseni.

Onnea rv39 3 ja LA 22.7 pienistä tytöntylleröistä! Onpa ihana kuulla muidenkin saaneen nyyttejä syliinsä. Kaikilla on synnytykset sujuneet eritavalla, mutta onneksi hyvin. Minä täällä käyn aina välillä kurkkimassa uutisia :) Jaksamisia kaikille jo synnyttäneille vauva-arkeen sekä tsemppiä muille odotukseen!