Kreationistit hyppivät aina ilosta kun saavat tilaisuuden käyttää monimutkaisuuden perustelua elämälle ja sen monimuotoisuudelle. Käytännössä se menee vaikka näin:
"Luonto ja maapallo ovat niin monimutkaisia, että eihän ne ole mitenkään voineet syntyä sattumalta."
Tuossa on muutamakin argumentoinnillinen virhe, mutta tärkein niistä on vetoaminen monimutkaisuuteen. Monimutkaisuus selitetään Jumalalla, kaiken tekijällä. Logiikka ontuu kummallakin jalallaan, koska Jumala, kaiken monimutkaisuuden luojana, on luonnollisesti huomattavasti monimutkaisempi kuin luomansa monimutkaisuudet. Saman innosta hihkuvan kreationistin mukaan Jumalalla ei ole kuitenkaan tekijää. Got the point, kreationist?
"Luonto ja maapallo ovat niin monimutkaisia, että eihän ne ole mitenkään voineet syntyä sattumalta."
Tuossa on muutamakin argumentoinnillinen virhe, mutta tärkein niistä on vetoaminen monimutkaisuuteen. Monimutkaisuus selitetään Jumalalla, kaiken tekijällä. Logiikka ontuu kummallakin jalallaan, koska Jumala, kaiken monimutkaisuuden luojana, on luonnollisesti huomattavasti monimutkaisempi kuin luomansa monimutkaisuudet. Saman innosta hihkuvan kreationistin mukaan Jumalalla ei ole kuitenkaan tekijää. Got the point, kreationist?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuohon on helppo vastaus: Jumala on ollut aina olemassa.
Sitä tarjoavat erityisesti ne, joiden on mahdoton hyväksyä, että avaruusaika (multiversumi) olisi voinut olla aina olemassa.
Kyseessä saattaa olla täsmennetty monimutkaisuus. Luonnossa ja maapallolla ilmenee täsmennettyä monimutkaisuutta, mutta Jumala voi olla monimutkainen olematta täsmennetyn monimutkainen. Ajaton Jumala voisi olla aidosti satunnainen ja samalla muuttumaton jolloin aika kulkisi todennäköisyyslakien mukaisesti muuttumattomassa maisemassa. Got the point?