Usein anteeksiantaminen tuntuu olevan vaikeaa.
Jos tuntee itsensä loukatuksi tai muuten epäoikeu-
denmukaisesti kohdelluksi,on itselleni ainakin
hetkittäin vaikea antaa anteeksi ao.henkilölle.
Kuitenkin anteeksiantaminen helpottaa omaa pahaa
oloa ja poistaa katkeruutta.
Tämä asia on tärkeää myös oman itsen kanssa.
Myös itselle pitää osata antaa anteeksi.Ei meistä
kukaan ole täydellinen,eikä koskaan tulekaan.
Vaan olimmepa sitten millaisia hyvänsä,antakaamme
itsellemme anteeksi,silloin on helpompaa elää vir-
heineen ja epäonnistumisineen.
Jos tuntee itsensä loukatuksi tai muuten epäoikeu-
denmukaisesti kohdelluksi,on itselleni ainakin
hetkittäin vaikea antaa anteeksi ao.henkilölle.
Kuitenkin anteeksiantaminen helpottaa omaa pahaa
oloa ja poistaa katkeruutta.
Tämä asia on tärkeää myös oman itsen kanssa.
Myös itselle pitää osata antaa anteeksi.Ei meistä
kukaan ole täydellinen,eikä koskaan tulekaan.
Vaan olimmepa sitten millaisia hyvänsä,antakaamme
itsellemme anteeksi,silloin on helpompaa elää vir-
heineen ja epäonnistumisineen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ja kristitylle anteeksiantaminen on pakollista,
sillä muutoin häneltä itseltään on anteeksianto
evätty.
"Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän
rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne
myös antaa teille anteeksi;
mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin
ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän
rikkomuksianne."
Matt. 6:14-15
olemassa jokin Jumala, niin silloin anteeksianto
on turhaa, sillä silloin kaikki on Jumalan syytä,
ja on vaikea nähdä, miksi Jumalan pitäisi antaa
anteeksi se, että Hän 'on aina ollut olemassa'.
Ei Jumala tee ihmisten pahoja tekoja.
ei mielikuvituksesa elävä legenda todella tee
mitään.
Mistä luulet kaiken syntyneen? Tyhjästäkö?
Tyhjästä on paha nyhjästä. Jos kaikki olisi
Jumalan luomaa, niin siltikin se olisi tyhjästä
nyhjästy.
Ota huomioon, että kaikki mitä näet, on vaan
Jumalan sanan värähtelyä, ihan niin kuin on
Raamatussa sanottu. Tämä Sana on muuten Jeesus.
Minun 5 v. poikani osaa jutella järkevämmin kuin
sinä.
Minun 4v. poikani taas ymmärtää enemmän ,kuin
kukaan epäuskoinen. Hän sanoi "minusta tulee
Herran mies". Hän sanoi näin ollessaan kolmen
vanha eikä osaa vieläkään r- ja s-kirjaimia.
Silloin tuo lause tuli täydellisenä.
Usein ei kannettu vesi pysy kaivossa.
Herra kantaa poikaani. Eilen hänen nukahdettuaan
voi olla, että puhui kielillä juuri ennen sitä.
En ole kylläkään aivan varma, mutta suojeluksessa
on.
Sitä kutsutaan jokelteluksi.
Ai 3v. ikäiselläkin? Se on vauvojen hommaa.
Tiedemiehet eivät tunne ainoatakaan
kielilläpuhumistapausta. Kun on äänitetty
herästyskokouksissa niitä tapauksia, joissa
uskovat luulevat puhutun "kielillä", niin tutkijat
eivät ole löytäneet niistä mitään todellista
kieltä, ei edes muinaista kieltä.
Vatikaanilla on jonkinlainen elin tms., joka
tutkii ns. ihmeitä. Viimeisinä aikoina on käynyt
niin, että ihmeiksei epäillyt tapaukset ovat
radikaalisti vähentyneet. Tuo tietenkin johtuu
tieteen kehittymisestä, enää ei mene läpi ihmeinä
sellaiset jutut kuin ennen.
Niko Ruunila laulaa kielillä Italiaksi ja
kaverini puhuu kielillä arabiaksi, jopa siinä
määrin, että häntä hävettää puhua vähääkään
äänekkäämmin. Lisäksi olen kuullut selvällä
englannilla puhuttavan, murtaen kuitenkin
jotenkin erikoisesti (ei opittua). Ranskaa olen
kuullut, sekä Hepreaa, että jos nyt asetat
kokemukseni 0-tasolle, niin moi do.
Minäkin voin puhua kielillä englantia (suht. koht.
sujuvasti), ruotsia ja saksaa. Tokihan voi
kielillä puhua kieltä, jota osaa. Myöskin voi
puhua kielilla kieltä, jota ei osaa kuin vähän.
Sellaista kieltä, jota ei osaa sanaakaan, ei voi.
Mahdollisesti on olemassa
kielilläpuhumiskokemuksia, ihan vilpittömiä, mutta
ihmisen alitajunta silti tuottaa sen puheen, siksi
ei esim. muinaisilla kielillä ole kuultu noita
juttuja, vaikka niin jatkuvasti väitetään.
Enemmän minä luotan akateemisiin tutkijoihin kuin
sinuun, Kaizu. En toki väitä, että valehtelet.
Uskon, että puhut niin kuin uskot. Minulle vain
sinun uskollasi ei ole mitään todistearvoa. Jos
usko olisi todiste, olisi kaikki uskonnot saman
arvoisia. Kristinusko ei ole missään
erityisasemassa yliluonnollisena koettujen
asioiden suhteen verrattuna muihin uskontoihin.
Ei niitä murteita selitetä ainakaan minulle pois.
En todellakaan tarvitse mitään tutkijoiden
tietoa, koska kuulen melkein joka päivä sellaista
verbaaliakrobatiaa, ettei alitajunnasta millään.
Olen itse aloittanut tämän otsikon.Jatkan
kuitenkin aivan muusta asiasta.Nimittäin UT:n
kirjoitusten eksegetiikasta.Kopioin sivuja
eksegetiikka-otsikon alta.
Kirjoitukset ovat syntyneet n.v.50-150 jKr.
Eli ne ovat siihen asti olleet suullista
perimätietoa.Siksi minussa arveluttaa,miten esim.
Jeesuksen puheet on sanatarkasti voitu muistaa,
koska aikalaiset eivät olleet kirjoittajina.
Opetuslapset tuskin edes osasivat kirjoittaa.
Tämä asia on minulle vaikea ymmärtää.Samoin se
miten voin luottaa/uskoa,että ne ovat kirjoitettu
Pyhän Hengen vaikutuksesta.Hellenistinen kulttuuri
oli niinä aikoina aika voimakas tekijä,mikä myös
näkyi kirjoituksissa.Käsikirjoituksethan olivat
kreikankielisiä.
Minulla on sekä edellnen,että uusi Raamatun
käännös.Siihenkin voi sisältyä jonkinlainen
tulkintavirhe.Kielestä toiseen kääntäminen tuo
aina erilaisia vivahde-eroja sanoihin ja niiden
merkityksiin.Muinaisheperea erikseen,siinähän ei
ole edes vokaaleja.Se taas koskee enemmänkin VT:a
Näitä ongelmia miettiesäni olen siis päätynyt
agnostikoksi.
Olen kamppaillut viime ajat murrosikäisen poikani
kanssa jollaon vaikea aivosairaus.En millään
jaksa antaa anteeksi niitä vihan määriä joita hän
minuun sysää.Eilenkin hän toivoi (ja toivoo
usein) minun,hänen äitinsä kuolevan.Olisi
kuulemma niin mukava katsoa kun lippu heiluu
puolitangossa vuokseni.Olen niin loppu,ettei
mikään eikä kukaan kykene tämän tuskan määrää
käsittämään.Ja jos Jumala olisi todella
olemassa,kuinka kauan hän aikoo antaa lapsensa
kärsiä.Itku on jatkuva vieraani,lohduttomuus,halu
päästä täältä pois.Täältä maailmasta jossa olen
saanut kärsiä kohtuuttomasti.Olen täysin
yksin.Kenelle vaan tästä juttelenkin,niin kukaan
ei voi käsittää tuskani määrää.Joten olenkin
vetäytynyt yksinäisyyteen.Siellä on
turvallista.Siellä saa olla eikä kukaan silloin
jakele neuvojansa.Olen nyt kamppaillut monta
monta vuotta,nimenomaan tämän murkkuiän
puitteissa.Mutta kai Jumala on tarkoittanut että
hän hoitaa vaan muita,mitäs väliä enää minulla??
koen että Jumalakin on epäoikeudenmukainen,en nyt
voi ajatella muulla lailla?
poikasi ei voi mitään sille, että hän käyttäytyy
niinkuin käyttäytyy. On tietenkin hölmöä sanoa,
että älä ota sitä niin henkilökohtaisesti, kun
kyseessä kuitenkin on oma poikasi. On minunkin
mielestäni erittäin vaikea käsittää, miksi Jumala
(jos Hän on olemassa) sallii niin suuria
kärsimyksiä, joita esim. sinä ja poikasi olette
joutuneet kokemaan. Olet tietenkin oikeassa
siinä, etteivät tilanteesi ulkopuolella olevat
voi käsittää tuskasi määrää. Ymmärrät varmaan,
että on vaikea sanoa mitään, joka sinua
välittömästi auttaisi. Haluaisin kuitenkin sanoa
sen, että kuten jo mainitsin, niin
todennäköisesti poikasi ei voi itselleen mitään,
ja siksi olisi hyvä jos pystyisit olemaan
ottamatta itseesi hänen vihanpurkauksiaan. Se on
tietysti helpommin sanottu kuin tehty, kun
tilanne muutenkin on tuskainen. Toivon, että
tilanne kääntyy parempaan. Toivon sitä todella.