STT:n uutisen mukaan räjähdeaineteollisuus on vastustanut räjähteiden tiukempaa seurantaa. Näin räjähteiden vastaanottajia ei voida seurata räjähteisiin liitettyjen "signaalien" avulla. EU:ssa laki siis suojelee räjähteiden vastaanottajia, ei pommien kohteeksi joutuneita.
Ydin-lehti kirjoittaa asekaupasta ja asekauppiaista (5/99, Tapani Lausti) muun muassa seuraavaa:
Maailman toiseksi suurin asekauppiasvaltio on Britannia. Itä-Timorin väkivaltaisuudet ovat värittäneet maassa jatkuvasti käytävää väittelyä asekaupan moraalista. Aseiden myynti Indonesialle on usein tuomittu julkisuudessa. Hallitukselle on naurettu, kun se on puolustautunut mm. vetoamalla YK:n peruskirjaan, joka takaa valtioiden oikeuden itsepuolustukseen. Kuitenkin jopa Indonesian Lontoossa oleva sotilasattashea on vahvistanut, että Britanniassa valmistettua kalustoa on käytetty itätimorilaisia vastaan.
George Robertson — Naton seuraava pääsihteeri — luonnehti kerran indonesialaista kenraali Prawoboa “valistuneeksi” sotilasjohtajaksi. Prawobo on Indonesian puolisotilaallisten kuolemankomppanioiden johtaja.
Blairin hallitus lupasi valtaan tultuaan ottaa ihmisoikeuskysymykset huomioon. Aseidenvienti keskeytettäisiin, jos oli osoitettavissa, että vastaanottava maa käyttää aseita sisäiseen sortoon. Samalla luvattiin kuitenkin pitää yllä vahvaa puolustusteollisuutta, “joka on strateginen osa teollista perustaamme”. Käytännössä aseita on viety moniin väestöään sortaviin maihin. Konekivääreitä on viety Turkkiin, panssariajoneuvoja Indonesiaan ja erilaisia aseita Kolumbiaan. Saudi-Arabia on suurin brittiläisten aseiden ostaja. Näin Britannia on Guardianin kolumnistin Hugo Youngin sanoin asettunut tekemisiin “maailman korruptoituneimpien ja julmimpien hallitusten kanssa”. (“Stop selling UK arms to the cruellest regimes on earth”, The Guardian 9.9.1999)
Britannian puolustusministeriön lukujen mukaan 400 000 työpaikkaa on riippuvaista aseiden valmistuksesta. Tuotannosta taas 40 prosenttia menee vientiin. Työpaikkojen säilyttäminen onkin ollut keskeisiä argumentteja aseteollisuuden puolesta puhuttaessa. Asekaupan vastustajat huomauttavat kuitenkin, että moderni aseteollisuus palkkaa yhä vähemmän työtekijöitä.
Ajankohtainen esimerkki on maailman kolmanneksi suurimman aseyhtiön Raytheonin rooli tämän päivän Britanniassa. Yhtiö on perustamassa tuotantolaitosta Derryyn, Pohjois-Irlantiin. Sen tarjoamia puoltatoista sataa työpaikkaa on tavanomaiseen tapaan tervehditty innolla — mm. Nobelin rauhanpalkinnon saaneet pohjoisirlantilaiset poliitikot John Hume ja David Trimble ovat ilmaisseet ilonsa.
Kolumnisti Jeremy Hardy kirjoitti: “Kukapa haluaisi olla ‘työpaikkojen luomisen’ tiellä. Siinä on jotakin taikaa, miten nämä yhtiöt kykenevät tähän ja miten me olemme kaikki kiitollisia. Vaikka Raytheon onkin raahattu Yhdysvaltain tuomioistuinten eteen ammattiliittojen murskaamistoimistaan, kuka nyt nurisisi, kun 150 sielulle Derryssa tarjoutuu tilaisuus työpaikkaan?
Voitontavoittelua ja lyhytnäköisyyttä
Näin eteemme hahmottuu pelottava maailma, missä ihmisten kohtaloita ohjaavat suuryhtiöiden voitontavoittelu ja kyynisten poliitikkojen lyhytnäköisyys. Financial Times käytti jossain määrin nolostunutta kieltä, kun se kuvasi Kosovon kriisin seuraamuksia rahamaailmassa:
---
Niinpä räjähdysaineteollisuus valvoo etujaan. Räjähteiden määränpäätä ja ostajia ei saada selvittää ennenkuin laki muuttuu.
Aseteollisuus valvoo omia etujaan. Veronmaksajat rahoittavat tietämättään aseteollisuutta, josta voitot kirjaavat teollisuuslaitosten omistajat ja tappiot sotaa käyvät maat.
Aselakeja ei saa tiukentaa, sillä siinähän vietäisiin aseiden ostajien oikeuksia. Niinpä Suomessakin poliisilla ei ole oikeutta hakea pois vanhojen aselupien perusteella annettuja konetuliaseita, joita yksityiset ihmiset eivät tarvitse.
Metsästys on joidenkin mielestä tärkeää... myös ihmisten metsästys... kuin aselakien uudistaminen ja yksityiskäytön kieltäminen.
Ydin-lehti kirjoittaa asekaupasta ja asekauppiaista (5/99, Tapani Lausti) muun muassa seuraavaa:
Maailman toiseksi suurin asekauppiasvaltio on Britannia. Itä-Timorin väkivaltaisuudet ovat värittäneet maassa jatkuvasti käytävää väittelyä asekaupan moraalista. Aseiden myynti Indonesialle on usein tuomittu julkisuudessa. Hallitukselle on naurettu, kun se on puolustautunut mm. vetoamalla YK:n peruskirjaan, joka takaa valtioiden oikeuden itsepuolustukseen. Kuitenkin jopa Indonesian Lontoossa oleva sotilasattashea on vahvistanut, että Britanniassa valmistettua kalustoa on käytetty itätimorilaisia vastaan.
George Robertson — Naton seuraava pääsihteeri — luonnehti kerran indonesialaista kenraali Prawoboa “valistuneeksi” sotilasjohtajaksi. Prawobo on Indonesian puolisotilaallisten kuolemankomppanioiden johtaja.
Blairin hallitus lupasi valtaan tultuaan ottaa ihmisoikeuskysymykset huomioon. Aseidenvienti keskeytettäisiin, jos oli osoitettavissa, että vastaanottava maa käyttää aseita sisäiseen sortoon. Samalla luvattiin kuitenkin pitää yllä vahvaa puolustusteollisuutta, “joka on strateginen osa teollista perustaamme”. Käytännössä aseita on viety moniin väestöään sortaviin maihin. Konekivääreitä on viety Turkkiin, panssariajoneuvoja Indonesiaan ja erilaisia aseita Kolumbiaan. Saudi-Arabia on suurin brittiläisten aseiden ostaja. Näin Britannia on Guardianin kolumnistin Hugo Youngin sanoin asettunut tekemisiin “maailman korruptoituneimpien ja julmimpien hallitusten kanssa”. (“Stop selling UK arms to the cruellest regimes on earth”, The Guardian 9.9.1999)
Britannian puolustusministeriön lukujen mukaan 400 000 työpaikkaa on riippuvaista aseiden valmistuksesta. Tuotannosta taas 40 prosenttia menee vientiin. Työpaikkojen säilyttäminen onkin ollut keskeisiä argumentteja aseteollisuuden puolesta puhuttaessa. Asekaupan vastustajat huomauttavat kuitenkin, että moderni aseteollisuus palkkaa yhä vähemmän työtekijöitä.
Ajankohtainen esimerkki on maailman kolmanneksi suurimman aseyhtiön Raytheonin rooli tämän päivän Britanniassa. Yhtiö on perustamassa tuotantolaitosta Derryyn, Pohjois-Irlantiin. Sen tarjoamia puoltatoista sataa työpaikkaa on tavanomaiseen tapaan tervehditty innolla — mm. Nobelin rauhanpalkinnon saaneet pohjoisirlantilaiset poliitikot John Hume ja David Trimble ovat ilmaisseet ilonsa.
Kolumnisti Jeremy Hardy kirjoitti: “Kukapa haluaisi olla ‘työpaikkojen luomisen’ tiellä. Siinä on jotakin taikaa, miten nämä yhtiöt kykenevät tähän ja miten me olemme kaikki kiitollisia. Vaikka Raytheon onkin raahattu Yhdysvaltain tuomioistuinten eteen ammattiliittojen murskaamistoimistaan, kuka nyt nurisisi, kun 150 sielulle Derryssa tarjoutuu tilaisuus työpaikkaan?
Voitontavoittelua ja lyhytnäköisyyttä
Näin eteemme hahmottuu pelottava maailma, missä ihmisten kohtaloita ohjaavat suuryhtiöiden voitontavoittelu ja kyynisten poliitikkojen lyhytnäköisyys. Financial Times käytti jossain määrin nolostunutta kieltä, kun se kuvasi Kosovon kriisin seuraamuksia rahamaailmassa:
---
Niinpä räjähdysaineteollisuus valvoo etujaan. Räjähteiden määränpäätä ja ostajia ei saada selvittää ennenkuin laki muuttuu.
Aseteollisuus valvoo omia etujaan. Veronmaksajat rahoittavat tietämättään aseteollisuutta, josta voitot kirjaavat teollisuuslaitosten omistajat ja tappiot sotaa käyvät maat.
Aselakeja ei saa tiukentaa, sillä siinähän vietäisiin aseiden ostajien oikeuksia. Niinpä Suomessakin poliisilla ei ole oikeutta hakea pois vanhojen aselupien perusteella annettuja konetuliaseita, joita yksityiset ihmiset eivät tarvitse.
Metsästys on joidenkin mielestä tärkeää... myös ihmisten metsästys... kuin aselakien uudistaminen ja yksityiskäytön kieltäminen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.