Vain kansallinen.

samaa mieltä kanssasi kansojen perinteisistä uskonnoista, perinteistä ja niiden arvosta, joiden tuntemuksen ja arvostuksen soisi vain kasvavan. Samaa mieltä olen myös tuosta suomalaisten uskomusten ym. markkinoimisesta maailmalla new age -hömppänä. Mutta noista joistakin muista käytännön tason asioista olen kanssasi hieman eri mieltä.

Jos esim. joku masai kokisi sen omakseen, miksei hän voisi osallistua ja omaksua suomalaisuuden tuolta/kin osalta itselleen? Loppujen lopuksi me nykyiset "supisuomalaisetkin" olemme lähtöisin vähän joka ilmansuunnalta. Tietysti yleensä on helpompaa ymmärtää, syventyä ym. oman kansansa perinteisiin ja omaksua ne, jo esim. kielenkin takia. Helpompaa jos myös "luonnollistakin". Mutta jos joku toisesta taustasta lähtöisin oleva todella kokee haluavansa jakaa suomalaisten kanssa näiden perinteiset menot, uskomukset ym., niin miksi ei?

Tällaisen em., omasta taustaan poikkeavan toisen taustan omaavan uskonnon omaksumisen (ns. "kääntymisen") lisäksi on muistettava sekin, etteivät perinteiset kansojen omat uskonnot yleensä pitäneet pahana sitä, että esim. matkusteltaessa oman maan tai alueen ulkopuolella tai jopa muualla asuttaessa osoitettiin omien perinteisten jumalien lisäksi kunnioitusta myös ao. "vieraan maan, alueen" jumalille. Joten suomenuskoinen, uskollisena omille jumalilleen, voi mielestäni aivan hyvin näin osallistua muiden jumalien palvontaan ––– sikäli mikäli ja niissä rajoissa joissa tällainen osallistuminen on hyvän tavan ja ao. toisen uskonnon edustajien itsensä silmissä soveliasta ja ylipäänsä mahdollista.

Käyttämäsi sana "kansallinen" voidaan ymmärtää myös valtioon liittyvänä, poliittisena, joten siksi sananen siitäkin: Muinaissuomalaisten aikana eli esihistoriallisena aikana Suomenniemi ei ollut yksi poliittinen tai kansallinen kokonaisuus, yhden poliittisen tai kansallisen johdon alainen; tällainen entiteetti syntyi vasta hyvin myöhään historiallisena aikana. Poliittinen kokonaisuus oli tuolloin perhe&suku, laajemmin ymmärrettynä heimo. "Isänmaa" oli se maapalanen, jota ao. hlön perhe, suku oli asuttanut, viljellyt, ja jonne vanhemmat ja esivanhemmat oli haudattu. "Isänmaita" oli siis Suomenniemellä monia, jo itse muinaisten suomalaisten aikana, eivätkä nämä aina elelleet Suomenniemellä niin rauhaisasti keskenään. Lisäksi täällä on aina ollut muitakin kansoja ja kansallisia uskontoja kuin vain muinaissuomalaisia, kuten germaanisia. Mm. näistä syistä en ymmärrä niitä, jotka joskus esittävät toivomuksia siitä, että Suomessa harjoitettaisiin vain ja ainoastaan muinaista suomalaista uskontoa. Tällaisiakin on, mutta pidän siis heidän kantaansa utopiana, sekä historian että nykyolojen realiteettien valossa. Suomenuskolle tosin soisi virallisen aseman Suomessa, muiden uskontojen rinnalla, kuten druidismille on tapahtunut Briteissä, mutta yleisesti ottaen sekulaari yhteiskunta on mielestäni paras vaihtoehto.
Tällaista poliittista tai muuten laajempaa yhteiskunnallista merkitystä et ehkä itse sisällyttänyt tai tarkoittanut tuolla "kansallinen"-sanan käytölläsi, mutta tulkoon tuo kommentti nyt samalla siitäkin.

Ihmisten maaperään sitoutunut identiteetti on monikerroksinen. Siihen kuuluu koti, kotipiha, kunta, maakunta, valtio, manner. Jos kaikissa noissa asustaa etnisesti yhtenäinen ja samaa kieltä puhuva kansa (ehkä mannerta lukuunottamatta), on identiteetti yleensä melko hyvin kunnossa. Jos tuhon vielä lisätään kulttuuri josta ollaan ylpeitä, ja hyvä yhteiskunnallinen järjestys ja talous, voidaan jo sanoa että asutaan ihanneyhteiskunnassa. Suomi on ollut melko lähellä tuota ihannetilaa - muut pohjoismaat vielä lähempänä.

Jos saisimme kirkon tilalle jotain järkevämpää, voisimme jopa alkaa haaveilla tuollaisesta ihannetilasta. Kristinuskon saapuminen ja pakkokäännytys on suurin vahinko mitä Pohjolan kansoille on koskaan tapahtunut. Olemme selvinneet sodista ja nälkävuosista, mutta emme kristinopin turmiollisesta vaikutuksesta.

Vanha suomalainen henkinen tai uskonnollinen perinne on osa laajaa pohjoista kulttuuria, jossa samankaltaiset teemat esiintyvät ympäri havumetsävyöhykettä kansallisina versioina. Ei siis ole olemassa mitään supisuomalaista perinnettä, joka olisi irti naapurikansojen perinteistä. Kansainväliset vaikutteet ovat muokanneet uskontoja ja perinteitä aina.
Suomalaisetkaan ovat tuskin koskaan olleet "supisuomalaisia". Muuttoliikettä on esiintynyt aina, varsinkin etelästä ja lännestä, mutta myös idästä..

Suomalaisuus ja suomalainen perinne ovat toki olemassa, mutta en haluaisi niistä tehtävän nationalismin aseita, varsinkin kun en usko kansallisuusaatteen olleen muinaisuudessa merkittävä ajatus. "Muinaisten" suomalaisten osalta asiasta ei ole säilynyt tietoa, mutta esim. Pohjois-Amerikan intiaaneista tiedämme heidän ottaneen muiden kansojen jäseniä omien kansojensa jäseniksi. Etnisyys ei ole ollut hyväksymisen kriteeri, vaan kulttuurinen kunnioitus. Valkoihoisiakin on otettu intiaaniheimojen jäseniksi, jos he ovat täyttäneet kulttuuriset kriteerit.
Itse kuvittelisin tällaisen ajattelutavan olleen yleinen: tiettyjen jumalien ja tapojen kunnioittaminen on ollut merkittävämpää kuin rodullinen tai kansallinen ajattelu.

Kansallishenkisiä pakanoita ei taida Suomessa olla koska minkäänlaista kiinnostusta yhteistapaamisiin ei ole ilmennyt.

Kansallishenkeä on, mutta kristilliskonservatiivista - pakanallista on, muttei kovin kansallishenkistä. Ja kristinoppiinkin kuuluu ihmisten jakaminen pikemminkin uskonnon- kuin kansallisuuden mukaan, eli nekin piirit on aika pienet. Uuspakanuudessa vain asathru näyttää edustavan jonkinlaista poikkeusta. Itse vain en jaksa uskoa tosissani muinaisskandinavien jumaltarustoihin.

Jotain Kalevalan ja äärioikeiston yhdistämistä toisiinsa lienee, mutta ovat liian poliittiesti värittyneitä. Kansallishenkinen pakanuus jossa politiikka ei näyttelisi kovin näkyvää roolia olisi toivottavaa.