Molemmat olemme pitkäaikaistyöttömiä köyhiä, muttei se estä meitä rakastamastamasta toisiamme. Haluamme virallistaa suhteemme avioliitolla. Ikävintä tässä on se, ettei juhlan tunnelmaa tule, koska ei ole varaa oikeastaan mihinkään.
Itse hääseremonia on pikainen, viiden minuutin käynti arkivaatteissa maistraatissa ja kotiin makaroonipadan ja mehulasin voimin kahdestaan "juhlimaan". Ei pysty edes vieraita kutsumaan, koska tarjoiluun ei ole varaa. Myöskään hääpukuun ei ole varaa, vaan arkivaatteissa joutuu menemään. Ärsyttää tuo tuollainen, kun köyhiltä ne elämän pienimmätkin ilot pois viedään. Miten tästä selviytyä?
Onko muilla kokemuksia köyhien häiden vietosta?
Itse hääseremonia on pikainen, viiden minuutin käynti arkivaatteissa maistraatissa ja kotiin makaroonipadan ja mehulasin voimin kahdestaan "juhlimaan". Ei pysty edes vieraita kutsumaan, koska tarjoiluun ei ole varaa. Myöskään hääpukuun ei ole varaa, vaan arkivaatteissa joutuu menemään. Ärsyttää tuo tuollainen, kun köyhiltä ne elämän pienimmätkin ilot pois viedään. Miten tästä selviytyä?
Onko muilla kokemuksia köyhien häiden vietosta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nyyttikestit. Jokainen vieras tuo omat syömiset ja juomiset ja tietenkin lahjan.
Kelpo idea! Olen ollut vuosia sitten tuollaisissa häissä ja hyvin toimivat. Tietysti oli nimetty henkilö joka otti etukäteen vastaan ilmoitukset mitä kukin aikoi tuoda joten erilaista tarjottavaa riitti, eikä kaikki tuonut samaa. Pystyi neuvottelemaan eri vaihtoehtojen välillä, mitä puuttuu ja mikä käy tuojalle. Kaikkea oli. Oli lohikeitto ja sen kanssa kaikenlaista, erilaisia piirakoita( pikkusuolaista) ja kakkuja monenlaisi. Hääkakun olivat tehneet myös ja olipa kunnon booliakin...Vieraita taisi olla liki 100....
En ole viettänyt köyhiä häitä, mutta edulliset toki. Elettiin markka-aikaa, ja budjetti oli 100 markkaa. Vieraita oli viisi, kakun tein itse ja vaatteet olivat ennestään olemassa.
Vietimme vaimoni kanssa muutama vuosi sitten varsin juhlalliset häät lähimpien ystävien kesken, yhtään sukulaista omien lapsien lisäksi emme kutsuneet. Meidät vihittiin suuressa kauniissa kivikirkossa ja valitsimme huolella kanttorin kanssa soitettavan musiikin, näistä juhlallisuuksista emme maksaneet mitään, saimme käyttää kirkkoa muutenkin, sakastissa vaatteiden vaihtoa ym. Bestman hoiti kaverina kuljetuksen omalla autollaan.
Ruokia valmistimme itse varsin yksinkertaisen malliin, juomina kotimehut ja kotikaljaa, kakut vaimoni teki itse, astioita saimme lainaksi. Puvut eivät paljoa maksaneet, vaimolla juhlallinen itse tehty, samasta kankaasta minulle solmio, minulla sama musta puku jolla on menty monet tilaisuudet. Frakkia en halunnut, se olisi ollut halvin vaihtoehto (=kaavalla, haalari 20€, puku 10€ ja frakki 1€), lapsille vaimo ompeli halvasta verhokankaasta juhlamekot ja pojan vaatteet halvasta kankaasta. Kaikille vaatteille on ollut myöhemmin käyttöä koulun juhlissa ja muissa juhlavissa tilaisuuksissa.
Se hääpaikka oli varsin omaperäinen, jonne sopi juuri tuo 25 hengen tuttavajoukko, eikä tilan vuokra ollut käytännössä mitään ja todella upeat näköalat. Häävalssin tanssimme vanhojen levyjen joukosta valitsemallamme valssilla ja musiikki soitettiin levysoittimesta vanhoita levyiltä taustamusiikkina häiden aikana, muuten ei sitten tanssittu. Kuvia otettiin tavallisellla digikameralla.
Vaikka esitimme tuttavillemme kainon pyynnön, että he eivät toisi meille lahjoja, pyynnöstämme huolimatta kaverit lahjoittivat meille varsin runsaasti kaikkea tarpeellista. Joten käytännössä jäimme hieman voitollekin näistä häistä, kaikille jäi kuitenkin hyvä mieli. Mielikuvitusta peliin ja omatoimisuutta!
Ja tuokaa niin maan p*sti VIINAA!!! Ja keittäkää vaikka omia keitoksia mukaan.
Siinä kun häävieraat kippaavat kuppia mielin määrin, niin kullette vielä vuosimymmenten jälkeen miten heinot ja mahtavat häät olivatkaan!!!
maistraatissa, kellee ei kerrottu etukäteen, miehen äidille 2viikon kuluttua. Vaatteet oli omasta takaa, ei maksanut mitään, kun ei sukulaisille tarvinut 'näyttää'. Ihan pa emme olleet mutta asuntolaina oli juuri otettu ja kaikki raha tarvittiin muuhun kuin vieraitten kestiin. Tämä tapahtui v.1985 ja yhä olemme yhdessä, moni suuret 'näyttöhäät' pitänyt on jo eronnut kahteenkin kertaan tällävälin.Häät /vihkiminen on kahden ihmisen asia, ei siihen muita tarvita.
Heh,luovuutta kehiin vaan niin juhlitte naimisiin menoa vaikka 2 viikkoa,tuttuja pyytää kotiin ja vähän juominkja niin kyllä se siitä
Me kävimme kirkossa, vain omat sisarukset, vanhemmat ja isovanhemmat kutsuttiin, ihan puhelimella. Mummilta pyydettiin lahjaksi kakku ja voileipiä ja kahvia oli, ei muuta. Itselläni oli ihan alennuslaarista ostettu nätti mekko, ei mitään hääpukua ja kengät samat kuin ylppäreissäni oli 8 vuotta aiemmin. Miehellä oli puku, joka oli olemassa jo ennestään. Sormuksia meillä ei ole vieläkään, meillä oli vihkimisen aikana feikkilelusormus. Naimisissa on oltu nyt 20 vuotta.
Suvussa on ollut muutamat mahtihäät - eronneita ovat. Yksi pariskunta oli naimisissa alle 2 vuotta. Juhlapaikkani oli oma asuntomme, kaksio, kyllä sinne mahduttiin. Seuraavana päivänä kutsuttiin kavereita kahville, heille tein itse vielä toisen kakun ja voileipiä, yksi pariskunta toi karkkeja ja toinen pikkuleipiä, kun sanoimme, että lahjoja ei tarvita. Tiesivät, että meillä ei ollut hirveäst rahaa.
Keräys pystyyn, olisi aihetta.
Jokainen 5 eurolla?
Meidät vihittiin kotona kaksiossa vuonna -87.
Vieraita oli noin 25 ja hyvin mahduttiin. Tein itse täytekakun, kuivat kakut, jauhelihapasteijat ja muut tarjottavat. Mekko oli intian basaarista ostettu ja miehellä oli vanha puku, siskonsa häihin monta vuotta aikaisemmin hankittu.
Tyttärelle olin itse virkannut vaaleansinisen henkselimekon ja alla oli valkea röyhelöpusero. Poika oli vielä vatsassani joten pärjäsi samalla mekolla kanssani :)
Miehen veli oli monistanut laulujen sanoja ja hänellä oli kitara mukana jolla säesti yhteislaulua. Kaikilla oli hauskaa ja henkikirjoittaja joka suoritti vihkimisen sanoi että ei ennen ole ollut niin iloisissa ja hauskoissa häissä.
Olin sukulaistytön häissä lähes 30v. sitten ja ne olivat todella köyhät häät, vieraita oli noin 600 ja homma laski reisille joka kohdassa. Jo heti juhlapaikka, urheiluseurantalo oli liian pieni tuolle porukalle, kutsukortteja oli painettu liikaa ja sulhanen oli antanut työpaikallaan muutamalle työkaverilleen ylimääräisiä kutsukortteja ja kun oli muutamalle niitä antanut, niin toisetkin olivat jonossa, nämä tulivatkin kaikki perheineen ja heillä oli vielä joku tuttava autokuljettajana jne, homma levisi käsiin, joku saattoi olla tullut vielä kuokkimaankin. Ruoka ja kakut eivät riittäneet, jopa hääparin leikattavaksi tarkoitettu kakku oli jo puoliksi syöty, ennen kuin hääpari meni sitä aloittamaan! Paikallista perinnejuomaa sahtia oli varattu riittävästi ja humalahakuinen juominen yleistyi vieraiden keskuudessa, sekä juomaan tottumattomien keskuudessa. Täydellinen katastrofi, pariskunta erosi myöhemmin varsin pian ja häät aiheuttivat runsaasti jälkikäyntiä appivanhempien keskuudessa, varsinkin kustannusten jakamisessa, morsiammen vanhemmat maksoivat häät, mutta sulhanen jakoi ne ylimääräiset kutsukortit. Köyhimmät häät missä olen ollut!
Sen sijaan parhaat häät ovat olleet, kun kaverini vihittiin maistraatissa ja vietimme ylioppilaskylän perheyksiössä muutamien kavereiden kesken pienen häätilaisuuden, kilistettiin halpaa kuohuviiniä lasilliset ja kahviteltiin nauttien morsiamen leipomaa hääkakkua.
Teette häämatkan etukäteen Tallinnaan ja ostatte viiden euron viinapulloja (0.5L 40%) niin paljon kuin tarvitsette. Parempi että viinaa on liikaa kuin liian vähän!
Ei häissä tarvitse muuta olla kuin viinaa tarjolla, saatte lahjoja joten se menee päittäin.
ne vasta köyhät häät onkin.
Jospa menisitte molemmat töihin, säästäisitte rahaa ja sitten pitäisitte kunnon häät? Ilmeisesti aivan mahdoton ajatus?