Kotkan pursiseuran veneilijöillä on jo vuosikausia esiintynyt ylimielistä käytöstä Haapasaaren kalastuskunnan alueella kalastavia kohtaan. Mielenosoituksellisen läheltä ajamista, viittoilua, paheksuvia katseita ja päiden pyörittelyä.
Varsinaisia vaaratilanteita tai muita mielipahaa merkittävämpiä ongelmia ei ole tähän asti kuitenkaan esiintynyt. Hellesääkö pehmittänyt Kotkan pursiseuran kippareiden yläkertaa niin paljon, että yksi heistä päätti viimein kuluneella viikolla pitää kalastajille oman oppituntinsa. Nostaessamme verkkojamme kyseinen seuransa edustaja pysähtyi kohdallemme ja kuuluvalla äänellä saarnasi veneestään kuinka olemme heidän tiellään, Kotkan pursiseuran ikiomalla reitillä. Julistustaan tehostaakseen hän ajoi purtilonsa keulan metrin päähän soutuveneestämme ja kellui siinä kymmenisen minuuttia suu käyden.
Hän oli liikkeellä siis purjeveneellä, tosin purjeet tiukasti paketissa (kaakko 5 m/s) ja liikkui aidon maanantaipurjehtijan lailla dieselin voimalla. Päänsä tyhjennettyään hän lopulta päätti pistää moottorinsa töihin ja lähti ajamaan kohti Kotkaa, Kotkan pursiseuran lippu veneensä perätuhdolla uljaasti liehuen. Mainittakoon, että kyseisellä Liskoon selällä on kalastettu ikiaikaisesti, vuosikymmeniä ennen kuin Kotkan pursiseuraa on ollut edes perustettu. Kohdalla ei kulje väylää, ei karttaan merkittyä eikä epävirallista, ja syvyyttäkin löytyy yli kymmenen metriä hulppeasti joka suuntaan.
Pisteet tilanteesta kuitenkin saarnamiehen puolisolle, joka yritti viilentää purjeveneen tunnelmaa muun muassa kehottamalla miestään olemaan ajamatta muiden veneilijöiden päälle. Hiukan vaivautuneilta kasvoiltaan oli helppo lukea, kuinka hän sillä hetkellä häpesi miehensä merimiestaitoja ja käytöstapoja. Annettaneen veneen kapteenillekin kuitenkin piste siitä, että hän hyvin painokkaasti ja avoimesti teki selväksi edustavansa Kotkan pursiseuraa ja sen kantaa Itäisellä Suomenlahdella liikkuvia alempiarvoisia veneilijöitä kohtaan.
Varsinaisia vaaratilanteita tai muita mielipahaa merkittävämpiä ongelmia ei ole tähän asti kuitenkaan esiintynyt. Hellesääkö pehmittänyt Kotkan pursiseuran kippareiden yläkertaa niin paljon, että yksi heistä päätti viimein kuluneella viikolla pitää kalastajille oman oppituntinsa. Nostaessamme verkkojamme kyseinen seuransa edustaja pysähtyi kohdallemme ja kuuluvalla äänellä saarnasi veneestään kuinka olemme heidän tiellään, Kotkan pursiseuran ikiomalla reitillä. Julistustaan tehostaakseen hän ajoi purtilonsa keulan metrin päähän soutuveneestämme ja kellui siinä kymmenisen minuuttia suu käyden.
Hän oli liikkeellä siis purjeveneellä, tosin purjeet tiukasti paketissa (kaakko 5 m/s) ja liikkui aidon maanantaipurjehtijan lailla dieselin voimalla. Päänsä tyhjennettyään hän lopulta päätti pistää moottorinsa töihin ja lähti ajamaan kohti Kotkaa, Kotkan pursiseuran lippu veneensä perätuhdolla uljaasti liehuen. Mainittakoon, että kyseisellä Liskoon selällä on kalastettu ikiaikaisesti, vuosikymmeniä ennen kuin Kotkan pursiseuraa on ollut edes perustettu. Kohdalla ei kulje väylää, ei karttaan merkittyä eikä epävirallista, ja syvyyttäkin löytyy yli kymmenen metriä hulppeasti joka suuntaan.
Pisteet tilanteesta kuitenkin saarnamiehen puolisolle, joka yritti viilentää purjeveneen tunnelmaa muun muassa kehottamalla miestään olemaan ajamatta muiden veneilijöiden päälle. Hiukan vaivautuneilta kasvoiltaan oli helppo lukea, kuinka hän sillä hetkellä häpesi miehensä merimiestaitoja ja käytöstapoja. Annettaneen veneen kapteenillekin kuitenkin piste siitä, että hän hyvin painokkaasti ja avoimesti teki selväksi edustavansa Kotkan pursiseuraa ja sen kantaa Itäisellä Suomenlahdella liikkuvia alempiarvoisia veneilijöitä kohtaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Laitetaas tästä tuoreita kokemuksia ja tunnelmia.
Oltiin yötä parin viikon sisään Kotkan Lehmäsaaressa. Olishan se reissumiehenä pitänyt arvata, että kyseessä on melkoinen raikulipaikka ja urpoimmat kotkalaiset huusivat koko paikallaoloaikansa riemuissaan (aina en jaksa ihmetellä Suomemme tappotilastoja). Sen sijaan moottoriveneilijät olivat aivan omaa luokkaansa, poikkeuksetta veneet hidastivat jopa etukäteen lahden ohi ajaessaan ja pistivät hanaa oikeaoppisesti vasta lahden puolivälin jälkeen sillä seurauksella että yöunet olivat tavallista makeammat.
Idäastä Helsinkiin palaillessa huomattiin, että verkkoja oli suunnilleen joka paikassa jossa väyltä loppui mikä ei tiettty tuo haasteita kun meille "oikojille". Verkot oli kuitenkin hyvin merkitty toisin kun esim. etelänaapurissa jossa on kotomaamme veneitä jopa uponnut verkkoihin ajettuaan. Tiedä sitten mikä fiilis itse kotkalaisilla mutta vierailijan silmin paikalliset kalamiehet ovat hommansa ihan hyvin hoitaneet. Kalaa tosin saisi olla enemmänkin myytävänä lomareissaajille, saaristomerellä kun savustettua apetta on kaupan paljon useammin.