Hei
Mietipä elämääsi taaksepäin: mitä luulit saavuttavasi, mistä vain haaveilit? Kävikö sinullekin niin, ettet saavuttanutkaan, mitä luulit, vaan kun kymmenen vuotta kului, niin olisit haaveidesi tasalla etkä tuon "realismin"? Koska haaveitaan päinhän koko ajan tekee töitä, mutta realismi alkaa ajan myötä rasittaa: monennenko koulumaisen pistesuorituksen jälkeen olet kyllästynyt - monestako perimmäisten haaveidesi toteutumasta jaksat iloita? Jos uskoo elävänsä vielä 10 vuotta, niin on aikaa kasvaa tämänhetkisten perimmäisten haaveidensa tasalle. Ja jos 20 vuotta niin tuon haaveihanneihmisen haaveiden tasalle!
:)!
Mietipä elämääsi taaksepäin: mitä luulit saavuttavasi, mistä vain haaveilit? Kävikö sinullekin niin, ettet saavuttanutkaan, mitä luulit, vaan kun kymmenen vuotta kului, niin olisit haaveidesi tasalla etkä tuon "realismin"? Koska haaveitaan päinhän koko ajan tekee töitä, mutta realismi alkaa ajan myötä rasittaa: monennenko koulumaisen pistesuorituksen jälkeen olet kyllästynyt - monestako perimmäisten haaveidesi toteutumasta jaksat iloita? Jos uskoo elävänsä vielä 10 vuotta, niin on aikaa kasvaa tämänhetkisten perimmäisten haaveidensa tasalle. Ja jos 20 vuotta niin tuon haaveihanneihmisen haaveiden tasalle!
:)!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jaaha. Kyllästyminen vähenee elämän myötä ja iän karttuessa. Toki sitä miettii saldoa, mitä on saavuttanut ja mitä jättänyt saavuttamatta, haaveilee mitä ehkä voisi vielä saavuttaa, mutta kaikenkaikkiaan................kaikki oleellinen on jo saavutettu ja ehkä oleellista on ylläpitää mahdollisimman pitkään saavutettu olotila :-). Ja toivoa ettei menetykset alkaisi liian pian.Ilo on pienet arkiset asiat elämässä.
Haaveilen vieläkin.
Haluaisin muuttaa johonkin lämpimään pahimman talven ajaksi.
Vielä en pääse, omaishoitajana se ei onnistu kun hoidettava ei jaksaisi lentomatkaa.
En nuorempana haavellut saavuttavani juuri mitään, arjen pyörittäminen vei ajan.
Olen riippmaton joka suhteessa, se on paljon.
Maallinen mammona ei merkitse mitään, kunhan on perustoimeentulo.
Ihmisellä pitää ollakin haaveita, niin jaksaa arjen ja vastoinkäymisetkin, kun on toivoa paremmasta. Kuitenkin kannattaa elää tässä ja nyt eikä "sitten kun" kun kukaan meistä ei huomisesta tiedä, mitä elämä tuo tullessaan.Maallisella mammonalla et välttämättä saa elämäniloa ja terveyttä. Käärinliinoissa ei ole taskuja.
Hei Onnea!, sulle tulee pyöreitä täyteen huomena. Siksikö mietteesi ovat noin 'syvällisiä', mennyttä ja tulevaa luotaavia ?
Jos podet kriisiä tai stressiä aiheesta, niin älä huoli, voin omasta kokemuksesta sanoa ja kertoa, että paras haaveiden toteuttamisikä on vielä edessä päin. Se ikä, kun ei tarvitse enää välittää eikä miettiä, mitä muut sanovat ja ovat mieltä, kun ei tarvitse kysyä enää keneltäkään muulta kuin itseltään lupaa tekemisiinsä, menemisiinsä, toiveisiinsa, haaveisiinsa ...
Tosin aika vahva täytyy olla henkisesti, että jaksaa vastustaa yleistä käsitystä siitä, että kymmenen vuoden päästä olet seniori, ja täytyisi alkaa jarrutella elämän menoa ja vauhtia, jotta olisi säädyllinen ikääntyvä immeinen. Huitsin nevadaan sellaiset pimeältä keskiajalta olevat käsitykset ja vauhtia tossun alle, sanon minä, jonka vauhti on vasta alkanut sieltä noin 40:stä.
Kaikki kyllin vahvat haaveet toteutuvat aina, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Onnea, iloja, kuntoa, terveyttä, elämän makustelua matkallesi.
Kerropa, miksi ihmeessä sinä, nuori ihminen, kyselet tuommoisia vanhustenhoitopalstalla ?
Ei minusta.
Pitäisikö täällä aina valittaa kuinka huonosti vanhusten asiat ovat!
Ei, valittaa ei aina tarvitsisi, joskus voisi kertoa siitäkin, mikä on hyvin. Mutta 40-vuotias ei ole vanhus, pitää elää vielä toiset 40 vuotta, että on. Siis haaveet, toiveet, unelmat ... ehtii elää monta kertaa ja keksiä uusiakin.
40-vuotias voi miettiä elämäänsä eteen ja taaksepäin miettien mitä on saavuttanut ja mitä ehkä vielä haluaa tulevalta, tai mikä tulevaisuudessa on ehkä mahdollista saavuttaa. Ymmärrän hyvin että aloittaja kirjoittaa tätä täällä vanhustenhoitopalstalla, koska täällä on muitakin ikääntymiseen liittyvistä asiosita kiinnostuneita.
Näin varmastikin on. Sitä on vain aika vaikea hahmottaa sellaisen, jolle 40 oli se eka rajapyykki, kun huomasi, että h-i!, näitähän (vuosia) tulee koko ajan lisää. Siihen asti ei ollut tullut koskaan ajateltua sellaista asiaa kuin vanheneminen.
Just. Minulla se oli viiskyt kun aloin miettiä elämän katoavaisuutta. Aloin katsella samanikäisiä ihmisiä eri silmällä, miten he ovatkaan jo ikääntyneen näköisiä, ja huomaa että itse on samassa jamassa. Enkä tarkoita tällä et ulkoinäöllä olisi sinänsä merkitystä vaan tarkoitan ikääntymisen jättämiä jälkiä ulkokuoressa. Tämä osoittaa vaan että elettyä elämää on takana.
Olen lähempänä seitsemääkymmentä kuin kuuttakymmentä.
Muistan kuinka 40-50 ikävuoden välillä oli paljon menetyksen tunteita.
Monta asiaa oli jäänyt taakse, ajattelin jopa, "nyt kun vielä pystyn, teen tämän tai tuon".
En silloin arvannutkaan että parhaat vuodet olivat vielä edessä päin.
Nytkin elän täysillä ja myös osaan nauttia elämästäni.
Toivon että terveyttä riittää ja elämä jatkuisi vielä kauan ennallaan.
Aivan. Tulee miettineeksi että jotkut asiat ovat jo auttamattomasti takanapäin.Itse kullekin alkaa tulla iän myötä terveydellisiäkin ongelmia, kenelle enemmän kenelle vähemmän. Sitä huomaa elämän rajallisuuden. Toisaalta edessä on uudenlainen vapaus valita ja keskittyä ehkä olennaiseen ja uuteenkin. Monella muullakin on elämä alkanut uudelleen eläkkeellejäämisen jälkeen kun on aikaa ja terveyttä tehdä mieluisia asioita.
Tiedäthän, että "terveydellisille ongelmille" on yksi yhteinen nimittäjä: sinä. Jokainen meistä voi omilla elämäntavoillaan ja toimillaan huolehtia siitä, pysyykö terveys hyvänä vai huonona, onko sitä enemmän vai vähemmän.
Yleinen hyvinvointi edistää terveysasioita: riittävä uni, oikeanlainen ruokavalio, säännöllinen liikunta, vierasaineiden karttaminen, positiivisuuden opiskelu, ei niinkään vuosien hakeminen elämään kuin elämän hakeminen vuosiin, mielekäs työ tai muu tekeminen, virikkeellinen ajatusmaailma ...
Valintakysymyksiä kaikki ja vaihtoehtoja piisaa.
Kaikki luettelemasi asiat edestävät hyvinvointia, totta.
Mutta myös perimä vaikuttaa.
Syöpä voi tulla vaikka olisi kuinka hyvin huolehtinut terveydestään, sitä on yhä nuoremmissa, olen hyvin läheltä nähnyt että ei terveys aina ole oma valinta.
Ei minustakaan elämän pituus , vaan laatu on ratkaiseva.
Samaa mieltä, paljon voi tehdä itse, mutta sentäs sairauksien puhkeaminen ei täysin ole kuitenkaan omien valintojen varassa. Sairauksia on jo syntymättömissä lapsissa. Ja iän myötä ruppi rapistuu, halusit tai et. Kuusikymppisen tervekään fysiikka ei ole sama kuin kaksikymmentä vuotiaan.
Sitä paitis jos huomaat omien elämäntapojen vaikutuksen terveyteesi vasta viisikymppisenä, aika paljo on jo menetetty ja vaurioita ehtinyt syntyä.
MUTTA: Jokainen elää omista lähtökohdistaan käsin. Toteaa olevan, arvioi resurssit tulevaan, valitsee keinot ja toteutustavat ja toimii. Tarvittaessa arvioi uudelleen ja vaihtaa suuntaa :-). Siinä se.
Täytin juuri 40 vuotta ja se kieltämättä laittoi miettimään, mihin ovat vuodet kuluneet ja mitä tuleva tuo tullessaan, millaisen elämän haluan ja mitä minun on sen eteen tehtävä, esim. katkottava välit edelleen kahlitseviin vanhempiini. Omalle elämälle on jo korkea aika. Tätä nuorempana on miettinyt kypsymistä, nyt alkaa miettiä elämän jäljelle jäävää osuutta. Auttamattomasti tulee mieleen, käykö siinäkin kuten yleensä, kun ihmiset tavoittelevat jotain rimakorkeutta: alku ja keskiosa sujuu vauhdilla täyden taidon mukaan mutta aivan viime metreillä voimat uupuvat siksi, että katse käy rimaan eikä edemmäs. Voiko vanhuus osin tulla siksi, että sen odottaakin tulevan eikä koko ajan laskelmoi sen varaan, ettei seuraavaan 50-100 vuoteen pahasti sairastu lainkaan? Pitäisikö terveystavoitteet asettaa jonnekin ideaalinsa luo, niin pääsisi riman, sen korkeimman mahdollisen iän ylitse noin vain? Jos ei urheilisi ja luonnosta nauttisi "sen verran kuin minä tulen liikkuneeksi" vaan "sen verran kuin minä oikeastaan haluaisin liikkua" eli paljon enemmän?
"sen verran kuin minä oikeastaan haluaisin liikkua"
Tuossa taitaa olla se pointti. Kukin tekee elämästään sellaisen, joka itseään miellyttää omen arvostuksiensa pohjalta. Millainen haluan olla, millaista haluaisin elämäni olevan, mitkä ovat voimavarani, millaisia ihmisiä haluan ympärilleni. Siis lähtee ajatuksissaan positiivisista lähtökohdista eikä sairauskeskeisesti.
Se, miten ihminen jaksaa, on voimista kiinni ja siitä, miten rasittaa itseään. Voimia saa liikunnasta, luonnosta, rakentavassa hengessä olevasta sosiaalisesta kanssakäymisestä ja merkityksellisestä tekemisestä, terveistä elämäntavoista niin kuin ihanne on. Voimia taas vievät liika rakennetussa ympäristössä oleskelu, pahantahtoiset sosiaaliset suhteet, liikunnan puute, krampit ja tavanmukaiset kehon jännitykset (eläväisyys olisi ihanne!), tavanmukaisuus vailla kosketusta reaktiivisesti todellisuuteen, uusien positiivisten asioiden vierastaminen ja kyyninen negatiivinen asenne asioihin ja tekemisiin sekä merkityksellisen tekemisen puute. Terveisiin elämäntapoihin panostamalla ja noita haittapuolia karsimalla jakselee paremmin, vaikka terveydentila muuten olisi sama.
Twelve points ja kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Vastaus piilee tässä kommentissa.
Mutta jos et näe merklitykselliseksi terveisiin elämäntapoihin panostamista. Jos esim aattelet että sinun on oikeus tupakoida, koska saat siitä mielihyvää, tai mässäillä, toiset perustelee sillä tavalla jotta haluaa elää täysipainoisesti ja "paheellisesti", niin kauan kuin kuolee. Ts ehkä lyhyempi mutta onnellisempi? elämä?
Maailman merkillisin kysymys on, miten ihminen voi saada mielihyvää jostain sellaisesta, mikä on terveydelle tuhoksi ? Mitä täysipainoista paheellisissa tavoissa on ? Miten epäterveellisiksi osoitetut voivat tehrä onnelliseksi ?
Se on totta, kaikki eivät tajua asioitten merkitystä eikä merkityksellisyyttä - ennen kuin lääkäri sanoo; "puoli vuotta elinaikaa jäljellä". Siinä paikassa herää aika moni miettimään, miten tuli panostettua mihinkin puoleen elämässä.
Jeees, totta kaikki, geenit, halut, tavat, jne., jokainen valitsee oman tiensä joko tiedostaen valintojen vaikutukset tai tiedostamatta niitä. Joten niistä ei sen enempätä.
Mutta yhden 'arvoituksen' teille kaikille annan: 100-vuotiaiksi elävillä on kaikilla yksi yhteinen piirre, yksi ominaisuus, joka ollee suuri syy korkeaan ikään. Tietäisikö tai arvaisiko joku mikä se on. Se on aika perustavaa laatua oleva tekijä ihmisen elämässä, siinä, millaiseksi se muotoutuu. En nyt kerro heti, aivoille tekee hyvää pähkäillä.
Ainakin sukulaiseni oli itsekkäin tuntemani ihminen, pahansuopa kuin mikä. Tosi laiska, makasi suurimman osan elämästään. Nuuka oli, söi silakoita kun asui rannikolla, muutenkin ruokapuoli oli askeettista.
Ei nivelet kuluneet kun ei tehnyt mitään, jos joku tajosi ilmaista ruokaa, johan tuli vipinää.
Ryhti säilyi satavuotiaaksi, eikä varmasti kuntoillut ikinä, myös muisti pelasi.
Eli vähän yli 100v, ei kuollut vanhuuden vaivoihin, tuli vatsaan jokin tukkeutuma suolistossa, ei voi sanoa että ennen aikojaan, vaikka ei liikuntaa harrastanut,
Tässä tapauksessa pitkän elämän ainekset koostuvat silakasta (kala ja kalan hyvä rasva voiteli sekä nivelet että verisuonet), askeettisuus ja rannikon viimassa karaistuminen.
Hänen elämänfilosofiastaan emme tiedä sinun kommenttisi perusteella mitään, mutta sinun vastaavasta saa hyvän käsityksen, pahoittelen.
Niin, et tiedä, mutta minä tiedän!
Asia oli just noin, en silti ole katkera vaikka voi siltä vaikuttaa, hän vain oli täydellinen tyylipuhdas egoisti, sellaisiakin on.
Veikkaisin jotta iloinen mieli ja myönteinen asenne yleensä elämään.
.....niin ja lisään vielä ystävät.
Juuu, niin se menee: optimismi, positiivisuus, elämäniloisuus ja -myönteisyys, halu pysyä mukana maailman menossa vaikka vain omalta pieneltä paikaltaan, kiinnostus asioista ja ilmiöistä, uuden opettelu, uusien tuulten etsintä, kokeilu, elämän makustelu ja sen kaikkien puolien hyväksyminen ...
Iäkkäät ihmiset eivät yleisesti ottaen koskaan ole itsensä ympärillä pyöriviä nipottajia, joiden elämää rajoittaa ahdas karsina, johon ei pääse mikään eikä mitään sisälle eikä ulos. Kaikenlainen ahtaus mielessä sairastuttaa.