Aiheena Jumala. Kovin väljältä vaikuttaa näin
ensisilmäyksellä. Mutta jos hieman tarkentaisin.
Dialogihan on vuorovaikutteista keskustelua,
jossa osapuolet yrittävät ymmärtää
keskustelukumppaninsa ajatuksia ihan todella.
Dialogi ei siis ole keskustelijoiden monologin
vuorottelua, joka itseasiassa ei ole keskustelua,
vaan toitotusta. Keskusteluun tärkeänä
elementtinä kuuluu sanat, eikä mitkä tahansa
sanat, vaan käsitteet, joista on keskustelijoilla
riittävän samanlainen käsitys. Keskusteltaessa
Jumalasta, on siis ilmeisesti ensiksi
määriteltävä käsite 'Jumala'. Wittgenstein sanoi,
että mistä ei voida puhua, siitä on vaiettava.
Olisiko tämä hyvä lähtökohta? Voidaanko Jumalasta
puhua vai pitääkö vaieta?
ensisilmäyksellä. Mutta jos hieman tarkentaisin.
Dialogihan on vuorovaikutteista keskustelua,
jossa osapuolet yrittävät ymmärtää
keskustelukumppaninsa ajatuksia ihan todella.
Dialogi ei siis ole keskustelijoiden monologin
vuorottelua, joka itseasiassa ei ole keskustelua,
vaan toitotusta. Keskusteluun tärkeänä
elementtinä kuuluu sanat, eikä mitkä tahansa
sanat, vaan käsitteet, joista on keskustelijoilla
riittävän samanlainen käsitys. Keskusteltaessa
Jumalasta, on siis ilmeisesti ensiksi
määriteltävä käsite 'Jumala'. Wittgenstein sanoi,
että mistä ei voida puhua, siitä on vaiettava.
Olisiko tämä hyvä lähtökohta? Voidaanko Jumalasta
puhua vai pitääkö vaieta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
peruskäsite:
Määrittele jumala.
Kaikkien ihmisten tietoisuus itsestään ja
ympäristöstään ja kaikkien ihmisten alitajunnat.
näin minä olen asian itselleni selittänyt tämä
tietenkin on lyhennetty versio sillä en haluaisi
rustata romaania tänne.Onko jollain muita
määritelmiä?
Mikä on kaikille määrittelyille olennaista?
Olet pysynyt tyylillesi uskollisena. Sovellanpa
sitten sitä minäkin.
> Mikä on kaikille määrittelyille olennaista?
Määrittele "olennainen".
http://www.sunpoint.net/~Pseudohippi/kalam_
ja_logiikka.html
Olennaisella ajattelen tarkoittavani sitä, mikä
on välttämätöntä 'määrittely' -nimisen olion
omata ollakseen 'määrittely' -niminen olio. Tai
toisinpäin: Määrittelylle olennaista on se, mikä
on ominaista kaikille määrittelyille.
En muuten saanut linkkiäsi toimimaan.
Mielenkiinnolla sen lukisin.
Minun käsittääkseni Pseudohippi pyysi sinua
määritttelemään sanan "olennainen", ihan irrallaan
sanasta "määrittely". Etpä näyttänyt kykenevän
siihen.
No tässä se tulee. 'Olennainen' on 'keskeinen'
tai paremminkin 'tärkeä', ellei ehkä jopa
hieman 'tanniininen' ja 'hapokas'.
Itseasiassa 'olennainen' on 'merkityksellinen'.
Keskeisenä käsitteenä keskustelussa on siis itse
käsite, merkitys ja määrittely, niin ehkäpä
tuosta määrittelystä voisin turista.
Jos aiotaan harjoittaa teologiaa eli ”puhua
Jumalasta” ja käsitellä Jumala –käsitettä, on
mielekästä käsittelyä edellettävä käsitteen
mielekäs määrittely. Jos ’Jumala’
määritellään ’määrittelemättömäksi’, ei
käsittelyä voida jatkaa, koska ei ole mitään,
mitä käsitellä. Määritelty jää edelleen
määrittelemättömäksi, eikä siis ole määritelty
mitään. Käsitteellä on oltava tiettyjä
attribuutteja ja käsite on sijoitettava
tiettyihin kategorioihin, jotta
käsitteeseen ”päästään
käsiksi”. ’Määrittelemätön’ ei omaa attribuutteja
eikä sitä voi sijoittaa mihinkään kategorioihin,
joten ”kielipeliä” ei voida pelata, jos ei
ole ”välineitä” millä ”pelata”.
Perimmäisin määritelmä, ja siten myös Jumalan
perimmäisin attribuutti on ”on”. (Tämä on
olennaista, ominaista ja välttämätöntä kaikille
määritelmille.) Jos Jumalasta halutaan puhua, on
Jumala määriteltävä ja on käytettävä vähintäänkin
määrittelevää lausetta ”Jumala on”, josta kumpuaa
toissijaiset määrittelevät lauseet ”Jumala on …”.
Tämä ei tarkoita Jumalan ontologista todistusta,
vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti, että ”jos
Jumala on, niin Jumala on”. Tämä lienee
lähtökohta, joka kaikkien _keskustelijoiden_ on
hyväksyttävä.