Pascalin vaaka p****ksi

Pascalin vaaka on aika onneton argumentti. Jos oletetaan, että jonkinlainen jumala olisi olemassa, niin erilaisia asioita, mistä se voisi palkita tai rangaista voisi olla ääretön määrä. Kristityt voisivat todistaa, että sen jumalan täytyisi olla juuri semmoinen kuin heidän satukirjassaan sanotaan ennen kuin käyttävät sitä.

Pascalin vaaka lähtee siitä olettamuksesta että se kristinusko on ainoa mahdollinen oikea uskonto, muutenhan sama argumentti pätee kaikkiin uskontoihin yhtälailla. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä että pitäisi harjoittaa kaikkia uskontoja yhtäaikaa joka on mahdotonta ja myös samalla toimii ylipäänsä koko perusajatusta vastaan altistaen ihmisen kaikkien mahdollisesti olemassaolevien jumaluuksien rangaistuksille.

Kyllä se on vain turvallisempaa yrittää olla parhaansa mukaan hyvä ihminen kuitenkaan sitoutumatta johonkin tiettyyn uskonnolliseen ideologiaan.

Ja jos minulta kysytään, jumalallinen auktoriteetti joka vaatii tiettyä "oikeaoppista" palvotuksi tulemista ja on valmis jakamaan rangaistuksia niille joilta ei tätä saa, ei ole myöskään seuraamisen arvoinen auktoriteetti. Kyllä sitä sentään joitain periaatteita ihmisellä pitää olla vaikka sen takia joutuisikin kohtaamaan jonkin sortin rangaistuksen, ei sitä todellakaan kannata suostua aivan mihin vain jos sillä pääsisikin välttämään jonkin ikävän seurauksen.

Pascalin vaaka sisältää sen "varmuuden vuoksi" -ajatuksen, jonka mukaan kannattaisi varmuuden vuoksi uskotella, jos se jumala olisi sittenkin olemassa.

Tämä varmuuden vuoksi ei tietenkään mitenkään huomioi sitä, että ihmiskunta on keksinyt tuhansittain eri jumalia vuosituhansien aikana ja silloin pitäisi varmuuden vuoksi uskotella niihin kaikkiin. Siinä sitä uskottelemista riittäisikin.

Lisäksi koko idea kaatuu jo tuohon "varmuuden vuoksi" -ajatukseen. Sillä jos jumala todellakin olisi olemassa, niin minkähänlaisen arvon hän antaisi jollekin varmuudenvuoksi-luulotellulle uskolle? Ainakaan kristinuskon jumala ei antaisi sille yhtään mitään arvoa, mikäli uskoisimme kristinuskon pelastussanomaa, joka peräänkuuluttaa nimenomaan aitoa syvää henkilökohtaista uskoa, jolla ei ole mitään tekemistä varmuudenvuoksi-uskottelun kanssa.

On miljoona kertaa rehellisempää olla suoraselkäisesti uskomatta, kuin harrastaa pelkästään egoistisista syistä paljasta ja periaatteessa täysin valheellista omaneduntavoittelu-luulottelua kuvitteellisen palkkon toivossa.

Suurin osa kristityistä tuntuu muuten kuuluvan juuri tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Eivät he ole kristittyjä, koska haluavat olla hyviä ihmisiä ja tehdä kaikkia hienoja asioita maailmassa ja kanssaihmisille. Itse asiassa useimmat heistä eivät ole ollenkaan hyviä, eivätkä varsinkaan mukavia ihmisiä muille kanssaihmisilleen, vaan täydellisen egoistisia omaa etuaan ajavia ureapäitä.