Kepu puolueena on täydellisen hajaannuksen tilassa. Hajaannuksen on aiheuttanut kepun city-politiikan täydellinen karilleajo. Puheenjohtaja vietti ansaitun vaalitappion jälkeistä kesälomaansa perunakuopassa ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tiilikainen ilmoitti haastattelussa kepun ja persujen edustavan keskustaa. Meinasi kuuma aamukahvi purskahtaa aroille alueille.
Peruskepulainen Paavo Väyrynen on taas haistanut paikan iskeä. Kepun city-johto on taas kerran kärsinyt murskatappion kansallisissa vaaleissa, eikä Kreikka-syndroomaan sairastunut, Akilleen-kantapäästä kärsivä Olli Rehn sittenkään ehkä ole paras ehdokas kansallisen instituution johtoon?
Taktikkona Väyrynen on kovan luokan tekijä. Hän osaa odottaa oikeaa hetkeä lyödä syömähampaansa pehmeiden kepuvastustajien niskaan. Nyt on se tilanne. Kepulla ei ole ketään varteenotettavaa vastaehdokasta Väyryselle. Väyrysestä ei tietenkään tule Suomen seuraavaa presidenttiä, mutta yritys virkaan ja puolueen kyykyttäminen ovat mainiota seurattavaa.
Peruskepulainen Paavo Väyrynen on taas haistanut paikan iskeä. Kepun city-johto on taas kerran kärsinyt murskatappion kansallisissa vaaleissa, eikä Kreikka-syndroomaan sairastunut, Akilleen-kantapäästä kärsivä Olli Rehn sittenkään ehkä ole paras ehdokas kansallisen instituution johtoon?
Taktikkona Väyrynen on kovan luokan tekijä. Hän osaa odottaa oikeaa hetkeä lyödä syömähampaansa pehmeiden kepuvastustajien niskaan. Nyt on se tilanne. Kepulla ei ole ketään varteenotettavaa vastaehdokasta Väyryselle. Väyrysestä ei tietenkään tule Suomen seuraavaa presidenttiä, mutta yritys virkaan ja puolueen kyykyttäminen ovat mainiota seurattavaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aivan oikein olet asian oivaltanut ja fiksuna miehenä hienosti sen ilmaiset! Noin se menee. Tietenkin Väyrynen tietää, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia päästä presidentiksi, mutta hänellä on nyt mahdollisuus läväyttää märällä rätillä kepun nykyjohdon naamalle. Vaikka Väyrynen ei päsisi edes toiselle kierrokselle, hänellä ei olisi nyt syytä kysyä itseään ajatellen lääkäriltää, voiko vitutukseen kuolla, mutta siihen olisi aihetta Kiviniemellä ja muulla kepujohdolla.
Laaninen ja Kiviniemi kyselemässä lääkäriltä...;;)))
Kuka enään jaksaa kiinnostua Väyrysestä. Mies sekosi lopullisesti hävittyään edellisellä kerralla jo ensimmäisellä kierroksella.
En usko, että puoluejohto on kovin huolissaan miehestä, joka ei päässyt edes eduskuntaan. Hänen sekoilunsa on lähinnä säälittävää. Vastustajat ovat tietysti riemuissaan.
Mikä ihme siinä on, ettei osa poliitikoista ymmärrä koska heidän on aika jäädä eläkkeelle. Luulen ettei demarijohtokaan ole aina ollut hirveän ilahtunut Lipposen kirjoituksista tai toimista. Sama koskee myös Niinistöä.
Uskon, että kepun johto pitää kyllä siitä huolen, ettei Väyrynen ole keskustan ehdokas. Väyrysellä näyttää ensin tulevan oma etu, sitten ei mitään ja jossan kaukaisuudessa on puolueen paras. Jos on edes kaukaisuudessakaan
Paavo Väyrynen on kuitenkin asettanut itsensä ehdokkaaksi. Kepu on kärsinyt murskatappion kansallisissa vaaleissa. Olli Rehnin edustama Eurooppa on suurissa taloudellisissa- ja uskottavuusongelmissa.
Uskoisin Väyrysen olevan vahvoilla. Voihan tietysti olla niin, että kepu menee suoraan Niinistön tueksi ja kaivaa hautaansa hieman syvemmäksi?
Keskusta ei ole hajaannuksen tilassa, vaan päinvastoin sellaisessa oudossa yhtenäisyyden tilassa että sen sisällä ei käydä sen kummemmin aitoa kuin teatraalistakaan linjataistelua. Ei ole käyty sen jälkeen, kun kepu joutui hätäpäissään vaihtamaan Anneli Jäätteenmäen Matti Vanhaseen ylimääräisessä puoluekokouksessa syksyllä 2003.
Kaikkia tuonjälkeisiä puoluekokouksia on leimannut kepun historiassa poikkeuksellinen munattomuus ja saamattomuus. Kenttä on vaikuttanut anteeksipyytävän ylivarovaiselta, johtohahmoja kumartelevalta ja keskustelemattomalta, mikä on kuitenkin samalla jättänyt kentän sisälle patoutumia ja antanut puoluejohdolle väärän käsityksen kentän todellisista mielipiteistä.
Kepu eroaa muista puolueista Suomessa siinä, että mitä enempi riidellään, sitä vahvempi se on. Nyt ei riidellä.
Puolue näyttäytyy ulospäin liian kesynä ja munattomana myös suhteessa muihin puolueisiin. Paavo Väyrynen arvosteleekin Matti Vanhasen jälkeistä puoluejohtoa tahtopolitiikan hylkäämisestä eli panostamisesta puolueen yhteistyökyvyn osoittamiseen. Näennäisesti se on tuonut kepulle lisää arvonantoa muiden puolueiden silmissä, mutta on vastaavasti vähentänyt arvonantoa äänestäjien silmissä.
Rinnastuksena on hyvä muistaa, että 1970-luvulla kepu ja SDP samoissa hallituksissa toimiessaan järjestivät vaalien alla näyttäviä riitoja taatakseen itselleen peruskannattajien luottamuksen ja estääkseen näiden lipeämisen SMP:hen, SKDL:ään ja kokoomukseen.
Paavo Väyrynen vanhana puoluetoimijana tietää kaiken tuon ja uhrautuu nyt puolueensa hyväksi tarkoituksella riitaa haastavalla persoonallaan. Hitto, jos edes Väyrysen presidenttiehdokkuus ja hänen herjansa eivät hetkauta ketään kepun sisällä tai varsinkaan kepun ulkopuolella, silloin kepu on pahemmassa kunnossa kuin kukaan on aavistanutkaan.