Kaitzulle

Entäpä sama kysymys sinulle; miksi itse
kirjoittelet täällä?

7-vuotiaat tytöt ja pojat ovat valmiita
valloitamaan maailman ja kaiken sen tiedon.
Heidät käsketään kouluun virkkaamaan pannulappuja
ja asettamaan tavuviivat oikeille paikoilleen.
Itse asiassa he jo 6-vuotiaina osasivat vaihtaa
tietokoneeseen Win95:n ja lukea sujuvasti...

Nopeasti kouluun jouduttuaan lapset
sosiaalistuvat, alkavat luottaa mukisematta
auktoriteettien mielipiteisiin ("Mutta OPE
sanoi!") ja salaamaan omaa tiednhaluaan ja
keksimiskykyään (ne "häiritsevät
opetustapahtumaa").

Odotelkaatten rauhassa, 12-vuotiasta
koululaista ei ehkä kiinnosta enää potkulautaa
kummempi tekniikka ja merkkiuskollisuutta
ylevämpi filosofia.

Moi

Hertta kirjoitti:

7-vuotiaat tytöt ja pojat ovat valmiita
valloitamaan maailman ja kaiken sen tiedon.
Heidät käsketään kouluun virkkaamaan pannulappuja
ja asettamaan tavuviivat oikeille paikoilleen.
Itse asiassa he jo 6-vuotiaina osasivat vaihtaa
tietokoneeseen Win95:n ja lukea sujuvasti...

Nopeasti kouluun jouduttuaan lapset
sosiaalistuvat, alkavat luottaa mukisematta
auktoriteettien mielipiteisiin ("Mutta OPE
sanoi!") ja salaamaan omaa tiednhaluaan ja
keksimiskykyään (ne "häiritsevät
opetustapahtumaa").

Odotelkaatten rauhassa, 12-vuotiasta
koululaista ei ehkä kiinnosta enää potkulautaa
kummempi tekniikka ja merkkiuskollisuutta
ylevämpi filosofia.

Kyllä kiinnostaa, ainakin minun lapsiani.

Muuten, juttelin rippikoulua käyvän poikani
kanssa. Hän oli jutellut papin kanssa samoista
teemoista kuin minä täällä. Hän oli saanut papilta
asiallisen vastaanoton, ja pappi oli myöntänyt
auliisti Raamatun sisältävän runsaasti
"epäkohtia". Hienoa, että papit eivät ole
sellaisia hihhuleita kuin nänä tämäm palstan hihhulit.

KUINKA ELÄMÄ ON SYNTYNYT?

Riippuu aivan siitä, mikä paikka otetaan
lähtökohdaksi. Tarkoitatko kenties sitä, kun
maassa aikoinaan syntyi elämää vai elämään
johtaneita edellytyksiä jopa ennen maan syntyä.
Tiedät varmasti itsekin kuinka utopistinen
kysymys tuo on. Se on lähinnä filosofinen kysymys
johon on ylipäätään mahdotonta vastata siten,
että se jokaiselle sopisi. Voisin tietysti
vääntää aivan oman näkemykseni, sellaisen joka
sopisi minulle, mutta ei välttämät sinulle.
Siispä, miksi alkaisin kirjoittamaan
kymmensivuista selvitystä aivan turhaan, vain
siksi, että sinä sellaista minulta pyydät?
Tiedän, että jos oman näkemykseni asiasta sinulle
kirjoittaisin, niin sinä kumoaisit sen heti
Raamatun ilmoituksilla taikka Jumalan sanalla.
Sinä et ole materialistinen rationalisti, kuten
minä. Sinä olet tunteellinen empiristi, joten
eivät meidän ajatuksemme kohtaa koskaan. Tosin,
on totta, että vielä jonakin päivänä tiede vastaa
täydellisesti tuohon esittämääsi kysymykseen. Ei
ehkä tänään, ei ehkä huomenna eikä välttämät
vielä 300 vuoden päästäkään, mutta vielä jonakin
päivänä kyseinen ongelma on ratkaistu.

MIKÄ ON IHMISEN TARKOITUS?

Ei ihmisellä ole tarkoitusta. Ihminen on syiden
seurauksesta johtuva sattuma eli syiden
lopullinen seuraus. Seurauksesta on syntynyt
kiertokulku, joka toistaa itseään. Kuten varmasti
tiedät, ei ihmisen välttämät tarvitsisi olla
tällainen millainen hän on. Ei meidän tarvitsi
elää täällä, voisimme olla yhtä hyvin jossakin
muualla. Tuo esittämäsi kysymys voitaisiin
esittää jokaisesta asiasta, mikä vain vastaan
tulee. Voisin kysyä sinulta, mikä on Jumalan
tarkoitus. Et sinä siihen pystyisi vastaamaan,
koska Raamatusta ei selitystä sille löydy. Onko
Jumalan tarkoitus pelastaa ihmissieluja ikuiselta
kadotukselta? Tuskinpa vain. On olemassa jokin
muu tarkoitus Jumalalle ja sitä myöten myös
ihmiselle. Jos lähtökohta on se, että ihminen on
Jumalan luomus niin miksi Jumala olisi ihmisen
luonut. Siksikö, että niin oli tarkoitettu? Mikä
oli tämä tarkoitus? En pysty siihen vastaamaan,
pystyn vain veivaamaan tätä asiaa loputtomiin,
mutta en siihen silti pysty vastaamaan niin, että
mitään selko siitä silti saisit.

MIKSI ON ELÄMÄÄ?

Kuten jo sanoin, se että on elämää, on suurta
sattumaa. Se miksi olen olemassa on yhtä
mahdollista, kuin voittaisin lotosta täysosuman.
Ehkä vielä mahdottomampaa. Ei minun tarvitsisi
olla olemassa sen paremmin kuin sinunkaan. Me nyt
vain olemme olemassa siksi koska vanhempamme
olivat olemassa (loputon syy seuraus suhde). Se
ei silti tarkoita sitä, että elämälle olisi jokin
tarkoitus. Sinä luulet, että elämän tarkoitus on
kumartaa Jumalaa, mutta miksi Jumala kaipaa
ihmisten kumarruksia? Ei hänen tarvitsi välittää
ihmisistä tuon taivaallista? Olemmehan vain
ihmisiä pienellä pallolla keskellä avaruutta eri
voimakenttien vaikutuksesta ja näitäkin palloja
on miljoonia ja taas miljoonia ja taas seitsemän
kertaa seitsemänkymmentä joten maailmassa on
varmasti paljon jotakin suurempaa ja
ihmeellisempää, kuin mitä ihminen on ja mitä hän
koskaan tulee edes saavuttamaan.

(Seuraavat tekstit ovat suoria lainauksia
käymistäni keskustelusta täällä, joilla tahdon
vielä korostaa sitä, että elämän ei tarvitsisi
olla tällaista kuin se on. Se kun on vain
sopeutunut maapallon oloihin ja muovannut
olosuhteensa itselleen sellaisiksi kuin ne ovat
parhaimmillaan. Tämän vuoksi maailma näyttää niin
täydelliseltä vaikkakaan sitä se ei ole eikä
koskaan tule olemaan, vain siksi, koska aina voi
olla täydellisempää. (Teksti "mahdollisuus
elämälle" on aikoinaan käyty Pseudohipin kanssa,
joten jos puhuttelen tekstissäni sinua
agnostikkona niin se ei merkitse mitään.)

OLETTAMUKSET GAIA-HYPOTEESIN MUKAAN

Olettamuksen mukaan elämä ei olisikaan sopeutunut
maapallon oloihin vaan täällä kerran synnyttyään
olisi muovannut olot itselleen sopiviksi.
Eliöiden itse rakentama järjestelmä ylläpitää
elämää ja pystyy palautemekanismien ansiosta
vakaana. Tätä tukee se, että esimerkiksi
meriveden ominaisuudet, ilmakehän kaasujen määrä
ja lämpötila ovat pysyneet lähes muuttumattomina
satoja miljoonia vuosia, vaikka Aurinko tuottaa
nykyisin lämpöä neljänneksen enemmän kuin elämän
syntyaikoina yli 3 miljardia vuotta sitten.

Gaia-hypoteesin mukaan eliökunnalla on kyky
säädellä ympäristöään jopa koko planeetan
mittakaavassa. Tämä tarkoittaa sitä, että
olosuhteiden muuttuessa jokin eliölaji muuntuu
myös siten, että se lopulta palauttaa
tasapainoaseman sellaiseksi kuin se on
aikaisemmin ollut. Tästä hyvä esimerkki on
kasvien ja ilmaa hengittävien eliöiden
keskinäiset vuorovaikutukset, joissa liika
hiilidioksidi muuntuu kasveissa jälleen
hengitettäväksi ilmaksi, kun taas hengittävät
eliöt muuntavat sen kasveille välttämättömäksi
hiilidioksidiksi. On tosin hämmästyttävää miksi
tämä on näin, kun se voisi olla yhtä hyvin
toisin. Jos kuitenkin pääsee käymään niin, että
esimerkiksi eliökunta kasvaa liian suureksi
kasvimäärään nähden niin tällöin hiilidioksidin
vaikutukset alkavat näkyä eliöiden
kuolleisuutena. Lopulta kuitenkin tilanne
palautuu ennalleen ja hetkellisesti muuntuneet
olosuhteet korjaantuvat. Ehkäpä tämä sama asia
voitaisiin ilmaista helpommin toisella
esimerkillä. Jos jonkin eläinlajin määrä kohoaa
alueellisesti liian korkeaksi, tämän kyseisen
alueen sietokyvyn yläpuolelle niin tällöin tätä
lajia syövät petoeläimet lisääntyvät yleensä
samassa suhteessa. (Ekologiset lokerot.)

Ihminen on vaarallinen eliölaji varsinkin
itselleen, joka sotkee tätä herkkää tasapainoa
niin hurjalla vauhdilla, että luonnon oma
monumentaalinen tasapainojärjestelmä ei ehdi
korjata niitä ihmisen tekemiä tuhoja, joita hän
aiheuttaa. Lopulta luonto alkaa kuitenkin
korjaamaan jotenkin tilannetta ja vähentää
ihmisten lukumäärää ihanteelliselle tasolle ellei
sitten tuhoa ihmisväestöä kokonaan. Ihminen ei
varsinaisesti voi tuhota maata mutta ihminen voi
tuhota itsensä harkitsemattomilla valinnoillaan
ja teoillaan. Ihmisen tekemistä valinnoista ja
teoista koituvat seuraamukset näkyvät luonnossa
nyt jo. Saasteet alkavat pikkuhiljaa aiheuttamaan
jos jonkinnäköistä ongelmaa eripuolilla maailmaa.
Kasvihuoneilmiö on hyvä esimerkki luonnon
ensireaktioista ihmistä kohtaan. Lopulta nämä eri
luonnonilmiöt tulevat vähentämään ihmiskuntaa
huomattavasti, mutta kunnes ihmisten lukumäärä
vähentyy riittävästi niin tällöin luonnon
tasapaino palautuu ennalleen ja kehitys voi
jatkua. On tosin mahdollista, että ihmisväestö
häviää maailmasta kokonaan. Niinhän se on, että
ne jotka eivät sopeudu joukkoon niin ne karsitaan
väistämättä pois. Onko ihminen tällainen
niskoitteleva laumaeläin, joka ei sopeudu elämään
luonnossa niin kuin muut eläimet?

Ihmisellä on tosin kyky tehdä valintoja, jotka
säästävät luontoa. Tämä tarkoittaa sitä, että
ihmisen tulisi luopua omista eduistaan ja
tarpeistaan. Tämä kuitenkin koituisi pitkällä
aikavälillä ihmisen itsensä sekä koko muun
luonnon eduksi vaikka tällä hetkellä voikin olla
vaikeaa kuvitella, että voisimme elää ehkä ilman
kaikenlaista saastuttavaa raskasteollisuutta ja
niiden tuomia etuuksia. Ihmisen itsekkyys ja
ahneus ajaa ihmistä kuitenkin koko ajan
väistämättömään turmioon. Totuus on se, että jos
nykyinen kehitys jatkuu samassa potenssissa niin
ihminen on historiaa jo muutamassa sadassa
vuodessa. Luonnon tasapaino voi järkkyä ihmisen
alla niin, että se tuhoaa ihmisen. Luonnon
puolustusjärjestelmät ovat verrattavissa ihmisen
puolustusjärjestelmiin bakteereja vastaan. Toisin
sanoin, jos ihminen on bakteeri, joka ei osaa
sopeutua elämään luonnon ehdoilla niin ihminen on
mennyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen
tulee kuolemaan sukupuuttoon, mutta sitä ennen
tulee kuolemaan sukupuuttoon myös niitä lajeja,
jotka eivät ole mitenkään osallisia ihmisten
tekemiin kömmähdyksiin.

Tämä siis osoittaa sitä, että ei luonto ole
ihmistä varten. Ei ihmisen tarvitse olla
sellainen kuin se on. On vain sattumaa, että näin
on päässyt käymään, että ihmisenkaltainen eliö on
sattunut syntymään.

1. MAHDOLLISUUS ELÄMÄLLE

(Tässä keskustelussa aikoinamme keskustelimme
väitteestäni, että jos minulla on Jumala niin se
on aineessa. Siellä missä on ainetta on myös
Jumalaa, perustuen väitteeseen, että kaikki mitä
on luotu, on luotu fysiikanlakeja noudattaen
pelkästään aineesta. Tyhjästä ei ole tehty mitään
ja jos ei ole mitään, ei ole myöskään Jumalaa.
Täten loogisesti johtamalla Jumala on itse aine
ja jos aineesta pitää käyttää jotakin
juhlallisempaa nimeä, kuten Jumala niin olkoon
sitten niin.)

Kun aikoinasi kerroit olevasi (agnostikko). Se ei
tietävä henkilö niin silloin pyrin todistamaan
sen mitä kerroin maailmastani ja jumalastani
atomeissa. Huomasin silloin, että kyseinen
tehtävä olisi mahdotonta toteuttaa enkä pystyisi
riittävästi perustellen todistamaan väitöstäni,
joten aloin enemmänkin kiinnostumaan siitä miten
on mahdollista olla "ei tietävä". Se oli jotenkin
kiinnostava väite, jossa huomasin olevan järkeä.
Olen nyt todennut, että varmaa tietoa maailmassa
on hyvin vähän - tai jos sitä ei edes ole
olemassakaan, niin miten voisimmekaan ylipäätään
tietää, että olemmeko edes olemassa? Voitko olla
varma, että todella olemme olemassa - ja että
emme ole joitakin platonistisen opin mukaisia
ideoita täydellisestä ihmisestä tai jotakin
vastaavaa? Voi kuulostaa melko skeptiseltä
ajattelulta. Minä ajattelen että olemisen
mahdollisuus on n. 50% kumpaakin, joko olla tai
ei olla. Emme pysty tekemään varmoja havaintoja
mistään, koska jokainen näkee joka asian
eritavalla kuin toinen, niin mistäpä voimmekaan
tietää mikä on se oikea tapa nähdä asioita ja
mikä on todellista totta? Miksi emme tekisi myös
olemassaolosta jonkinlaista harhatulkintaa? Eihän
me ihmiset edes pystytä varmuudella sanomaan
minkä värinen "punainen ruusu" on, koska
värisokea voi nähdä sen vaikka harmaana? Tuosta
tulikin mieleeni, että emme voi sanoa varmaksi
edes sitä että emme olisi itse niitä ns.
värisokeita, koska näemme punaisen ruusun
punaisena emmekä harmaana, jospa me itse
näemmekin ne värit vääristyneinä ja ne ns.
värisokeat näkevät ne sellaisinaan kuin ne ovat.
Emme myöskään tiedä sitä miltä punainen toisesta
näyttää, tiedämme vain sen miltä se meistä
itsestämme näyttää. Tämä on tietyntyyppistä
nominalismia. (Skolastisen teologian suuntaus,
oppi jonka mukaan yleiset käsitteet eivät viittaa
todellisiin oloihin, vaan ovat vain sanoja.)(mm.
George Berkeley tutki tätä asiaa eläessään hyvin
paljon, hänen mukaansa maailma koostui kaiketi
erilaisista ominaisuuksista ja olemassaolo
riippuu täysin havaitsijasta "Esse est percipi")

(Punainen on? - Punainen on nimike sille
millaiseksi olemme oppineet nimeämään
tietyntyyppisen ärsykkeen aivoissamme).

Entäpä kun värisokea ja värinäön omaavat henkilöt
koittavat piirtää paperille tämän ruusun? Silloin
värisokea valitsee värikseen harmaan ja värinäön
omaava valitsee punaisen. Kumpikin voi väittää,
että toisen värivalinta meni poskelleen.

Ehkäpä se ruusu todellisuudessa onkin harmaa,
mutta suuriosa maailmanväestöstä vain näkee sen
punaisena (tai minkälaisena näkeekään, mutta
tunnistaa sen kuitenkin punaiseksi).

Ehkäpä tämäntyyppisen ajattelupohjan myötä on
mahdollista sekin että olen ainut maailmassa, ja
olen tylsään elämääni kuvitellut muut ihmiset
ympärilleni sellaisenaan kuin ne ovat. Ehkäpä
kuvittelen jopa sinut ja sinun ajatuksesi ja sen
mitä tähänkin viestiin vastaat yms. Vai onko
olemassa joku muu (kuten joissakin teologisissa
sekä filosofisissa tulkinnoissa) väitetään että
jumala olisi kuvitellut meidät kaikki oleviksi
sellaisinaan kuin olemme ja luonut minulle minun
ajatukseni, esimerkiksi omassa unessaan (ns.
kontingenttia = satunnaista, eli
olioita/ajatuksia jotka voivat olla olemassa
mutta joiden ei silti välttämät tarvitsisi
ollakaan). Toisaalta se mitä voidaan puhua
ylipäätään Jumalasta ja Jumalan olemassaolosta
ajattelijana; ei meillä ole kokemusta eli
transsendentteja siitä että meitä olisi erikseen
kuviteltu oleviksi. Tämä oletus vaatisi sen, että
kuviteltaisiin maailman koostuvan
aistihavainnoista - joten tästä voimme tulkita,
että ei ole mitenkään mahdollista että meitä
olisi kuviteltu oleviksi, koska aistein emme voi
sitä tietää. Kuitenkin yksi seikka tukee edelleen
sitä että meidät olisi jollakintavalla luotu
sillä jumalahan on suurinta mitä voimme ajatella
maailman luojana "tosin ei aistein ole Jumalakaan
havaittavissa", riippumatta siitä mitä nimitystä
käytämme jumalastamme. Minulle ihmisen
luomiskertomukseksi kelpaa tekstit kirjasta
nimeltä "Lajien synty". Hyväksyn myös sen, että
joku uskoo ihmisen luomisen tapahtuneen, niin
kuin Raamatussa väitetään. Se että uskon lajien
kehittymiseen pikkuhiljaa, ei tarkoita silti sitä
että pitäisin sitä ehdottoman varmana tietona.
Empiristisen todellisuuden mukaan olisi
mahdollista että lajien kehittyminen
yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan olisi
todennäköistä, mutta sen sijaan taas jos oletamme
että aistihavaintoja ei voida pitää riittävän
todenpitävinä niin silloin "lajien synty" olisi
virheellistä tietoa.


2. MAHDOLLISUUS ELÄMÄLLE

Se toinen 50% elämän mahdollisuuksista ja
todellisuuksista ovat ne; mistä olenkin jo
sinulle aikoinani kertonut. Eli se oma
rationalistinen ajatusmallini elämän
aineellisuudesta, ja siitä että maailma olisi
vain ja ainoastaan ainetta, eikä mitään muuta
(kuten väittää Gottefried Wilhelm von Leibnizkin,
hänen mukaansa maailma on ääretönmäärä
yksinkertaisia jakamattomia substansseja jotka
eroavat toisistaan vain laadullisilta
ominaisuuksiltaan "metafysiikkana pluralistista".
Myös Demokritos uskoi näin, itse asiassa hän
keksi sanan atomi = kr. atomos). Eli
toisinsanoin kaikki ominaisuudet ja
aistihavainnot olisivat suoraan riippuvaisia
aineista ja niiden muodostamista
kokonaisuuksista. Esimerkkinä mansikka: kaikki
mitä koemme mansikassa, olisi lähtöisin aineen
ominaisuuksista jotka olisivat muodostuneet
aineen yhtyessä toisiin aineisiin, kunnes
lopputuloksena olisi mansikka. Ominaisuuksiin
luetaan mm. mansikan maku, väri, haju, pehmeys
ym. ym. Väitin aikoinani, että jumala on tietyllä
tavalla pelkkää ainetta ja hän kokonaisuudessaan
muodostaisi maailmankaikkeuden sisällyttäen
itseensä ihmiset ja eläimet ja kaiken muun mitä
on, joten olisimme jokainen osa jumalaa; tietyllä
tavalla olisimme kaikki jumalan lapsia ja kaikki
se mitä näemme olisi elävää ja todellista totta -
tässä tilanteessa tulisi hylätä skeptinen
ajattelutyyli ja ajatella sen sijaan että kaikki
mitä näemme on totta ja todellista; sekä
riippuvaista luonnonlaeista tai jumalasta.

ONGELMA:

Ongelmani on tällä hetkellä se, että en tiedä
kumpi teoria on tosi; vai onko kumpikaan?
Kumpikin teoria on yhtä mahdollinen totuus. Ne
eivät silti ole välttämättömiä totuuksia
selittämään maailman olemassaoloa -
skeptisismissä se ei selitä sitä että kuka
ajattelee ja kuka minä oikeasti olen, sillä
jotain on pakko olla jotta ajatukset olisivat
mahdollisia (Descartesiolainen "introspektio"
ajattelu tyyli "Cogito, ergo sum", myös Aurelius
Augustinus ajatteli näin.). Ei olisi mahdollista
epäillä maailman olemassaoloa ellei olisi sitä
joka epäilisi, tai jotain mikä
epäilisi/tiedostaisi olemassaolomme.
Selityksiähän voi olla monia. Voi olla että
maailman olemassaololle ei edes riitä yksi ja
ainut selitys. Esimerkiksi Darvinismi selittää
vain tuntemamme elämän synnyn, mutta ei silti
kajoa koko maailman syntyyn. Ainoa tosiseikka
skeptisismissä on se, että varmaa tietoa ei ole.
Järkevästi ajateltuna; eri havaintojen pohjalta
voimme kyllä todeta, että maailma on todellinen.
Tieteen ontologinen selitys on että maailma
muodostuu atomeista ja niiden kautta syntyneistä
yhdisteistä joiden johdosta aistihavainnot ovat
mahdollisia. (Parmenides tokaisi aikoinaan näin:
Olemattomasta ei tule olevaa ja olevasta ei tule
olematonta "tosin tuo on vähän arveluttava väite
mielestäni". "kehitti ontologian".). Mutta silti
taas tulee eteen sama ongelma/kysymys: entäpä jos
ne ovatkin vain havaintovirheitä; toisinsanoin
hyvin perusteltuja uskomuksia?

Vaikka kuinka oikeiksi havaintojaan (esim.
kuulemiaan/lukemiaan tietoja) luulisi ja vaikka
kuinka järkeviltä ne lopulta tuntuisivatkin esim.
aikoinaan oletettiin maapallon olevan litteä, ja
että maapallo on maailman keskus. Maapallon
oletettiin olevan maailmankaikkeuden keskus koska
kaikki muut taivaankappaleet näyttivät kiertävän
maata. Lopulta kuitenkin pystyttiin todistamaan,
että asia onkin aivan eritavalla. Tämä on
erittäin hyvä esimerkki havaintovirheistä.
Näitäkin havaintovirheitä on ollut aikoinaan
helppo uskoa vaikkakin nykyään ne kuulostavat jo
melko naurettavilta. Aikoinaan tuollaisten
vastaavien havaintovirheiden korjaajia saatettiin
tappaa, koska uskalsivat väittää muuta mitä
yleisesti ollaan oletettu oikeaksi (Galileo
Galilei "ei tosin tapettu"). Mitenköhän
nykyaikana suhtauduttaisiin vastaaviin
henkilöihin?

SAAKO OLLA ERI MIELTÄ ASIOISTA?

"(Tuomas Akvinolainen väitti aikoinaan, että
todellisuutta voidaan tutkia sekä filosofisesti
että teologisesti. Filosofia käyttää välineenään
järkeä, kun taas teologiassa lähdetään liikkeelle
Jumalan ilmoituksesta, jonka usko ottaa vastaan.)
Järki ei kykene selittämään uskon asioita, eikä
usko pysty selittämään järjen asioita. Silti
järki ja usko eivät ole ristiriidassa keskenään."

Tietämistä on neljänlaista (Tiedon teesit.).

- 1. Tietoa, jonka voi itse tietää mutta muut
eivät voi sitä tietää - yleensä tämä tarkoittaa
uskontoa tai jotakin sellaista tietoa jota ei ole
muille tuotu ilmi syystä tai toisesta ja johon ei
voida uskoa ellei sitä itse pystytä kokemaan.

- 2. Tietoa, jota itse ei voi tietää, mutta muut
voivat sen tietää. - Tämä on esimerkiksi tietoa,
jota ateisti ei voi tietää Jumalasta, mutta sen
sijaan uskovat tietävät.

- 3. Muut tietävät ja tiedän myös itse. - Tämä
on tietoa, jonka kaikki tietävät. Tämä on
yksinkertaista tai itsestään selvää tietoa jota
ei voida kumota - uskontoon katsomatta.

- 4. Minä en tiedä, eikä tiedä kukaan muukaan.
Tämä on yleensä tietoa, jos puhutaan
yliluonnollisesta kuten esimerkiksi kuolemasta -
sen jälkeisistä tapahtumista. Näistä tapahtumista
ei voida tietää varmasti mitään. Ei ateistit sen
paremmin kuin uskovaisetkaan. (Tämä kohta vastaa
lähes jokaiseen esittämääsi kysymykseen.)

Näiden neljän "tiedon teesin" mukaan on
todellakin mahdotonta olla joka asiasta samaa
mieltä. Paras mahdollinen vaihtoehto olisi
tietysti, jos voisimme olla joka asiasta samaa
mieltä, mutta se on mahdotonta. Sodatkin olisivat
mahdottomia, jos olisimme samaa mieltä koko
maailmassa, emmekä vain aluekohtaisesti.

Oliko tässä riittävästi vastauksia kysymyksiisi?
Anteeksi, että en jaksanut kirjoittaa tuota
kaikkea uudestaan vaan lainasin eräitä vanhoja
tekstejäni ja yhdistin ne sopivasti
asiayhteyteen. Voi olla, että ne eivät oikein
natsaa yhteen keskenään, mutta kuitenkin sama
asia niihin sisältyy ja niistä löytyy
jonkinlaiset vastaukset kysymyksiisi, jos ne vain
löydät kaiken seasta, etkä pyri heti kumoamaan
niitä Jumalan sanalla vaan katsot asiaa
kokonaisuutenaan ja avoimin mielin. Enemmänkin
minulla olisi noita tekstejä ollut (noin 76
sivua), mutta mietin, että et kuitenkaan jaksaisi
niitä kaikkia lävitse lukea (jos jaksat
näitäkään).

Äijä -85 kirjoitti:

KUINKA ELÄMÄ ON SYNTYNYT?

Riippuu aivan siitä, mikä paikka otetaan
lähtökohdaksi. Tarkoitatko kenties sitä, kun
maassa aikoinaan syntyi elämää vai elämään
johtaneita edellytyksiä jopa ennen maan syntyä.
Tiedät varmasti itsekin kuinka utopistinen
kysymys tuo on. Se on lähinnä filosofinen kysymys
johon on ylipäätään mahdotonta vastata siten,
että se jokaiselle sopisi. Voisin tietysti
vääntää aivan oman näkemykseni, sellaisen joka
sopisi minulle, mutta ei välttämät sinulle.
Siispä, miksi alkaisin kirjoittamaan
kymmensivuista selvitystä aivan turhaan, vain
siksi, että sinä sellaista minulta pyydät?
Tiedän, että jos oman näkemykseni asiasta sinulle
kirjoittaisin, niin sinä kumoaisit sen heti
Raamatun ilmoituksilla taikka Jumalan sanalla.
Sinä et ole materialistinen rationalisti, kuten
minä. Sinä olet tunteellinen empiristi, joten
eivät meidän ajatuksemme kohtaa koskaan. Tosin,
on totta, että vielä jonakin päivänä tiede vastaa
täydellisesti tuohon esittämääsi kysymykseen. Ei
ehkä tänään, ei ehkä huomenna eikä välttämät
vielä 300 vuoden päästäkään, mutta vielä jonakin
päivänä kyseinen ongelma on ratkaistu.

MIKÄ ON IHMISEN TARKOITUS?

Ei ihmisellä ole tarkoitusta. Ihminen on syiden
seurauksesta johtuva sattuma eli syiden
lopullinen seuraus. Seurauksesta on syntynyt
kiertokulku, joka toistaa itseään. Kuten varmasti
tiedät, ei ihmisen välttämät tarvitsisi olla
tällainen millainen hän on. Ei meidän tarvitsi
elää täällä, voisimme olla yhtä hyvin jossakin
muualla. Tuo esittämäsi kysymys voitaisiin
esittää jokaisesta asiasta, mikä vain vastaan
tulee. Voisin kysyä sinulta, mikä on Jumalan
tarkoitus. Et sinä siihen pystyisi vastaamaan,
koska Raamatusta ei selitystä sille löydy. Onko
Jumalan tarkoitus pelastaa ihmissieluja ikuiselta
kadotukselta? Tuskinpa vain. On olemassa jokin
muu tarkoitus Jumalalle ja sitä myöten myös
ihmiselle. Jos lähtökohta on se, että ihminen on
Jumalan luomus niin miksi Jumala olisi ihmisen
luonut. Siksikö, että niin oli tarkoitettu? Mikä
oli tämä tarkoitus? En pysty siihen vastaamaan,
pystyn vain veivaamaan tätä asiaa loputtomiin,
mutta en siihen silti pysty vastaamaan niin, että
mitään selko siitä silti saisit.

MIKSI ON ELÄMÄÄ?

Kuten jo sanoin, se että on elämää, on suurta
sattumaa. Se miksi olen olemassa on yhtä
mahdollista, kuin voittaisin lotosta täysosuman.
Ehkä vielä mahdottomampaa. Ei minun tarvitsisi
olla olemassa sen paremmin kuin sinunkaan. Me nyt
vain olemme olemassa siksi koska vanhempamme
olivat olemassa (loputon syy seuraus suhde). Se
ei silti tarkoita sitä, että elämälle olisi jokin
tarkoitus. Sinä luulet, että elämän tarkoitus on
kumartaa Jumalaa, mutta miksi Jumala kaipaa
ihmisten kumarruksia? Ei hänen tarvitsi välittää
ihmisistä tuon taivaallista? Olemmehan vain
ihmisiä pienellä pallolla keskellä avaruutta eri
voimakenttien vaikutuksesta ja näitäkin palloja
on miljoonia ja taas miljoonia ja taas seitsemän
kertaa seitsemänkymmentä joten maailmassa on
varmasti paljon jotakin suurempaa ja
ihmeellisempää, kuin mitä ihminen on ja mitä hän
koskaan tulee edes saavuttamaan.

(Seuraavat tekstit ovat suoria lainauksia
käymistäni keskustelusta täällä, joilla tahdon
vielä korostaa sitä, että elämän ei tarvitsisi
olla tällaista kuin se on. Se kun on vain
sopeutunut maapallon oloihin ja muovannut
olosuhteensa itselleen sellaisiksi kuin ne ovat
parhaimmillaan. Tämän vuoksi maailma näyttää niin
täydelliseltä vaikkakaan sitä se ei ole eikä
koskaan tule olemaan, vain siksi, koska aina voi
olla täydellisempää. (Teksti "mahdollisuus
elämälle" on aikoinaan käyty Pseudohipin kanssa,
joten jos puhuttelen tekstissäni sinua
agnostikkona niin se ei merkitse mitään.)

OLETTAMUKSET GAIA-HYPOTEESIN MUKAAN

Olettamuksen mukaan elämä ei olisikaan sopeutunut
maapallon oloihin vaan täällä kerran synnyttyään
olisi muovannut olot itselleen sopiviksi.
Eliöiden itse rakentama järjestelmä ylläpitää
elämää ja pystyy palautemekanismien ansiosta
vakaana. Tätä tukee se, että esimerkiksi
meriveden ominaisuudet, ilmakehän kaasujen määrä
ja lämpötila ovat pysyneet lähes muuttumattomina
satoja miljoonia vuosia, vaikka Aurinko tuottaa
nykyisin lämpöä neljänneksen enemmän kuin elämän
syntyaikoina yli 3 miljardia vuotta sitten.

Gaia-hypoteesin mukaan eliökunnalla on kyky
säädellä ympäristöään jopa koko planeetan
mittakaavassa. Tämä tarkoittaa sitä, että
olosuhteiden muuttuessa jokin eliölaji muuntuu
myös siten, että se lopulta palauttaa
tasapainoaseman sellaiseksi kuin se on
aikaisemmin ollut. Tästä hyvä esimerkki on
kasvien ja ilmaa hengittävien eliöiden
keskinäiset vuorovaikutukset, joissa liika
hiilidioksidi muuntuu kasveissa jälleen
hengitettäväksi ilmaksi, kun taas hengittävät
eliöt muuntavat sen kasveille välttämättömäksi
hiilidioksidiksi. On tosin hämmästyttävää miksi
tämä on näin, kun se voisi olla yhtä hyvin
toisin. Jos kuitenkin pääsee käymään niin, että
esimerkiksi eliökunta kasvaa liian suureksi
kasvimäärään nähden niin tällöin hiilidioksidin
vaikutukset alkavat näkyä eliöiden
kuolleisuutena. Lopulta kuitenkin tilanne
palautuu ennalleen ja hetkellisesti muuntuneet
olosuhteet korjaantuvat. Ehkäpä tämä sama asia
voitaisiin ilmaista helpommin toisella
esimerkillä. Jos jonkin eläinlajin määrä kohoaa
alueellisesti liian korkeaksi, tämän kyseisen
alueen sietokyvyn yläpuolelle niin tällöin tätä
lajia syövät petoeläimet lisääntyvät yleensä
samassa suhteessa. (Ekologiset lokerot.)

Ihminen on vaarallinen eliölaji varsinkin
itselleen, joka sotkee tätä herkkää tasapainoa
niin hurjalla vauhdilla, että luonnon oma
monumentaalinen tasapainojärjestelmä ei ehdi
korjata niitä ihmisen tekemiä tuhoja, joita hän
aiheuttaa. Lopulta luonto alkaa kuitenkin
korjaamaan jotenkin tilannetta ja vähentää
ihmisten lukumäärää ihanteelliselle tasolle ellei
sitten tuhoa ihmisväestöä kokonaan. Ihminen ei
varsinaisesti voi tuhota maata mutta ihminen voi
tuhota itsensä harkitsemattomilla valinnoillaan
ja teoillaan. Ihmisen tekemistä valinnoista ja
teoista koituvat seuraamukset näkyvät luonnossa
nyt jo. Saasteet alkavat pikkuhiljaa aiheuttamaan
jos jonkinnäköistä ongelmaa eripuolilla maailmaa.
Kasvihuoneilmiö on hyvä esimerkki luonnon
ensireaktioista ihmistä kohtaan. Lopulta nämä eri
luonnonilmiöt tulevat vähentämään ihmiskuntaa
huomattavasti, mutta kunnes ihmisten lukumäärä
vähentyy riittävästi niin tällöin luonnon
tasapaino palautuu ennalleen ja kehitys voi
jatkua. On tosin mahdollista, että ihmisväestö
häviää maailmasta kokonaan. Niinhän se on, että
ne jotka eivät sopeudu joukkoon niin ne karsitaan
väistämättä pois. Onko ihminen tällainen
niskoitteleva laumaeläin, joka ei sopeudu elämään
luonnossa niin kuin muut eläimet?

Ihmisellä on tosin kyky tehdä valintoja, jotka
säästävät luontoa. Tämä tarkoittaa sitä, että
ihmisen tulisi luopua omista eduistaan ja
tarpeistaan. Tämä kuitenkin koituisi pitkällä
aikavälillä ihmisen itsensä sekä koko muun
luonnon eduksi vaikka tällä hetkellä voikin olla
vaikeaa kuvitella, että voisimme elää ehkä ilman
kaikenlaista saastuttavaa raskasteollisuutta ja
niiden tuomia etuuksia. Ihmisen itsekkyys ja
ahneus ajaa ihmistä kuitenkin koko ajan
väistämättömään turmioon. Totuus on se, että jos
nykyinen kehitys jatkuu samassa potenssissa niin
ihminen on historiaa jo muutamassa sadassa
vuodessa. Luonnon tasapaino voi järkkyä ihmisen
alla niin, että se tuhoaa ihmisen. Luonnon
puolustusjärjestelmät ovat verrattavissa ihmisen
puolustusjärjestelmiin bakteereja vastaan. Toisin
sanoin, jos ihminen on bakteeri, joka ei osaa
sopeutua elämään luonnon ehdoilla niin ihminen on
mennyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen
tulee kuolemaan sukupuuttoon, mutta sitä ennen
tulee kuolemaan sukupuuttoon myös niitä lajeja,
jotka eivät ole mitenkään osallisia ihmisten
tekemiin kömmähdyksiin.

Tämä siis osoittaa sitä, että ei luonto ole
ihmistä varten. Ei ihmisen tarvitse olla
sellainen kuin se on. On vain sattumaa, että näin
on päässyt käymään, että ihmisenkaltainen eliö on
sattunut syntymään.

1. MAHDOLLISUUS ELÄMÄLLE

(Tässä keskustelussa aikoinamme keskustelimme
väitteestäni, että jos minulla on Jumala niin se
on aineessa. Siellä missä on ainetta on myös
Jumalaa, perustuen väitteeseen, että kaikki mitä
on luotu, on luotu fysiikanlakeja noudattaen
pelkästään aineesta. Tyhjästä ei ole tehty mitään
ja jos ei ole mitään, ei ole myöskään Jumalaa.
Täten loogisesti johtamalla Jumala on itse aine
ja jos aineesta pitää käyttää jotakin
juhlallisempaa nimeä, kuten Jumala niin olkoon
sitten niin.)

Kun aikoinasi kerroit olevasi (agnostikko). Se ei
tietävä henkilö niin silloin pyrin todistamaan
sen mitä kerroin maailmastani ja jumalastani
atomeissa. Huomasin silloin, että kyseinen
tehtävä olisi mahdotonta toteuttaa enkä pystyisi
riittävästi perustellen todistamaan väitöstäni,
joten aloin enemmänkin kiinnostumaan siitä miten
on mahdollista olla "ei tietävä". Se oli jotenkin
kiinnostava väite, jossa huomasin olevan järkeä.
Olen nyt todennut, että varmaa tietoa maailmassa
on hyvin vähän - tai jos sitä ei edes ole
olemassakaan, niin miten voisimmekaan ylipäätään
tietää, että olemmeko edes olemassa? Voitko olla
varma, että todella olemme olemassa - ja että
emme ole joitakin platonistisen opin mukaisia
ideoita täydellisestä ihmisestä tai jotakin
vastaavaa? Voi kuulostaa melko skeptiseltä
ajattelulta. Minä ajattelen että olemisen
mahdollisuus on n. 50% kumpaakin, joko olla tai
ei olla. Emme pysty tekemään varmoja havaintoja
mistään, koska jokainen näkee joka asian
eritavalla kuin toinen, niin mistäpä voimmekaan
tietää mikä on se oikea tapa nähdä asioita ja
mikä on todellista totta? Miksi emme tekisi myös
olemassaolosta jonkinlaista harhatulkintaa? Eihän
me ihmiset edes pystytä varmuudella sanomaan
minkä värinen "punainen ruusu" on, koska
värisokea voi nähdä sen vaikka harmaana? Tuosta
tulikin mieleeni, että emme voi sanoa varmaksi
edes sitä että emme olisi itse niitä ns.
värisokeita, koska näemme punaisen ruusun
punaisena emmekä harmaana, jospa me itse
näemmekin ne värit vääristyneinä ja ne ns.
värisokeat näkevät ne sellaisinaan kuin ne ovat.
Emme myöskään tiedä sitä miltä punainen toisesta
näyttää, tiedämme vain sen miltä se meistä
itsestämme näyttää. Tämä on tietyntyyppistä
nominalismia. (Skolastisen teologian suuntaus,
oppi jonka mukaan yleiset käsitteet eivät viittaa
todellisiin oloihin, vaan ovat vain sanoja.)(mm.
George Berkeley tutki tätä asiaa eläessään hyvin
paljon, hänen mukaansa maailma koostui kaiketi
erilaisista ominaisuuksista ja olemassaolo
riippuu täysin havaitsijasta "Esse est percipi")

(Punainen on? - Punainen on nimike sille
millaiseksi olemme oppineet nimeämään
tietyntyyppisen ärsykkeen aivoissamme).

Entäpä kun värisokea ja värinäön omaavat henkilöt
koittavat piirtää paperille tämän ruusun? Silloin
värisokea valitsee värikseen harmaan ja värinäön
omaava valitsee punaisen. Kumpikin voi väittää,
että toisen värivalinta meni poskelleen.

Ehkäpä se ruusu todellisuudessa onkin harmaa,
mutta suuriosa maailmanväestöstä vain näkee sen
punaisena (tai minkälaisena näkeekään, mutta
tunnistaa sen kuitenkin punaiseksi).

Ehkäpä tämäntyyppisen ajattelupohjan myötä on
mahdollista sekin että olen ainut maailmassa, ja
olen tylsään elämääni kuvitellut muut ihmiset
ympärilleni sellaisenaan kuin ne ovat. Ehkäpä
kuvittelen jopa sinut ja sinun ajatuksesi ja sen
mitä tähänkin viestiin vastaat yms. Vai onko
olemassa joku muu (kuten joissakin teologisissa
sekä filosofisissa tulkinnoissa) väitetään että
jumala olisi kuvitellut meidät kaikki oleviksi
sellaisinaan kuin olemme ja luonut minulle minun
ajatukseni, esimerkiksi omassa unessaan (ns.
kontingenttia = satunnaista, eli
olioita/ajatuksia jotka voivat olla olemassa
mutta joiden ei silti välttämät tarvitsisi
ollakaan). Toisaalta se mitä voidaan puhua
ylipäätään Jumalasta ja Jumalan olemassaolosta
ajattelijana; ei meillä ole kokemusta eli
transsendentteja siitä että meitä olisi erikseen
kuviteltu oleviksi. Tämä oletus vaatisi sen, että
kuviteltaisiin maailman koostuvan
aistihavainnoista - joten tästä voimme tulkita,
että ei ole mitenkään mahdollista että meitä
olisi kuviteltu oleviksi, koska aistein emme voi
sitä tietää. Kuitenkin yksi seikka tukee edelleen
sitä että meidät olisi jollakintavalla luotu
sillä jumalahan on suurinta mitä voimme ajatella
maailman luojana "tosin ei aistein ole Jumalakaan
havaittavissa", riippumatta siitä mitä nimitystä
käytämme jumalastamme. Minulle ihmisen
luomiskertomukseksi kelpaa tekstit kirjasta
nimeltä "Lajien synty". Hyväksyn myös sen, että
joku uskoo ihmisen luomisen tapahtuneen, niin
kuin Raamatussa väitetään. Se että uskon lajien
kehittymiseen pikkuhiljaa, ei tarkoita silti sitä
että pitäisin sitä ehdottoman varmana tietona.
Empiristisen todellisuuden mukaan olisi
mahdollista että lajien kehittyminen
yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan olisi
todennäköistä, mutta sen sijaan taas jos oletamme
että aistihavaintoja ei voida pitää riittävän
todenpitävinä niin silloin "lajien synty" olisi
virheellistä tietoa.


2. MAHDOLLISUUS ELÄMÄLLE

Se toinen 50% elämän mahdollisuuksista ja
todellisuuksista ovat ne; mistä olenkin jo
sinulle aikoinani kertonut. Eli se oma
rationalistinen ajatusmallini elämän
aineellisuudesta, ja siitä että maailma olisi
vain ja ainoastaan ainetta, eikä mitään muuta
(kuten väittää Gottefried Wilhelm von Leibnizkin,
hänen mukaansa maailma on ääretönmäärä
yksinkertaisia jakamattomia substansseja jotka
eroavat toisistaan vain laadullisilta
ominaisuuksiltaan "metafysiikkana pluralistista".
Myös Demokritos uskoi näin, itse asiassa hän
keksi sanan atomi = kr. atomos). Eli
toisinsanoin kaikki ominaisuudet ja
aistihavainnot olisivat suoraan riippuvaisia
aineista ja niiden muodostamista
kokonaisuuksista. Esimerkkinä mansikka: kaikki
mitä koemme mansikassa, olisi lähtöisin aineen
ominaisuuksista jotka olisivat muodostuneet
aineen yhtyessä toisiin aineisiin, kunnes
lopputuloksena olisi mansikka. Ominaisuuksiin
luetaan mm. mansikan maku, väri, haju, pehmeys
ym. ym. Väitin aikoinani, että jumala on tietyllä
tavalla pelkkää ainetta ja hän kokonaisuudessaan
muodostaisi maailmankaikkeuden sisällyttäen
itseensä ihmiset ja eläimet ja kaiken muun mitä
on, joten olisimme jokainen osa jumalaa; tietyllä
tavalla olisimme kaikki jumalan lapsia ja kaikki
se mitä näemme olisi elävää ja todellista totta -
tässä tilanteessa tulisi hylätä skeptinen
ajattelutyyli ja ajatella sen sijaan että kaikki
mitä näemme on totta ja todellista; sekä
riippuvaista luonnonlaeista tai jumalasta.

ONGELMA:

Ongelmani on tällä hetkellä se, että en tiedä
kumpi teoria on tosi; vai onko kumpikaan?
Kumpikin teoria on yhtä mahdollinen totuus. Ne
eivät silti ole välttämättömiä totuuksia
selittämään maailman olemassaoloa -
skeptisismissä se ei selitä sitä että kuka
ajattelee ja kuka minä oikeasti olen, sillä
jotain on pakko olla jotta ajatukset olisivat
mahdollisia (Descartesiolainen "introspektio"
ajattelu tyyli "Cogito, ergo sum", myös Aurelius
Augustinus ajatteli näin.). Ei olisi mahdollista
epäillä maailman olemassaoloa ellei olisi sitä
joka epäilisi, tai jotain mikä
epäilisi/tiedostaisi olemassaolomme.
Selityksiähän voi olla monia. Voi olla että
maailman olemassaololle ei edes riitä yksi ja
ainut selitys. Esimerkiksi Darvinismi selittää
vain tuntemamme elämän synnyn, mutta ei silti
kajoa koko maailman syntyyn. Ainoa tosiseikka
skeptisismissä on se, että varmaa tietoa ei ole.
Järkevästi ajateltuna; eri havaintojen pohjalta
voimme kyllä todeta, että maailma on todellinen.
Tieteen ontologinen selitys on että maailma
muodostuu atomeista ja niiden kautta syntyneistä
yhdisteistä joiden johdosta aistihavainnot ovat
mahdollisia. (Parmenides tokaisi aikoinaan näin:
Olemattomasta ei tule olevaa ja olevasta ei tule
olematonta "tosin tuo on vähän arveluttava väite
mielestäni". "kehitti ontologian".). Mutta silti
taas tulee eteen sama ongelma/kysymys: entäpä jos
ne ovatkin vain havaintovirheitä; toisinsanoin
hyvin perusteltuja uskomuksia?

Vaikka kuinka oikeiksi havaintojaan (esim.
kuulemiaan/lukemiaan tietoja) luulisi ja vaikka
kuinka järkeviltä ne lopulta tuntuisivatkin esim.
aikoinaan oletettiin maapallon olevan litteä, ja
että maapallo on maailman keskus. Maapallon
oletettiin olevan maailmankaikkeuden keskus koska
kaikki muut taivaankappaleet näyttivät kiertävän
maata. Lopulta kuitenkin pystyttiin todistamaan,
että asia onkin aivan eritavalla. Tämä on
erittäin hyvä esimerkki havaintovirheistä.
Näitäkin havaintovirheitä on ollut aikoinaan
helppo uskoa vaikkakin nykyään ne kuulostavat jo
melko naurettavilta. Aikoinaan tuollaisten
vastaavien havaintovirheiden korjaajia saatettiin
tappaa, koska uskalsivat väittää muuta mitä
yleisesti ollaan oletettu oikeaksi (Galileo
Galilei "ei tosin tapettu"). Mitenköhän
nykyaikana suhtauduttaisiin vastaaviin
henkilöihin?

SAAKO OLLA ERI MIELTÄ ASIOISTA?

"(Tuomas Akvinolainen väitti aikoinaan, että
todellisuutta voidaan tutkia sekä filosofisesti
että teologisesti. Filosofia käyttää välineenään
järkeä, kun taas teologiassa lähdetään liikkeelle
Jumalan ilmoituksesta, jonka usko ottaa vastaan.)
Järki ei kykene selittämään uskon asioita, eikä
usko pysty selittämään järjen asioita. Silti
järki ja usko eivät ole ristiriidassa keskenään."

Tietämistä on neljänlaista (Tiedon teesit.).

- 1. Tietoa, jonka voi itse tietää mutta muut
eivät voi sitä tietää - yleensä tämä tarkoittaa
uskontoa tai jotakin sellaista tietoa jota ei ole
muille tuotu ilmi syystä tai toisesta ja johon ei
voida uskoa ellei sitä itse pystytä kokemaan.

- 2. Tietoa, jota itse ei voi tietää, mutta muut
voivat sen tietää. - Tämä on esimerkiksi tietoa,
jota ateisti ei voi tietää Jumalasta, mutta sen
sijaan uskovat tietävät.

- 3. Muut tietävät ja tiedän myös itse. - Tämä
on tietoa, jonka kaikki tietävät. Tämä on
yksinkertaista tai itsestään selvää tietoa jota
ei voida kumota - uskontoon katsomatta.

- 4. Minä en tiedä, eikä tiedä kukaan muukaan.
Tämä on yleensä tietoa, jos puhutaan
yliluonnollisesta kuten esimerkiksi kuolemasta -
sen jälkeisistä tapahtumista. Näistä tapahtumista
ei voida tietää varmasti mitään. Ei ateistit sen
paremmin kuin uskovaisetkaan. (Tämä kohta vastaa
lähes jokaiseen esittämääsi kysymykseen.)

Näiden neljän "tiedon teesin" mukaan on
todellakin mahdotonta olla joka asiasta samaa
mieltä. Paras mahdollinen vaihtoehto olisi
tietysti, jos voisimme olla joka asiasta samaa
mieltä, mutta se on mahdotonta. Sodatkin olisivat
mahdottomia, jos olisimme samaa mieltä koko
maailmassa, emmekä vain aluekohtaisesti.

Oliko tässä riittävästi vastauksia kysymyksiisi?
Anteeksi, että en jaksanut kirjoittaa tuota
kaikkea uudestaan vaan lainasin eräitä vanhoja
tekstejäni ja yhdistin ne sopivasti
asiayhteyteen. Voi olla, että ne eivät oikein
natsaa yhteen keskenään, mutta kuitenkin sama
asia niihin sisältyy ja niistä löytyy
jonkinlaiset vastaukset kysymyksiisi, jos ne vain
löydät kaiken seasta, etkä pyri heti kumoamaan
niitä Jumalan sanalla vaan katsot asiaa
kokonaisuutenaan ja avoimin mielin. Enemmänkin
minulla olisi noita tekstejä ollut (noin 76
sivua), mutta mietin, että et kuitenkaan jaksaisi
niitä kaikkia lävitse lukea (jos jaksat
näitäkään).

Minulle on muodostunut käsitys, että Kaizu olisi
seurakuntanuori. Miten on?

kissa

kissa kirjoitti:

Minulle on muodostunut käsitys, että Kaizu olisi
seurakuntanuori. Miten on?

kissa

Olen -64 vuonna syntynyt kolmen lapsen isä, mutta
uskossani olen vasta nuori.

Äijä -85 kirjoitti:

KUINKA ELÄMÄ ON SYNTYNYT?

Riippuu aivan siitä, mikä paikka otetaan
lähtökohdaksi. Tarkoitatko kenties sitä, kun
maassa aikoinaan syntyi elämää vai elämään
johtaneita edellytyksiä jopa ennen maan syntyä.
Tiedät varmasti itsekin kuinka utopistinen
kysymys tuo on. Se on lähinnä filosofinen kysymys
johon on ylipäätään mahdotonta vastata siten,
että se jokaiselle sopisi. Voisin tietysti
vääntää aivan oman näkemykseni, sellaisen joka
sopisi minulle, mutta ei välttämät sinulle.
Siispä, miksi alkaisin kirjoittamaan
kymmensivuista selvitystä aivan turhaan, vain
siksi, että sinä sellaista minulta pyydät?
Tiedän, että jos oman näkemykseni asiasta sinulle
kirjoittaisin, niin sinä kumoaisit sen heti
Raamatun ilmoituksilla taikka Jumalan sanalla.
Sinä et ole materialistinen rationalisti, kuten
minä. Sinä olet tunteellinen empiristi, joten
eivät meidän ajatuksemme kohtaa koskaan. Tosin,
on totta, että vielä jonakin päivänä tiede vastaa
täydellisesti tuohon esittämääsi kysymykseen. Ei
ehkä tänään, ei ehkä huomenna eikä välttämät
vielä 300 vuoden päästäkään, mutta vielä jonakin
päivänä kyseinen ongelma on ratkaistu.

MIKÄ ON IHMISEN TARKOITUS?

Ei ihmisellä ole tarkoitusta. Ihminen on syiden
seurauksesta johtuva sattuma eli syiden
lopullinen seuraus. Seurauksesta on syntynyt
kiertokulku, joka toistaa itseään. Kuten varmasti
tiedät, ei ihmisen välttämät tarvitsisi olla
tällainen millainen hän on. Ei meidän tarvitsi
elää täällä, voisimme olla yhtä hyvin jossakin
muualla. Tuo esittämäsi kysymys voitaisiin
esittää jokaisesta asiasta, mikä vain vastaan
tulee. Voisin kysyä sinulta, mikä on Jumalan
tarkoitus. Et sinä siihen pystyisi vastaamaan,
koska Raamatusta ei selitystä sille löydy. Onko
Jumalan tarkoitus pelastaa ihmissieluja ikuiselta
kadotukselta? Tuskinpa vain. On olemassa jokin
muu tarkoitus Jumalalle ja sitä myöten myös
ihmiselle. Jos lähtökohta on se, että ihminen on
Jumalan luomus niin miksi Jumala olisi ihmisen
luonut. Siksikö, että niin oli tarkoitettu? Mikä
oli tämä tarkoitus? En pysty siihen vastaamaan,
pystyn vain veivaamaan tätä asiaa loputtomiin,
mutta en siihen silti pysty vastaamaan niin, että
mitään selko siitä silti saisit.

MIKSI ON ELÄMÄÄ?

Kuten jo sanoin, se että on elämää, on suurta
sattumaa. Se miksi olen olemassa on yhtä
mahdollista, kuin voittaisin lotosta täysosuman.
Ehkä vielä mahdottomampaa. Ei minun tarvitsisi
olla olemassa sen paremmin kuin sinunkaan. Me nyt
vain olemme olemassa siksi koska vanhempamme
olivat olemassa (loputon syy seuraus suhde). Se
ei silti tarkoita sitä, että elämälle olisi jokin
tarkoitus. Sinä luulet, että elämän tarkoitus on
kumartaa Jumalaa, mutta miksi Jumala kaipaa
ihmisten kumarruksia? Ei hänen tarvitsi välittää
ihmisistä tuon taivaallista? Olemmehan vain
ihmisiä pienellä pallolla keskellä avaruutta eri
voimakenttien vaikutuksesta ja näitäkin palloja
on miljoonia ja taas miljoonia ja taas seitsemän
kertaa seitsemänkymmentä joten maailmassa on
varmasti paljon jotakin suurempaa ja
ihmeellisempää, kuin mitä ihminen on ja mitä hän
koskaan tulee edes saavuttamaan.

(Seuraavat tekstit ovat suoria lainauksia
käymistäni keskustelusta täällä, joilla tahdon
vielä korostaa sitä, että elämän ei tarvitsisi
olla tällaista kuin se on. Se kun on vain
sopeutunut maapallon oloihin ja muovannut
olosuhteensa itselleen sellaisiksi kuin ne ovat
parhaimmillaan. Tämän vuoksi maailma näyttää niin
täydelliseltä vaikkakaan sitä se ei ole eikä
koskaan tule olemaan, vain siksi, koska aina voi
olla täydellisempää. (Teksti "mahdollisuus
elämälle" on aikoinaan käyty Pseudohipin kanssa,
joten jos puhuttelen tekstissäni sinua
agnostikkona niin se ei merkitse mitään.)

OLETTAMUKSET GAIA-HYPOTEESIN MUKAAN

Olettamuksen mukaan elämä ei olisikaan sopeutunut
maapallon oloihin vaan täällä kerran synnyttyään
olisi muovannut olot itselleen sopiviksi.
Eliöiden itse rakentama järjestelmä ylläpitää
elämää ja pystyy palautemekanismien ansiosta
vakaana. Tätä tukee se, että esimerkiksi
meriveden ominaisuudet, ilmakehän kaasujen määrä
ja lämpötila ovat pysyneet lähes muuttumattomina
satoja miljoonia vuosia, vaikka Aurinko tuottaa
nykyisin lämpöä neljänneksen enemmän kuin elämän
syntyaikoina yli 3 miljardia vuotta sitten.

Gaia-hypoteesin mukaan eliökunnalla on kyky
säädellä ympäristöään jopa koko planeetan
mittakaavassa. Tämä tarkoittaa sitä, että
olosuhteiden muuttuessa jokin eliölaji muuntuu
myös siten, että se lopulta palauttaa
tasapainoaseman sellaiseksi kuin se on
aikaisemmin ollut. Tästä hyvä esimerkki on
kasvien ja ilmaa hengittävien eliöiden
keskinäiset vuorovaikutukset, joissa liika
hiilidioksidi muuntuu kasveissa jälleen
hengitettäväksi ilmaksi, kun taas hengittävät
eliöt muuntavat sen kasveille välttämättömäksi
hiilidioksidiksi. On tosin hämmästyttävää miksi
tämä on näin, kun se voisi olla yhtä hyvin
toisin. Jos kuitenkin pääsee käymään niin, että
esimerkiksi eliökunta kasvaa liian suureksi
kasvimäärään nähden niin tällöin hiilidioksidin
vaikutukset alkavat näkyä eliöiden
kuolleisuutena. Lopulta kuitenkin tilanne
palautuu ennalleen ja hetkellisesti muuntuneet
olosuhteet korjaantuvat. Ehkäpä tämä sama asia
voitaisiin ilmaista helpommin toisella
esimerkillä. Jos jonkin eläinlajin määrä kohoaa
alueellisesti liian korkeaksi, tämän kyseisen
alueen sietokyvyn yläpuolelle niin tällöin tätä
lajia syövät petoeläimet lisääntyvät yleensä
samassa suhteessa. (Ekologiset lokerot.)

Ihminen on vaarallinen eliölaji varsinkin
itselleen, joka sotkee tätä herkkää tasapainoa
niin hurjalla vauhdilla, että luonnon oma
monumentaalinen tasapainojärjestelmä ei ehdi
korjata niitä ihmisen tekemiä tuhoja, joita hän
aiheuttaa. Lopulta luonto alkaa kuitenkin
korjaamaan jotenkin tilannetta ja vähentää
ihmisten lukumäärää ihanteelliselle tasolle ellei
sitten tuhoa ihmisväestöä kokonaan. Ihminen ei
varsinaisesti voi tuhota maata mutta ihminen voi
tuhota itsensä harkitsemattomilla valinnoillaan
ja teoillaan. Ihmisen tekemistä valinnoista ja
teoista koituvat seuraamukset näkyvät luonnossa
nyt jo. Saasteet alkavat pikkuhiljaa aiheuttamaan
jos jonkinnäköistä ongelmaa eripuolilla maailmaa.
Kasvihuoneilmiö on hyvä esimerkki luonnon
ensireaktioista ihmistä kohtaan. Lopulta nämä eri
luonnonilmiöt tulevat vähentämään ihmiskuntaa
huomattavasti, mutta kunnes ihmisten lukumäärä
vähentyy riittävästi niin tällöin luonnon
tasapaino palautuu ennalleen ja kehitys voi
jatkua. On tosin mahdollista, että ihmisväestö
häviää maailmasta kokonaan. Niinhän se on, että
ne jotka eivät sopeudu joukkoon niin ne karsitaan
väistämättä pois. Onko ihminen tällainen
niskoitteleva laumaeläin, joka ei sopeudu elämään
luonnossa niin kuin muut eläimet?

Ihmisellä on tosin kyky tehdä valintoja, jotka
säästävät luontoa. Tämä tarkoittaa sitä, että
ihmisen tulisi luopua omista eduistaan ja
tarpeistaan. Tämä kuitenkin koituisi pitkällä
aikavälillä ihmisen itsensä sekä koko muun
luonnon eduksi vaikka tällä hetkellä voikin olla
vaikeaa kuvitella, että voisimme elää ehkä ilman
kaikenlaista saastuttavaa raskasteollisuutta ja
niiden tuomia etuuksia. Ihmisen itsekkyys ja
ahneus ajaa ihmistä kuitenkin koko ajan
väistämättömään turmioon. Totuus on se, että jos
nykyinen kehitys jatkuu samassa potenssissa niin
ihminen on historiaa jo muutamassa sadassa
vuodessa. Luonnon tasapaino voi järkkyä ihmisen
alla niin, että se tuhoaa ihmisen. Luonnon
puolustusjärjestelmät ovat verrattavissa ihmisen
puolustusjärjestelmiin bakteereja vastaan. Toisin
sanoin, jos ihminen on bakteeri, joka ei osaa
sopeutua elämään luonnon ehdoilla niin ihminen on
mennyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen
tulee kuolemaan sukupuuttoon, mutta sitä ennen
tulee kuolemaan sukupuuttoon myös niitä lajeja,
jotka eivät ole mitenkään osallisia ihmisten
tekemiin kömmähdyksiin.

Tämä siis osoittaa sitä, että ei luonto ole
ihmistä varten. Ei ihmisen tarvitse olla
sellainen kuin se on. On vain sattumaa, että näin
on päässyt käymään, että ihmisenkaltainen eliö on
sattunut syntymään.

1. MAHDOLLISUUS ELÄMÄLLE

(Tässä keskustelussa aikoinamme keskustelimme
väitteestäni, että jos minulla on Jumala niin se
on aineessa. Siellä missä on ainetta on myös
Jumalaa, perustuen väitteeseen, että kaikki mitä
on luotu, on luotu fysiikanlakeja noudattaen
pelkästään aineesta. Tyhjästä ei ole tehty mitään
ja jos ei ole mitään, ei ole myöskään Jumalaa.
Täten loogisesti johtamalla Jumala on itse aine
ja jos aineesta pitää käyttää jotakin
juhlallisempaa nimeä, kuten Jumala niin olkoon
sitten niin.)

Kun aikoinasi kerroit olevasi (agnostikko). Se ei
tietävä henkilö niin silloin pyrin todistamaan
sen mitä kerroin maailmastani ja jumalastani
atomeissa. Huomasin silloin, että kyseinen
tehtävä olisi mahdotonta toteuttaa enkä pystyisi
riittävästi perustellen todistamaan väitöstäni,
joten aloin enemmänkin kiinnostumaan siitä miten
on mahdollista olla "ei tietävä". Se oli jotenkin
kiinnostava väite, jossa huomasin olevan järkeä.
Olen nyt todennut, että varmaa tietoa maailmassa
on hyvin vähän - tai jos sitä ei edes ole
olemassakaan, niin miten voisimmekaan ylipäätään
tietää, että olemmeko edes olemassa? Voitko olla
varma, että todella olemme olemassa - ja että
emme ole joitakin platonistisen opin mukaisia
ideoita täydellisestä ihmisestä tai jotakin
vastaavaa? Voi kuulostaa melko skeptiseltä
ajattelulta. Minä ajattelen että olemisen
mahdollisuus on n. 50% kumpaakin, joko olla tai
ei olla. Emme pysty tekemään varmoja havaintoja
mistään, koska jokainen näkee joka asian
eritavalla kuin toinen, niin mistäpä voimmekaan
tietää mikä on se oikea tapa nähdä asioita ja
mikä on todellista totta? Miksi emme tekisi myös
olemassaolosta jonkinlaista harhatulkintaa? Eihän
me ihmiset edes pystytä varmuudella sanomaan
minkä värinen "punainen ruusu" on, koska
värisokea voi nähdä sen vaikka harmaana? Tuosta
tulikin mieleeni, että emme voi sanoa varmaksi
edes sitä että emme olisi itse niitä ns.
värisokeita, koska näemme punaisen ruusun
punaisena emmekä harmaana, jospa me itse
näemmekin ne värit vääristyneinä ja ne ns.
värisokeat näkevät ne sellaisinaan kuin ne ovat.
Emme myöskään tiedä sitä miltä punainen toisesta
näyttää, tiedämme vain sen miltä se meistä
itsestämme näyttää. Tämä on tietyntyyppistä
nominalismia. (Skolastisen teologian suuntaus,
oppi jonka mukaan yleiset käsitteet eivät viittaa
todellisiin oloihin, vaan ovat vain sanoja.)(mm.
George Berkeley tutki tätä asiaa eläessään hyvin
paljon, hänen mukaansa maailma koostui kaiketi
erilaisista ominaisuuksista ja olemassaolo
riippuu täysin havaitsijasta "Esse est percipi")

(Punainen on? - Punainen on nimike sille
millaiseksi olemme oppineet nimeämään
tietyntyyppisen ärsykkeen aivoissamme).

Entäpä kun värisokea ja värinäön omaavat henkilöt
koittavat piirtää paperille tämän ruusun? Silloin
värisokea valitsee värikseen harmaan ja värinäön
omaava valitsee punaisen. Kumpikin voi väittää,
että toisen värivalinta meni poskelleen.

Ehkäpä se ruusu todellisuudessa onkin harmaa,
mutta suuriosa maailmanväestöstä vain näkee sen
punaisena (tai minkälaisena näkeekään, mutta
tunnistaa sen kuitenkin punaiseksi).

Ehkäpä tämäntyyppisen ajattelupohjan myötä on
mahdollista sekin että olen ainut maailmassa, ja
olen tylsään elämääni kuvitellut muut ihmiset
ympärilleni sellaisenaan kuin ne ovat. Ehkäpä
kuvittelen jopa sinut ja sinun ajatuksesi ja sen
mitä tähänkin viestiin vastaat yms. Vai onko
olemassa joku muu (kuten joissakin teologisissa
sekä filosofisissa tulkinnoissa) väitetään että
jumala olisi kuvitellut meidät kaikki oleviksi
sellaisinaan kuin olemme ja luonut minulle minun
ajatukseni, esimerkiksi omassa unessaan (ns.
kontingenttia = satunnaista, eli
olioita/ajatuksia jotka voivat olla olemassa
mutta joiden ei silti välttämät tarvitsisi
ollakaan). Toisaalta se mitä voidaan puhua
ylipäätään Jumalasta ja Jumalan olemassaolosta
ajattelijana; ei meillä ole kokemusta eli
transsendentteja siitä että meitä olisi erikseen
kuviteltu oleviksi. Tämä oletus vaatisi sen, että
kuviteltaisiin maailman koostuvan
aistihavainnoista - joten tästä voimme tulkita,
että ei ole mitenkään mahdollista että meitä
olisi kuviteltu oleviksi, koska aistein emme voi
sitä tietää. Kuitenkin yksi seikka tukee edelleen
sitä että meidät olisi jollakintavalla luotu
sillä jumalahan on suurinta mitä voimme ajatella
maailman luojana "tosin ei aistein ole Jumalakaan
havaittavissa", riippumatta siitä mitä nimitystä
käytämme jumalastamme. Minulle ihmisen
luomiskertomukseksi kelpaa tekstit kirjasta
nimeltä "Lajien synty". Hyväksyn myös sen, että
joku uskoo ihmisen luomisen tapahtuneen, niin
kuin Raamatussa väitetään. Se että uskon lajien
kehittymiseen pikkuhiljaa, ei tarkoita silti sitä
että pitäisin sitä ehdottoman varmana tietona.
Empiristisen todellisuuden mukaan olisi
mahdollista että lajien kehittyminen
yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan olisi
todennäköistä, mutta sen sijaan taas jos oletamme
että aistihavaintoja ei voida pitää riittävän
todenpitävinä niin silloin "lajien synty" olisi
virheellistä tietoa.


2. MAHDOLLISUUS ELÄMÄLLE

Se toinen 50% elämän mahdollisuuksista ja
todellisuuksista ovat ne; mistä olenkin jo
sinulle aikoinani kertonut. Eli se oma
rationalistinen ajatusmallini elämän
aineellisuudesta, ja siitä että maailma olisi
vain ja ainoastaan ainetta, eikä mitään muuta
(kuten väittää Gottefried Wilhelm von Leibnizkin,
hänen mukaansa maailma on ääretönmäärä
yksinkertaisia jakamattomia substansseja jotka
eroavat toisistaan vain laadullisilta
ominaisuuksiltaan "metafysiikkana pluralistista".
Myös Demokritos uskoi näin, itse asiassa hän
keksi sanan atomi = kr. atomos). Eli
toisinsanoin kaikki ominaisuudet ja
aistihavainnot olisivat suoraan riippuvaisia
aineista ja niiden muodostamista
kokonaisuuksista. Esimerkkinä mansikka: kaikki
mitä koemme mansikassa, olisi lähtöisin aineen
ominaisuuksista jotka olisivat muodostuneet
aineen yhtyessä toisiin aineisiin, kunnes
lopputuloksena olisi mansikka. Ominaisuuksiin
luetaan mm. mansikan maku, väri, haju, pehmeys
ym. ym. Väitin aikoinani, että jumala on tietyllä
tavalla pelkkää ainetta ja hän kokonaisuudessaan
muodostaisi maailmankaikkeuden sisällyttäen
itseensä ihmiset ja eläimet ja kaiken muun mitä
on, joten olisimme jokainen osa jumalaa; tietyllä
tavalla olisimme kaikki jumalan lapsia ja kaikki
se mitä näemme olisi elävää ja todellista totta -
tässä tilanteessa tulisi hylätä skeptinen
ajattelutyyli ja ajatella sen sijaan että kaikki
mitä näemme on totta ja todellista; sekä
riippuvaista luonnonlaeista tai jumalasta.

ONGELMA:

Ongelmani on tällä hetkellä se, että en tiedä
kumpi teoria on tosi; vai onko kumpikaan?
Kumpikin teoria on yhtä mahdollinen totuus. Ne
eivät silti ole välttämättömiä totuuksia
selittämään maailman olemassaoloa -
skeptisismissä se ei selitä sitä että kuka
ajattelee ja kuka minä oikeasti olen, sillä
jotain on pakko olla jotta ajatukset olisivat
mahdollisia (Descartesiolainen "introspektio"
ajattelu tyyli "Cogito, ergo sum", myös Aurelius
Augustinus ajatteli näin.). Ei olisi mahdollista
epäillä maailman olemassaoloa ellei olisi sitä
joka epäilisi, tai jotain mikä
epäilisi/tiedostaisi olemassaolomme.
Selityksiähän voi olla monia. Voi olla että
maailman olemassaololle ei edes riitä yksi ja
ainut selitys. Esimerkiksi Darvinismi selittää
vain tuntemamme elämän synnyn, mutta ei silti
kajoa koko maailman syntyyn. Ainoa tosiseikka
skeptisismissä on se, että varmaa tietoa ei ole.
Järkevästi ajateltuna; eri havaintojen pohjalta
voimme kyllä todeta, että maailma on todellinen.
Tieteen ontologinen selitys on että maailma
muodostuu atomeista ja niiden kautta syntyneistä
yhdisteistä joiden johdosta aistihavainnot ovat
mahdollisia. (Parmenides tokaisi aikoinaan näin:
Olemattomasta ei tule olevaa ja olevasta ei tule
olematonta "tosin tuo on vähän arveluttava väite
mielestäni". "kehitti ontologian".). Mutta silti
taas tulee eteen sama ongelma/kysymys: entäpä jos
ne ovatkin vain havaintovirheitä; toisinsanoin
hyvin perusteltuja uskomuksia?

Vaikka kuinka oikeiksi havaintojaan (esim.
kuulemiaan/lukemiaan tietoja) luulisi ja vaikka
kuinka järkeviltä ne lopulta tuntuisivatkin esim.
aikoinaan oletettiin maapallon olevan litteä, ja
että maapallo on maailman keskus. Maapallon
oletettiin olevan maailmankaikkeuden keskus koska
kaikki muut taivaankappaleet näyttivät kiertävän
maata. Lopulta kuitenkin pystyttiin todistamaan,
että asia onkin aivan eritavalla. Tämä on
erittäin hyvä esimerkki havaintovirheistä.
Näitäkin havaintovirheitä on ollut aikoinaan
helppo uskoa vaikkakin nykyään ne kuulostavat jo
melko naurettavilta. Aikoinaan tuollaisten
vastaavien havaintovirheiden korjaajia saatettiin
tappaa, koska uskalsivat väittää muuta mitä
yleisesti ollaan oletettu oikeaksi (Galileo
Galilei "ei tosin tapettu"). Mitenköhän
nykyaikana suhtauduttaisiin vastaaviin
henkilöihin?

SAAKO OLLA ERI MIELTÄ ASIOISTA?

"(Tuomas Akvinolainen väitti aikoinaan, että
todellisuutta voidaan tutkia sekä filosofisesti
että teologisesti. Filosofia käyttää välineenään
järkeä, kun taas teologiassa lähdetään liikkeelle
Jumalan ilmoituksesta, jonka usko ottaa vastaan.)
Järki ei kykene selittämään uskon asioita, eikä
usko pysty selittämään järjen asioita. Silti
järki ja usko eivät ole ristiriidassa keskenään."

Tietämistä on neljänlaista (Tiedon teesit.).

- 1. Tietoa, jonka voi itse tietää mutta muut
eivät voi sitä tietää - yleensä tämä tarkoittaa
uskontoa tai jotakin sellaista tietoa jota ei ole
muille tuotu ilmi syystä tai toisesta ja johon ei
voida uskoa ellei sitä itse pystytä kokemaan.

- 2. Tietoa, jota itse ei voi tietää, mutta muut
voivat sen tietää. - Tämä on esimerkiksi tietoa,
jota ateisti ei voi tietää Jumalasta, mutta sen
sijaan uskovat tietävät.

- 3. Muut tietävät ja tiedän myös itse. - Tämä
on tietoa, jonka kaikki tietävät. Tämä on
yksinkertaista tai itsestään selvää tietoa jota
ei voida kumota - uskontoon katsomatta.

- 4. Minä en tiedä, eikä tiedä kukaan muukaan.
Tämä on yleensä tietoa, jos puhutaan
yliluonnollisesta kuten esimerkiksi kuolemasta -
sen jälkeisistä tapahtumista. Näistä tapahtumista
ei voida tietää varmasti mitään. Ei ateistit sen
paremmin kuin uskovaisetkaan. (Tämä kohta vastaa
lähes jokaiseen esittämääsi kysymykseen.)

Näiden neljän "tiedon teesin" mukaan on
todellakin mahdotonta olla joka asiasta samaa
mieltä. Paras mahdollinen vaihtoehto olisi
tietysti, jos voisimme olla joka asiasta samaa
mieltä, mutta se on mahdotonta. Sodatkin olisivat
mahdottomia, jos olisimme samaa mieltä koko
maailmassa, emmekä vain aluekohtaisesti.

Oliko tässä riittävästi vastauksia kysymyksiisi?
Anteeksi, että en jaksanut kirjoittaa tuota
kaikkea uudestaan vaan lainasin eräitä vanhoja
tekstejäni ja yhdistin ne sopivasti
asiayhteyteen. Voi olla, että ne eivät oikein
natsaa yhteen keskenään, mutta kuitenkin sama
asia niihin sisältyy ja niistä löytyy
jonkinlaiset vastaukset kysymyksiisi, jos ne vain
löydät kaiken seasta, etkä pyri heti kumoamaan
niitä Jumalan sanalla vaan katsot asiaa
kokonaisuutenaan ja avoimin mielin. Enemmänkin
minulla olisi noita tekstejä ollut (noin 76
sivua), mutta mietin, että et kuitenkaan jaksaisi
niitä kaikkia lävitse lukea (jos jaksat
näitäkään).

Nasevampia vastauksia pliis.

En kertakaikkiaan jaksa lukea, modeemiyhteyden
ollessa kotona päällä, noin pitkiä juttuja.

Aika paljon sinusta on nämä tekstisi kertonut ja
olen jokseenkin surullinen siitä "sattuman"
virrasta, jonka luulet maailmassa vaikuttavan.
Sattumalla ei ole suunnitelmaa eikä järkeä.

Mitään järkevää ei voi syntyä tyhmyydestä, kuten
olet minunkin puheistani päätellyt:)

Totuus ei löydy tutkimalla, vaan uskomalla.

Kaizu kirjoitti:

Nasevampia vastauksia pliis.

En kertakaikkiaan jaksa lukea, modeemiyhteyden
ollessa kotona päällä, noin pitkiä juttuja.

Aika paljon sinusta on nämä tekstisi kertonut ja
olen jokseenkin surullinen siitä "sattuman"
virrasta, jonka luulet maailmassa vaikuttavan.
Sattumalla ei ole suunnitelmaa eikä järkeä.

Mitään järkevää ei voi syntyä tyhmyydestä, kuten
olet minunkin puheistani päätellyt:)

Totuus ei löydy tutkimalla, vaan uskomalla.

> Aika paljon sinusta on nämä tekstisi kertonut
ja
olen jokseenkin surullinen siitä "sattuman"
virrasta, jonka luulet maailmassa vaikuttavan.
Sattumalla ei ole suunnitelmaa eikä järkeä.

Voitko perustella tarkemmin. Jos sinä sanot
näin; "En kerta kaikkiaan jaksa lukea…", niin
minä sanon, että en kerta kaikkiaan jaksa
noteerata sinua mitenkään, jos et pysty
kommenttejasi järkeenkäyvästi todistamaan taikka
edes perustelemaan niitä jotenkin. Itse en edes
viitsi vaivautua kirjoittamaan mitään, ellen
pysty "edes jotenkuten" perustelemaan taikka
vetoamaan kirjoittamaani asiaa johonkin
yleispätevään tietoon. Mitä iloa on asioista, jos
ei tiedä yhtään mihin ne perustuvat.

En pyydä sinulta mitään tieteellistä selvitystä,
miksi tekstissäni mainitsemani asiat ovat
virheellisiä yms. mutta jos olisit pystynyt edes
kertomaan sen syyn, miksi olet sitä mieltä mitä
olet niin olisin saanut edes jonkin näköisen
kuvan siitä mitä ajat takaa. Mutta etpä taida
siihen pystyä. =(


> Totuus ei löydy tutkimalla, vaan uskomalla.

Jep. Tieto on hyvin perusteltua uskomista.

Kaizu kirjoitti:

Nasevampia vastauksia pliis.

En kertakaikkiaan jaksa lukea, modeemiyhteyden
ollessa kotona päällä, noin pitkiä juttuja.

Aika paljon sinusta on nämä tekstisi kertonut ja
olen jokseenkin surullinen siitä "sattuman"
virrasta, jonka luulet maailmassa vaikuttavan.
Sattumalla ei ole suunnitelmaa eikä järkeä.

Mitään järkevää ei voi syntyä tyhmyydestä, kuten
olet minunkin puheistani päätellyt:)

Totuus ei löydy tutkimalla, vaan uskomalla.

Kaizu, etkö ymmärrä, että voit hakea noita juttuja
useampia eri ikkunoihin, ja sitten
off-line-tilassa kaikessa rauhassa lukea niitä ja
vastailla. Laitat sitten menemään ryöppynä vaikka
useammankin vastauksen. Säästät pitkän pennin
paikallisverkkomaksuissa, jos sinulla on sellainen
systeemi.

Äijä -85 kirjoitti:

KUINKA ELÄMÄ ON SYNTYNYT?

Riippuu aivan siitä, mikä paikka otetaan
lähtökohdaksi. Tarkoitatko kenties sitä, kun
maassa aikoinaan syntyi elämää vai elämään
johtaneita edellytyksiä jopa ennen maan syntyä.
Tiedät varmasti itsekin kuinka utopistinen
kysymys tuo on. Se on lähinnä filosofinen kysymys
johon on ylipäätään mahdotonta vastata siten,
että se jokaiselle sopisi. Voisin tietysti
vääntää aivan oman näkemykseni, sellaisen joka
sopisi minulle, mutta ei välttämät sinulle.
Siispä, miksi alkaisin kirjoittamaan
kymmensivuista selvitystä aivan turhaan, vain
siksi, että sinä sellaista minulta pyydät?
Tiedän, että jos oman näkemykseni asiasta sinulle
kirjoittaisin, niin sinä kumoaisit sen heti
Raamatun ilmoituksilla taikka Jumalan sanalla.
Sinä et ole materialistinen rationalisti, kuten
minä. Sinä olet tunteellinen empiristi, joten
eivät meidän ajatuksemme kohtaa koskaan. Tosin,
on totta, että vielä jonakin päivänä tiede vastaa
täydellisesti tuohon esittämääsi kysymykseen. Ei
ehkä tänään, ei ehkä huomenna eikä välttämät
vielä 300 vuoden päästäkään, mutta vielä jonakin
päivänä kyseinen ongelma on ratkaistu.

MIKÄ ON IHMISEN TARKOITUS?

Ei ihmisellä ole tarkoitusta. Ihminen on syiden
seurauksesta johtuva sattuma eli syiden
lopullinen seuraus. Seurauksesta on syntynyt
kiertokulku, joka toistaa itseään. Kuten varmasti
tiedät, ei ihmisen välttämät tarvitsisi olla
tällainen millainen hän on. Ei meidän tarvitsi
elää täällä, voisimme olla yhtä hyvin jossakin
muualla. Tuo esittämäsi kysymys voitaisiin
esittää jokaisesta asiasta, mikä vain vastaan
tulee. Voisin kysyä sinulta, mikä on Jumalan
tarkoitus. Et sinä siihen pystyisi vastaamaan,
koska Raamatusta ei selitystä sille löydy. Onko
Jumalan tarkoitus pelastaa ihmissieluja ikuiselta
kadotukselta? Tuskinpa vain. On olemassa jokin
muu tarkoitus Jumalalle ja sitä myöten myös
ihmiselle. Jos lähtökohta on se, että ihminen on
Jumalan luomus niin miksi Jumala olisi ihmisen
luonut. Siksikö, että niin oli tarkoitettu? Mikä
oli tämä tarkoitus? En pysty siihen vastaamaan,
pystyn vain veivaamaan tätä asiaa loputtomiin,
mutta en siihen silti pysty vastaamaan niin, että
mitään selko siitä silti saisit.

MIKSI ON ELÄMÄÄ?

Kuten jo sanoin, se että on elämää, on suurta
sattumaa. Se miksi olen olemassa on yhtä
mahdollista, kuin voittaisin lotosta täysosuman.
Ehkä vielä mahdottomampaa. Ei minun tarvitsisi
olla olemassa sen paremmin kuin sinunkaan. Me nyt
vain olemme olemassa siksi koska vanhempamme
olivat olemassa (loputon syy seuraus suhde). Se
ei silti tarkoita sitä, että elämälle olisi jokin
tarkoitus. Sinä luulet, että elämän tarkoitus on
kumartaa Jumalaa, mutta miksi Jumala kaipaa
ihmisten kumarruksia? Ei hänen tarvitsi välittää
ihmisistä tuon taivaallista? Olemmehan vain
ihmisiä pienellä pallolla keskellä avaruutta eri
voimakenttien vaikutuksesta ja näitäkin palloja
on miljoonia ja taas miljoonia ja taas seitsemän
kertaa seitsemänkymmentä joten maailmassa on
varmasti paljon jotakin suurempaa ja
ihmeellisempää, kuin mitä ihminen on ja mitä hän
koskaan tulee edes saavuttamaan.

(Seuraavat tekstit ovat suoria lainauksia
käymistäni keskustelusta täällä, joilla tahdon
vielä korostaa sitä, että elämän ei tarvitsisi
olla tällaista kuin se on. Se kun on vain
sopeutunut maapallon oloihin ja muovannut
olosuhteensa itselleen sellaisiksi kuin ne ovat
parhaimmillaan. Tämän vuoksi maailma näyttää niin
täydelliseltä vaikkakaan sitä se ei ole eikä
koskaan tule olemaan, vain siksi, koska aina voi
olla täydellisempää. (Teksti "mahdollisuus
elämälle" on aikoinaan käyty Pseudohipin kanssa,
joten jos puhuttelen tekstissäni sinua
agnostikkona niin se ei merkitse mitään.)

OLETTAMUKSET GAIA-HYPOTEESIN MUKAAN

Olettamuksen mukaan elämä ei olisikaan sopeutunut
maapallon oloihin vaan täällä kerran synnyttyään
olisi muovannut olot itselleen sopiviksi.
Eliöiden itse rakentama järjestelmä ylläpitää
elämää ja pystyy palautemekanismien ansiosta
vakaana. Tätä tukee se, että esimerkiksi
meriveden ominaisuudet, ilmakehän kaasujen määrä
ja lämpötila ovat pysyneet lähes muuttumattomina
satoja miljoonia vuosia, vaikka Aurinko tuottaa
nykyisin lämpöä neljänneksen enemmän kuin elämän
syntyaikoina yli 3 miljardia vuotta sitten.

Gaia-hypoteesin mukaan eliökunnalla on kyky
säädellä ympäristöään jopa koko planeetan
mittakaavassa. Tämä tarkoittaa sitä, että
olosuhteiden muuttuessa jokin eliölaji muuntuu
myös siten, että se lopulta palauttaa
tasapainoaseman sellaiseksi kuin se on
aikaisemmin ollut. Tästä hyvä esimerkki on
kasvien ja ilmaa hengittävien eliöiden
keskinäiset vuorovaikutukset, joissa liika
hiilidioksidi muuntuu kasveissa jälleen
hengitettäväksi ilmaksi, kun taas hengittävät
eliöt muuntavat sen kasveille välttämättömäksi
hiilidioksidiksi. On tosin hämmästyttävää miksi
tämä on näin, kun se voisi olla yhtä hyvin
toisin. Jos kuitenkin pääsee käymään niin, että
esimerkiksi eliökunta kasvaa liian suureksi
kasvimäärään nähden niin tällöin hiilidioksidin
vaikutukset alkavat näkyä eliöiden
kuolleisuutena. Lopulta kuitenkin tilanne
palautuu ennalleen ja hetkellisesti muuntuneet
olosuhteet korjaantuvat. Ehkäpä tämä sama asia
voitaisiin ilmaista helpommin toisella
esimerkillä. Jos jonkin eläinlajin määrä kohoaa
alueellisesti liian korkeaksi, tämän kyseisen
alueen sietokyvyn yläpuolelle niin tällöin tätä
lajia syövät petoeläimet lisääntyvät yleensä
samassa suhteessa. (Ekologiset lokerot.)

Ihminen on vaarallinen eliölaji varsinkin
itselleen, joka sotkee tätä herkkää tasapainoa
niin hurjalla vauhdilla, että luonnon oma
monumentaalinen tasapainojärjestelmä ei ehdi
korjata niitä ihmisen tekemiä tuhoja, joita hän
aiheuttaa. Lopulta luonto alkaa kuitenkin
korjaamaan jotenkin tilannetta ja vähentää
ihmisten lukumäärää ihanteelliselle tasolle ellei
sitten tuhoa ihmisväestöä kokonaan. Ihminen ei
varsinaisesti voi tuhota maata mutta ihminen voi
tuhota itsensä harkitsemattomilla valinnoillaan
ja teoillaan. Ihmisen tekemistä valinnoista ja
teoista koituvat seuraamukset näkyvät luonnossa
nyt jo. Saasteet alkavat pikkuhiljaa aiheuttamaan
jos jonkinnäköistä ongelmaa eripuolilla maailmaa.
Kasvihuoneilmiö on hyvä esimerkki luonnon
ensireaktioista ihmistä kohtaan. Lopulta nämä eri
luonnonilmiöt tulevat vähentämään ihmiskuntaa
huomattavasti, mutta kunnes ihmisten lukumäärä
vähentyy riittävästi niin tällöin luonnon
tasapaino palautuu ennalleen ja kehitys voi
jatkua. On tosin mahdollista, että ihmisväestö
häviää maailmasta kokonaan. Niinhän se on, että
ne jotka eivät sopeudu joukkoon niin ne karsitaan
väistämättä pois. Onko ihminen tällainen
niskoitteleva laumaeläin, joka ei sopeudu elämään
luonnossa niin kuin muut eläimet?

Ihmisellä on tosin kyky tehdä valintoja, jotka
säästävät luontoa. Tämä tarkoittaa sitä, että
ihmisen tulisi luopua omista eduistaan ja
tarpeistaan. Tämä kuitenkin koituisi pitkällä
aikavälillä ihmisen itsensä sekä koko muun
luonnon eduksi vaikka tällä hetkellä voikin olla
vaikeaa kuvitella, että voisimme elää ehkä ilman
kaikenlaista saastuttavaa raskasteollisuutta ja
niiden tuomia etuuksia. Ihmisen itsekkyys ja
ahneus ajaa ihmistä kuitenkin koko ajan
väistämättömään turmioon. Totuus on se, että jos
nykyinen kehitys jatkuu samassa potenssissa niin
ihminen on historiaa jo muutamassa sadassa
vuodessa. Luonnon tasapaino voi järkkyä ihmisen
alla niin, että se tuhoaa ihmisen. Luonnon
puolustusjärjestelmät ovat verrattavissa ihmisen
puolustusjärjestelmiin bakteereja vastaan. Toisin
sanoin, jos ihminen on bakteeri, joka ei osaa
sopeutua elämään luonnon ehdoilla niin ihminen on
mennyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen
tulee kuolemaan sukupuuttoon, mutta sitä ennen
tulee kuolemaan sukupuuttoon myös niitä lajeja,
jotka eivät ole mitenkään osallisia ihmisten
tekemiin kömmähdyksiin.

Tämä siis osoittaa sitä, että ei luonto ole
ihmistä varten. Ei ihmisen tarvitse olla
sellainen kuin se on. On vain sattumaa, että näin
on päässyt käymään, että ihmisenkaltainen eliö on
sattunut syntymään.

1. MAHDOLLISUUS ELÄMÄLLE

(Tässä keskustelussa aikoinamme keskustelimme
väitteestäni, että jos minulla on Jumala niin se
on aineessa. Siellä missä on ainetta on myös
Jumalaa, perustuen väitteeseen, että kaikki mitä
on luotu, on luotu fysiikanlakeja noudattaen
pelkästään aineesta. Tyhjästä ei ole tehty mitään
ja jos ei ole mitään, ei ole myöskään Jumalaa.
Täten loogisesti johtamalla Jumala on itse aine
ja jos aineesta pitää käyttää jotakin
juhlallisempaa nimeä, kuten Jumala niin olkoon
sitten niin.)

Kun aikoinasi kerroit olevasi (agnostikko). Se ei
tietävä henkilö niin silloin pyrin todistamaan
sen mitä kerroin maailmastani ja jumalastani
atomeissa. Huomasin silloin, että kyseinen
tehtävä olisi mahdotonta toteuttaa enkä pystyisi
riittävästi perustellen todistamaan väitöstäni,
joten aloin enemmänkin kiinnostumaan siitä miten
on mahdollista olla "ei tietävä". Se oli jotenkin
kiinnostava väite, jossa huomasin olevan järkeä.
Olen nyt todennut, että varmaa tietoa maailmassa
on hyvin vähän - tai jos sitä ei edes ole
olemassakaan, niin miten voisimmekaan ylipäätään
tietää, että olemmeko edes olemassa? Voitko olla
varma, että todella olemme olemassa - ja että
emme ole joitakin platonistisen opin mukaisia
ideoita täydellisestä ihmisestä tai jotakin
vastaavaa? Voi kuulostaa melko skeptiseltä
ajattelulta. Minä ajattelen että olemisen
mahdollisuus on n. 50% kumpaakin, joko olla tai
ei olla. Emme pysty tekemään varmoja havaintoja
mistään, koska jokainen näkee joka asian
eritavalla kuin toinen, niin mistäpä voimmekaan
tietää mikä on se oikea tapa nähdä asioita ja
mikä on todellista totta? Miksi emme tekisi myös
olemassaolosta jonkinlaista harhatulkintaa? Eihän
me ihmiset edes pystytä varmuudella sanomaan
minkä värinen "punainen ruusu" on, koska
värisokea voi nähdä sen vaikka harmaana? Tuosta
tulikin mieleeni, että emme voi sanoa varmaksi
edes sitä että emme olisi itse niitä ns.
värisokeita, koska näemme punaisen ruusun
punaisena emmekä harmaana, jospa me itse
näemmekin ne värit vääristyneinä ja ne ns.
värisokeat näkevät ne sellaisinaan kuin ne ovat.
Emme myöskään tiedä sitä miltä punainen toisesta
näyttää, tiedämme vain sen miltä se meistä
itsestämme näyttää. Tämä on tietyntyyppistä
nominalismia. (Skolastisen teologian suuntaus,
oppi jonka mukaan yleiset käsitteet eivät viittaa
todellisiin oloihin, vaan ovat vain sanoja.)(mm.
George Berkeley tutki tätä asiaa eläessään hyvin
paljon, hänen mukaansa maailma koostui kaiketi
erilaisista ominaisuuksista ja olemassaolo
riippuu täysin havaitsijasta "Esse est percipi")

(Punainen on? - Punainen on nimike sille
millaiseksi olemme oppineet nimeämään
tietyntyyppisen ärsykkeen aivoissamme).

Entäpä kun värisokea ja värinäön omaavat henkilöt
koittavat piirtää paperille tämän ruusun? Silloin
värisokea valitsee värikseen harmaan ja värinäön
omaava valitsee punaisen. Kumpikin voi väittää,
että toisen värivalinta meni poskelleen.

Ehkäpä se ruusu todellisuudessa onkin harmaa,
mutta suuriosa maailmanväestöstä vain näkee sen
punaisena (tai minkälaisena näkeekään, mutta
tunnistaa sen kuitenkin punaiseksi).

Ehkäpä tämäntyyppisen ajattelupohjan myötä on
mahdollista sekin että olen ainut maailmassa, ja
olen tylsään elämääni kuvitellut muut ihmiset
ympärilleni sellaisenaan kuin ne ovat. Ehkäpä
kuvittelen jopa sinut ja sinun ajatuksesi ja sen
mitä tähänkin viestiin vastaat yms. Vai onko
olemassa joku muu (kuten joissakin teologisissa
sekä filosofisissa tulkinnoissa) väitetään että
jumala olisi kuvitellut meidät kaikki oleviksi
sellaisinaan kuin olemme ja luonut minulle minun
ajatukseni, esimerkiksi omassa unessaan (ns.
kontingenttia = satunnaista, eli
olioita/ajatuksia jotka voivat olla olemassa
mutta joiden ei silti välttämät tarvitsisi
ollakaan). Toisaalta se mitä voidaan puhua
ylipäätään Jumalasta ja Jumalan olemassaolosta
ajattelijana; ei meillä ole kokemusta eli
transsendentteja siitä että meitä olisi erikseen
kuviteltu oleviksi. Tämä oletus vaatisi sen, että
kuviteltaisiin maailman koostuvan
aistihavainnoista - joten tästä voimme tulkita,
että ei ole mitenkään mahdollista että meitä
olisi kuviteltu oleviksi, koska aistein emme voi
sitä tietää. Kuitenkin yksi seikka tukee edelleen
sitä että meidät olisi jollakintavalla luotu
sillä jumalahan on suurinta mitä voimme ajatella
maailman luojana "tosin ei aistein ole Jumalakaan
havaittavissa", riippumatta siitä mitä nimitystä
käytämme jumalastamme. Minulle ihmisen
luomiskertomukseksi kelpaa tekstit kirjasta
nimeltä "Lajien synty". Hyväksyn myös sen, että
joku uskoo ihmisen luomisen tapahtuneen, niin
kuin Raamatussa väitetään. Se että uskon lajien
kehittymiseen pikkuhiljaa, ei tarkoita silti sitä
että pitäisin sitä ehdottoman varmana tietona.
Empiristisen todellisuuden mukaan olisi
mahdollista että lajien kehittyminen
yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan olisi
todennäköistä, mutta sen sijaan taas jos oletamme
että aistihavaintoja ei voida pitää riittävän
todenpitävinä niin silloin "lajien synty" olisi
virheellistä tietoa.


2. MAHDOLLISUUS ELÄMÄLLE

Se toinen 50% elämän mahdollisuuksista ja
todellisuuksista ovat ne; mistä olenkin jo
sinulle aikoinani kertonut. Eli se oma
rationalistinen ajatusmallini elämän
aineellisuudesta, ja siitä että maailma olisi
vain ja ainoastaan ainetta, eikä mitään muuta
(kuten väittää Gottefried Wilhelm von Leibnizkin,
hänen mukaansa maailma on ääretönmäärä
yksinkertaisia jakamattomia substansseja jotka
eroavat toisistaan vain laadullisilta
ominaisuuksiltaan "metafysiikkana pluralistista".
Myös Demokritos uskoi näin, itse asiassa hän
keksi sanan atomi = kr. atomos). Eli
toisinsanoin kaikki ominaisuudet ja
aistihavainnot olisivat suoraan riippuvaisia
aineista ja niiden muodostamista
kokonaisuuksista. Esimerkkinä mansikka: kaikki
mitä koemme mansikassa, olisi lähtöisin aineen
ominaisuuksista jotka olisivat muodostuneet
aineen yhtyessä toisiin aineisiin, kunnes
lopputuloksena olisi mansikka. Ominaisuuksiin
luetaan mm. mansikan maku, väri, haju, pehmeys
ym. ym. Väitin aikoinani, että jumala on tietyllä
tavalla pelkkää ainetta ja hän kokonaisuudessaan
muodostaisi maailmankaikkeuden sisällyttäen
itseensä ihmiset ja eläimet ja kaiken muun mitä
on, joten olisimme jokainen osa jumalaa; tietyllä
tavalla olisimme kaikki jumalan lapsia ja kaikki
se mitä näemme olisi elävää ja todellista totta -
tässä tilanteessa tulisi hylätä skeptinen
ajattelutyyli ja ajatella sen sijaan että kaikki
mitä näemme on totta ja todellista; sekä
riippuvaista luonnonlaeista tai jumalasta.

ONGELMA:

Ongelmani on tällä hetkellä se, että en tiedä
kumpi teoria on tosi; vai onko kumpikaan?
Kumpikin teoria on yhtä mahdollinen totuus. Ne
eivät silti ole välttämättömiä totuuksia
selittämään maailman olemassaoloa -
skeptisismissä se ei selitä sitä että kuka
ajattelee ja kuka minä oikeasti olen, sillä
jotain on pakko olla jotta ajatukset olisivat
mahdollisia (Descartesiolainen "introspektio"
ajattelu tyyli "Cogito, ergo sum", myös Aurelius
Augustinus ajatteli näin.). Ei olisi mahdollista
epäillä maailman olemassaoloa ellei olisi sitä
joka epäilisi, tai jotain mikä
epäilisi/tiedostaisi olemassaolomme.
Selityksiähän voi olla monia. Voi olla että
maailman olemassaololle ei edes riitä yksi ja
ainut selitys. Esimerkiksi Darvinismi selittää
vain tuntemamme elämän synnyn, mutta ei silti
kajoa koko maailman syntyyn. Ainoa tosiseikka
skeptisismissä on se, että varmaa tietoa ei ole.
Järkevästi ajateltuna; eri havaintojen pohjalta
voimme kyllä todeta, että maailma on todellinen.
Tieteen ontologinen selitys on että maailma
muodostuu atomeista ja niiden kautta syntyneistä
yhdisteistä joiden johdosta aistihavainnot ovat
mahdollisia. (Parmenides tokaisi aikoinaan näin:
Olemattomasta ei tule olevaa ja olevasta ei tule
olematonta "tosin tuo on vähän arveluttava väite
mielestäni". "kehitti ontologian".). Mutta silti
taas tulee eteen sama ongelma/kysymys: entäpä jos
ne ovatkin vain havaintovirheitä; toisinsanoin
hyvin perusteltuja uskomuksia?

Vaikka kuinka oikeiksi havaintojaan (esim.
kuulemiaan/lukemiaan tietoja) luulisi ja vaikka
kuinka järkeviltä ne lopulta tuntuisivatkin esim.
aikoinaan oletettiin maapallon olevan litteä, ja
että maapallo on maailman keskus. Maapallon
oletettiin olevan maailmankaikkeuden keskus koska
kaikki muut taivaankappaleet näyttivät kiertävän
maata. Lopulta kuitenkin pystyttiin todistamaan,
että asia onkin aivan eritavalla. Tämä on
erittäin hyvä esimerkki havaintovirheistä.
Näitäkin havaintovirheitä on ollut aikoinaan
helppo uskoa vaikkakin nykyään ne kuulostavat jo
melko naurettavilta. Aikoinaan tuollaisten
vastaavien havaintovirheiden korjaajia saatettiin
tappaa, koska uskalsivat väittää muuta mitä
yleisesti ollaan oletettu oikeaksi (Galileo
Galilei "ei tosin tapettu"). Mitenköhän
nykyaikana suhtauduttaisiin vastaaviin
henkilöihin?

SAAKO OLLA ERI MIELTÄ ASIOISTA?

"(Tuomas Akvinolainen väitti aikoinaan, että
todellisuutta voidaan tutkia sekä filosofisesti
että teologisesti. Filosofia käyttää välineenään
järkeä, kun taas teologiassa lähdetään liikkeelle
Jumalan ilmoituksesta, jonka usko ottaa vastaan.)
Järki ei kykene selittämään uskon asioita, eikä
usko pysty selittämään järjen asioita. Silti
järki ja usko eivät ole ristiriidassa keskenään."

Tietämistä on neljänlaista (Tiedon teesit.).

- 1. Tietoa, jonka voi itse tietää mutta muut
eivät voi sitä tietää - yleensä tämä tarkoittaa
uskontoa tai jotakin sellaista tietoa jota ei ole
muille tuotu ilmi syystä tai toisesta ja johon ei
voida uskoa ellei sitä itse pystytä kokemaan.

- 2. Tietoa, jota itse ei voi tietää, mutta muut
voivat sen tietää. - Tämä on esimerkiksi tietoa,
jota ateisti ei voi tietää Jumalasta, mutta sen
sijaan uskovat tietävät.

- 3. Muut tietävät ja tiedän myös itse. - Tämä
on tietoa, jonka kaikki tietävät. Tämä on
yksinkertaista tai itsestään selvää tietoa jota
ei voida kumota - uskontoon katsomatta.

- 4. Minä en tiedä, eikä tiedä kukaan muukaan.
Tämä on yleensä tietoa, jos puhutaan
yliluonnollisesta kuten esimerkiksi kuolemasta -
sen jälkeisistä tapahtumista. Näistä tapahtumista
ei voida tietää varmasti mitään. Ei ateistit sen
paremmin kuin uskovaisetkaan. (Tämä kohta vastaa
lähes jokaiseen esittämääsi kysymykseen.)

Näiden neljän "tiedon teesin" mukaan on
todellakin mahdotonta olla joka asiasta samaa
mieltä. Paras mahdollinen vaihtoehto olisi
tietysti, jos voisimme olla joka asiasta samaa
mieltä, mutta se on mahdotonta. Sodatkin olisivat
mahdottomia, jos olisimme samaa mieltä koko
maailmassa, emmekä vain aluekohtaisesti.

Oliko tässä riittävästi vastauksia kysymyksiisi?
Anteeksi, että en jaksanut kirjoittaa tuota
kaikkea uudestaan vaan lainasin eräitä vanhoja
tekstejäni ja yhdistin ne sopivasti
asiayhteyteen. Voi olla, että ne eivät oikein
natsaa yhteen keskenään, mutta kuitenkin sama
asia niihin sisältyy ja niistä löytyy
jonkinlaiset vastaukset kysymyksiisi, jos ne vain
löydät kaiken seasta, etkä pyri heti kumoamaan
niitä Jumalan sanalla vaan katsot asiaa
kokonaisuutenaan ja avoimin mielin. Enemmänkin
minulla olisi noita tekstejä ollut (noin 76
sivua), mutta mietin, että et kuitenkaan jaksaisi
niitä kaikkia lävitse lukea (jos jaksat
näitäkään).

Oli tosi mielenkiintoinen kirjoitus ja käsitteli
monia pohdituttanuttneita aiheitta.

Erityisesti:

jos Lumala loi ihmisen, niin miksi Hän sen teki?
Miksi oli luotava ihminen kulkemaan "vaivassa ja
kieltäymisessa" paratiisin portille? Toisia uhkaa
jopa kadotus! Oliko ajatus panna toimeen
jonkinmoiset "sakbat".

Ja vieläpä "omaksi kuvakseen". Kuka on sanonut,
että Jumala on ihmisen kaltainen, peräti kuva? Ja
miksi ihminen oli luotava Jumalan
kuvaksi "kumartamaan Herraa"?! Entäpä eläimet!!!

Onko Jumala maan Jumala vai koko
maailmankaikkeuden Jumala. Miksi elämä luotiin
Tellukselle eikä jonnekin muualla/myös muualle?

Miksi Vanha Testamenti käsittelee lähinnä
palestiinaa ja on paljolti juutalaisten
historiaa. Eiko Jumala antaessaan
vanhatestamenttilaisia julituksiaan, tullut
ajatelleeksi, että ihmisiä oli tuohon aikaan jo
eri pulilla maailmaa? Esiintyiko Jumala myös
muille, kuin palestiinalaisjuutalaisille, ja mitä
tästä tiedämme?

Vastaamattomia kysymyksiä voidaan esittää vaikka
miten pajon. Elämän synty on lopulta arvoitus.
Aineiden kemiallisia rektioita voidaan ymmärtää,
mutta elämän alkaminen ja elämän halu lisääntyä,
sisältää yliluonnollisuuta.

Salaperäinen elämän alkaminen evoluution
alkyräjähdyksessä toi mukanaan myös kuoleman
ongelman. Onko elään tarkoitus lopulta vain elämä
jatkaminen, geeniperimän siirto. Mikä silloin
jääkään kuoleman tarkoitukseksi?

Uskonnoissa on ratkaisumalleja em. vuosituhansia
ihmisiä mietityttäneisiin kysymyksiin. Niitäkin
ihmisiä, joilla kristinuskosta ei mitään tietoa
ollut ja joille ei jostain syystä suotu israelin
kansan kaltaista jumalallista erityiskohtelua.

Minusta Raamattu siältää aivan uskomattoman
määrän symboliikkaa, josta löytyy yhtymäkohtia
nykypäiviinkin. Se sisältää valtavan syvällistä
elämän viisautta ja elämisen ohjeita
(samankaltaisia toki löytyy muualtakin). Raamattu
on ollut ja on edelleenkin hyvin radikaali
kokoelma. Voi olla, eteivät sen tiukat soveltajat
ole yhtä radikaaleja.

Raamattu on kuitenkin ihmisten kirjoittama ja
sitä tulkitsevat ihmiset, oikein tai väärin.
Historia osoittaa, etä raamattua on voitu käyttää
sekä pahassa että hyvässä. Luterilaisessa
maailmassa ihmisellä on oma suhde Jumalaansa.
Pidetään se kunnossa.

Äijä -85 kirjoitti:

> Aika paljon sinusta on nämä tekstisi kertonut
ja
olen jokseenkin surullinen siitä "sattuman"
virrasta, jonka luulet maailmassa vaikuttavan.
Sattumalla ei ole suunnitelmaa eikä järkeä.

Voitko perustella tarkemmin. Jos sinä sanot
näin; "En kerta kaikkiaan jaksa lukea…", niin
minä sanon, että en kerta kaikkiaan jaksa
noteerata sinua mitenkään, jos et pysty
kommenttejasi järkeenkäyvästi todistamaan taikka
edes perustelemaan niitä jotenkin. Itse en edes
viitsi vaivautua kirjoittamaan mitään, ellen
pysty "edes jotenkuten" perustelemaan taikka
vetoamaan kirjoittamaani asiaa johonkin
yleispätevään tietoon. Mitä iloa on asioista, jos
ei tiedä yhtään mihin ne perustuvat.

En pyydä sinulta mitään tieteellistä selvitystä,
miksi tekstissäni mainitsemani asiat ovat
virheellisiä yms. mutta jos olisit pystynyt edes
kertomaan sen syyn, miksi olet sitä mieltä mitä
olet niin olisin saanut edes jonkin näköisen
kuvan siitä mitä ajat takaa. Mutta etpä taida
siihen pystyä. =(


> Totuus ei löydy tutkimalla, vaan uskomalla.

Jep. Tieto on hyvin perusteltua uskomista.

Eikö siis ole näin, että tekstisi heijastaa sitä
mielettömyyttä, että kaikki olisi itsestään
syntynyt sattuman voimasta?

Katso ympärillesi ja kysy, miten on mahdollista
tyhjyydestä syntyä kaikki tämä?

Olet varmaan monessakin asiassa tehnyt oikeita
johtopäätöksiä, mutta älä sulje pois sitä
mahdollisuutta, ettei korkeampi voima olisi
vaikuttamassa.

Pakana(M) kirjoitti:

Kaizu, etkö ymmärrä, että voit hakea noita juttuja
useampia eri ikkunoihin, ja sitten
off-line-tilassa kaikessa rauhassa lukea niitä ja
vastailla. Laitat sitten menemään ryöppynä vaikka
useammankin vastauksen. Säästät pitkän pennin
paikallisverkkomaksuissa, jos sinulla on sellainen
systeemi.

Kiitos vihjeestä. Se on vaan aina uusi 50 p, joka
menee, kun yhteyden avaa. Sillä 50 p ehtii
surffaamaan hyvinkin puoli tuntia. Vaikea siis
tietää, koska kannattaa ottaa offline, varsinkin,
kun kättelyyn tuhrautuu taas aikansa.

Täytyy silti ottaa vinkistä vaari, mutta olen
silti sitä mieltä, että tekstejä ei olisi syytä
pidentää älytttömän pitkiksi. Äijällä ei ole
oikein kappalejaotteluakan, joten kun huomaa
tekstin pituuden, niin turhautuu.

Kaizu kirjoitti:

Eikö siis ole näin, että tekstisi heijastaa sitä
mielettömyyttä, että kaikki olisi itsestään
syntynyt sattuman voimasta?

Katso ympärillesi ja kysy, miten on mahdollista
tyhjyydestä syntyä kaikki tämä?

Olet varmaan monessakin asiassa tehnyt oikeita
johtopäätöksiä, mutta älä sulje pois sitä
mahdollisuutta, ettei korkeampi voima olisi
vaikuttamassa.

Missään ei käsittääkseni ole sanottu, että tämä
kaikki olisi syntynyt tyhjyydestä. Vain
luomiskertomus lähtee siitä oletuksesta, että
kerran oli tyhjää.

Pakana(M) kirjoitti:

Missään ei käsittääkseni ole sanottu, että tämä
kaikki olisi syntynyt tyhjyydestä. Vain
luomiskertomus lähtee siitä oletuksesta, että
kerran oli tyhjää.

Big Bang teoria ei sulje pois Jumalaa. Uskotko
siihen? Jos uskot, niin mistä aine tuli?

Kaizu kirjoitti:

Big Bang teoria ei sulje pois Jumalaa. Uskotko
siihen? Jos uskot, niin mistä aine tuli?

Ei minun tarvitse selittää sitä, mistä aine tuli.
Ei minun edes tarvitse todistaa, että Jumalaa ei
olisi tai olisi. Se, että minä en voi selittää
maailman syntyä, ei todista mitään Jumalasta. En
osaa selittää edes perhosentoukan muuttumista
perhoseksi. Sekään ei todista, että Jumalan pitää
taikoa toukka perhoseksi.

Pakana(M) kirjoitti:

Ei minun tarvitse selittää sitä, mistä aine tuli.
Ei minun edes tarvitse todistaa, että Jumalaa ei
olisi tai olisi. Se, että minä en voi selittää
maailman syntyä, ei todista mitään Jumalasta. En
osaa selittää edes perhosentoukan muuttumista
perhoseksi. Sekään ei todista, että Jumalan pitää
taikoa toukka perhoseksi.

Sanot, että sinun ei tarvitse selittää, etteikö
Jumalaa ole. Sitä olet mielestäni pelkästään
tehnyt.

kissa kirjoitti:

Minulle on muodostunut käsitys, että Kaizu olisi
seurakuntanuori. Miten on?

kissa

.

Kaizu kirjoitti:

Eikö siis ole näin, että tekstisi heijastaa sitä
mielettömyyttä, että kaikki olisi itsestään
syntynyt sattuman voimasta?

Katso ympärillesi ja kysy, miten on mahdollista
tyhjyydestä syntyä kaikki tämä?

Olet varmaan monessakin asiassa tehnyt oikeita
johtopäätöksiä, mutta älä sulje pois sitä
mahdollisuutta, ettei korkeampi voima olisi
vaikuttamassa.

> Eikö siis ole näin, että tekstisi heijastaa
sitä mielettömyyttä, että kaikki olisi itsestään
syntynyt sattuman voimasta?

Ei ei ja ei. Syy seuraus suhde lähti liikkeelle
vasta, kun oli jotakin mistä se saattoi lähteä
liikkeelle. Kaiken oli oltava valmista ennen kuin
tapahtumien sarja saattoi lähteä käyntiin. Vasta
alkuräjähdyksestä lähti liikkeelle uusi "syy
seuraus" suhde aalto joka tuhosi sitä ennen
vallinneen todellisuuden alleen. On tietysti
jokin syy sillekin, miksi ylipäätään alkuräjähdys
tapahtui. On kyllä melkoinen kysymys
pohdittavaksi, miksi ennen alkuräjähdystä ollut
todellisuus ja silloinen "vanha" maailma ja
silloiset galaksit, planeetat ja muut
taivaankappaleet kasaantuivat yhdeksi
jättimäiseksi palloksi ja lopulta räjähtivät
taivaan tuuliin. Pallon massa kasvoi liian
suureksi kestääkseen omaa painoaan. Keskustassa
olleet atomit eivät kestäneet puristusta ja
syntyi valtaisa ydinräjähdys. Uusi aika oli
alkanut ja uutta maailmaa syntyi valonnopeudella.
(Näin lyhyesti sanottuna)

Tästä "nykyajan" ensimmäisestä tapahtumasta lähti
nykyinen syy seuraus suhde liikenteeseen. Se
mistä todella alkujaan on kaikki syntynyt - jopa
ennen alkuräjähdystä vallinneita todellisuuksia
ja maailmoja - on täysi arvoitus. Mutta kunhan
ensin aine oli aikoinaan saatu maailmaan niin
kaikki kyllä rullasi omaa kulkuaan eteenpäin,
ilman, että sitä tarvitsisi todistella mitenkään
yliluonnollisilla tapahtumilla. Kaikelle oli sen
jälkeen syy ja sen seuraus, joka lopulta johtaa
samaan pisteeseen, eli siihen, että maailma
jälleen lopulta romahtaa ja kasaantuu uudeksi
alkuräjähdykseksi. Ei tarvitse kuin muutaman
tähden yhtyä toisiinsa, jotta ne jaksavat vetää
itseensä muut lähi planeetat ja muut pienemmät
tähdet ja täten muodostaen itsestään yhä isomman
ja voimakkaamman voimakentän, joka vettä yhä
kaukaisempia tähtiä puoleensa. Lopulta tähti
kasvaa ja kasvaa vetämällä uusia tähtiä itseensä
ja lopulta se on niin suuri, että räjähtää. (Huh,
mitäköhän paskaa minäkin nyt puhun. HE HE HEE) No
joo, ehkäpä minun fysiikallani tuo ei ole
mahdollista, pikimmiten fantasiaa.

> Katso ympärillesi ja kysy, miten on mahdollista
tyhjyydestä syntyä kaikki tämä?

Sitä en tiedä, mistä aine on tullut. Sitä kun ei
tiedä kukaan. Toisin sanoin, mistä on tullut
energia. Energia on ensimmäinen ongelma, kun
pohditaan mistä kaikki on muodostunut. Aine on
yksi energian muoto.

> Olet varmaan monessakin asiassa tehnyt oikeita
johtopäätöksiä, mutta älä sulje pois sitä
mahdollisuutta, ettei korkeampi voima olisi
vaikuttamassa.

En ole koskaan niin väittänytkään. Se on yksi
mahdollisuus monien joukossa, mutta
ensisijaisesti pyrin kyllä löytämään loogisempia
ja johdonmukaisempia ratkaisuja maailman
ihmeellisyyksiin. Minun on pakko myöntää, että en
osaa mitenkään selittää sitä, miten maailmassa
oleva energia ja aines ovat saaneet alkunsa, enkä
tiedä kuinka monta kertaa maailma on tuhoutunut
ja taas uudelleen järjestäytynyt alkuräjähdyksen
kaltaisissa supernovissa. Nykyisen tietämyksen
mukaan on kyllä madollista, että ainehiukkasia
voi muodostua tyhjästä, mutta siihen vaaditaan
hirveästi energiaa. (tarkemmin en osaa selittää,
kun ei ole minun alaani tuo kvanttifysiikka)
Toisin sanoin voin myös kysyä, mikä on tyhjyyttä?
Käsitän itse tyhjyyden eräänlaiseksi taustaksi,
jonka päälle kaikki lopulta rakentuu. Se on kuin
taulussa maisema, joka on varsinaisen kuvan
takana, mutta joka ei silti kuitenkaan ole
tyhjyyttä. Siis mitä on tyhjyys, joka vallitsee
maailmassa kaikkialla, mitä on tyhjyys, jossa
leijailemme? Eri taivaankappaleet ja planeetat
ovat kuin pölyä ilmassa, tyhjyydessä leijailevia
omia systeemejään.

---------------------------------------------

> …Äijällä ei ole oikein kappalejaotteluakaan,
joten kun huomaa tekstin pituuden, niin
turhautuu….

Tuota noista kappalejaoista sanoisin sen verran,
että kun kirjoitan näitä juttujani yleensä
Wordillä, niin tuo kappalejako tuppaantuu
venymään liian pitkäksi tänne Suomi24.nettiin.
Wordissä kappalejaot ovat mielestäni kohdallaan.
Täällä en näitä tekstejäni enää jaksa alkaa
muuntelemaan. Se on aina sama juttu, kun
kirjoittaa tekstinkäsittelyohjelmalla, että
kappaleet venyvät hervottoman pitkiksi ja
kelloakaan ei jaksa aina seurata, kunhan vain
kirjoittaa ja kirjoittaa sen enempiä miettimättä
niin tekstit ovat yleensä aina norsun kokoisia.
Että anteeksi nyt vain Herra Kaizu, kun tämä asia
sinua niin häiritsee.

Äijä-85 kirjoitti:

> Eikö siis ole näin, että tekstisi heijastaa
sitä mielettömyyttä, että kaikki olisi itsestään
syntynyt sattuman voimasta?

Ei ei ja ei. Syy seuraus suhde lähti liikkeelle
vasta, kun oli jotakin mistä se saattoi lähteä
liikkeelle. Kaiken oli oltava valmista ennen kuin
tapahtumien sarja saattoi lähteä käyntiin. Vasta
alkuräjähdyksestä lähti liikkeelle uusi "syy
seuraus" suhde aalto joka tuhosi sitä ennen
vallinneen todellisuuden alleen. On tietysti
jokin syy sillekin, miksi ylipäätään alkuräjähdys
tapahtui. On kyllä melkoinen kysymys
pohdittavaksi, miksi ennen alkuräjähdystä ollut
todellisuus ja silloinen "vanha" maailma ja
silloiset galaksit, planeetat ja muut
taivaankappaleet kasaantuivat yhdeksi
jättimäiseksi palloksi ja lopulta räjähtivät
taivaan tuuliin. Pallon massa kasvoi liian
suureksi kestääkseen omaa painoaan. Keskustassa
olleet atomit eivät kestäneet puristusta ja
syntyi valtaisa ydinräjähdys. Uusi aika oli
alkanut ja uutta maailmaa syntyi valonnopeudella.
(Näin lyhyesti sanottuna)

Tästä "nykyajan" ensimmäisestä tapahtumasta lähti
nykyinen syy seuraus suhde liikenteeseen. Se
mistä todella alkujaan on kaikki syntynyt - jopa
ennen alkuräjähdystä vallinneita todellisuuksia
ja maailmoja - on täysi arvoitus. Mutta kunhan
ensin aine oli aikoinaan saatu maailmaan niin
kaikki kyllä rullasi omaa kulkuaan eteenpäin,
ilman, että sitä tarvitsisi todistella mitenkään
yliluonnollisilla tapahtumilla. Kaikelle oli sen
jälkeen syy ja sen seuraus, joka lopulta johtaa
samaan pisteeseen, eli siihen, että maailma
jälleen lopulta romahtaa ja kasaantuu uudeksi
alkuräjähdykseksi. Ei tarvitse kuin muutaman
tähden yhtyä toisiinsa, jotta ne jaksavat vetää
itseensä muut lähi planeetat ja muut pienemmät
tähdet ja täten muodostaen itsestään yhä isomman
ja voimakkaamman voimakentän, joka vettä yhä
kaukaisempia tähtiä puoleensa. Lopulta tähti
kasvaa ja kasvaa vetämällä uusia tähtiä itseensä
ja lopulta se on niin suuri, että räjähtää. (Huh,
mitäköhän paskaa minäkin nyt puhun. HE HE HEE) No
joo, ehkäpä minun fysiikallani tuo ei ole
mahdollista, pikimmiten fantasiaa.

> Katso ympärillesi ja kysy, miten on mahdollista
tyhjyydestä syntyä kaikki tämä?

Sitä en tiedä, mistä aine on tullut. Sitä kun ei
tiedä kukaan. Toisin sanoin, mistä on tullut
energia. Energia on ensimmäinen ongelma, kun
pohditaan mistä kaikki on muodostunut. Aine on
yksi energian muoto.

> Olet varmaan monessakin asiassa tehnyt oikeita
johtopäätöksiä, mutta älä sulje pois sitä
mahdollisuutta, ettei korkeampi voima olisi
vaikuttamassa.

En ole koskaan niin väittänytkään. Se on yksi
mahdollisuus monien joukossa, mutta
ensisijaisesti pyrin kyllä löytämään loogisempia
ja johdonmukaisempia ratkaisuja maailman
ihmeellisyyksiin. Minun on pakko myöntää, että en
osaa mitenkään selittää sitä, miten maailmassa
oleva energia ja aines ovat saaneet alkunsa, enkä
tiedä kuinka monta kertaa maailma on tuhoutunut
ja taas uudelleen järjestäytynyt alkuräjähdyksen
kaltaisissa supernovissa. Nykyisen tietämyksen
mukaan on kyllä madollista, että ainehiukkasia
voi muodostua tyhjästä, mutta siihen vaaditaan
hirveästi energiaa. (tarkemmin en osaa selittää,
kun ei ole minun alaani tuo kvanttifysiikka)
Toisin sanoin voin myös kysyä, mikä on tyhjyyttä?
Käsitän itse tyhjyyden eräänlaiseksi taustaksi,
jonka päälle kaikki lopulta rakentuu. Se on kuin
taulussa maisema, joka on varsinaisen kuvan
takana, mutta joka ei silti kuitenkaan ole
tyhjyyttä. Siis mitä on tyhjyys, joka vallitsee
maailmassa kaikkialla, mitä on tyhjyys, jossa
leijailemme? Eri taivaankappaleet ja planeetat
ovat kuin pölyä ilmassa, tyhjyydessä leijailevia
omia systeemejään.

---------------------------------------------

> …Äijällä ei ole oikein kappalejaotteluakaan,
joten kun huomaa tekstin pituuden, niin
turhautuu….

Tuota noista kappalejaoista sanoisin sen verran,
että kun kirjoitan näitä juttujani yleensä
Wordillä, niin tuo kappalejako tuppaantuu
venymään liian pitkäksi tänne Suomi24.nettiin.
Wordissä kappalejaot ovat mielestäni kohdallaan.
Täällä en näitä tekstejäni enää jaksa alkaa
muuntelemaan. Se on aina sama juttu, kun
kirjoittaa tekstinkäsittelyohjelmalla, että
kappaleet venyvät hervottoman pitkiksi ja
kelloakaan ei jaksa aina seurata, kunhan vain
kirjoittaa ja kirjoittaa sen enempiä miettimättä
niin tekstit ovat yleensä aina norsun kokoisia.
Että anteeksi nyt vain Herra Kaizu, kun tämä asia
sinua niin häiritsee.

> Katso ympärillesi ja kysy, miten on mahdollista
tyhjyydestä syntyä kaikki tämä?

Sitä en tiedä, mistä aine on tullut. Sitä kun ei
tiedä kukaan. Toisin sanoin, mistä on tullut
energia. Energia on ensimmäinen ongelma, kun
pohditaan mistä kaikki on muodostunut. Aine on
yksi energian muoto.

> Olet varmaan monessakin asiassa tehnyt oikeita
johtopäätöksiä, mutta älä sulje pois sitä
mahdollisuutta, ettei korkeampi voima olisi
vaikuttamassa.

>En ole koskaan niin väittänytkään. Se on yksi
mahdollisuus monien joukossa, mutta
ensisijaisesti pyrin kyllä löytämään loogisempia
ja johdonmukaisempia ratkaisuja maailman
ihmeellisyyksiin. Minun on pakko myöntää, että en
osaa mitenkään selittää sitä, miten maailmassa
oleva energia ja aines ovat saaneet alkunsa, enkä
tiedä kuinka monta kertaa maailma on tuhoutunut
ja taas uudelleen järjestäytynyt alkuräjähdyksen
kaltaisissa supernovissa. Nykyisen tietämyksen
mukaan on kyllä madollista, että ainehiukkasia
voi muodostua tyhjästä, mutta siihen vaaditaan
hirveästi energiaa.<

Jos siis hetkeäkään epäilet Jumalan olevan
olemassa, niin älä ihmettele, jos et voi Häneen
uskoa. Kukaan ei voi uskoa Jumalaan, ellei Jumala
laita häneen sitä uskoa ja sitä taas pitää
pyytää, koska Jumala ei väkisin rakasta.

Raamatussa sanotaan, että Sanansa voimalla Hän
ylläpitää kaikkea. Se on se energia, eli voima,
jonka Jumala antaa muuttaessaan energian aineeksi.

Kappalejaottelukommentti hyväksytty.

Jos totuutta etsit, sen myös löydät Raamatun
lupausten mukaisesti. Meni minullakin siihen 12v.

Kaizu kirjoitti:

> Katso ympärillesi ja kysy, miten on mahdollista
tyhjyydestä syntyä kaikki tämä?

Sitä en tiedä, mistä aine on tullut. Sitä kun ei
tiedä kukaan. Toisin sanoin, mistä on tullut
energia. Energia on ensimmäinen ongelma, kun
pohditaan mistä kaikki on muodostunut. Aine on
yksi energian muoto.

> Olet varmaan monessakin asiassa tehnyt oikeita
johtopäätöksiä, mutta älä sulje pois sitä
mahdollisuutta, ettei korkeampi voima olisi
vaikuttamassa.

>En ole koskaan niin väittänytkään. Se on yksi
mahdollisuus monien joukossa, mutta
ensisijaisesti pyrin kyllä löytämään loogisempia
ja johdonmukaisempia ratkaisuja maailman
ihmeellisyyksiin. Minun on pakko myöntää, että en
osaa mitenkään selittää sitä, miten maailmassa
oleva energia ja aines ovat saaneet alkunsa, enkä
tiedä kuinka monta kertaa maailma on tuhoutunut
ja taas uudelleen järjestäytynyt alkuräjähdyksen
kaltaisissa supernovissa. Nykyisen tietämyksen
mukaan on kyllä madollista, että ainehiukkasia
voi muodostua tyhjästä, mutta siihen vaaditaan
hirveästi energiaa.<

Jos siis hetkeäkään epäilet Jumalan olevan
olemassa, niin älä ihmettele, jos et voi Häneen
uskoa. Kukaan ei voi uskoa Jumalaan, ellei Jumala
laita häneen sitä uskoa ja sitä taas pitää
pyytää, koska Jumala ei väkisin rakasta.

Raamatussa sanotaan, että Sanansa voimalla Hän
ylläpitää kaikkea. Se on se energia, eli voima,
jonka Jumala antaa muuttaessaan energian aineeksi.

Kappalejaottelukommentti hyväksytty.

Jos totuutta etsit, sen myös löydät Raamatun
lupausten mukaisesti. Meni minullakin siihen 12v.

> Raamatussa sanotaan, että Sanansa voimalla Hän
ylläpitää kaikkea. Se on se energia, eli voima,
jonka Jumala antaa muuttaessaan energian
aineeksi.

Niin, voi olla. Mutta silti se on vain
mahdollisuus monien joukossa.

Ei voi olla totta. Mitä ihmeen pullamössö kansaa
täällä oikein käy? Tuossa pisimmässä tekstissäni
on noin kolme sivua tekstiä. Itse luen noin 20
sivua tekstiä päivässä plus päivän lehdet, joihin
kuuluvat muun muassa Ilta-Sanomat, turkulainen ja
hesari. Lisäksi kirjoitan itse suurin piirtein
saman verran ja sinä ruinaat, että et jaksa
lukea.

Kyllä on maailma mallillaan.

Äijä -85 kirjoitti:

Ei voi olla totta. Mitä ihmeen pullamössö kansaa
täällä oikein käy? Tuossa pisimmässä tekstissäni
on noin kolme sivua tekstiä. Itse luen noin 20
sivua tekstiä päivässä plus päivän lehdet, joihin
kuuluvat muun muassa Ilta-Sanomat, turkulainen ja
hesari. Lisäksi kirjoitan itse suurin piirtein
saman verran ja sinä ruinaat, että et jaksa
lukea.

Kyllä on maailma mallillaan.

Hieno homma että jatkat 'sivistää' itseäsi
lukemalla niin paljon... Voi olla että oon
pullamössöä kun en jaksa lukee ylipitkiä juttuja
mutta mun mielestä vaan lyhyillä ja ytimekkäillä
mielipiteillä on enemmän paino arvoa täällä kuin
pitkillä mutta sehän on vain mun mielipide.

ja muille pilkatuille, minullekin:"Ja ennen
kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivänä
tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka
vaeltavat omien himojensa mukaan."(2.Piet.3:3)
Amen!

P.s. Jatka vaan hyvä mies kirjoituksiasi, jotka
ei mielestäni loukkaa ketään vaan päinvastoin
kannustavat ihmistä uskomaan Isä Jumalan
hyvyyteen ja rakkauteen. Siunausta...

INRI kirjoitti:

ja muille pilkatuille, minullekin:"Ja ennen
kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivänä
tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka
vaeltavat omien himojensa mukaan."(2.Piet.3:3)
Amen!

P.s. Jatka vaan hyvä mies kirjoituksiasi, jotka
ei mielestäni loukkaa ketään vaan päinvastoin
kannustavat ihmistä uskomaan Isä Jumalan
hyvyyteen ja rakkauteen. Siunausta...

Kiitän nöyrästi ja osoitan muitta mutkitta
kiitokset ohitseni Jeesukselle.

Siunauksia itsellesikin.