Tämä on siis suunnattu lähinnä "uskoville", miksei myöskin "tapakristityille".
"Anna meille meidän syntimme anteeksi
niin kuin mekin anteeksi annamme niille
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"
Niin kuin mekin anteeksi annamme. Emme voi siis ainoastaan pyytää Jumalalta, vaan myös meidän tulee jotain antaa: anteeksi lähimmäisellemme. Suurta röyhkeyttä mielestäni osoittaa se, että monet ihmiset ohittavat tämän rukoilijaan itseensä kohdistuvan vaatimuksen tässä Jeesuksen meille opettamassa rukouksessa. Täytyisi itse osata antaa anteeksi osaksensa tulleet vääryydet jotta voi saada omat syntinsä anteeksi. Ikään kuin "samalla mitalla". Minulle näillä sanoilla _rukoileminen_ on mahdotonta, mikäli itse en ole kyennyt itseäni "vastaan rikkoneelle" anteeksi antamaan.
Mitä ajatuksia tämä kohta ja tulkinta - ja Isä meidän rukous yleensä - sinussa herättää? Asialliset kannanotot ja mielellään kirjoittajan OMAT ajatukset ovat tervetulleita!
"Anna meille meidän syntimme anteeksi
niin kuin mekin anteeksi annamme niille
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"
Niin kuin mekin anteeksi annamme. Emme voi siis ainoastaan pyytää Jumalalta, vaan myös meidän tulee jotain antaa: anteeksi lähimmäisellemme. Suurta röyhkeyttä mielestäni osoittaa se, että monet ihmiset ohittavat tämän rukoilijaan itseensä kohdistuvan vaatimuksen tässä Jeesuksen meille opettamassa rukouksessa. Täytyisi itse osata antaa anteeksi osaksensa tulleet vääryydet jotta voi saada omat syntinsä anteeksi. Ikään kuin "samalla mitalla". Minulle näillä sanoilla _rukoileminen_ on mahdotonta, mikäli itse en ole kyennyt itseäni "vastaan rikkoneelle" anteeksi antamaan.
Mitä ajatuksia tämä kohta ja tulkinta - ja Isä meidän rukous yleensä - sinussa herättää? Asialliset kannanotot ja mielellään kirjoittajan OMAT ajatukset ovat tervetulleita!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jatkona edelliseen kysymykseen kysyn asiasta
jotain tietäviltä, että kumpi on OIKEASTI parempi
suomennos, "velka" vai "synti",
isä-meidän-rukouksessa? Ennenhän oli käytössä
muoto, "Anna meille meidän velkamme...". Kysymys
on aika oleellinen lauseen ymmärtämisen kannalta.
Kyse on todellakin alkukielessä "velasta" eikä
"synnistä" ja selitän tuon raamatunkohdan
perusajatuksen tässä:
Tuo kyseinen velka ei siis ole "syntivelkaa",
vaan jotakin muuta velkaa. Me kaikki tiedämme,
mitä on syntivelka ja miten se kasvaa.
Syntivelkaa (karmaa) voi kasvattaa tekemällä
syntiä ja sitä voi pienentää pyytämällä
vääryyksiä anteeksi tai kärsimällä niiden
seurauksia. Entä sitten karman vastakohta dharma
eli hyve? Sitä voi kasvattaa palvelemalla ja
auttamalla muita ajatuksilla, sanoilla ja
teoilla. Sitä kasvattavat myös rukous, katumus ja
Jumalan sanan tutkiminen. Entä, voiko dharma
pienentyä? Kyllä voi. Siinä kun karma pienenee
kärsimyksellä, niin karman vastakohta dharma
pienenee kärsimyksen vastakohdalla eli
onnellisilla kokemuksilla. Kristinuskon
erikoisuus on kuitenkin siinä, että
vanhurskautettu ihminen saa Isältä etukäteen
anteeksi kaiken tulevan dharmavelkansa. Mikäli
hän pysyy anteeksiantavassa suhteessa
lähimmäisiinsä, niin elämän onni ja ilo eivät
hänen dharmaansa pienennä:
"Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin
annamme anteeksi niille, jotka ovat meille
velassa." (Matt.6:12)
Vanhassa liitossa tätä mahdollisuutta ei ollut,
ja siksi asketismi oli totuudenetsijän elämässä
tärkeä asia. Dharmaa ei saanut pienentää. Uudessa
liitossa asketismi ei enää ole tarpeen. Jeesus
sanoo:
"Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen
elämän." (Joh.10:10)
Isä meidän- rukouksessa (Matt.6:11-13) otetaan
huomioon kaikki edellä mainitut pyhityselämän
neljä taistelurintamaa:
"Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen
leipämme." (dharma kasvaa)
"Ja anna meille velkamme anteeksi," (dharma ei
pienene)
"niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka
ovat meille velassa." (karma pienenee)
"Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan
päästä meidät pahasta." (karma ei kasva)
Perinteisesti tiedämme, että uskoon tullut
kristitty väittää usein kokevansa
vanhurskautuksen yhteydessä jonkinlaisen syntien
eli karman anteeksisaamisen. Tässä on kuitenkin
olemassa pieni väärinkäsitys. Kuten edellä olemme
nähneet, niin vanhurskautuksen anteeksianto
koskee siis dharmaa eikä karmaa. Karman
vähentäminen ei kuulu vanhurskautukseen, vaan
sitä seuraavaan pyhityselämään. Karma eli sarks
on edelleen kiinni myös kristityn sielussa.
Lainaamme uskonpuhdistajaamme Martti Lutheria:
"Hurskaat ovat osaksi vanhurskaita ja osaksi
syntisiä." ..." Emme ole vielä uskon kautta
kokonaan terveitä, vaan parannettavina olevia.
Samarialainen on alkanut parantaa rosvojen käsiin
joutunutta. Haava ei siksi ole vielä kokonaan
parantunut, vaan vaivaa vielä meitä. Meissä on
siten kumpikin, synti ja vanhurskaus, ei
kuitenkaan samassa määrässä, vaan erilaisessa.
Usko sotii syntiä ja perkeleen viettelyksiä
vastaan, eikä synti siten hallitse korkeammassa
määrässä...Synti sotii uskoa vastaan, mutta ei
voita sitä, ja siksi se on olemassa vähemmässä
määrässä"..."Olemme saaneet vasta vain Hengen
esikoislahjan, emme vielä täyteyttä, ja synnin
jäännökset ovat edelleen meissä, emmekä pidä
lakia täydellisesti. Mutta sitä ei Kristukseen
uskovalle lueta syyksi"..."Usko on tosin
muodollinen vanhurskaus mutta se ei ole riittävä,
koska uskoon tulon jälkeen (meissä) on jäljellä
lihassa olevaa syntiä...On sentähden
välttämätöntä, että lisäksi tulee vanhurskauden
toinen puoli, joka sen tekee täydelliseksi, ja se
on jumalallinen hyväksilukeminen" ..."On mitä
varminta, että olemme osaksi vanhurskaita ja
osaksi syntisiä. Me kannamme näet mukanamme
lihaa, joka on isältämme Adamilta saadun
perisynnin tahraama...Me olemme kokonaan pyhiä ja
vanhurskaita hyväksilukemisen johdosta, koska
syntiä ei lueta meille syyksi"..."Koska siis
uskon kautta on pantu alulle vanhurskaus ja lain
täyttämys, sen vuoksi ei Kristuksen tähden, johon
usko pitäytyy, lueta syyksi jäljellä olevaa
syntiä eikä puuttuvaa lain täyttämystä. Sillä
synnyttyään usko pitää huolenansa jäljellä olevan
synnin karkoittamisen lihasta kaikenlaisilla
ahdistuksilla, vaivoilla ja lihan kiduttamisilla,
niin että Jumalan laki miellyttäisi ja tulisi
täytetyksi, ei vain hengessä ja sydämessä, vaan
myös lihassa, joka yhä vielä vastustaa uskoa ja
henkeä, niin kuin Room.7:22:ssa sattuvasti
kuvataan. Niin muodoin on, jos katsot uskoa, laki
täytetty, synnit tehty voimattomiksi eikä mitään
lakia ole enää jäljellä: mutta jos katsot lihaa,
jossa ei ole mitään hyvää, niin sinun on pakko
tunnustaa, että nekin ovat syntisiä, jotka ovat
vanhurskautettuja hengessä uskon kautta." (kts.
Hebr.12:9-10)
Jos vedämme yhteen edellä mainitut lainaukset,
niin Luther tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä,
että vanhurskautuksen kannalta katsottuna
kristitty on Kristuksessa (yliminässään) kokonaan
vanhurskas ja itsessään (alemmassa
persoonallisuudessaan) kokonaan syntinen.
Pyhityksen eli elämänvanhurskauden kannalta hän
sen sijaan on osaksi vanhurskas ja osaksi
syntinen, koska tällöin häntä tarkastellaan
kokonaisuutena, jossa on henki, sielu ja ruumis.
Hänen sielussaan on edelleen olemassa liha
(sarks). Sitä ei temmata hänestä pois
vanhurskautuksen yhteydessä mutta se on totta,
ettei tuo syntivelka enää samalla tavalla sido
häntä, kuin aikaisemmin (Room.7:18-24). Pikku
hiljaa ylempi minä valtaa alaa alemmalta ja
Kristuksen vihmontaveri puhdistaa ja rauhoittaa
kristityn omaatuntoa (Hebr.10:22). Hänen ei enää
tarvitse huolehtia syntiensä paljoudesta, sillä
hän on todellakin tietyssä mielessä siirtynyt
kaikkien palkkio- ja rangaistusjärjestelmien
tuolle puolen. Hän voi huoletta odottaa sitä
leikkuupäivää, jolloin lopullinen lunastus
tapahtuu ja paha leikataan hänestä irti:
"Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne
totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin.
Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun
Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän
perintöosamme vakuutena, joka takaa meille
lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi."
(Ef.1:13-14)
K.T.S.
Kiitos tyhjentävästä vastauksesta!
Lutherin teksti oli komeeta Jess.
Sen sijaan nämä karmajutut kyllä karmaisivat. Eix
ne ookki tuolta hinduilta?
Hui kauheeta. Ja sinähän et edes söisi hindulaisen
leipomaa pizzaa?
Juu en söisi, jos tietäisin jotain uskonnollisia
menoja harjoitettaman sen laitossa. Muuten kyllä.
Käytin Karma sanaa sellaisena
"yleisuskonnollisena" sanana kuvaamaan
syntivelkaa. Sen vastakohta "dharma" puolestaan
kuvaa hyvettä. Uuden Testamentin kreikan
alkukielessä "karmaa" lähinnä vastaava sana on
"hamartia", joka kuvaa syntiä, erehdystä ja
harhalaukausta.
Lagerlöf
Kerro lisää !
Että asia on harvinaisen selvä.
Kun antaa anteeksi, niin huomaa puhdistavan
vaikutuksen.