Oi kallis Suomenmaa...

En oikein tiedä, onko tämä oikea palsta kysymyksilleni, mutta kokeilen kuitenkin josko joku osiai vastata.
Sisareni on asunut Ruotsissa 1960-luvulta lähtien ja on Ruotsin kansalainen.
Nyt hän on iäkäs sekä sairas. Hän kokee olonsa yksinäiseksi ja pelkää mm. sitä, että ajanoloon unohtaa ruotsinkielen (useallehan niin on käynyt) ja ei tule enää ymmärretyksi eikä itse ymmärrä muuta kuin "vanhan maan" kieltä.
Olen mirttinyt, voisiko sisareni muuttaa takaisin Suomeen, jossa sukulaiset olisivat lähellä ja näin ollen vanhuuden turvana. Ja nyt varsinaiseen kysymykseen:
Miten tulisi toimia, jos alkaisin prosessin sisareni nk. paluumuuttoon. Joutuisiko hän vaihtamaan jälleen kansalaisuuden saadakseen esin. suomalaisen terveydenhuollon palvelut, joita hän tulisi sairautensa vuoksi tarvitsemaan säännöllisesti. Entä asunto: saisiko syntyperäinen suomalainen paluumuuttaja asunnon samoilla perusteilla kuin muut ulkomaalaiset, joita Suomi on suojiinsa ottanut.
Olen huolissani sisarestani, joka on surullinen ja ahdistunut ja haluaisin auttaa häntä. Muuttoprosessi voisi olla iso ja tietenkin on pelkona myös se, että kaivattu Suomi ei loppujen lopuksi olisikaan se unelmien kehto, millaiseksi se yksinäisen vahan ihmisen mielessä on muuttunut.
Jos joku osaisi valottaa asiaa, olisin enemmän kuin kiitollinen.