Kristinuskon suhde tunteisiin tahi sinnepäin

Minua on ruvennut kovasti ärsyttämään uskovien
"hyvyys". Tuntuu siltä, että tärkeimpiä
kriteereitä ihmisessä on "kivuus,
miellyttävyys"yms. positiiviset ominaisuudet.
Kysymys on tietysti omasta estoisuudestani, mutta
ei pelkästään. Negatiiviset tunteet ovat monelle
uskovalle ongelma. Eletään mielellään pienessä
uskovien piireissä, joissa kaikki näyttävät vain
positiiviset piirteensä. Mutta ihminen on
kokonaisuus, kaikkien meidän on tultava tuntemaan
koko tunne-elämämme, johon ilon ja kivuuden
lksäksi kuuluvat luonnollisina, sallittuina ja
hyväksyttyinä myöskin viha, suuttumus, kateus,
uhma yms. ollaksemme terveitä. Minusta on aika
kamalaa, että esim. eräs ortodoksi kertoi
kauhistuneena menneensä papin luo, kun havaitsi
itsessään mm. kostonhalua tulleensa pahasti
loukatuksi. Ja ortodoksisuuden pitäisi olla niin
tervettä.....
25591
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 25

Vanhimmat

Hei.
Puhutko kristityistä yleisesti vai jostakin
pienemmästä osasta vai tarkoititko uskovia
yleensä, eli myös muita kuin kristityt?

Kirjoitit ihan osuvasti niistä, jotka
teeskentelevät olevansa pelkästään hyviä.
Sellaista ihmistä ei olekaan, joka olisi kokoajan
vain hyvä eikä tuntisi mitään negatiivista
koskaan.
Kirjoitit: "Mutta ihminen on kokonaisuus,
kaikkien meidän on tultava tuntemaan
koko tunne-elämämme, johon ilon ja kivuuden
lksäksi kuuluvat luonnollisina, sallittuina ja
hyväksyttyinä myöskin viha, suuttumus, kateus,
uhma yms. ollaksemme terveitä"

= Näen asian hiukan eri lailla. Mielestäni esim.
kateus ei ole mitenkään sallittu tunne eikä
myöskään viha. Sallittu on täysin väärä sana,
sillä tottakai ne ovat siinä mielessä sallittuja,
että ne ovat luonnollisia tuntemuksia - niitä
tulee vain hallita mahdollisimman hyvin. Tietyt
tunnetilat voi systemaattisella henkisellä
kehitystyöllä supistaa olemattomiin, eli
heikentää. Esimerkiksi kateus tunteena on
helpohkosti poistettavissa, ellei siitä ole
tullut ihmistä hallitseva tunne. Silloin olisi
hyvä mennä vaikka terapiaan jos siitä on jotain
hyötyä. Tarkoitan vain lähinnä sitä, että liian
voimakkaat negatiiviset tunteet voivat hallita
ihmistä jonka jälkeen ihminen helposti heittäytyy
väkivaltaiseksi niin fyysisesti kuin
henkisestikin. Samalla hän kärsii itse siitä kun
ei hallitse itseään.

Imisen on hyvä purkaa itseään aina silloin
tällöin. Parhaiten se käy tekemällä jotain
raskasta ja agressiivista fyysistä liikuntaa
kuten kaataa kirveellä metsää tai siirtää kiviä
rautakangella. Hiki lentää ja kirosanat siinä
sivussa. Huutaminen tekee välillä todella hyvää
samoin raivoaminen, sillä olemmat purkavat
ihmisestä negatiivista energiaa hyvin
voimakkaasti. Siksi suosittelen jotain kivien
siirtämistä tai rankahkoa urheilua, sillä silloin
itsestä purkautuva negatiivinen energia ei
vahingoita ketään muuta.

Itse harrastan systemaattista henkistä
kehittämistä kohti hyvää, eli yritän tehdä
itsestäni henkisesti parempaa ihmistä kuin mitä
nyt olen. Minä siis haluan olla hyvä ja loistaa
hyvyyttä muillekin.

Ihan tiedoksi: En ole mikään lahkolainen, mutta
huuhaa olen.

Valoa ja iloa!

Äänestä
  • Hyvyys on normaalissa ihmisessä myötäsyntyistä,
    mitään uskontoa siihen tarvita. Oli ihminen pakana
    tai vaikka ateisti, hän pyrkii olemaan hyvä
    läheisilleen. Leijonaemo puolustaa raivokkaasti
    pentujaan, vaikka ei ole mitään tiedä jeesuksista
    tai buddhista. Aivan samoin on ihmisellä. Normaali
    ihminen haluaa lapsilleen parasta, ja on valmis
    tekemään melkein mitä tahansa rakkaimpiensa eteen.
    Toisaalta,, on olemassa "uskovia", jotka
    raiskaavat toistuvasti lapsiaan( Kissan
    seurakunta-isä), ja "Jeesuksen saaranamiehiä"
    (lue: mikko lahtia), jotka tuomitsevat viattomia
    pieniä ihmisiä lukien samalla synninpäästöjä
    todellisille rikollisille (niin kuin Kissan isä),
    rikollisille, jotka ovat tehneet raskaimpia
    rikoksia ihmistä vastaan mitä voi ajatella, olipa
    sitten uskova tai uskoton.

    Mitä tästä voimme päätellä? Sitä, että uskonto ei
    pelasta, eikä uskomattomuus tee ihmisestä petoa.

    Viha on normaalia ihmiselle, muistaakseni
    Jeesuksen kerrotaan vihastuneen silmittömästi mm.
    silloin, kun hänen kerrotaan ajaneen rahamiehet
    (lue: mikko lahdet) pois temppelistä.

    Kateutta on kahta lajia, tervettä kateutta, ja
    sairasta kateutta. Sairasta keteutta on se, että
    käydään sabotoimassa naapurin uusi auto vain
    siksi, että ei voi sietää ajatusta, että
    naapurilla on parempi auto kuin itsellä. Tervettä
    kateutta on sellainen kateus, kuin mitä
    Etelä-Pohjanmaan isännät harrastavat, eli
    sellainen, että kun naapuri keksii hyvän
    pisneksen, niin toinen naapuri tekee saman
    perässä. No, en tiedä, oliko tuo paras tai edes
    hyvä esimerkki hyvästä kateudesta, mutta hyvällä
    kateudella tarkoitan kateutta, joka pistää ihmisen
    yrittämään rehellisesti, eikä tekemään toiselle
    vahinkoa.

    Äänestä

  • Pakana(M) kirjoitti:

    Hyvyys on normaalissa ihmisessä myötäsyntyistä,
    mitään uskontoa siihen tarvita. Oli ihminen pakana
    tai vaikka ateisti, hän pyrkii olemaan hyvä
    läheisilleen. Leijonaemo puolustaa raivokkaasti
    pentujaan, vaikka ei ole mitään tiedä jeesuksista
    tai buddhista. Aivan samoin on ihmisellä. Normaali
    ihminen haluaa lapsilleen parasta, ja on valmis
    tekemään melkein mitä tahansa rakkaimpiensa eteen.
    Toisaalta,, on olemassa "uskovia", jotka
    raiskaavat toistuvasti lapsiaan( Kissan
    seurakunta-isä), ja "Jeesuksen saaranamiehiä"
    (lue: mikko lahtia), jotka tuomitsevat viattomia
    pieniä ihmisiä lukien samalla synninpäästöjä
    todellisille rikollisille (niin kuin Kissan isä),
    rikollisille, jotka ovat tehneet raskaimpia
    rikoksia ihmistä vastaan mitä voi ajatella, olipa
    sitten uskova tai uskoton.

    Mitä tästä voimme päätellä? Sitä, että uskonto ei
    pelasta, eikä uskomattomuus tee ihmisestä petoa.

    Viha on normaalia ihmiselle, muistaakseni
    Jeesuksen kerrotaan vihastuneen silmittömästi mm.
    silloin, kun hänen kerrotaan ajaneen rahamiehet
    (lue: mikko lahdet) pois temppelistä.

    Kateutta on kahta lajia, tervettä kateutta, ja
    sairasta kateutta. Sairasta keteutta on se, että
    käydään sabotoimassa naapurin uusi auto vain
    siksi, että ei voi sietää ajatusta, että
    naapurilla on parempi auto kuin itsellä. Tervettä
    kateutta on sellainen kateus, kuin mitä
    Etelä-Pohjanmaan isännät harrastavat, eli
    sellainen, että kun naapuri keksii hyvän
    pisneksen, niin toinen naapuri tekee saman
    perässä. No, en tiedä, oliko tuo paras tai edes
    hyvä esimerkki hyvästä kateudesta, mutta hyvällä
    kateudella tarkoitan kateutta, joka pistää ihmisen
    yrittämään rehellisesti, eikä tekemään toiselle
    vahinkoa.

    Hieman samanlainen tilanne kuin ensimmäisen
    viestin kirjoittajalla. Olen kuulunut jo kauemmin
    erääseen uskonnoliiseen ryhmään. Minua on vain
    viimeaikoina ruvennut ryhmän tarkoitus
    mietityttämään. Tehdään tiloja,järjestetään
    myyjäisiä, pidetään kaikenlaisia tilaisuuksia ja
    minä en jaksa enää tälläistä. Pitäisi näyttää
    ulospäin olevan "hengessä"mukana,mutta kun ei ole
    kipinää. Kuitenkin jonkinlainen halu on kuulua
    uskovaisten joukkoon.Miksi eivät tilaisuudet voi
    olla yksinkertaisia ilman virvokkeiden ja jne...
    nauttimista. Miksi ei tilaisuudesta voi lähteä
    silloin pois kun haluaa. En halua enkä jaksa
    keskustella muiden kanssa. Siksi kai olen saanut
    luopujan leiman otsaani,koska en osaa iloita
    kaikista asioista ja epäilen myös tarkoitusperiä
    sekä onko kaikki niin puhdasoppista kuin näyttää.
    Mietin vain näitä asioita olenko hakoteillä vai
    onko toimintani oikeutettua.

    Äänestä

  • susa kirjoitti:

    Hieman samanlainen tilanne kuin ensimmäisen
    viestin kirjoittajalla. Olen kuulunut jo kauemmin
    erääseen uskonnoliiseen ryhmään. Minua on vain
    viimeaikoina ruvennut ryhmän tarkoitus
    mietityttämään. Tehdään tiloja,järjestetään
    myyjäisiä, pidetään kaikenlaisia tilaisuuksia ja
    minä en jaksa enää tälläistä. Pitäisi näyttää
    ulospäin olevan "hengessä"mukana,mutta kun ei ole
    kipinää. Kuitenkin jonkinlainen halu on kuulua
    uskovaisten joukkoon.Miksi eivät tilaisuudet voi
    olla yksinkertaisia ilman virvokkeiden ja jne...
    nauttimista. Miksi ei tilaisuudesta voi lähteä
    silloin pois kun haluaa. En halua enkä jaksa
    keskustella muiden kanssa. Siksi kai olen saanut
    luopujan leiman otsaani,koska en osaa iloita
    kaikista asioista ja epäilen myös tarkoitusperiä
    sekä onko kaikki niin puhdasoppista kuin näyttää.
    Mietin vain näitä asioita olenko hakoteillä vai
    onko toimintani oikeutettua.

    Et ole hakoteillä ja toimintasi on oikeutettua.
    Sinulla on myös täysi oikeus jättää kyseinen
    ryhmittymä, jos niin tunnet. Ajattele asiaa niin,
    että tuo pulju on sinua varten, sinä et ole sitä
    varten. Heti kun sinusta tuntuu, että homma ei ole
    sinua varten, niin jätä koko pulju. Sinä olet oman
    elämäsi arkkitehti.

    Äänestä

  • susa kirjoitti:

    Hieman samanlainen tilanne kuin ensimmäisen
    viestin kirjoittajalla. Olen kuulunut jo kauemmin
    erääseen uskonnoliiseen ryhmään. Minua on vain
    viimeaikoina ruvennut ryhmän tarkoitus
    mietityttämään. Tehdään tiloja,järjestetään
    myyjäisiä, pidetään kaikenlaisia tilaisuuksia ja
    minä en jaksa enää tälläistä. Pitäisi näyttää
    ulospäin olevan "hengessä"mukana,mutta kun ei ole
    kipinää. Kuitenkin jonkinlainen halu on kuulua
    uskovaisten joukkoon.Miksi eivät tilaisuudet voi
    olla yksinkertaisia ilman virvokkeiden ja jne...
    nauttimista. Miksi ei tilaisuudesta voi lähteä
    silloin pois kun haluaa. En halua enkä jaksa
    keskustella muiden kanssa. Siksi kai olen saanut
    luopujan leiman otsaani,koska en osaa iloita
    kaikista asioista ja epäilen myös tarkoitusperiä
    sekä onko kaikki niin puhdasoppista kuin näyttää.
    Mietin vain näitä asioita olenko hakoteillä vai
    onko toimintani oikeutettua.

    ..että löydät elämääsi sellaista sisältöä jonka
    SINÄ koet itsellesi olevan tärkeää, väkisin
    jonkun ryhmän mukana seuraaminen vain lisää
    ahdistusta.

    Tsemppiä ;-)

    Äänestä

  • Pakana(M) kirjoitti:

    Hyvyys on normaalissa ihmisessä myötäsyntyistä,
    mitään uskontoa siihen tarvita. Oli ihminen pakana
    tai vaikka ateisti, hän pyrkii olemaan hyvä
    läheisilleen. Leijonaemo puolustaa raivokkaasti
    pentujaan, vaikka ei ole mitään tiedä jeesuksista
    tai buddhista. Aivan samoin on ihmisellä. Normaali
    ihminen haluaa lapsilleen parasta, ja on valmis
    tekemään melkein mitä tahansa rakkaimpiensa eteen.
    Toisaalta,, on olemassa "uskovia", jotka
    raiskaavat toistuvasti lapsiaan( Kissan
    seurakunta-isä), ja "Jeesuksen saaranamiehiä"
    (lue: mikko lahtia), jotka tuomitsevat viattomia
    pieniä ihmisiä lukien samalla synninpäästöjä
    todellisille rikollisille (niin kuin Kissan isä),
    rikollisille, jotka ovat tehneet raskaimpia
    rikoksia ihmistä vastaan mitä voi ajatella, olipa
    sitten uskova tai uskoton.

    Mitä tästä voimme päätellä? Sitä, että uskonto ei
    pelasta, eikä uskomattomuus tee ihmisestä petoa.

    Viha on normaalia ihmiselle, muistaakseni
    Jeesuksen kerrotaan vihastuneen silmittömästi mm.
    silloin, kun hänen kerrotaan ajaneen rahamiehet
    (lue: mikko lahdet) pois temppelistä.

    Kateutta on kahta lajia, tervettä kateutta, ja
    sairasta kateutta. Sairasta keteutta on se, että
    käydään sabotoimassa naapurin uusi auto vain
    siksi, että ei voi sietää ajatusta, että
    naapurilla on parempi auto kuin itsellä. Tervettä
    kateutta on sellainen kateus, kuin mitä
    Etelä-Pohjanmaan isännät harrastavat, eli
    sellainen, että kun naapuri keksii hyvän
    pisneksen, niin toinen naapuri tekee saman
    perässä. No, en tiedä, oliko tuo paras tai edes
    hyvä esimerkki hyvästä kateudesta, mutta hyvällä
    kateudella tarkoitan kateutta, joka pistää ihmisen
    yrittämään rehellisesti, eikä tekemään toiselle
    vahinkoa.

    Hei.
    Kirjoitit ihmisestä verraten häntä suoraan
    eläimeen. En tiedä onko tämä edes aiheellista,
    mutta ihminen ei mielestäni ole pelkkä eläin,
    sillä ihminen tuntee, ajattelee ja kommunikoi
    sanoin lajitoveriensa kanssa ja näin erottuu
    toisista eläimistä.
    Tuo mitä sanoit leijonaemon käyttäytymisestä
    suhteessa ihmiseen on aivan totta, mutta
    kuitenkin ihmisen tunne-elämä erottaa hänen
    käyttäytymismallinsa esim. leijonasta. Hän siis
    puolustaa riittävin keinoin lastaan eikä tapa
    vastustajaa ellei ole pakko eikä aina silloinkaan.

    Pahoja ihmisiä löytyy niin uskovista- kuin ei-
    uskovistakin, eli uskova ei välttämättä ole siis
    hyvä ihminen muttei välttämättä pahakaan. Uskovat
    ovat yksilöitä ihan siinä missä kaikki muutkin ja
    joukkoon mahtuu todellisista pyhimyksistä
    todellisiin hirviöihin.
    Tunsin aikoinaan yhden naisen jonka isä taisi
    olla mormoni. Tyttö raiskattiin kun hän oli alle
    18-vuotias - se oli hänen ensimmäinen
    seksikokemus - jos sitä nyt siksi voidaan edes
    sanoa. Raiskaajat jäivät kiinni ja kun tytön isä
    tapasi heidät - taputti hän raiskaajia vain
    poskelle ja kysyi retorisesti "Ettehän tee sitä
    enää? ja "Jos pyydätte anteeksi - saatte anteeksi
    ja tämä asia on loppuun käsitelty".
    Kamala isä, oikea hirviö! Tämä on mielestäni
    tyyppiesimerkki pahasta ja kunnianhimoisesta
    ihmisestä, jonka kunnianhimo on uskonnollisen
    yhteisön sisällä. Hän halusi ilmeisesti nousta
    paikallisten mormonien suurpomoksi tai jotain.
    Tyttärelleen hän aiheuttti elinikäisen trauman
    varsinkin kun myöhemmin huomattiin tytön tulleen
    raiskauksesta raskaaksi ja abortti oli poissa
    vaihtoehdoista. Hän siis synnytti lapsena ei-
    toivotun lapsen. Säälin häntä ja sitä lasta
    edelleen, vaikka en ole tavannut kumpaakaan
    moneen vuoteen.

    Toisaalta uskovien joukossa on todella hyviä
    ihmisiä, joista hyvyys paistaa kilometrin päähän.
    Sellaisen ihmisen vieressäolosta tulee hyvä mieli
    ja sellaisen kanssa haluaa viettää aikaansa
    enemmänkin. Karisma on yksi osatekijä, mutta
    karismaattisia on ei-uskovissakin. Tässä on
    takana jotain muutakin ja se muu on hyvyyteen
    pyrkiminen. Tuo hyvyys voi olla kristittyjen,
    buddhalaisten, hindujen tms. uskonnon mukaista
    hyvyyttä - sama se. Uskovaisia pilkataan aika
    usein sen vuoksi, että he leijuvat omassa
    todellisuudessaan. Niin minäkin olen heitä
    kiusannut, mutta väärässä olen ollut. Mitä sillä
    on ei-uskovalle väliä jos uskovainen uskoo?
    Jos hän tuputtaa joka käänteessä muille omaa
    uskoaan, niin väärinhän se muita kohtaan on.
    Kyllä nykyajan ihminen on kyllin viisas itse
    päättämään uskooko vai ei.

    "Mitä tästä voimme päätellä? Sitä, että uskonto
    ei pelasta, eikä uskomattomuus tee ihmisestä
    petoa."
    = Uskominen saattaa pelastaakin, esimerkiksi
    pahanpalvoja joka ennen on ollut aivan kamala on
    nyt tullut uskoon ja lopettanut kamaluuksien
    tekemisen. Hän on saanut tai ainakin saamassa
    sielunrauhan ja on näin pelastunut jatkamaan
    elämäänsä.
    Ei-uskova ei todellakaan ole peto sen vuoksi
    ettei usko. Hän on peto ihan sillä
    todennäköisyydelläkin mitä uskova on. Ehkä
    uskova - siis oikeasti uskova eikä niin ainostaan
    sanova miettii hiukan ennenkuin ryhtyy pahuuteen,
    mutta ero on hiuksenhieno.

    Käsitän vihan syvimpänä negatiivisena tunteena ja
    siksi vierastan sen normaliutta. Kaikilla sitä
    esiintyy, mutta sitä tulee hallita ja sen voi
    myös poistaa. Anteeksiantamisen kyky poistaa
    vihan aika tehokkaasti.

    Kateutta on mielestäni useampaa lajia kuin nuo
    kaksi, jotka mainitsit. Kateuden kategoriaan
    liittäisin myös mustasukkaisuuden, joka tunteena
    kävelee käsi kädessä kateuden kanssa. "Miksi tuo
    toinen poika saa aina kaikki tytyö enkä minä
    koskaan"? = Tuollainen ajattelu on tyypillistä
    kateutta ja tyypillistä mustasukkaisuutta.
    Molemmat tunnetilat on mahdollista poistaa jos
    vain haluaa. Helppoa en sen väitäkään olevan,
    mutta mahdollista se on.

    Iloa ja valoa kaikille

    Äänestä

  • susa kirjoitti:

    Hieman samanlainen tilanne kuin ensimmäisen
    viestin kirjoittajalla. Olen kuulunut jo kauemmin
    erääseen uskonnoliiseen ryhmään. Minua on vain
    viimeaikoina ruvennut ryhmän tarkoitus
    mietityttämään. Tehdään tiloja,järjestetään
    myyjäisiä, pidetään kaikenlaisia tilaisuuksia ja
    minä en jaksa enää tälläistä. Pitäisi näyttää
    ulospäin olevan "hengessä"mukana,mutta kun ei ole
    kipinää. Kuitenkin jonkinlainen halu on kuulua
    uskovaisten joukkoon.Miksi eivät tilaisuudet voi
    olla yksinkertaisia ilman virvokkeiden ja jne...
    nauttimista. Miksi ei tilaisuudesta voi lähteä
    silloin pois kun haluaa. En halua enkä jaksa
    keskustella muiden kanssa. Siksi kai olen saanut
    luopujan leiman otsaani,koska en osaa iloita
    kaikista asioista ja epäilen myös tarkoitusperiä
    sekä onko kaikki niin puhdasoppista kuin näyttää.
    Mietin vain näitä asioita olenko hakoteillä vai
    onko toimintani oikeutettua.

    Hei.

    "Mietin vain näitä asioita olenko hakoteillä vai
    onko toimintani oikeutettua."
    = Et todellakaan ole hakoteillä. Uskoa voi ilman
    yhteisöäkin ja silloin uskomisessa on taas
    helpommin "kipinää" kun saa itse päättää mikä on
    itselle oikein ja mikä ei.
    Uskonnollisten yhteisöjen huonoin puoli on usein
    se, että joku tai jotkut vetävät sitä.
    Uskonnolliset johtajat eivät sitä helposti
    myönnä, että vallanhimo on se suurin motiivi
    miksi he ovat ryhtyneet vetämään ryhmää. Valtaa
    pidetään sitten yllä henkisellä painostuksella,
    mihin tuo kertomasikin toimintatapa viittaa. He
    ovat hakoteillä - et sinä. Etsi oma tiesi ilman
    lahkoa ja huomaat elämää olevan sielläkin. Etsi
    itsellesi joku ystävä tai tukihenkilö, joka ei
    kuulu Teidän yhteisöönne eikä ole missään
    tekemisissä sen kanssa - siis ulkopuolinen.

    Toivotan onnea ja kaikkea hyvää tiellesi.

    Jumala kanssasi

    Äänestä

  • Richard kirjoitti:

    Hei.
    Kirjoitit ihmisestä verraten häntä suoraan
    eläimeen. En tiedä onko tämä edes aiheellista,
    mutta ihminen ei mielestäni ole pelkkä eläin,
    sillä ihminen tuntee, ajattelee ja kommunikoi
    sanoin lajitoveriensa kanssa ja näin erottuu
    toisista eläimistä.
    Tuo mitä sanoit leijonaemon käyttäytymisestä
    suhteessa ihmiseen on aivan totta, mutta
    kuitenkin ihmisen tunne-elämä erottaa hänen
    käyttäytymismallinsa esim. leijonasta. Hän siis
    puolustaa riittävin keinoin lastaan eikä tapa
    vastustajaa ellei ole pakko eikä aina silloinkaan.

    Pahoja ihmisiä löytyy niin uskovista- kuin ei-
    uskovistakin, eli uskova ei välttämättä ole siis
    hyvä ihminen muttei välttämättä pahakaan. Uskovat
    ovat yksilöitä ihan siinä missä kaikki muutkin ja
    joukkoon mahtuu todellisista pyhimyksistä
    todellisiin hirviöihin.
    Tunsin aikoinaan yhden naisen jonka isä taisi
    olla mormoni. Tyttö raiskattiin kun hän oli alle
    18-vuotias - se oli hänen ensimmäinen
    seksikokemus - jos sitä nyt siksi voidaan edes
    sanoa. Raiskaajat jäivät kiinni ja kun tytön isä
    tapasi heidät - taputti hän raiskaajia vain
    poskelle ja kysyi retorisesti "Ettehän tee sitä
    enää? ja "Jos pyydätte anteeksi - saatte anteeksi
    ja tämä asia on loppuun käsitelty".
    Kamala isä, oikea hirviö! Tämä on mielestäni
    tyyppiesimerkki pahasta ja kunnianhimoisesta
    ihmisestä, jonka kunnianhimo on uskonnollisen
    yhteisön sisällä. Hän halusi ilmeisesti nousta
    paikallisten mormonien suurpomoksi tai jotain.
    Tyttärelleen hän aiheuttti elinikäisen trauman
    varsinkin kun myöhemmin huomattiin tytön tulleen
    raiskauksesta raskaaksi ja abortti oli poissa
    vaihtoehdoista. Hän siis synnytti lapsena ei-
    toivotun lapsen. Säälin häntä ja sitä lasta
    edelleen, vaikka en ole tavannut kumpaakaan
    moneen vuoteen.

    Toisaalta uskovien joukossa on todella hyviä
    ihmisiä, joista hyvyys paistaa kilometrin päähän.
    Sellaisen ihmisen vieressäolosta tulee hyvä mieli
    ja sellaisen kanssa haluaa viettää aikaansa
    enemmänkin. Karisma on yksi osatekijä, mutta
    karismaattisia on ei-uskovissakin. Tässä on
    takana jotain muutakin ja se muu on hyvyyteen
    pyrkiminen. Tuo hyvyys voi olla kristittyjen,
    buddhalaisten, hindujen tms. uskonnon mukaista
    hyvyyttä - sama se. Uskovaisia pilkataan aika
    usein sen vuoksi, että he leijuvat omassa
    todellisuudessaan. Niin minäkin olen heitä
    kiusannut, mutta väärässä olen ollut. Mitä sillä
    on ei-uskovalle väliä jos uskovainen uskoo?
    Jos hän tuputtaa joka käänteessä muille omaa
    uskoaan, niin väärinhän se muita kohtaan on.
    Kyllä nykyajan ihminen on kyllin viisas itse
    päättämään uskooko vai ei.

    "Mitä tästä voimme päätellä? Sitä, että uskonto
    ei pelasta, eikä uskomattomuus tee ihmisestä
    petoa."
    = Uskominen saattaa pelastaakin, esimerkiksi
    pahanpalvoja joka ennen on ollut aivan kamala on
    nyt tullut uskoon ja lopettanut kamaluuksien
    tekemisen. Hän on saanut tai ainakin saamassa
    sielunrauhan ja on näin pelastunut jatkamaan
    elämäänsä.
    Ei-uskova ei todellakaan ole peto sen vuoksi
    ettei usko. Hän on peto ihan sillä
    todennäköisyydelläkin mitä uskova on. Ehkä
    uskova - siis oikeasti uskova eikä niin ainostaan
    sanova miettii hiukan ennenkuin ryhtyy pahuuteen,
    mutta ero on hiuksenhieno.

    Käsitän vihan syvimpänä negatiivisena tunteena ja
    siksi vierastan sen normaliutta. Kaikilla sitä
    esiintyy, mutta sitä tulee hallita ja sen voi
    myös poistaa. Anteeksiantamisen kyky poistaa
    vihan aika tehokkaasti.

    Kateutta on mielestäni useampaa lajia kuin nuo
    kaksi, jotka mainitsit. Kateuden kategoriaan
    liittäisin myös mustasukkaisuuden, joka tunteena
    kävelee käsi kädessä kateuden kanssa. "Miksi tuo
    toinen poika saa aina kaikki tytyö enkä minä
    koskaan"? = Tuollainen ajattelu on tyypillistä
    kateutta ja tyypillistä mustasukkaisuutta.
    Molemmat tunnetilat on mahdollista poistaa jos
    vain haluaa. Helppoa en sen väitäkään olevan,
    mutta mahdollista se on.

    Iloa ja valoa kaikille

    "Kirjoitit ihmisestä verraten häntä suoraan
    eläimeen. En tiedä onko tämä edes aiheellista,
    mutta ihminen ei mielestäni ole pelkkä eläin,
    sillä ihminen tuntee, ajattelee ja kommunikoi
    sanoin lajitoveriensa kanssa ja näin erottuu
    toisista eläimistä."

    Minä vertasin ihmistä eläimeen. Vertaan ihmistä
    eläimeen vieläkin. Mielestäni ihminen on pelkkä
    eläin. Toki ihminen on älykkäämpi kuin mikään muu
    imettäväinen. Tosin eräiden kriteerien mukaan
    delfiinit olisivat ihmistäkin älykkäämpiä. Se
    minkä perusteella väitä ihmisen olevan eläimien
    yläpuolella. pätee kyllä ainakin delfiineihin.


    Olen kanssasi samaa mieltä tuosta mormoni-isästä.
    Erittäin tyypillinen tarina, joka pätee
    suomalaisiinkin uskovaisyhteisöihin.

    Toki uskovaisissa on hyviä ihmisiä. Ei
    uskovaisuuden takia, vaan siitä huolimatta.

    Viha on normaali tunne normaalilla ihmisellä. Ei
    siihen tarvita uskontoa, eikä uskonnolla tapeta
    vihantunnetta.

    Kaikki asiat ovat määrittelykysymyksiä. Minä en
    silti luokittelisi mustasukkaisuutta saman otsikon
    alle kuin "normaali" kateus.

    Äänestä

  • susa kirjoitti:

    Hieman samanlainen tilanne kuin ensimmäisen
    viestin kirjoittajalla. Olen kuulunut jo kauemmin
    erääseen uskonnoliiseen ryhmään. Minua on vain
    viimeaikoina ruvennut ryhmän tarkoitus
    mietityttämään. Tehdään tiloja,järjestetään
    myyjäisiä, pidetään kaikenlaisia tilaisuuksia ja
    minä en jaksa enää tälläistä. Pitäisi näyttää
    ulospäin olevan "hengessä"mukana,mutta kun ei ole
    kipinää. Kuitenkin jonkinlainen halu on kuulua
    uskovaisten joukkoon.Miksi eivät tilaisuudet voi
    olla yksinkertaisia ilman virvokkeiden ja jne...
    nauttimista. Miksi ei tilaisuudesta voi lähteä
    silloin pois kun haluaa. En halua enkä jaksa
    keskustella muiden kanssa. Siksi kai olen saanut
    luopujan leiman otsaani,koska en osaa iloita
    kaikista asioista ja epäilen myös tarkoitusperiä
    sekä onko kaikki niin puhdasoppista kuin näyttää.
    Mietin vain näitä asioita olenko hakoteillä vai
    onko toimintani oikeutettua.

    Tuu heti pois ja ajoissa moisista pesistä.Nyt on
    paras hetki irtautua.Kirjoita, jos eivät laske.

    Äänestä

..on raadollista. Karikoita löytyy niin monia
että vähemmästäkin eksyy.

Tällä palstalla on käyty ( muunmuassa )
keskustelua juuri siitä mikä on tarpeeksi, vai
onko mikään.

Ev.Lut seurakunasta eriytyneet ja osaksi myös
siitä eronneet liikkeet julistavat omaa ehdotonta
totuuttaan, jota ei sovi kyseenalaistaa jos k.o
liikkeeseen haluaa kuulua.

Osa ihmisistä taas "hurahtaa" totaalisesti
uskontoon ylipäänsä ja seikkailee ryhmästä
toiseen ilman selvää juonta miksi ja mitä on
tekemässä.

Negatiivisia asioita ei tosi uskovan
maailmankuvaan kuulu, kaikki saasta ja paha mitä
ympärillä näkyy ja tapahtuu luokitellaan vain
joko lopunajan enteiksi tai jumalattomien sekä
uskosta vieraantuneiden ongelmaksi.

Kärjistäen voisi sanoa että tietty ryhmä uskovia
on laittanut päähänsä Jeesus silmälasit joiden
läpi kaikki näyttää kuuluvan suureen jumalan
suunnitelmaan, kuoli ja vammautui sitten
ympäriltä kuka tahansa niin k.o henkilö ei vain
ollut sitten kyllin varma uskossaan.

Kamalimpia esimerkkejä ovat mielestäni
saarnaajat, uskon poliitikot eli kauniita
lupauksia rahvaalle, seurauksista piittaamatta.
Jeesus ajoi temppelistä kaupustelijat, kuka
ajaisi nämä henkilöt?

Ihmisestä välittäminen tietenkin on hyvä asia, se
että se kaupallistetaan pienissä uskonyhteisöissä
on taas oma surullinen lukunsa. Välitetään ja
huolehditaan kuoliaaksi hyvässä uskossa, esim.
kirjoitukset joissa eri liikkeisiin sitoutuneet
nuoret eivät voi tavata toisiaan koska usko ja
yhteisö sen tarkasti sanelevat.

Toki vapaaehtoistahan eri liikkeisiin kuuluminen
on ja voi sieltä erotakin, mutta siinä tulee
uusia ongelmia eteen, koska "ystävät" ja jopa
omat vanhemmat hylkäävät eli tipahtaa tyhjän
päälle.

Motto: Hyvyys on hyvästä mutta liika annos
hyvyyttä voi hyvinkin olla hyvästit. :-)

Äänestä
  • "Kamalimpia esimerkkejä ovat mielestäni
    saarnaajat, uskon poliitikot eli kauniita
    lupauksia rahvaalle, seurauksista piittaamatta.
    Jeesus ajoi temppelistä kaupustelijat, kuka
    ajaisi nämä henkilöt? "

    Jokainen ihminen voi olla omalta osaltaan ajamassa
    ulos näitä henkilöitä. Aivan kuten minä olen
    osoittanut Mikko Lahden olevan Saatanan kätyri,
    joka tekee uskonnosta itselleen pisneksen (Mikko
    Lahdella on OSAKEYHTIÖ pisnestään varten, vaikka
    hän sanoo saaneensa vain matkakorvauksia parilta
    järjestöltä, HEH), niin jokainen joka on mukana
    kristillisessä toiminnassa, voi äänestää
    jaloillaan, että hämärämiehet eivät pääsisi
    häpäisemään uskovaisten elämää.

    Äänestä

  • Maanpettureitä ja itsensä ylentäneet.Harhojen
    vallassa kalastavia rahanahneita sairaita tai
    kovaksikeitettyjä rosvoja.Näin vakaasti uskon

    Äänestä

  • Ihminen kirjoitti:

    Maanpettureitä ja itsensä ylentäneet.Harhojen
    vallassa kalastavia rahanahneita sairaita tai
    kovaksikeitettyjä rosvoja.Näin vakaasti uskon

    Vetäytyminen tälläisestä tiiviistä yhteisöstä
    ei ole helppoa. Ensinnäkin kaikki pelottelut
    kadotuksesta jne... ovat hyvin muistissa.
    Toiseksi siellä on kuitenkin muutamia hyviä
    ystäviä ja ystävyyden jatkuminen on ???
    En ole käynyt tilaisuuksissa pitkään aikaan ja
    ilmeisesti heidän mielestään olen nyt kadotettu
    sielu.Olen jollain tapaa nyt kuitenkin helpottunut
    koska "vakiokäyntejä" en jaksa enää tehdä ja olen
    sen vapautuksen itselleni suonut.
    Minulla ei olisi mitään yhteisöä vastaan,mutta
    tapa hoitaa ihmisiä on hyvin suvaitsematon ja
    ihmisiä käsitellään joukkona joilla kaikilla on
    samanlainen sielu. Muutama ihminen tekee päätöksiä
    ja niihin on tyytyminen.
    Kuitenkin samat ihmiset sanovat "on vapaus uskoa"
    mitä se uskon vapaus sitten on? Uskomalla
    ainoastaan mitä" johtaja" sanovat.
    En kovin hyvin uskonnon historiaa tunne,mutta
    Luther aikoinaan on mielestäni sopivasti sanonut
    rahasta(kolehti) ja sielusta ja kadotuksesta.
    Jotenkin on sellainen tunne ,ettei se nyt niin
    vierasta ole nytkään.

    Äänestä

  • susa kirjoitti:

    Vetäytyminen tälläisestä tiiviistä yhteisöstä
    ei ole helppoa. Ensinnäkin kaikki pelottelut
    kadotuksesta jne... ovat hyvin muistissa.
    Toiseksi siellä on kuitenkin muutamia hyviä
    ystäviä ja ystävyyden jatkuminen on ???
    En ole käynyt tilaisuuksissa pitkään aikaan ja
    ilmeisesti heidän mielestään olen nyt kadotettu
    sielu.Olen jollain tapaa nyt kuitenkin helpottunut
    koska "vakiokäyntejä" en jaksa enää tehdä ja olen
    sen vapautuksen itselleni suonut.
    Minulla ei olisi mitään yhteisöä vastaan,mutta
    tapa hoitaa ihmisiä on hyvin suvaitsematon ja
    ihmisiä käsitellään joukkona joilla kaikilla on
    samanlainen sielu. Muutama ihminen tekee päätöksiä
    ja niihin on tyytyminen.
    Kuitenkin samat ihmiset sanovat "on vapaus uskoa"
    mitä se uskon vapaus sitten on? Uskomalla
    ainoastaan mitä" johtaja" sanovat.
    En kovin hyvin uskonnon historiaa tunne,mutta
    Luther aikoinaan on mielestäni sopivasti sanonut
    rahasta(kolehti) ja sielusta ja kadotuksesta.
    Jotenkin on sellainen tunne ,ettei se nyt niin
    vierasta ole nytkään.

    ..raha haaviin kilahtaa niin sielu taivaaseen
    vilahtaa....

    Rahastusta uskon varjolla on tehty läpi
    historian, tietenkin kaiken muunkin mutta
    inhottavaksi juuri tässä tapauksessa sen tekee se
    että puhutaan muka herran puolesta.

    Liikkeissä on hyvätkin puolensa, eli ne tarjoavat
    monille ihmisille sen ylimääräisen huomion mitä
    Ev.Lut seurakunta jäykkyydessään pysty tai halua
    tarjota ja karismaattiset tapaukset kuten
    nokian "kaatajapappi" koetaan uhaksi.

    Liikeiden perusajatus on se että ne kokoavat
    samoinajattelevia yhteen, siksi tietenkin
    näkemykset eivät voi poiketa paljoakaan
    toisistaan.

    Seuraa omaa tietäsi, ja kuuntele oman sydämmesi
    ääntä niin säästyt paljolta :-)

    Äänestä

  • Pakana(M) kirjoitti:

    "Kamalimpia esimerkkejä ovat mielestäni
    saarnaajat, uskon poliitikot eli kauniita
    lupauksia rahvaalle, seurauksista piittaamatta.
    Jeesus ajoi temppelistä kaupustelijat, kuka
    ajaisi nämä henkilöt? "

    Jokainen ihminen voi olla omalta osaltaan ajamassa
    ulos näitä henkilöitä. Aivan kuten minä olen
    osoittanut Mikko Lahden olevan Saatanan kätyri,
    joka tekee uskonnosta itselleen pisneksen (Mikko
    Lahdella on OSAKEYHTIÖ pisnestään varten, vaikka
    hän sanoo saaneensa vain matkakorvauksia parilta
    järjestöltä, HEH), niin jokainen joka on mukana
    kristillisessä toiminnassa, voi äänestää
    jaloillaan, että hämärämiehet eivät pääsisi
    häpäisemään uskovaisten elämää.

    Kyllä minusta on aivan oikein että Mikkokin saa
    kirjoittamistaan hengellisistä tuotteista
    kohtuullisen palkkion, samoin puhumisestaan
    kokouksissa.
    Ei esiintyminen ja puhuminen ihmisjoukon edessä
    niin helppoa ole kuin luulet.
    Voithan kokeilla jos et usko.

    Äänestä

  • *Hih* kirjoitti:

    Kyllä minusta on aivan oikein että Mikkokin saa
    kirjoittamistaan hengellisistä tuotteista
    kohtuullisen palkkion, samoin puhumisestaan
    kokouksissa.
    Ei esiintyminen ja puhuminen ihmisjoukon edessä
    niin helppoa ole kuin luulet.
    Voithan kokeilla jos et usko.

    Työmies on palkkansa ansainnut. Siitä ei olekaan
    kyse. Kyse on siitä, että Mikko ei ole uskottava
    saarnaaja, vaan liikemies, joka hamuaa rahaa
    uskovaisten kustannuksella. Minäkin hamuan rahaa,
    mutta en hurskastele, enkä valheellisesti sitä
    kiellä. Ihminen tekee työtä tai pisnestä
    elättääkseen itsensä, eikä siinä ole mitään
    väärää. Jos Mikkokin tunnustaisi, että leivän
    perässähän hän paskaa jauhaa, niin asia olisi ok,
    minulla ei olisi mitään pahaa sanottavaa Mikon
    ansiotoiminnasta.

    Äänestä

  • Pakana(M) kirjoitti:

    Työmies on palkkansa ansainnut. Siitä ei olekaan
    kyse. Kyse on siitä, että Mikko ei ole uskottava
    saarnaaja, vaan liikemies, joka hamuaa rahaa
    uskovaisten kustannuksella. Minäkin hamuan rahaa,
    mutta en hurskastele, enkä valheellisesti sitä
    kiellä. Ihminen tekee työtä tai pisnestä
    elättääkseen itsensä, eikä siinä ole mitään
    väärää. Jos Mikkokin tunnustaisi, että leivän
    perässähän hän paskaa jauhaa, niin asia olisi ok,
    minulla ei olisi mitään pahaa sanottavaa Mikon
    ansiotoiminnasta.

    Jos luulet että Mikko saarnaa vain rahan takia
    niin se on sinun luulosi.

    Äänestä

  • Missukka kirjoitti:

    Jos luulet että Mikko saarnaa vain rahan takia
    niin se on sinun luulosi.

    Niin, Mikon tekstit ovat niin sairaita, että jos
    hän ei saarnaa leipänsä eteen, niin hänen on
    oltava hullu. Itse asiassa, hänen mielipiteensä
    ovat niin sairaita, että hullu hän on, saarnasi
    hän rahasta tai ilman.

    Äänestä

  • Pakana(M) kirjoitti:

    Niin, Mikon tekstit ovat niin sairaita, että jos
    hän ei saarnaa leipänsä eteen, niin hänen on
    oltava hullu. Itse asiassa, hänen mielipiteensä
    ovat niin sairaita, että hullu hän on, saarnasi
    hän rahasta tai ilman.

    Sulta tuo haukkuminen luonnistuu niin hyvin.

    Äänestä

  • Missukka kirjoitti:

    Sulta tuo haukkuminen luonnistuu niin hyvin.

    Kiitos kultaseni. Mutta, parempi haukkua totuuden
    sanoin, kuin kiittää vilpillisin sanoin.

    Äänestä

  • Pakana(M) kirjoitti:

    Kiitos kultaseni. Mutta, parempi haukkua totuuden
    sanoin, kuin kiittää vilpillisin sanoin.

    Voisitko peurani vastata seksistisestä?

    Äänestä

  • Missukka kirjoitti:

    Voisitko peurani vastata seksistisestä?

    Oliko tuo kosinta?

    Äänestä

  • Pakana(M) kirjoitti:

    Kiitos kultaseni. Mutta, parempi haukkua totuuden
    sanoin, kuin kiittää vilpillisin sanoin.

    Jos tarkoitat yhteiskiitostani Äijä -85:lle ja
    Kissalle niin oli vilpitön.

    Äänestä

  • Pakana(M) kirjoitti:

    Oliko tuo kosinta?

    Kala-symbolin alkuperäistä merkitystä tai sen
    lähdettä olen vailla.
    Suomenkielessä on lopputavut tärkeitä, vrt. Oulu,
    Oulainen.

    Äänestä

tottakai kaikilla on tunteensa, mutta ei niitä
negatiivisia tunteita ole hyvä kaikille
jakaa...se mikä rakentaa ja on hyväksi ja Jumalaa
kohottaa..puhu Jumalalle tunteistasi ja pyydä
apua:rohkaise muita!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


etsijänä haluan pysyä kirjoitti:

Minua on ruvennut kovasti ärsyttämään uskovien
"hyvyys". Tuntuu siltä, että tärkeimpiä
kriteereitä ihmisessä on "kivuus,
miellyttävyys"yms. positiiviset ominaisuudet.
Kysymys on tietysti omasta estoisuudestani, mutta
ei pelkästään. Negatiiviset tunteet ovat monelle
uskovalle ongelma. Eletään mielellään pienessä
uskovien piireissä, joissa kaikki näyttävät vain
positiiviset piirteensä. Mutta ihminen on
kokonaisuus, kaikkien meidän on tultava tuntemaan
koko tunne-elämämme, johon ilon ja kivuuden
lksäksi kuuluvat luonnollisina, sallittuina ja
hyväksyttyinä myöskin viha, suuttumus, kateus,
uhma yms. ollaksemme terveitä. Minusta on aika
kamalaa, että esim. eräs ortodoksi kertoi
kauhistuneena menneensä papin luo, kun havaitsi
itsessään mm. kostonhalua tulleensa pahasti
loukatuksi. Ja ortodoksisuuden pitäisi olla niin
tervettä.....

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu