"Kuka ikinä häneen uskoo, se ei huku, vaan saa iankaikkisen elämän." Joh.3:15
Eräällä metsäseudulla raivosi kerran hirmumyrsky. Vanhat korkeat puut taittuivat keskeltä tahi temmattiin ylös juurineen. Seuraavana päivänä makasi siellä tuhansia puita, jotka myrsky oli kaatanut. Mutta keskellä metsää oli kukkula ja siellä seisoi korkea, mahtava kuusi. Metsänvartija, joka oli laskemassa kaatuneita puita, nousi kukkulalle. Miten oli ymmärrettävä, että tämä puu oli pystyssä - täällähän myrsky oli tuntunut eniten! Silloin hän huomasi, että pehmeän sammaleen alla oli kallio. Sen halkeamiin oli pieni kuusentaimi työntänyt hennot juurensa. Sillä tavalla se oli saanut lujan perustuksen ja kasvanut vahvaksi ja suureksi. Nyt sen juuret syleilivät kalliota kuin voimakkaat käsivarret. Sen tähden se kesti myrskyn.
Meidän sydämellämme on myös juuret. Sellaisia ovat, luottamus, usko, turvautuminen. Usein me työnnämme ne löysään multaan. Me luotamme niihin, jotka ovat rikkaita jamahtavia, me luotamme hyviin ystäviin, niinkuin he voisivat auttaa meitä kaikessa, me luotamme rahoihimme, ruumiimme voimiin ja hyvään terveyteemme. Mutta me emme tule väkeviksi ja turvatuiksi sillä tavalla. Kun elämän myrskyt tulevat, sairaus, onnettomuudet ja hätä, meidän täytyy tunnustaa, ettei meillä ole mitään tukea. Me joudumme epäilyksiin ja epätoivoon; myrsky kaataa meidät.
Mutta on eräs kallio, johon saamme työntää juuremme. Sieltä kalliosta kuulemme ikäänkuin huudon; tulkaa! Se kallio on Jeesus Kristus. Sinä pieni lapsi, pysähdy vakavuudessa hänen eteensä ja opi tuntemaan häntä. Sinä saat nähdä, kuinka hän ottaa syliinsä sellaisia kuin sinä olet. Sinun tulee vastaanottaa hänen rakkautensa ja oppia kiittämään siitä. Silloin sielusi pienet juuret kasvavat häneen. Ja sitten saat nähdä enemmän ja enemmän. Saat nähdä kuinka hän eli pyhää elämää maan päällä auttaakseen sinua ja meitä kaikkia, kuinka hän kärsi ja kuoli meidän tähtemme, kuinka hän nyt Isän luona taivaassa rukoilee meidän puolestamme ja samalla on meitä lähellä Henkensä kanssa. Jota enemmän saamme nähdä, sitä enemmän sydämen juuret kasvavat, sitä enemmän ne tarttuvat kallioon Jeesukseen. Myrskyjä voi tulla. Jos saatte elää kauan, niin täytyy jokaisen meistä menettää isä ja äiti. Sairaudet ja onnettomuudet voi tulla milloin tahansa. Mutta jos olemme oppineet uskomaan ja luottamaan Jeesukseen, niin olemme turvatut keskellä myrskyä.
En pelkää kalliolla,
jos kuinka myrskyää;
Ei sinne yllä aallot,
ne vaikka hyrskyää.
Mun kallioni Kristus,
Se kyllä kantaa mun,
Nyt rauhallisna aivan,
mä siihen turvaudun.
(A.G.Joelsson, Lasten aamuhartaus, Gummerus 1930)
Eräällä metsäseudulla raivosi kerran hirmumyrsky. Vanhat korkeat puut taittuivat keskeltä tahi temmattiin ylös juurineen. Seuraavana päivänä makasi siellä tuhansia puita, jotka myrsky oli kaatanut. Mutta keskellä metsää oli kukkula ja siellä seisoi korkea, mahtava kuusi. Metsänvartija, joka oli laskemassa kaatuneita puita, nousi kukkulalle. Miten oli ymmärrettävä, että tämä puu oli pystyssä - täällähän myrsky oli tuntunut eniten! Silloin hän huomasi, että pehmeän sammaleen alla oli kallio. Sen halkeamiin oli pieni kuusentaimi työntänyt hennot juurensa. Sillä tavalla se oli saanut lujan perustuksen ja kasvanut vahvaksi ja suureksi. Nyt sen juuret syleilivät kalliota kuin voimakkaat käsivarret. Sen tähden se kesti myrskyn.
Meidän sydämellämme on myös juuret. Sellaisia ovat, luottamus, usko, turvautuminen. Usein me työnnämme ne löysään multaan. Me luotamme niihin, jotka ovat rikkaita jamahtavia, me luotamme hyviin ystäviin, niinkuin he voisivat auttaa meitä kaikessa, me luotamme rahoihimme, ruumiimme voimiin ja hyvään terveyteemme. Mutta me emme tule väkeviksi ja turvatuiksi sillä tavalla. Kun elämän myrskyt tulevat, sairaus, onnettomuudet ja hätä, meidän täytyy tunnustaa, ettei meillä ole mitään tukea. Me joudumme epäilyksiin ja epätoivoon; myrsky kaataa meidät.
Mutta on eräs kallio, johon saamme työntää juuremme. Sieltä kalliosta kuulemme ikäänkuin huudon; tulkaa! Se kallio on Jeesus Kristus. Sinä pieni lapsi, pysähdy vakavuudessa hänen eteensä ja opi tuntemaan häntä. Sinä saat nähdä, kuinka hän ottaa syliinsä sellaisia kuin sinä olet. Sinun tulee vastaanottaa hänen rakkautensa ja oppia kiittämään siitä. Silloin sielusi pienet juuret kasvavat häneen. Ja sitten saat nähdä enemmän ja enemmän. Saat nähdä kuinka hän eli pyhää elämää maan päällä auttaakseen sinua ja meitä kaikkia, kuinka hän kärsi ja kuoli meidän tähtemme, kuinka hän nyt Isän luona taivaassa rukoilee meidän puolestamme ja samalla on meitä lähellä Henkensä kanssa. Jota enemmän saamme nähdä, sitä enemmän sydämen juuret kasvavat, sitä enemmän ne tarttuvat kallioon Jeesukseen. Myrskyjä voi tulla. Jos saatte elää kauan, niin täytyy jokaisen meistä menettää isä ja äiti. Sairaudet ja onnettomuudet voi tulla milloin tahansa. Mutta jos olemme oppineet uskomaan ja luottamaan Jeesukseen, niin olemme turvatut keskellä myrskyä.
En pelkää kalliolla,
jos kuinka myrskyää;
Ei sinne yllä aallot,
ne vaikka hyrskyää.
Mun kallioni Kristus,
Se kyllä kantaa mun,
Nyt rauhallisna aivan,
mä siihen turvaudun.
(A.G.Joelsson, Lasten aamuhartaus, Gummerus 1930)
Vastaukset 8
Vanhimmat
:)
Jeesus on ainoa Pelastaja ja anteeksiantaja, sekä ikuisen elämän lähde.
Jeesusta ei ole olemassa, hän oli joskus mutta ei tule koskaan takaisin koska oli ihan samanlainen typerä ihminen kuin kaikki muutkin täällä = kuolevainen. Plus ei ole olemassa minkäänlaista jumalaa. Ei ole olemassa ikuista elämää. Me kuolemme ja lahoamme maaksi. Avaa silmäsi.
Laitahan Jeesuksen sanat koetukselle, ni sinullekin varmasti alkaa selvitä totuus: " Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." Johanneksen evankeliumi 7:17
www.lukupaketti.com
Jumala tahtoo auttaa
Pyhä Henki eli Jumala, koska Hän on Henki, pääsee sinnekin, minne toinen ihminen ei pääse, jos sinulla on vaikka jokin hätätilanne, ja tarvitset pikaista apua tai joudut olemaan jossain yksin ja edistyksissä jonkin syyn takia.
Muista, että Jumala on totta! Hän on luonut sinut, ja välittää sinusta. Hän odottaa, että sinä kääntyisit Häneen päin. Ja että kääntyisit häneen päin oikealla mielellä, koska sitä sinun ei tarvitse koskaan katua! Sitä paitsi, jos koko elämä on jo pielessä muutenkin, ja kaikki on jo menetetty, niin eikö silloin voisi jo tarttua Jumalan tarjoamaan apuun niinkuin hukkuva oljenkorteen?
Haluan siunata sinua Herran siunauksella, koska sitä me kaikki tarvitsemme!
"Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen."
Kiitos ja sinua siunatkoon Herra monin verroin. Kiitos Rohkaisevasta viestistä.
olla opetuksensa mukaan tekijä, sillä vain se on kalliolle rakentamista. Varokaa hiekkarantoja opillina alustoina, sillä merikin vielä pauhaa ja lyö alltonsa rannalle. Mutta kalliolle rakennetut kestävät, sillä usko Jeesukseen on uskollisuutta opetukselleen ja samoin rakkautta ja tärkeää on rakastaa Jeesuksen ristiä ja myös omansa kantaa Isän tahtoa tehden Pyhässä Hengessä hyvää hedelmää kantaen ja kiittäen ja kunnioittaen.
Kiitos ihanasta rohkaisusta. Herra olkoon sinun kanssasi!