Miksi mietit mennehiä,
elelet vain entisissä.
Ajatukset ahdistavat,
alakulo alituinen.
Mitä voitat mietinnälläs,
tuskaisella tunnollasi.
Jos et tunne olemusta,
alkuperää ahdistustes.
Tulevaakin tutkiskelet,
oudonlaista olettelet.
Pelko valtaa jälleen mielen,
esteenä on ilon kielen.
Elä vain siis tätä päivää,
tämän hetken murhe kanna.
Silloin ei oo huolen häivää,
ilolle sä itses anna.
elelet vain entisissä.
Ajatukset ahdistavat,
alakulo alituinen.
Mitä voitat mietinnälläs,
tuskaisella tunnollasi.
Jos et tunne olemusta,
alkuperää ahdistustes.
Tulevaakin tutkiskelet,
oudonlaista olettelet.
Pelko valtaa jälleen mielen,
esteenä on ilon kielen.
Elä vain siis tätä päivää,
tämän hetken murhe kanna.
Silloin ei oo huolen häivää,
ilolle sä itses anna.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuinka nopeasti muodostammekaan mielipiteen ihmisistä, teemme heistä johtopäätöksiä. Itsekästä mieltä tyydyttää toisten luokitteleminen, käsitteellisen identiteetin antaminen ja oikeudenmukaisen tuomion julistaminen.
Ei ole kyse siitä, keitä he ovat, vaan siitä, keitä he vaikuttavat olevan. Kun lausut käsityksesi henkilöstä, sekoitat nuo ehdollistuneet mielen kaavat heidän todellisiin olemuksiinsa. Tämä on itsessään syvästi ehdollistunut ja tiedostamaton malli. Annat heille käsitteellisen identiteetin ja tuosta väärästä identiteetistä ei tule vankila ainoastaan kyseiselle ihmiselle, vaan myös sinulle.
Niin kauan kuin ego johtaa elämääsi, suurin osa ajatuksistasi, tunteistasi ja toiminnastasi syntyy halusta ja pelosta. Siksi sinä ihmissuhteissasi joko haluat toisesta ihmisestä jotakin tai pelkäät jotakin hänessä.
Oi, kuinka mielelläni pitäisin kiinni eilisestä. Kuinka halukkaasti suunnittelisin huomista päivää.
Mutta silloin en tunne elämän kosketusta, en kuule sen ääntä, en maista sen makua. Olen poissa, mieleni/ajatusteni sakeassa sumussa.
Eilinen on eletty hetki, mennyttä. Huomisesta emme mitään tiedä. Elämän kosketus/oivallus tapahtuu vain ja ainoastaan eletyssä hetkessä. Juuri tässä ja nyt.
Täytyykö sinun todella nimetä jokainen aistihavainto ja kokemus mielessäsi? Täytyykö sinulla todella olla viha-rakkaussuhde elämään, jossa olet miltei jatkuvassa ristiriidassa tilanteiden ja ihmisten kanssa? Vai onko kyse pelkästään syvään juurtuneesta mielen tottumuksesta, joka on kukistettavissa. Ei jotakin tekemällä, vaan sallimalla tämän hetken olla sellainen kuin se on.
Edellinen lainaukseni Tollea oli tarkoitettu yleisesti pureskeltavaksi. Halusin mietelmän ,linkittää aloituksen jatkoksi, en kohdentaa nimimerkille Elle Tockhart.
Pahoittelen aiheuttamaani hämmennystä.
Tottahan tuo kaikki on minunkin kohdallani ja siksi se ei todellakaan aiheuttanut minussa mitään hämminkiä.
Tässä Tollen viisautta tältä päivältä:
"Aidosta ihmissuhteesta löytyy toiseen ihmiseen suuntautuva virta avointa ja valpasta huomiota, johon ei kuulu minkäänlaista haluamista. Tuo valpas huomio on läsnäoloa. se on jokaisen luotettavan suhteen edellytys. Ego joko haluaa muista jotakin tai, jos se ei usko hyötyvänsä heistä, on täydellisen piittaamaton. Niinpä egoon kiinnittyneiden ihmissuhteiden kolme vallitsevaa tilaa ovat haluaminen, estetty haluaminen (viha,katkeruus, syyttely, valitus) ja välinpitämättömyys."
Mistä sitten voimme tietää ystävyyssuhteita luodessamme kuka on egoisti, kuka aito ihmissuhteissaan? Emme mistään siinä vaiheessa kun pyrimme luomaan ystävyyssuhteitamme. Varoituksia ulkopuolisten taholta kenties viestitetään, silti onko heitäkään uskominen, josko ovat viestittäjät itse egoisteja. Silloin tiedämme valinneemme ystäväksemme egoistin kun ensimmäinen selkäänpuukotus tulee kohdallemme. Viimeistään silloin egoistiystävämme paljastuvat kun meille tapahtuu jotain ikävää/surullista. Tarkoitushakuiset ystävämme häipyvät kuin pieru Saharaan. Vain tosiystävät jäävät jäljelle.