Se on ihmistekoisuus,joka työtää Jumalan sanan kauemmaksi.
luterilainen kirkko kastaa edelleen lapsia vaikka itse uskonpuhdistaja Martti Luther ei ollut lapsikasteen kannalla,mutta kuinka moni sen seurakunnan jäsen tietää sen.
minä olen lukenut asian hänen kirjoittamastaan kirjasta.
Ihminen päättää kysymättä Jumalalta tehden omia perinnäis sääntöjä.
Mitä mahtaakaan olla suurissa kirkoissa,mistä pini seurakuntalainen ei tiedä
luterilainen kirkko kastaa edelleen lapsia vaikka itse uskonpuhdistaja Martti Luther ei ollut lapsikasteen kannalla,mutta kuinka moni sen seurakunnan jäsen tietää sen.
minä olen lukenut asian hänen kirjoittamastaan kirjasta.
Ihminen päättää kysymättä Jumalalta tehden omia perinnäis sääntöjä.
Mitä mahtaakaan olla suurissa kirkoissa,mistä pini seurakuntalainen ei tiedä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Martti Luther oli ehdottomasti lapsikasteen kannalla ja vastusti jyrkästi uskovien kastetta.
Minä muistelen, että alkujaan luther on ollut kiivas uskovien kasteen kannattaja. Mutta katollinen kirkko ei ollut oikein suopea ja Luther luopui joistain kaikista jyrkimmistä näkemyksistään. Alkujaan luther kannatti siis uskovien kastetta, mutta myöhemmin siityi lapsikasteen kannattajaksi. Nykyinen kirkon oppi kasteesta pohjautuu myöhempiin Lutherin teksteihin, joissa hän oli muuttanut mieltään.
Jos taas Jumala ei hyväksyisi lapsikastetta, hän ei antaisi kenellekään lapsena kastetulle Pyhää Henkeä, ei edes yhtä henkäystä siitä. Lyhyesti sanoen: enää ei pitkään aikaan olisi ihmisten joukosta maan päällä pitänyt löytyä yhtään kristittyä. Koska Jumala kuitenkin on tunnustanut tällaisen kasteen oikeaksi vuodattamalla Pyhän Henkensä, minkä huomaa selvästi muun muassa sellaisista isistä kuin pyhä Bernhard, Gerson ja Juhana Hus, 24 ja koska pyhä kristillinen kirkko säilyy tuhoutumatta maailman loppuun asti, lahkolaisten on pakko tunnustaa, että lapsikaste kelpaa Jumalalle. Sillä ei Jumala voi milloinkaan nousta itseään vastaan, ei auttaa valheessa ja pahuudessa eikä antaa armoaan ja Henkeään niiden tueksi. Tämä onkin oikeastaan kaikkein paras ja vahvin todiste, mikä voidaan esittää tavallisille, oppimattomille ihmisille. Sillä tätä uskonkohtaa: "Minä uskon pyhän, kristillisen kirkon, pyhien yhteyden", ei kukaan voi meiltä riistää eikä julistaa mitättömäksi. -------
Huomaat siis, etteivät noiden lahkohenkien vastaväitteet ole minkään arvoisia. Vaikka näet lapset, kuten on väitetty, eivät uskoisikaan, mikä väite äsken osoitettiin paikkansapitämättömäksi, olisi kaste silti oikea. Kukaan ei saa kastaa heitä uudelleen. Eihän ehtoollisestakaan murene mitään pois, vaikka joku menee vastaanottamaan sen kelvottomin aikein. Missään tapauksessa ei häntä saa päästää tuon tähden heti toistamiseen ehtoolliselle, ikään kuin hän äsken väärin menetellessään ei oliskaan todella saanut sakramenttia. Sellainenhan merkitsisi pahimmanlaatuista sakramentin pilkkaamista ja häpäisemistä. Kuinka voisimme edes ajatella, että Jumalan sana ja asetus tulisivat meidän väärinkäytöstemme tähden vääriksi ja tyhjän arvoisiksi? Tämän vuoksi kehotan sinua, ellet aiemmin ole uskonut, uskomaan kuitenkin nyt ja sanomaan näin: "Kasteeni on kyllä varmasti ollut oikea, mutta ikävä kyllä en ole ottanut sitä vastaan oikealla tavalla." Onhan näet minun itsenikin ja kaikkien niiden, jotka antavat kastaa itsensä, puhuteltava Jumalaa tällä tavalla: "Tässä tulen. Minä uskon itse, ja myös toisten usko ympäröi minut. En silti voi rakentaa uskoni varaan enkä siihen, että monet rukoilevat puolestani. Vain sen varaan rakennan, että sinä olet näin sanonut ja käskenyt." Ehtoollisellekaan minä en mene omaan uskooni, vaan Kristuksen sanaan luottaen. Jätän Jumalan ratkaistavaksi, olenko vahva vai heikko, mutta sen minä tiedän, että hän on käskenyt minun mennä syömään ja juomaan ja että hän siinä lahjoittaa minulle ruumiinsa ja verensä. Tämä käsky ei valehtele eikä petä minua. Näin menettelemme myös lapsia kastaessamme. Tuomme lapsen kasteelle ajatellen ja toivoen, että hän uskoisi. Me myös rukoilemme, että Jumala antaisi hänelle uskon. Mutta emme me tähän hänen kastettaan perusta, vaan yksinomaan siihen, että Jumala on käskenyt kastaa. Miksi näin? Koska me tiedämme, ettei Jumala valehtele. Minä saatan erehtyä ja pettää, samoin saattavat lähimmäiseni ja kaikki ihmiset. Mutta Jumalan sana ei voi erehtyä. Nuo hurmahenget ovat sen vuoksi todella röyhkeitä pässinpäitä sorvatessaan seuraavan päätelmän: jos usko ei ole oikea, niin myös kasteen on pakko olla väärä. Aivan samalla tavallahan minä voisin päätellä näin: jos en usko, niin Kristus ei ole yhtään mitään, tai näin: jos en ole kuuliainen, niin isä, äitiä ja esivalta eivät ole yhtään mitään. Onko oikein päätellä, että jos joku ei tee sitä, mitä hänen kuuluu tehdä, myös tuo asia itsessään on arvoton eikä kelpaa mihinkään? Ystävä kallis, käännä toki järkeilysi ympäri ja päättele päinvastoin näin: juuri sen tähden, että kaste on otettu väärin vastaan, se todella on täysiarvoinen, oikea kaste. Sillä jos se ei olisi itsessään oikea kaste, sitä ei myöskään voitaisi väärinkäyttää eikä sitä vastaan rikkoa. Tunnetaanhan tällainen sanonta: Abusus non tollit, sed confirmat substantiam, "väärinkäyttö ei kumoa asian olemusta, vaan vahvistaa sen". Pysyyhän kultakin kultana, vaikka sitä kantaisi synnin häpäisemä katutyttö.
(Luther: Iso Katekismus)
"Jos taas Jumala ei hyväksyisi lapsikastetta, hän ei antaisi kenellekään lapsena kastetulle Pyhää Henkeä, ei edes yhtä henkäystä siitä. Lyhyesti sanoen: enää ei pitkään aikaan olisi ihmisten joukosta maan päällä pitänyt löytyä yhtään kristittyä."
(pakko-)Kasteen saanut on sama kuin kristitty? Suuri osa suomalaisista kastetaan (vastoin tahtoaan, kun eivät osaa sitä vauvana ilmaista) mutta vain harva suomalainen uskoo Raamattuun? Eikä kirkkoon kuuluvienkaan määrä ole niin iso kuin kastettujen määrä.
se on väärin! ei lasta pitäis kastaa johonki itiettyyn uskoon, ja näin ollen pakottaa uskomaan johonkii. vaikka sitte sillee että sitte ku lapsi on täysikänen, tai ees sen ikänen että ite ymmärtää mitä uskonto tarkottaa, ni sitte hän sais itse päättää että haluaako kasteen juuri tähän uskontoon vai ei.