Olen aina tavallaan yksin,seurassakin. Vaikka tunnen paljon ihmisiä ja seurustelen luontevasti,sekä osaan olla hauska,silti olen henkisesti yksin. Tiedän ,että tosipaikan tullen ei ystäviä löydy eikä näy!
Pinnallisuuteni tähän on osasyyllinen ,vaikka silläpäällä ollessani osaan tuntea syvällisesti...olen pettänyt minuun uskoneet muutamat ystävät...kärsin siitä joskus.
Mutta "suden" elämässä on puolensa,riippumattomuus,sitoutumattomuus.
Tässä ei olisi mitään ihmeellistä..MUTTA OLEN NAIMISISSA...olenko ilmeinen psykopaatti?
Pinnallisuuteni tähän on osasyyllinen ,vaikka silläpäällä ollessani osaan tuntea syvällisesti...olen pettänyt minuun uskoneet muutamat ystävät...kärsin siitä joskus.
Mutta "suden" elämässä on puolensa,riippumattomuus,sitoutumattomuus.
Tässä ei olisi mitään ihmeellistä..MUTTA OLEN NAIMISISSA...olenko ilmeinen psykopaatti?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jätkä on realisti...se on ihan totta ei ne ystävät tosi hädässä auta.Jos joutuisit sairaalaan tai jonkun karmean taudin runtelemaksi huomaisit että todillisuudessa ketään ei kiinnosta siis toki olisi muutama "pakollinen" käynti sairaalassa mutta siihen se jäisi.Sen jälkeen voisivat miettiä mielessään että kävinmä jo sitä kattomassa siellä kyl se tietää et mä välitän.Ja ketut...mun hyvä ystävä sairastui pahasti ja tein saman sille.Ja jos totta puhutaan ei mua kiinnosta paljoakaan miten sille käy.Teet viisaasti olemalla susi.Älä huoli siitä...ainakaan suhun ei satu.Mä pidän ihan yhtä hauskaa kavereideni kanssa kuin muutkin mutta en koskaan laita toivoa/uskoa niiden varaan.Vain ittees voi luottaa.Tunnetko pahaa oloa kun tunnet olevasi "yksin"?Masentaako se sua?Mulla se oireilee silleen et välillä tuntuu et voi tehä mitä vaan...mikä on syvää harhaa ja siitä joudun toisinaan kärsimään...
Pahaolo on hieman liian voimakas ilmaisu,mutta jotkin seikat vituttaa hieman, niihin nyt sen paremmin puuttumatta.
Mutta syvästi eläminen jää helposti sivuun joka korvautuu "kaikki teeskentelee,että kaikilla on hauskaa" tyyliin.
Lähinnä "masennuksen"oireita aiheuttaa tämä pinnallisuus mikä tietysti sopii hyvin moneen menoon ja on käytännöllistä.
Siinä sopassa rakkauselämäkin on mukavuuskysymys joka joskus turhauttaa ja tulee vedettyä "syvästi"
viinaakin..hehe, sitten on tosi syvältä kaikki!
miten te voitte olla noin pinnalisia??
Ei täällä kukaan yksin jaksa..kaikki jotka on muka niin kovaa, on sisältä oikeesti ihan hajalla,ja mitä enemmän esittää etäistä, sitä enemmän tarvii apua.Te ette itekään usko tohon "yksinäinen susi" juttuun.
Voin kuvitella että epätoivosesti etitte huomiota,ja rakkautta ja sitä et joku välittää..
Ja ne "kaverit" joiden kanssa voi vaan pitää hauskaa ei oo oikeita ystäviä.Ystävä huomaa heti jos joku on vinossa, ja välittää OIKEESTI siitä mitä sulle kuuluu...Ja viina ei ainakaan auta, vaan pahentaa...
Ystävistä tahtoo olla yleensä vaivaa,pitää jotenkin huomioida ja yleensä ottaa toimissaan huomioon.
Sopivan etäiset välit "ystäviin" antaa enemmän toiminta tilaa,eikä näin vastuussa tekemisistään toisille tai tekemättä jättämisistään toisille.
Haittapuolena on tietysti hieman yksinäinen olo..mutta siihen tottuu.
Nimittäin on mukavaa tehdä päätökset itse,ilman ystävän neuvoja...ja ainahan niitä saa,kun vain pyytää...liiankin kanssa!
Tosiystävä voi olla todella rasittava tapaus!
Psykopaatti ei masennu. Eikä näin ollen voi myöskään parantua. Jos osaat masentua, ei tilanne ole toivoton.
Niin... tuli vaan mieleen, että onkohan sinulla koskaan ollutkaan tosiystävää tai oletko sinä ollut kenellekään sellainen. Itselläni on pari tosiystävää, todella hienoja ihmisiä ja todella hieno asia. Eivätkä ole rasittavia, päinvastoin ollaan erittäin hienovaraisia toistemme suhteen,
kunnioitetaan ja annetaan toiselle tilaa. Ystävyydessä kumpikin tietää, että silloin kun tarvetta tulee, voi ottaa yhteyttä ja jakaa suruja juuri senverran kuin itse haluaa. Eikä pidä unohtaa niitä yhteisiä iloja, niitäkin on kiva jakaa. En ole koskaan näitä ystäviäni kokenut rasittavina, kaverit ovat joskus rasittavia. Itsenäisyyttäni eivät ystäväni ole liioin uhanneet, ovat muuten itsekin itsenäisiä.
Ihmisten itsekeskeisyys pitää tosi ystävät kaukana. Sehän on tuonkin tyypin ongelma. Hän pysty muuta kuin ajattelemaan itseään.
Psykopaatti ei petä koskaan ketään (omasta mielestään)eikä kärsi omantunnontuskia mistään tekemisistään. Hänellä ei ole tunne-elämää. Hän tietää kaiken ja on aina oikeassa. Muut ovat paskoja ja kelpaavat vain palvelemaan hra kaikkitietävää.
Kuulostat niin normaalilta itsenäiseltä ihmiseltä, hieman yksinäiseltä nähtävästi, että et voi mitenkään olla psykopaatti :)
Itse asiassa minäkin olen joskus tuollainen yksinäinen susi. Ystävien pettäminen on oma juttunsa, mutta sekin hyvin inhimillistä. Sitä paitsi ainahan on anteeksianto, sekin ystävyyttä.
Et kai itsekään tosissasi uskonut tuohon..
Kivaa kesää !!!
mä olen liikaa omissa ajatuksissani,koko ajan.oon aina ollut suosittu ystäväpiirissä ja oon iloinen muiden seurassa.silti mustakin tuntuu että olisi todella yksin.mä olen muuttunut ihan kamalaksi viimeaikoina.mäkin petin kerran ystäväni ja nyt mä jopa valehtelen heille.kuin näyttelisi jotain helvetin romaania koko ajan ja pahinta etten osaa kuin valehdella elämästäni,jotta muut luulisivat että olisin joku neiti äydellinen,..huolestuttavaa ja painaa mieltäni koko ajan,...en vain osaa enää elää ns.normaalisti.ikääkin vasta 18.voisiko joku auttaa asiassa?
Olen aina tavallaan yksin, - seurassakin olen henkisesti yksin. Tunnen paljon ihmisiä, osaan seurustelella luontevasti ja olla hauska ja miellyttävä, -jos haluan.
Tiedän ,että tosipaikan tullen ei ystäviä löydy eikä näy! Pinnallisuuteni tähän on osasyyllinen,en uskoudu kenellekään enkä puhu asioistani tai tunteistani - vaikka silläpäällä ollessani osaan tuntea syvällisesti...
Olen pettänyt minuun uskoneet muutamat ystävät...kärsin siitä joskus. Mutta "suden" elämässä on puolensa; riippumattomuus, sitoutumattomuus.
Minun ei tarvitse jaksaa myötäelää kanssanne valheellisissa mielukuvissanne. Minä väsyn..... minun ei odoteta kertovan omia näkökulmiani asiaan, -näinhän se menee. Pidän ne omana tietonani... koska minä en välitä taistella niiden puolesta, ne vain ovat.
Tässä ei olisi mitään ihmeellistä..MUTTA OLEN NAIMISISSA...olenko ilmeinen psykopaatti?