Uima- ja nakurannat uskoville

säkki kirjoitti:

Jumalan luoma luonto on ihmeellinen ja Hänen
antamansa elämä täynnä armon rikkauksia. On synti
olla elämättä sielultaan kesäisessä ilmapiirissä,
tuulahtavassa rakkaudessa, ilossa, vapaudessa ja
onnessa. Jumala saa luonnon hehkumaan kesällä
hehkeyttään, niin samalla tavalla Hän saa myös
meidät, kun vain otamme vastaan sen rikkauden
sieluumme minkä Hän tarjoaa. Vasta silloin meille
koittaa kesä todellisesti. Vasta silloin aurinko
lämmittää meitä, ruskettaa meitä ja tekee meidät
sielultamme terveen ja hyvinvoivan oloisia.

Kun tulemme Jumalan lapsiksi, vapaudumme oman
mielemme ikeestä, mikä on tehnyt sielumme
synkeäksi, elämättömäksi saastuneeksi jättömaaksi
ja astumme kuin paratiisiin, jossa kaikki on
meille valmiiksi valmistettu, luonto
kuvajaisineen on luotu meitä varten ja
lähimmäiset käykentelevät edessämme avoimina kuin
nakurannalla. Enää meillä ei ole
kieroutuneisuutta heitä kohtaan, ei synkeitä
ajatuksia heidän olomuotonjensa, mielipiteittensä
tai kurviensa tähden, vaan näemme kaiken
ymmärtäväisin silmin, tunnemme, että Jumala on
luonnut tuon kuten tuonkin. Osaamme iloita
kaikesta lapsen lailla mitä kohtaamme.

Mikä kurjuus onkaan kesän hehkussa, juhannuksen
lähestyessä elää oman ajattelunsa ja viisautensa
varassa. Ryhtyä rakentelemaan omia tyhmiä
ideologioita ja niistä paasaamaan. Sellainen ei
ollenkkaan ole luontaista toimintaa ihmiselle. Ei
kehittävää, eikä lähimmäisiä riemastuttavaa. Jos
ihminen olisi tarkoitettu sellaiseksi, että hän
voi luoda elämänsä viisaita ajatelmia
kehittelemällä, niin hänelle olisi luotu toimivat
aivot. Niihän ei ole. Vanhetunutta ketcuhupia on
päähän puristettu. Ajattele sitä sitten sillä.Ei
jumalalattomana ihminen ajatuksillaan itselleen
tai lähimmäisilleen mitään taida. Jos hän
rakentaa uimarannalla puhujapöntön ja ryhtyy
sieltä julkijumalattomia ajatuksiaan paasamaan,
herjaamaan luojaansa ja omaa viisauttaaan
kehuskelemaan, niin kättentaputusten sijaan
saattaa lähtö tulla holhoukseen.

Miksi elämä Luojan yhteydessä sitten on niin
ihanaa, eikö se ole toivotonta taistelua syntiä
ja lakia vastaan. Älä tee tätä, älä maista tuota,
äläkä ajattele sitä? Raamattu ei kehoita
ollenkaan sellaiseen ajatteluun, antaapa jopa
esimerkin siitä, että noin ihminen ei tule
Jumalan yhteydessä ajatella. Sellaiset säädökset
ovat jumalattoman ihmisen ajatuksia. Juuri sen,
joka esittää niitä omia viisaita päätelmiään
uskosta ja sen olemuksesta sieltä uimarannan
puhujapöntöstä ja saa osakseen ihmettelyä siitä,
että kaikenlaisia ketchuppiaivoja maa päällään
kantaa.

Onkin ylen ihmeellistä, että Jumalan edessä minä
saan olla viheliäinen ihminen silloin kun tunnen
ja tunnustan sen. Kun en koveta omatuntoani Hänen
edessään, enkä luo omaa tietäni kulkea ja muokkaa
itsellen omia perinnäisääntöjä, vaan vaellan
vapaalla, mutta aralla tunnolla Jumalan edessä,
silloin minulla on loppumaton toivo ja armo Hänen
edessään. Voin jokaisena hetkenä iloita siitä
mitä Jumalassa tunnen. Jokainen kesäinen
tuulahdus, lähimmäisen kohtaaminen, jokainen
sanottu, kuultu ja olemassaoleva sana on lahja
minulle, jonka voin ja saan ottaa vastaan ilolla
ja niillä lahjoilla, jotka minulle suodaan. Ei
minulla ole taistelu Luojan luomaa maailmaa
vastaan, vaan eläminen siinä.

Monimutkainen on elämä ympärillämme, mutta
uskovan turva on selkeä ja yksinkertainen:
Kristuksen veri on enemmän kuin minun syntini.
Jumalan sana on enemmän kuin ajatukseni ja
tunteeni.

Jos alan yhtään juoksennella tuon turvan ohi;
ryhtyä rakentelemaan sellaisia kaavoja
uskonelämääni, jotka eivät ole Jumalasta, niin
vaikka ne näyttäisivät alkuun kovinkin yleviltä
ja haasteellisilta, niin lopulta ne tulevat
tuomaan muassaan vain sanomatonta tuskaa,
kiusauksia, pimeyttä ja hairahduksia. Jumalan
aurinko ei enää paistaisikaan uimarannallani,
vaan siellä puhaltaisi kylmä vihuri ja silloin
olisin aivan onneton oman oppini kanssa, minkä
olisin rakentanut ilman Jumalan lapseutta. Olisin
aivan samassa veneessä jumalattoman kanssa,
vaikka huulillani olisikin Jumalan sana, mutta ei
asuisi sydämmessäni.

Jumala ei anna aurinkoaan lapsilleen vain siksi,
että he itse pelkästään siinä uimarannalla
kieriskelisivät ja omia ruskettuneita muotojaan
esittelisivät, vaan myös siksi, että he
loistaisivat aurinkona tässä synkeässä
ilottomassa ja tyhmässä maailmassa. Että heillä
olisi lohdutuksen, ilon ja vapauden sana
jokaiselle lähimmäiselle sen armon mukaan mitä he
itse ovat kokeneet. Ei sellaisten lasten ole
tarkoitus puhua kovia sanoja heikoille
lähimmäisille, ei niille, jotka eivät uskalla
yleiselle uimarannalle tulla itseään esittämään,
vaan heille tulee antaa rohkaisun, lohdutuksen ja
ilon sanomaa siitä, että Kristuksessa Jeesuksessa
on elämä kaikille. Että elämä on meillä Hänessä.
Ei se ole niissä tyhmissä ja ilkeissä ajatuksissa
mitä maailma antaa ja siinä kieroutuneisuuudessa
minkä se luo. Ei meidän tarvitse siihen mukautua.
Meillä on paljon enemmän mahdollisuuksia
elämässä. Meitä odottaa aurinko- ja nakuranta,
vaikka kaikki eivät halua sinne mennä ja haluavat
meneväisiä estää.

Mitään muuta tärkeää sanomaa ihmisillä ei
toisilleen ole. Tämä meidän tulee toisillemme
sanoa ja viesittää sekä sanoin, että
olemuksellamme. Olla yhtä kesäisen aurinkoisen
luonnon sekä Jumalan kanssa. Silloin elämme
täyteläisesti sekä täytämme tehtävämme ihmisenä.

Kun löydämme elämäämme ja sieluumme
aurinkorannan, niin varustumme myös hyvin talven
varalle. Voimme löytää myös talvella tehtävän ja
työn, joka on meille itsellemme hyödyksi ja
lähimmäisillemme avuksi. Voimme olla ahkeria
hyvissä töissä, tehdä kaiken, pienimmät asiat ja
palvelukset kuin Jumalalle ja saaden siitä
iloisen, vapaan ja täyteläisen mielen oppimaan
sitä mitä on ihmisenä oleminen Jumalan yhteydessä.

Näin ei ole vaarana, että osaisimme kyllä
jokaiseen asiaan sanoa miten asian pitäisi olla,
kuinka se pitäisi tehdä, mutta itse emme kykenisi
muuta kuin istumaan mietteliään oloisina
pystymättä käytännössä tekemään yhtään mitään
kunniallista tointa. Tälläinen on jumalattomien
kyvykkyys ja viisaus. Jumalan yhteydessä taasen
emme mitään ole, vaan meidän tulee tehdä kaikki
sillä lahjoituksella minkä taivaasta saamme.
Iloita siitä, että saamme tehdä juuri sitä ja
sillä taidolla mikä meillä on. Silloin meillä on
astia mistä ammentaa ja aurinko, joka ei sammu.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä