Vaihteeksi asiaakin tälle palstalle

Kirjoitat ihan niinku teiniäitiys olisi jotenkin ihannoitava asia. TOTTAKAI kaikki teinivanhemmuutta käsittelevät ohjelmat tehdään sellasiks "provoiks", koska teinivanhemmuus ei ole toivottua! Hyvänen aika sentään oot 18,ei millään pahalla, mutta luulis sun jo tajuavan. Tässä sen taas näkee että ikä on vain numero..

Juu ei, läheskään kaikki teiniäidit ei ole mitenkään huonoja. Ei äitiys ole millään lailla ikäsidonnainen asia. Mutta onko järkeä alkaa tekemällä tekemään lapsia siinä iässä? Varsinkin kun harvemmin ne teinisuhteet on niin vahvalla pohjalla. Lapsen tulo pistää välit muutenkin ajoittain kireäksi. Lapsi ei ainakaan suhdetta kasassa pidä, että sen takia sitä on ainakin turha lähteä tekemään että olis ikuisesti sen ihkun poikkiksen kans yhes.

Meilläkin menee hyvin. Asutaan miehen kanssa vuokralla. Hän on töissä ja itse valmistun vartijaksi. Sossun luukulla emme ole joutuneet käymään eikä kummankaan porukat kustanna meidän elämistämme, ihan itse kaikki maksetaan. Ainut tuki mikä tulee, on asumistuki. Rahaa kuluu just niin paljon kun sitä tulee, ylimäärästä meille ei juuri jää. Mutta en valita. Koskaan ei ole ollut pulaa mistään.

Meillä lapsi sai alkunsa ehkäisystä huolimatta ja luojan kiitos mulla on ihan täyspäinen mies, joka ei siinä kohtaa ottanut jalkoja alle tai painostanut mua mihinkään ratkaisuun. Mietittiin pitkään mitä tehdään (lähinnä annetaanko adoptioon vai eikö anneta) ja lopulta synnytyssalissa, vähän 16-vuotis synttäreitten jälkeen mä päätin asiasta ja pidettiin lapsi.

Jos voisin palata ajassa taaksepäin, antaisin adoptioon. Se olisi ollut oikea ratkaisu meidän kaikkien kohdalla. Me rakastetaan meidän nyt 3-vuotiasta lasta enemmän kuin mitään ja senpä takia juuri se adoptio olisi ollu parempi. Lapsi olisi saanut paremmat lähtökohdat elämälleen (vanhemmat, joilla parempi taloudellinen tilanne kuin meillä) ja me oltaisiin saatu elää nuoruutemme ja hoitaa opiskelumme. Varmasti lapsen pois antaminen olisi ollut rankkaa, mutta ennen kaikkea rakkaudesta lastamme kohtaan me se päätös oltaisiin tehty.

No, nyt asiat on niinku on ja näillä mennään eteenpäin. Ja ihan hyvinhän meidän perheen asiat on. Mutta en todellakaan suosittele tätä elämää. Jos vain voisin niin mielelläni vaihtaisin muutaman sanan teiniäidiksi haluavien lasten kanssa.

"Olimme jo aiemmin säästäneet kesätyörahoista ja lahjarahoista ym. "aloitusrahaa" jotka olivat tarokoitus säästää myöhempään elämään."

Ne on kuule aika helvetin pieniä summia ne summat, joita nuoret ovat lahjarahoista ja kesätyörahoista "säästäneet". Loppujen lopuksi on todella pienistä rahoista kysymys, jotka eivät riitä juuri mihinkään, kun ruvetaan elämään omaa ja itsenäistä elämää.

"joka on minimissään 500 e/kk"

500 eurolla kuukaudessa ei pärjää edes sinkku ja lapseton yksinasuva ihminen puhumattakaan nyt useammista ihmisistä tai perheestä.

"mutta useimmiten hän tienaa lähemmäs 2000 e."

Jos näin on, niin tuolla summalla pärjää jotenkuten, mutta tuolla 500 eurolla kuukaudessa ei pärjää kyllä mitenkään.

No sellasia äitejä löytyy ihan niitten täysikästenkin joukosta.

Totta. Jos ei pysty siitä paheesta edes raskaus- ja imetysajaksi päästämään irti, niin se kertoo kyllä aika paljon. Siinä elämäntilanteessa pitäis pystyä priorisoimaan asioita vähän.

äiti-92 & lapsi-08 kirjoitti:

Totta. Jos ei pysty siitä paheesta edes raskaus- ja imetysajaksi päästämään irti, niin se kertoo kyllä aika paljon. Siinä elämäntilanteessa pitäis pystyä priorisoimaan asioita vähän.

Lue lisää

voi lapsiparkoja,tulevia nuorisorikollisia ja narkomaaneja.