Armeija ja epilepsia - kokemuksia

Pointtisi on valehtelee ja salaa sairautensa varusmiespalveluksessa ollessaan.Hyvin pärjää epileptikko jos ei mitään vaaratilannetta satu tulemaan että kokeilkaa samaa.

Mua ihan yleisestä mielenkiinnosta (olen nainen yleensäkin) kiinnostaisi tietää, että minkälainen epilepsian täytyy olla, että saisi armeijasta C-paperit? Tiedän ainakin yhden epileptikon, jolla on näin, mutta aloittajan tapauksessakin oli kyseessä pelkkä B-luokitus. Miten tämä oikein meneekään?

Ihailtavaa ja kunnioittavaa luettavaa! Näin se on että elämää pitää jatkaa eikä jäädä makaamaan kotia itsesäälissä tai kohtausten pelossa.

Kutsuntalääkäri vapautti yllätyksekseni omasta aloitteestaan. Sairaus on täysin kurissa pienellä lääkeannoksella. Pidän itseäni onnekkaana vältettyäni orjatyön.

Ei siinä mitä, jos urasi on ollut noin loistava, mutta vieläkin epilepsian luonteeseen kuuluu arvaamattomuus ja ennakoimattomuus. Hyvällä säkällä ei saa elämässään kuin yhden kahden kohtauksen, ja lääkitys osuu nappiin kertaheitolla, mutta huonolla kohtaustasapainoa ei löydy vuosienkaan lääkekokeilujen jälkeen.
On niitäkin, kellä sähisee päässä harvakseltaan, mutta varmasti. Missään tapauksessa ei kukaan kykene antamaan varmaa pitävää ennustetta tulevaisuudesta.
Halusin vain tämän kertoa, koska on niin helppo unohtaa, että epilepsia on hyvin monimuotoinen sairaus, jonka kohdalla ei saa eikä voi vetää liian karkeita yleistyksiä. Jokaisella epileptikolla on omantyyppisensa epilepsia, mutta jokaisen kohdalla ennustaminen, etenkin tulevaisuuden, on äärettömän haastava tehtävä.

Epilepsia ei automaattisesti tarkoita, ettei pääse armeijaan vaan siihen vaikuttaa se onko epilepsia oireeton ja milloin on ollut viimeisin kohtaus.

Minäkin olen ylennyksen saanut reservin johtaja, lääkityksellä kohtaukseton epileptikko. Varusmiespalvelus sujui hyvin ja viihdyin armeijassa. B-luokitus ei paljoa merkannut, koska kouluttajat tiesivät kykyni ja kuntoni. :)

Jos joku väittää, ettei sodassa pystyttäisi järjestämään epileptikolle lääkepakettia, niin tiedoksi että sodassa raajansa menettäneelle voidaan järjestää kuljetus pois tulen alta.

Muistakaa, että suorittamatta jäänyt asepalvelus voi vaikutta todella negatiivisesti teidän työuraan.

Vaikka useissa ammateissa ei edellytetä suoritettua asepalvelusta, kuitenkin moni työnantaja ottaa mieluummin armeijan käyneen kuin sivarin tms. vapautetun. Tämä johtuu ihan siitä, että usein näitä päätöksiä on tekemässä asepalveluksessa johtajakoulutuksen saanut henkilö.

Se että vaatii työnhakijoilta suoritettua asepalvelusta, ei karsi hakijajoukkoa liian pieneksi, mutta vähentää riskiä siihen, että hakija olisi jotenkin poikkeava yksilö tai ei tule toimeen muiden kanssa. Siksi näin toimitaan. Erityisesti AUK:n ja RUK:n suorittaminen on merkittävä juttu ja se miten puhuu asepalvelusajasta ja -kokemuksesta.

Ei siis kannata tehdä hallaa koko loppuelämälle puolen vuoden tai enintään vuoden mittaisen asian takia. Sitä paitsi armeijassa on kivaa ja kertaamaan pitäisi päästä useammin.