Oli kaunis kesä vuonna.....
Silloinen kaverini oli rankasti päihtyneenä ja
jotenkin agressiivinen. Hän kirosi ja huusi ja
ikäänkuin hänen ympärilleen olisi muodostunut
mustaa harsoa. En nähnyt häntä sitten muutamaan
tuntiin, hän kertoi olleensä yksin jossain,
metsässä tai jossain... Hän tuntui olevan
jotenkin poissa oleva, hänen silmänsä
olivat "ontot" tyhjän mustat. Hän oli kuin
harmaantunut parissa tunnissa. Ympärilleen oli
tullut kuin musta savuverho, sen erotti selvästi
ja hänestä huokui ihmeellistä voimaa. En ole
varma, mutta luulen, että sen vuoksi oli niin
äänekäs hiljaisuus, josta heijastui
jotain "ääntä". Hän kertoi tappaneensa hetkeä
aijemmin vaimonsa! Sanoin, että nyt on paras
soittaa apua, poliisit ym. Se oli ok, hän sanoi
tee niin. Kun tulin takaisin hän oli hirttäytynyt
korkealle puuhun. Tunsin ympärillä olevan
pahuuden joka kasvoi tummana harsona hänen päänsä
ympärillä, kunnes harso hävisi nopeasti niinkuin
maannielemänä.... Tuli hiljaista! Häntä ei voitu
pelastaa.... samoin hänen vaimonsa oli kuollut
kuristamalla, eikä mitään voitu tehdä. Surullinen
tapaus vuosien takaa....
Onko teillä kellään kokemuksia pahuuden läsnä
olosta? Jos on, kirjoitelkaa missä tilanteissa
näin on käynyt. Minuun Saatanalla ei ole
otetta...Toivottavasti hänet on kirkastettu
tuonpuoleisessa.
Silloinen kaverini oli rankasti päihtyneenä ja
jotenkin agressiivinen. Hän kirosi ja huusi ja
ikäänkuin hänen ympärilleen olisi muodostunut
mustaa harsoa. En nähnyt häntä sitten muutamaan
tuntiin, hän kertoi olleensä yksin jossain,
metsässä tai jossain... Hän tuntui olevan
jotenkin poissa oleva, hänen silmänsä
olivat "ontot" tyhjän mustat. Hän oli kuin
harmaantunut parissa tunnissa. Ympärilleen oli
tullut kuin musta savuverho, sen erotti selvästi
ja hänestä huokui ihmeellistä voimaa. En ole
varma, mutta luulen, että sen vuoksi oli niin
äänekäs hiljaisuus, josta heijastui
jotain "ääntä". Hän kertoi tappaneensa hetkeä
aijemmin vaimonsa! Sanoin, että nyt on paras
soittaa apua, poliisit ym. Se oli ok, hän sanoi
tee niin. Kun tulin takaisin hän oli hirttäytynyt
korkealle puuhun. Tunsin ympärillä olevan
pahuuden joka kasvoi tummana harsona hänen päänsä
ympärillä, kunnes harso hävisi nopeasti niinkuin
maannielemänä.... Tuli hiljaista! Häntä ei voitu
pelastaa.... samoin hänen vaimonsa oli kuollut
kuristamalla, eikä mitään voitu tehdä. Surullinen
tapaus vuosien takaa....
Onko teillä kellään kokemuksia pahuuden läsnä
olosta? Jos on, kirjoitelkaa missä tilanteissa
näin on käynyt. Minuun Saatanalla ei ole
otetta...Toivottavasti hänet on kirkastettu
tuonpuoleisessa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
kokemuksia pahuuden läsnäolosta. Eräs pahimmista
tapahtui muistaakseni vuonna 1980, kun kotitaloni
vieressä olevalla hautausmaalla kaverini kanssa
leikkiessäni huomasin kahden ev.lut. seurakunnan
työntekijän tulleen mustan jätesäkin ja kattilan
ja tikkaiden kanssa hautausmaalle. He nostivat
tikapuut koivua vasten, jossa oli räkättirastaan
pesä, ja ryöstivät siitä pesästä poikaset. Voit
varmaan kuvitella kuinka suuri tuska ja hätä sekä
poikasilla että myös rastasemolla oli. Sitten
nämä ev.lut.-miehet laittoivat nämä pienet
rastaat kattilaan, jossa oli kiinni ruuvattava
kansi. Sen jälkeen nämä murhaajat heittivät
kattilaa kovalla voimalla pari kertaa hautausmaan
kiviaitaa vasten, ja avasivat kannen ja katsoivat
sisään kattilaan. Olin itse hätääntyneenä myös
vieressä katsomassa, ja näin että poikasista
muutama vielä yritti ponnistella pois kattilasta.
Saman näkivät myös ev.lut.-haalarimiehet, ja
hakkasivat mielipuolisesti kattilaa uudelleen
kiviaitaa vasten. Sitten he laittoivat
murhaamansa rastaanpoikaset jätesäkkiin, ja
lähtivät pois sanomatta sanaakaan.
Tarina ei ole keksitty!
Ei suomen ev.lut. kirkko kysy, onko työntekijä
uskossa. Jumalakaan ei kysy, koska Hän näkee
sydämeen.
Et silti kommentoinut tuota edellistä, varsin
järkyttävää tapausta.
Minusta pahuus pahimmillaan voi olla juuri
tuollaista. Se nielee sekä uhrinsa, että
mahdollisesti muutaman muunkin.
Jeesuksen omiin pahalla ei ole mitään voimaa. Jos
kuolemme, niin pääsemme Hänen luokseen.
Mitä te sitten teette siellä Jeesuksen luona? Eikö
aika tule pitkäksi harppua soittaessa? Ikuisuus on
pitkä aika ilman seksiä, viinaa ja pelikortteja.
Luuletko, että helvetissä harrastetaan
tuollaisia "riemuja"?
Siellä itketään ja kiristellään hampaita.
Raamatussa Paholainen personoidaan
henkiolennoksi,jolla on voimaa vaikuttaa kaikkien
ihmisten elämässä. Tämä Jumalan päävihollinen käy
jokaisen sellaisen kimppuun,joka antaa siihen
mahdollisuuden.Sanonta "joka antaa pahalle
pikkusormen,niin se vie koko käden" pitää todella
paikkansa.
Se että joku "luulee seisovansa,varokoon ettei
hän kompastu" pitäisi olla meidän jokaisen
jatkuvasti tiedostettavissa,eikä ajautua liian
itsevarmaan ajatteluun paholaisen suhteen.
Sanassa sanotaan vielä että: vain "se joka pysyy
vahvana loppuun saakka pelastuu".
Emme siis voi vielä olla itsevarmoja
pelastuksestamme,siitä pysymmekö riittävän
vahvoina "loppuun" saakka.
Kaizusta en ole ihan varma,voi olla poikkeus.
Pakana ja sinä olette kuoltuanne samassa
tilassa=kuolleita ja täysin huolia vailla. Ei
kiristele pakanan hampaat, ei tanssi Kaizu häitä
tai rimputa harppua. Ette tee mitään. On hyvä
olla.
En usko!
Niin tai sitten käy ilmi, että se mihin Kaizu
uskoo, onkin vain Saatanan juoni tyhmiä ihmisiä
vastaan. Voi käydä niin, että Kaizu joutuu
itkemään Helvettiin, ja minä pääsen Valhallaan
kauniiden neitojen palvelemaksi soturiksi.
Mpakana hyvä.
En oo jortikkaan kompastunu.
Me pakanan kanssa viimeisenä luovutetaan.Me
olemme täysin varmoja. Miljoonasta veto.
Kaizu ei pääse, jumala ilmoitti mulle Venäjällä,
kun olin kääntelee ruumiita Tsetseeniassa:
Eikös se Mikkokin käännelly ihmisiä:kuolleitten
taskuja vai elävien???
Silti olet valmis valitsemaan taivaan mieluummin,
kuin helvetin.
Tähän vastaat, että et valitse kumpaakaan, vaan
ei ole mitään kuoleman jälkeen.
Tästähän on koko ajan ollutkin kysymys.
Uskotko näin käyvän?
Herra ei hylkää niitä, jotka Häntä avukseen
huutavat.
Kyllä me saamme Jeesuksen sanaan luottaa.
Varautua saamme toki pahimpaankin, niin kuin Job.
Rauha ja armo tulkoon sinunkin osaksesi.
Aamen!
Pitäisin sitä todennäköisempänä vaihtoehtona, kuin
sitä, mihin sinä uskot.
Uskot siis, että pääset valhallaan ja minä uskon,
että pääsen taivaaseen?
Minä uskon, että minä pääsen Valhallaan
vähintäänkin yhtä todennäköisesti kuin sinä
Taivaaseen. Pidän todennäköisempänä omaa
pääsemistä siläli, että jos Valhalla on, niin minä
uskon pääseväni sinne varmasti, mutta jos Taivas
on, sinun sinne pääsemisesi ei ole varmaa, koska
voi olla, että sinua on kusetettu, ja et eläkään
elämääsi oikein.
Jumalan armoon, koska minulla ei ole muuta
mahdollisuutta.
Mutta, Jumala on Raamatun mukaan kiivas jumala.
Kun uskon Jumalan sanaan, niin voin olla rauhassa
ja levätä Hänen sylissään ja kylpeä rakkaudessa.
Rakkaudessa ei ole pelkoa, joten en pelkää
kadotusta.
Ja islamilainen voi uskoa Allahin sanaan.
Hinkakkoot sitten joka päivä ihtiänsä, jos
pelkää, että jumala ei muuten hyväksy.
Hiekkakin käy, jos muuta ei ole saatavilla.
Ei se islamilaisten hinkkaamisriitti ole yhtään
typerämpi kuin teikäläisten mässäily jumalanne
verellä ja ruumiilla. Pikemminkin päinvastoin.
Me emme tee sitä pakosta.
Se on symbolista ja tarkoittaa sitä, että me
otamme Jeesuksen sisäämme konkreettisesti
hengessä. Me olemme Jeesuksessa ja Jeesus on
meissä.
...vaan se oli se mies.Ihan totta! Ihan itse se
meni sen vaimonsa kuristaan ja ihan itse veti
perseet olalle ja kilahti päästään.
Minäkin olen nähnyt tyhjiä katseita erinäisiä
kertoja. Sitä ne mömmöt teettää.
Niin, mutta kyllä uskovaisilla on helppoa, kun
aina saa syyttää Saatanaa. Ei tarvitse itse ottaa
vastuuta pahoista teoistaan, koska Saatana on
syyllinen.
Minun mielestäni asia on niin, että uskovaisten
oppien mukaan Jumala on syyllinen, koska jos
Jumala on kaikkivaltias, Saatana ei voisi tehdä
mitään ilman Jumalan hyväksyntää. Siispä joko
Jumala ei ole kaikkivaltias, tai sitten Jumala on
ilkeä. Nimittäin, eihän Saatana voi olla paha, jos
hän toteuttaa Jumalan tehtävää, niin kuin täällä
on minulle kerrottu uskovan toimesta.
Kuten usein kummasteltu, miksi se Jumala ei vain
yksinkertaisesti tuhoa saatanaa kun on sen kerta
luonutkin?
Mut Jumalapa päätti kostaa meille myöhempien
aikojen ihmisille sen, että se Eevuska meni
ottaan sen omenan sieltä puusta silloin joskus
kauan sitten...ja vielä laittoi toisen tyypin
asialle, kun ei itse kait ilkeä tehdä likaisia
töitä.
Ja vaikka se ei menisikää noin, niin Jumalapa loi
meille ihmisille sellaisen järjen millä
tuollaisia asioita ei voi mitenkään käsittää ja
vielä sellaisen oikeustajun että jos yritämme
elää hänen meille antamien ohjeiden mukaan niin
joudumme elämään hirveissä ristiriidoissa jotka
sotivat meidän oikeustajuamme vastaan. Vatsahaava
siitä tulee!
Kumma tyyppi se Jumala!